Blogitauko

Nyt on aika pitää pieni blogitauko, sillä valmistuminen uhkaa painaa päälle ja työt alkavat täyspäiväisesti keväällä. ;) Mutta kysymyksiä voi yhä toki lähettää. Koitan vastata kaikkiin ja yhdessä voidaan miettiä ratkaisuja eri ongelmiin. Kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos kaikista ihanista kommenteista! =)

Ihanaa joulua! =)

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012! =)

Joululahjavinkkejä

Nämä vinkit ovat suurimmaksi osaksi 2-vuotiaille, koska se on mielestäni haastavin ikä lahjojen ostamisessa. Lapsi ei välttämättä osaa vielä itse mitään toivoa ja useimmat lelut ovat 3+. Vauvoillekin on omat lelunsa, mutta ei 2v niistä enää kiinnostu. Tässä muutamia ehdotuksia. Kyllähän näitä alkaisi löytymään, kun vain etsisi. ;)

Suurin osa lapsista tuntuu olevan muumifaneja. Meidän pikku-ukkeli on ihan fanaatikko ja suosikki hahmo on muumipappa. Lempilelu on pieni muumipappa, jolta lähtee hattu irti. Siitä poika ei luovu edes tarhassa. Tämä muumitalo on ihana ja käy alle 3-vuotaille. Todella suosittu ollut meillä. ;) Arvo on tosiaan tuo 80e, mutta löysin tämän meille marketistä 40eurolla! Et kannattaa kilpailuttaa.

Vähän vanhemmille on sitten muumilaiva, joka on myös mahdottoman söpö. 3+

Jopa meidän poitsu tykkää leikkiä hellalla ja nappejahan olisi kiva vääntää aidostakin liedestä. Hänellä on oma pikku hella, mutta bongasin tämmöisen ihanan muumimamman hellan netistä. En yhtään muista enää, miltä sivulta, mutta noita leluja myyviä nettisivustoja on paljon.

Ja metallinen astiasto on tosi kiva. Ei mene rikki. ;) Ja pienet leipurinvälineet (kaulin ja pari muottia esim.) on mahtava. Saa lapsen mukaan leipomaan. =D

Kitara. Lapset pitävät kovasti musiikista. ;)

Kirjoja löytyy laidasta laitaan ja yleensä lapset pitävät myös kovasti kirjoista. Pienemmille ei kovin monimutkaisia tarvitse olla. Riittää, kun on värikkäitä kuvia.

Tämmöiset rakennettavat ja purettavat lelut on yleensä poikien mieleen. Samalla tulee vähän ongelmanratkaisua. Briolta löytyy tosi hyviä leluja.

Pahimpia ovat valmiiksi leikityt lelut, jotka kävelevät ja puhuvat itse... Eihän semmoisilla kukaan jaksa kauaa leikkiä.

Niinhän se usein menee, että nuket tytöille ja autot pojille. ;) Kannattaa vain muistaa katsoa paketista 3+ merkintä.

Vähän vanhemmille voi sitten ostaa jo pienempää krääsää sisältäviä leluja. ;)

Kesällä sitten on tosi kätevä lahja hiekkalaatikolle ostettavat ämpärit ja lapiot ym. Varsinkin, jos ei kaksi vuotialle muuta keksi.

Legolta löytyy paljon leluja, jotka käyvät myös alle 3-vuotiaille! Legopalikoiden lisäksi on kaikenlaisia eläimiä ja autoja, joista löytyy varmasti lahja jokaiselle. ;) Kun etsin lahjaa noin 2-vuotiaalle pojalle, niin suunnistan lähes poikkeuksetta aina lego-hyllylle ellei synttärisankarilla ole erityistoiveita. ;) Toki nämä lelut käyvät tytöillekin, mutta silloin tulee vängelläkin käytyä ensin nukkehyllyllä...

