Laitan tästä erikseen tekstin, koska tämä on ehkä vähän väheksytty tai unohdettu konsti. Uniriepua on käytetty jo satojen vuosien ajan. Tutti on ok, mutta sillä on taipumus tippua ja mennä lapselta hukkaan yöllä, jolloin joutuu nousemaan ja nostamaan sen hänelle (jopa tunnin välein). Rievun vauva löytää helpommin. ;) Toki sekin voi mennä hukkaan, mutta totuttuaan riepuun lapsi yleensä nukahtaa takaisin saatuaan sen käsiinsä. Rievusta on myös iso apu 1-2vuotiaille, jolloin oma rakas lelu on erityisen tärkeä. Ja esim tarhasta tullessa ei ole väärin antaa lapselle hänen oma rakas lelunsa, vaikka se olisikin unilelu.
Riepuun opettelu ei yleensä käy hetkessä, vaan siinä voi mennä parikin kuukautta. Kannattaa tunkea riepua (tai pehmolelua) joka unille vauvan viereen (myös vaunuihin) ja hinkata siihen äidin/isän hajua vähän väliä. Jos imettää, voi siihen tipauttaa pari tippaa äidinmaitoa, mutta ei paljon ettei riepu ala haisemaan. Riepuja saa kyllä pestä, mutta jos tuntuu että lapselle kelpaa vain yksi ja sama riepu, voi sen esim kiehauttaa kuumalla vedellä ja jättää hajusteelliset pesuaineet pois (tai pestä hajusteettomalla). Hajut ovat erittäin tärkeitä vauvoille.
Helpottaa huomattavasti elämää. =) Uniriepua ei kannata ajatella mitenkään pahalla ajatuksella, että se jotenkin muka korvaisi äidin. Tavallaan se vähän aikaa korvaakin, mutta ei tietenkään oikeasti. Lapsen ei tarvitse roikkua äidissä kiinni 24/7, mutta ei siitä tietenkään haittaakaan ole. =)
Kaikki eivät tosin unilelua tarvitse. Yhdelläkin lapsella oli tapana imeä omaa kyynärvarttaan. =) Se rauhoitti hänet. Jotkut imevät peukaloa, jotkut räpläävät pinnasängyn reunasuojusta ym. Lapsi on tarpeeksi vahva puolen vuoden tienoilla jo rauhoittumaan itse. =) Se on hyvä oppia ajoissa. ;)
tiistai 18. tammikuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Ruokavinkkejä
Kun lapsi alkaa syömään kiinteitä, eivät määrät mitään huimia ole ja siksi ruokia kannattaa tehdä iso määrä pakkaseen, jotta elämä vähän helpottuisi. Peruna ja porkkana ovat yleensä aika turvallisia. Kaaleista voi tulla vähän ilmavaivoja. Hedelmiä kannattaa antaa varovaisesti. Päärynä on yleensä aika hyvin siedetty. Sitrushedelmät, omena, mansikat ym ovat allergisoivia. Yleensä pienten lasten allergiat rauhoittuvat siinä kahteen ikävuoteen mennessä. Sitä ennen voi elämä kuitenkin olla aika vaikeaa. Lääkärissä kannattaa aina käydä tekemässä allergia testejä. Varsinkin maito ja vilja! Niitä ei saa itse jättää ruokavaliosta pois.
Hyvä konsti on keittää perunoita ja soseuttaa ne kuuman veden kanssa. Sitten pakastaa nöttösiä jääpalarasiaan. Kun lapsi syö jo vähän enemmän, voi käyttää pakastuksessa minigrip mini pusseja. Meillä menee jo kaksi pussillista kerralla. =D Bataatti on tosi kiva ruoka, koska se on perunaa makeampi. Porkkanaa on helppo lisäillä melkeinpä ruokaan kun ruokaan. Ja se on hyvä pienen masulle. Paprikaakin voi koittaa makua antamaan. Yleensä lapset pitävät kuitenin aika miedoista ruoista. Suolaa ja mausteita ei tulisi alle 1v ruokiin laittaa. Mutta 1v iästä lähtien niitä voi vähitellen lisäillä. Suola on siinä mielessä kuitenkin aika turha, koska sitä saa jo pelkästään leivästä tarpeeksi, jos lapsi sitä suostuu syömään.