Kyllä se vain näyttää menevän, niin että suurin osa tytöistä valitsee ihan luonnostaan lelujen seasta nuken ym ja poijat auton tai palikoita. Ei ole pelkästään yhteiskunnan aiheuttama reaktio. Mutta toki lapsille tulee sitten se aika, jolloin he haluavat kokeilla ihan erilaisia leluja (ja jopa vaatteita) ja tämä suotakoon heille. Ei ole väärin ostaa pojalle barbie nukkea, jos hän sen haluaa. ;) Ja veli saa pitää siskon mekkoa, jos haluaa. =D

Pehmolelujen kanssakin kannattaa olla aika varauksellinen, koska yleensä lapsella on tietty lempinalle ja muut eivät passaa. Meillä esim. ei pehmolelut kelpaa ollenkaan. Voi olla et myöhemmällä iällä alkaa vielä kiinnostamaan. Pehmeät paketit eivät yleensä ole lasten mieleen. ;) Mut kannattaa aina kysäistä perheeltä lahjatoiveista, koska kaikki ovat erilaisia.
 

Ihan pienelle lapselle rahalahja ei ole ollenkaan huono idea, koska sillä voi sitten myöhemmin ostaa jotain hyödyllistä. Mielummin antaa rahaa, kuin turhan lahjan, vaikka se voi tuntuakin aika köykäiseltä lahjalta. Lahjakortti on toinen kiva vaihtoehto.

Ja vauvanvaatteet ovat myös kiva pieni tuominen. Ihan vauvalle kuitenkin ostaisin pitkähihaisia bodyja ym. T-paidat eivät tahdo vielä alle 6kk ikäisellä olla kovassa käytössä. Vaikka olisi kuinka lämmin, pitää lapsen iho kuitenkin ulkona suojata vaatteilla.

Pelastakaa pojat

Tässä on muuten aivan ihana kirja. Suosittelen jokaiselle, jolla on pieni Vaahteramäen Eemeli siellä kotona. =D Kirjoittanut Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila. Tässä hieman kuvausta kirjasta, jota netistä poimin:

Monet vanhemmat ovat pulassa siksi, että omilta vanhemmilta saadut mallit toimia vanhempana eivät tunnu enää sopivilta. Niitä on aika muuttaa, mutta miten? Kirja auttaa pohtimaan poikana kasvamisen erityispiirteitä ja antaa käytännön ohjeita siitä, miten poikien hyvinvointia, itsetuntoa ja minäkuvaa voi tukea lapsuuden ja nuoruuden herkkinä vuosina. Kirjan lähtökohtana on, että pojat ja tytöt ovat usein erilaisia. Pojat rikkovat sääntöjä ja totuttuja tapoja ja haastavat ympäristöään usein voimakkaammin kuin tytöt. Poikien reaktiotapa on osin biologisesti määräytynyttä. Siksi vanhempien on hyvä pysähtyä miettimään poikien tunteiden hallintataitoja ja niiden tukemista. Kirjassa painotetaan erityisesti isien ja muiden lähiympäristön miesten tärkeyttä pojan kasvulle. Esiin nostetaan myös miehen maailman kipeitä ongelmia kuten myönteisten mallien puute ja syrjäytymisriski.

Pojat todellakin ovat poikia, mutta se ei tarkoita että he olisivat ilkeämpiä, huonompia tai hankalampia. Kun asennoituu siihen, että poika on nyt vähän villi ja kauppareissu menee luultavasti vähä taistellessa, niin yllättyy usein miten hienosti poika taas pärjäsi tämänkin reissun. 

Olin sairaan ylpeä taas omasta 2v pojastani viime viikonloppuna, kun kävimme katsomassa jalkapallopeliä ja hän pysyi katsomossa 1,5h! =D Siinä se kiipeili ja ruuvasi mutteria irti penkistä ym tuuskaamista, mutta hienosti pysyi 2m säteellä tallessa. Olin asennoitunut että juoksen hänen perässään pari tuntia. Sen sijaan sainkin itse katsoa suurimman osan pelistä! =) On se ihanaa. Puoliajalla hän kävin juoksemassa kentän ympäri pari kertaa ja taas meni lujaa vähän aikaa. =)

En sano etteivätkö tytötkin voisi olla villejä, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa tytöistä on kuitenkin paljon rauhallisempia. Tytöt on vain erilaisempia. On hauska katsoa sivusta, kun kolme 1-2v tyttöä istuu matolla ja tuijottaa nallea, kun pojat juoksee ilman housuja sohvalta toiselle. =D Mutta ei siis todellakaan tarvitse olla näin. Alle 4v saa olla melkeimpä niin villi kun haluaa. 5v pitäisi jo alkaa käyttäytymään. ;)

Hieman villi lapsi on vain terveen lapsen merkki. ;)

Lasten ylipaino

Tässä lopultakin lupaamani postaus lasten ylipainosta ja lihavuudesta. Olen tehnyt tästä tutkimusta vastikään ja huolestuttavaa on, että lasten ylipaino on nousussa. Monet vanhemmat eivät hoksaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Ylipaino on ongelma. En nyt todellakaan puhu esteettisestä ongelmasta, vaan puhtaasti terveydellisistä syistä. Lapsen lihavuudella on psyykkisiä seuraamuksia, kuten esim. koulukiusaaminen, itsetunnon aleneminen ym psyykkinen sairastaminen. Lisäksi terveydellisistä vaikutuksista vaarallisimpia ovat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, metabolinen syndrooma, tyyppi 2 diabetes, sepelvaltimotauti ym, jotka sitten aikuisiällä voivat puhjeta. On jopa spekuloitu, että ylipainoisten lasten liikkumattomuus aiheuttaisi osteoporoosia, mutta tästä ei ole varmaa tutkittua tietoa.

Kuten arvata saattaa perheen ruokailutottumukset ja liikuntatottumukset vaikuttavat asiaan suuresti. Televisionkatselu ym. tietokonepelien pelaaminen pitäisi rajoittaa max. 2h/pvä. Alle kouluikäinen lapsi yleensä liikkuu tarpeeksi,jos hänen vain annetaan liikkua vaapaasti, mutta kouluikäiselle pitäisi jo alkaa hommaamaan jotain harrastuksia. Alle 2v painosta ei yleensä tarvitse stressata, mutta 3-4v ruokailua joutuu joskus jo alkaa seuraamaan.

Neuvoloihin on tulossa uudet kasvukäyrät, jotka on päivitetty ja niiden pitäisi olla paremmat kuin aiemmin. Toki erilaiset sairaudet, kuten hormonijärjestelmään vaikuttavat sairaudet, on suljettava pois tutkittaessa ylipainoista lasta. Nämä ovat vain niin älyttömän harvinaisia, että syy löytyy yleensä ruokailutavoista.

Paras keino hoitaa lihavuutta on ennaltaehkäisy. Lapsia olisi kannustettava liikkumaan paljon. Erilaiset pelit ja kannustimet tulevat usein tarpeeseen. Jos lapsia ei uskalla laittaa yksin kävellen tai pyörällä kouluun, olisi suotavaa jos vanhemmat lohkaisisivat sen verran omaa aikaa ja lähtisivät mukaan kävellen. Autokyyti ei ole hyvä valinta, koska siinä ei tule hyötyliikuntaa.

Ravitsemuksessa tärkeää on aterioiden säännöllinen rytmi. Kovia rasvoja tulisi välttää ja turhaa sokeria. Valkoista sokeria ja vehnäjauhoja ei kukaan tarvitse. Muroissa ja jogurteissa on myös yllättävän paljon sokeria. Pehmeitä rasvoja, kuten öljyä, pähkinöitä ym, on hyvä suosia, mutta ei suurina määrinä. Hedelmien ja vihannesten käyttöä tulisi myös käyttää usein. Erilaisia kasviksia on helppo sekoittaa ruoan sekaan, jos lapsi ei meinaa näitä syödä. Ja pieninä määrinä aloitetaan totuttaminen. Lapsi voi myös saada pienen tarrapalkinnon ym, kun maistaa jotain uutta hedelmää ym. Karkkipäivä on hyvä olla kerran viikossa, jotta tulee joskus herkuteltua. Turhat välipalat tulisi jättää pois. Lääke- ja leikkaushoitoa ei Suomessa pienille lapsille käytetä.

Mitään karppausta ei saa lapsille suositella! Monipuolisuus on avainsana. Lapsi tarvitsee hiilihydraatteja eikä näitä missään nimessä saa jättää pois. Karppauksessa myös usein tulee käytettyä kovaa rasvaa paljon, mikä on suuri riski sydän- ja verisuonitaudeille.