Makaroni ja riisi ovat hieman vaikea hienontaa ja hienokurkkusimmat eivät näitä helpolla syö.
Lihasta riista, kana ja kala ovat parhaimmat vaihtoehdot. Lihat voi paistaa joko pannulla tai keittämällä. Porkkanaa ja sipulia voi esim lisätä sekaan. Sitten hienontaa ruoan esim sauvasekoittimella tai Moulinexilla (hyvä vehe). Meillä lohi on suosikkikala. Siihen voi laittaa esim sitruunapippuria ja tilliä vähän. Lohi menee ihan haarukallakin muusiksi. Pienen lapsen ei tulisi olla kasvisruokavaliolla, koska hänen aivonsa tarvitsevat paljon proteiinia kehittyäkseen (kasviruoasta ei tarpeeksi saa). Sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha päättääkseen omista asioistaan, voi hän alkaa kasvisyöjäksi. Ihminen on alunperin kuitenkin tarkoitettu sekasyöjäksi. ;)
Lisää ruoka-asioita löytyy mm. täältä.
Hyvä konsti on keittää perunoita ja soseuttaa ne kuuman veden kanssa. Sitten pakastaa nöttösiä jääpalarasiaan. Kun lapsi syö jo vähän enemmän, voi käyttää pakastuksessa minigrip mini pusseja. Meillä menee jo kaksi pussillista kerralla. =D Bataatti on tosi kiva ruoka, koska se on perunaa makeampi. Porkkanaa on helppo lisäillä melkeinpä ruokaan kun ruokaan. Ja se on hyvä pienen masulle. Paprikaakin voi koittaa makua antamaan. Yleensä lapset pitävät kuitenin aika miedoista ruoista. Suolaa ja mausteita ei tulisi alle 1v ruokiin laittaa. Mutta 1v iästä lähtien niitä voi vähitellen lisäillä. Suola on siinä mielessä kuitenkin aika turha, koska sitä saa jo pelkästään leivästä tarpeeksi, jos lapsi sitä suostuu syömään.
Makaroni ja riisi ovat hieman vaikea hienontaa ja hienokurkkusimmat eivät näitä helpolla syö.
Lihasta riista, kana ja kala ovat parhaimmat vaihtoehdot. Lihat voi paistaa joko pannulla tai keittämällä. Porkkanaa ja sipulia voi esim lisätä sekaan. Sitten hienontaa ruoan esim sauvasekoittimella tai Moulinexilla (hyvä vehe). Meillä lohi on suosikkikala. Siihen voi laittaa esim sitruunapippuria ja tilliä vähän. Lohi menee ihan haarukallakin muusiksi. Pienen lapsen ei tulisi olla kasvisruokavaliolla, koska hänen aivonsa tarvitsevat paljon proteiinia kehittyäkseen (kasviruoasta ei tarpeeksi saa). Sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha päättääkseen omista asioistaan, voi hän alkaa kasvisyöjäksi. Ihminen on alunperin kuitenkin tarkoitettu sekasyöjäksi. ;)
Lisää ruoka-asioita löytyy mm. täältä.
 |
| Bataattia, kukkakaalia ja kanaa+porkkanaa+sipulia soseutettuna ja pakastettuna |
Leluja
Laitanpa tänne blogiin muutaman kuvan meidän lempileluista. Ja ne joille on vasta vauva tulossa tai juuri syntynyt, niin varoituksen sana: leluja tulee aina liikaa. Meilläkin on jo monta laatikollista ja varmasti 80% on lahjaksi saatuja.
Kori on lahjasi saatu ja tosi kiva sisustusidea lasten huoneeseen. Kuvassa näkyvä keltainen "naama" oli meidän pojan lempilelu vastasyntyneenä. Kaikki vauvat, jotka kävivät meillä vierailulla, sekosivat myös tästä. =D Ihmisen kasvoja muistuttavat lelut ovat yleensä pienen vauva lempileluja.
Pehmolelut eivät meillä ole mitään suurta suosiota saaneet, mutta tämä iso nalle (jonka sain 16v lahjaksi aikoinaan ystäviltäni) on ollut suosittu. Ja kuvassa näkyvä hirvi oli tuliainen, kun kävimme ensi kertaa reissussa yhdessä lapsen syntymän jälkeen. Liekkö senkin takia se on niin tärkeä pojalle. =) Muistuttaa siitä, kun äiti ja isä tulivat kotiin. Itse hurahdin pienenä kuulemma nalleen, jonka äitini toi tuliasena. ;)
Tämä kuppasen näköinen riepu ja ikeasta saatu pupu ovat ehdottomat unikaverit. Riepua en uskalla pesuaineella pestä, mut keitän sen aina välillä. ;)
Vauhti kelpaa aina. Perinteinen taaperokärry (vihreä) passaa yleensä lapselle kuin lapselle. Meillä se oli siitäkin kätevä, että kun poika opetteli kävelemään, hän otti tästä tukea. Lähinnä vain rohkaisumielessä, koska ei uskaltanut kävellä ilman tukea. Mutta eihän noin heppanen kärry ilman painoja paljon tue (vaippapussit/-laatikot olivat hyviä painoja). ;) Toinen hyvä kikka, on antaa lapselle käteen jokin esine, niin hän monesti kiinnittää huomion siihen ja lähtee vahingossa kävelemään ilman tukea.
Meillä hyppykeinu ja kävelylaite (johon mennään sisälle ikään kuin istumaan ja sitten rullataan ympäri kämppää) eivät koskaan olleet kovassa suosiossa. Poika on aina halunnut liikkua ihan vapaasti. Tämä laite oli kätevä, kun hän opetteli kävelemään. Siitä lähtee myös paljon ääntä ja valoja. ;) Vieläkin kyllä rämpyttää tätä innoisaan. Laitteen saa istumamoodille tai sen voi laittaa ihan lattiallekin, jos vauva on vielä ryömimisvaiheessa. Jotenkin olen huomannut, että useissa perheissä tytöt viihtyvät hyppykiikussa enemmän kuin pojat (ainakin pidempiä aikoja). x)
On turha sanoa, että tytöt ja pojat ovat samanlaisia, kun ne eivät vain ole. Monesti näkee kun menee perheeseen, että tyttö istuu rauhassa lattialla leikkimässä ja poika juoksee nakuna sohvalle päälleen. =D Mutta molemmat ovat ihan yhtä ihania lapsia! ;)
Kirjat ovat meillä ihan uskomattoman isossa suosiossa. Etenkin ne joissa on kuvia eläimistä/tavaroista/ruoista ja kuvateksti sitten mukana. Poika löytää helposti esim pallon kuvan kirjasta, kun hänelle sanoo "etsi pallo". Sitten selataan kirjaa niin kauan, kunnes pallo löytyy. Voi sitä riemua. =D Poika on todella näppärä käsistään. Alle 1v iässä jo käänsi sivuja lehdesta. xD Mutta kävelemään oppi sitten vasta 1v2kk.