Lasten laihdutus toimii pääasiassa niin, että paino pyritään pitämään samana pituuskasvun lisääntyessä.  Lapselle ei kannata puhua painon pudottamisesta, koska se helposti kuulostaa syyttävältä. Suurin muutoshan tulee pääasiassa koko perheen ruokailutottumuksista. Usein perheessä useammat kuin yksi henkilö ovat ylipainoisia. Eikä tämän tekstin tarkoitus todellakaan ole osoittaa ketään syyttävällä sormella ja torua. Kaikki varmasti yrittävät parhaansa. Näistä asioista vain jaetaan tietoa yllättävän vähän.

Lähteet laitoin tuonne kommenttikenttään, koska niitä oli niin paljon, että postauksesta olisi tullut hirmu pelottava. =D Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua, jos huomaa että perheeseen voisi tehdä jotain elintapa muutoksia. Neuvolasta kannattaa kysyä apua, jos tulee kysyttävää. =)

D-vitamiini

Yliopiston apteekki on vastikään teettänyt tutkimuksen lasten D-vitamiinin saannista ja tässä on muutamia kohtia.

D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää lapsen ja nuoren normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Auringonvalo ja ravinto eivät Suomessa riitä kasvuikäisten D-vitamiinilähteeksi. Sen vuoksi alle 18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä päivittäin.

Suomessa vanhemmat huolehtivat parhaiten vauvaikäisten D-vitamiinin saannista. Lasten kasvaessa D-vitamiinivalmisteiden käyttö unohtuu. Tämä on huolestuttavaa, koska tutkimusten mukaan lasten ruokavaliossa on liian vähän D-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita.

Yliopiston Apteekin tuoreen tutkimuksen mukaan alle 3-vuotiaista lapsista 72 % saa D-vitamiinivalmisteen päivittäin. D-vitamiinivalmisteiden käyttö vähenee sitä mukaa, kun lapset kasvat: 7-12-vuotiaista enää 44 % ja 13-17-vuotiaista 23 % nauttii D-vitamiinivalmisteen päivittäin. Yli puolet kouluikäisistä ei käytä D-vitamiinivalmisteita edes satunnaisesti.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Suomen Lastenlääkäriyhdistys antoivat tammikuussa 2011 uudet suositukset lasten ja nuorten D-vitamiinivalmisteiden käytöstä. Niiden mukaan 0-18-vuotiaiden tulisi nauttia D-vitamiinilisää päivittäin ympäri vuoden. 

Käyttösuositukset alle 18-vuotiaille

Alle 2-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta annetaan kahden viikon iästä lähtien 10 mikrog vuorokaudessa ympäri vuoden riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.

2-18-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta käytetään 7,5 mikrog vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole.

D-vitamiinivalmisteita on useita erilaisia. Kannattaa tiedustella niistä omasta apteekista. Yleensä kaikkein rasvapitoisin on se, joka aiheuttaa vauvoille eniten mahavaivoja. Mutta kannattaa kokeilla erilaisia valmisteita ja etsiä omalle lapselle parheiten sopiva. 

Tällä hetkellä oman tutkimuksen alla on lasten lihavuus, josta on tulossa piakkoin juttua.

Kiintymyssuhdeteoria

Olivia lehdessä oli hyvä juttu Niklas Thesslundilta, johon oli ottanut osaa mm. sosiologi, psykiatri ja filosofi. Kiintymyssuhdeteorian isä on psykoanalyytikko John Bowlby. Ennen Suomessa vallitsi arvoylppöläismäiseen henkeen ajattelu lapsen fyysisestä hyvinvoinnista. Olikos tuo nyt ihmekkään kun lapsikuolleisuus oli niin suuri. Äidit hoitivat kodin yksin ja lapset siinä sivussa. 1950-luvulta ilmaantui kiintymyssuhdeteoria lapsen psyykkisestä hyvinvoinnista, joka on jyllännyt nykypäivään saakka. Kiintymyssuhdeteoriaan kuuluu ajatella, että lapsella on ensimmäisinä elinvuosinaan voimakas tarve leimautua, kuten eläimillä ja turvallisuuden tarve. Aikoinaan tehtiin mm. eläinkokeita apinavauvoilla, että valitsivatko he pehmeän pehmolelun vai ruokakupin säikähtäessään. Jos kiintymysvanhemmuus voitaisiin esittää yhdellä kuvalla, siinä olisi lapsi kantoliinassa.