Kaikki lelut josta lähtee iso ääni ja valoshow ovat yleensä lasten mieleen. Ja kaikki äänet oppii jotenkin suodattamaan, että ne eivät enää aikuista haittaa ollenkaan! =D Piirtäminen on meillä uusi lempparijuttu. Poika haluaa aina, et äiti tulee ensin piirtämään pallon, kuun, sydämen ja kukan. Myös "ongelmanratkaisulelut" ovat tosi hyviä (musta palikkalaatikko mm). Poika taputtaa itselleen joka kerta, kun saa palikan laatikkoon. =D
Fröblelin palikat ovat ainut, jota poika suostuu telkkarista katsomaan. =) Mielestäni 30min telkkaria on päivässä hyvä maksimi 1,5v ikäiselle. Siinä saa itsekin vähä istahtaa. ;) Ja musiikki on meillä oltava päällä melkein koko ajan. Ukkeli niin nauttii siitä.
Ja sitten nämä kaikki ihme romut, mitä poika löytää talosta. Suurin osa lempileluista ei edes ole leluja, vaan esim muovipussiteline ja juomapullot. =) Juomapullon sisään voi laittaa esim riisiä ja korkin kiinni, niin siinä vasta on kiva helistin! Meillä poika vain oppi avaamaan korkin aika aikaisin... x) Paperin silppuaiminen on yksi lempipuuhista ja kaapinovien aikominen. Mut niitäpä saa ihan vapaasti paukuttaa, kunhan vaaralliset aineet ja esineet on siirretty pois. Vielä kun keksisi miten saa pojan pois digiboxin kimpusta.. Ylemmäs sitä ei voi nostaa ja johtojakaan ei viitsisi aina repiä irti. Tällä hetkellä siinä edessä on sohvan rahi, joka antaa vähän aikaa kiirehtiä nappaamaan poika pois sekoittamasta koneita. ;) Astianpesukonekin piti vaihtaa, kun poika kävi laittamassa säädöt aina niin sekaisin, että loppujen lopuksi se lasahti..! Mutta luulen et suurin syy oli se, että kone oli jo aikansa elänyt ja olisi hajonnut muutenkin kohta.
Hellan levyt ja uuni ovat meillä vähän liiankin suositut. Lapsilukot eivät paljon auta. Ostin sitten tämmöisen leikkiuunin alennuksesta ja se on ollut kyllä suosittu. Laitteesta lähtee ääntä ja valonvälähdyksiä. Nappeja on kiva väännellä eikä kukaan tule komentamaan pois. =)
Leikki on lapsen työ ja tarhapäivä on lapselle työpäivä. Parhaat leikit usein kuitenki syntyvät mielikuvituksen avulla. Paljon ei lapsi leluja tarvitse. ;)
Leikki on lapsen työ ja tarhapäivä on lapselle työpäivä. Parhaat leikit usein kuitenki syntyvät mielikuvituksen avulla. Paljon ei lapsi leluja tarvitse. ;)
tiistai 11. tammikuuta 2011
Parisuhde ja vauva
Parisuhde muuttuu aina lapsen myötä. Yhtäkkiä ollaankin kumppaneita ja vanhempia. Mukana onkin uusi ihmissuhde. Aluksi vanhemmuus täyttää koko elämän ja parisuhde jää toissijaiseksi. On tärkeää, että vauva saa tarvitsemansa huomion. Perheen aikuisia ei kuitenkaan saa unohtaa. Yhteiset hetket voivat löytyä ihan pienistä asioista. Ensimmäiset vuodet lapsen elämästä ovat todellisia parisuhteentestaajia. Lasta ei kannata tehdä sen takia, että parisuhde paranisi vaan parisuhteen on oltava jo kunnossa ennen lastentuloa.