Nykyisin kiintymyssuhdevanhemmuus on vain kärjistynyt aika kovasti, josta artikkelissa puhutaan. Osasta vanhemmista tulee liian tarrautuvia ja he pelkäävät että lapsi menee rikki pienestäkin virheestä. Artikkelissa mainistaan supersuorittajat ja kantoliinahipit vanhemmuuden ääripäiksi, mutta heillä on silti sama tavoite - täydellisyys. Lastenlehtien keskustelupalstoilla tätä näkee usein. Luonnonmukaisuus, vaistovanhemmuus ja lapsentahtisuus kuuluvat saman otsikon alle. Artikkelissa suositellaankin että tyydyttäisiin olemaan keskinkertainen äiti. Silloin on helpompi myös olla kumppani ja nainen. Ja virheitähän me kaikki tehdään. Ja lapsi on todella kovaa tekoa. Äideillä kuitenkin on sisäinen tarve hoivata ja tuskin kukaan selväjärkinen lapsen pyyntöihin jättää vastaamatta.

Artikkelissa pohditaan syitä äärimmilleen vietyyn lapsentahtisuudelle. Yksi voi olla se, että lapsenhoito on ajoittain tylsää ja rutiininomaista, että äitien on keksittävä itselleen oma mieli jaksaakseen. Tällöin asiaa voi verrata esim. anorektikoihin. Aivan kuin anorektikko nauttii jokaisesta kieltäytymisestä, kiintymyssuhdevanhempi nauttii jokaisesta venymisestä. Nettifoorumielle ei törmää valitukseen lastenhoidon sitovuudesta. Negatiiviset tunteetkin ovat kuitenkin täysin hyväksyttyjä eikä se tarkoita sitä, että lapsesta välittäisi jotenkin vähemmän.

Aiemmin painotettiin kuria ja kasvatusta. Nyt nämä ovat jääneet osalta perheistä pois ja se näkyy siinä, että lapset voivat huonosti eivätkä pärjää elämässä. Tämä ongelma alkaa näkyä erityisesti Amerikassa, mutta Kiinassa asiat ovat taas päinvastoin. Tämä toinen ääripää liiasta kiintymyssuhteesta on liika kuri ja vaatimukset. Huippu-urheilijoiden vanhemmat ovat usein syyllistyneet tähän. Jos ei voita, ei ole mitään. Voi päteä myös koulunkäyntiin tai ihan arkielämän askarteluun. Kiinalainen Amy Chuan kirjoitti kirjan kiinalaisista kasvatustavoista, joka sai Amerikassa aikaan hurjasti kritiikkiä. Siitä huolimatta amerikkalaiset alkoivat pohtia, voisivatko he kuitenkin hieman kiristää kurinpidossa.

Isille olisi kuulemma annettava enemmän roolia ja hyväksyttävä hänen tavat ja keinot. Isä voi syöttäää vauvaa vauvankorvikkeella tuttipullosta, kun vauva istuu juoksurattaissa. Äidin ei tulisi puuttua tähän, jos halutaan pitää isät mukana. Turha valittaa etteivät isät tee mitään. Eiväthän he osaa imettää ja saada samanlaista symbioosia vastasyntyneeseen kuin äiti. Siltikin isistä on suuri apu.

Ääripäät ovat aina ääripäitä. Paras on kulkea kultaista keskitietä. Ja itse en kritisoi ketään. Mielestäni on tärkeä olla sen verran avarakatseinen, että hyväksyy muiden tavat, niin kauan kun koko perhe on tyytyväinen ja toimiva. Jokainen tyylillään. Harvemmin muiden tekemiset itseen vaikuttaa. =) Jos apua pyydetään, niin se on sitten tietty ihan toinen asia.

Artikkeli loppuu hauskasti. Kirjoittaja pohtii, mitä kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby ajattelisi, jos kuulisi tätä keskustelua. "Luultavasti hän kääntyisi sukuhaudassaan - kohti äitiään."

Lähde: Olivia 9/11 p.44-47 Relaa, mutsi