Jokaiselle löytyy perheessä oma roolinsa. Isä kokee usein jäävänsä huomiotta aluksi. Miehenkin on kuitenkin opeteltava uusi roolinsa perheessä. Lapsen/perheen kanssa vietytty aika on kuin laittaisi rahaa yhteiseen hyvinvointipankkiin. Lapsen lisäksi isä joutuu palaamaan töihin hyvin pian ja väsymys voi iskeä. Miesten masennus synnytyksen jälkeen ei ole mahdottomuus. Ei ole häpeä pyytää apua eikä se kerro, että ihminen olisi jotenkin heikko. Nainenkin tarvitsee tavallista enemmän hellyyttä ja tukea. Keskusteluissa kannattaa keskittyä enemmän positiivisiin asioihin ja osoittaa rakkauttaan usein. Seksiinkään ei saisi panostaa liian aikaisin. Kyllä ne halut sieltä ajan kanssa palautuvat.
Miestä kannattaa hyödyntää vauvanhoidossa. Äiti ei ole ainut ihminen joka osaa vauvaa hoitaa. Miehen ja vauvan kannattaa antaa rauhassa tutustua toisiinsa ja vaikka vaipanvaihto kestäisikin 10min pidempään niin mitäs se haittaa. Mies osaa syöttää tuttipullosta, vaihtaa vaippaa, hyssytellä, ihan mitä tahansa paitsi imettää. Usein vauva riehaantuu äidinmaidonhajusta ja mutka isän sylissä rauhoittaa. Onhan se vähän sama asia, kun joku heiluttelisi pizzaa aikuisen nenän edessä koko ajan. ;) Yksi ihailtavimmista asioista maailmassa on se, että mies tulee töistä kotiin ja viihtyy perheensä parissa vapaa-aikana eikä hyppää viikonloppuisin kavereidensa kanssa baarissa ym. Muutenkin alkoholin runsas käyttö ei mielestäni kuulu lapsiperheen elämään ja tästä ei voi olla kovin vaikea luopua. Asiallinen lasi viiniä ruokailun yhteydessä on tietty eri asia. Muutenkaan toisen ihmisen alkoholinkäyttöön ei tarvitse sopeutua eikä varsinaan pidä lähteä mukaan.
Yövalvomiset ovat rankkoja ja jos uupumus meinaa iskeä, kannattaa kysyä jos sukulaisista/ystävistä joku voisi hieman tulla apuun. Neuvoloistakin saa apua useilta paikkakunnilta. Jos perhepetiin päädytään, niin pitää olla varma, että se käy kaikille osapuolille. Jos isä ei saa nukuttua, niin ei häntä sängystä poiskaan saa potkia eikä häntä saa soimata siitä, että perhepeti ei onnistu. Äidin ja isän yhteinen vuode on todellä tärkeä eikä sitä saa vähätellä. Hetkellisiä ratkaisujahan voi tehdä, mutta pidempiaikaisia erikseen nukkumisia kannattaa välttää. Vanhempien läheisyys on todella tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään seksiä. Usein samaan aikaan nukkumaanmeno on jo todella tärkeää. 15min ehkä jutellaan ja sitten nukahdetaan vierekkäin. Mikäs sen mukavampaa. =)
Yhteistä aikaa kannattaa järjestää joka päivä. Sen ei tarvitse olla kuin 15-30min. Se voi olla esim joku hassu TV-sarja, jota molemmat tykkäävät katsoa tai joku peli. Joskus ennen nukkumaanmenoa pieni juttutuokio tai sohvalla istuminen hiljaa voi olla tarpeeksi. Tai yhteinen ruokailu (jotkut ottavat vauvan sitteriin pöydän viereen tai pöydälle). Kerran viikossa olisi hyvä järjestää joku yhteinen juttu. Jos lastenhoitajaa on hankala saada ja lähteminen esim ravintolaan/elokuviin ei onnistu, voi illan istua kotonakin ja katsoa jotain elokuvaa. Vauvan nukkuessa pieniä pätkiä tämä voi olla haastavaa, mutta lapsen kasvaessa se helpottuu. Puoli vuotias jos pystyy nukkumaan yöt putkeen tai ainakin usean tunnin pätkiä.
Uupumustakin voi ehkäistä. Kannattaa pohtia tarkkaan mitä voisi jättää tekemättä ja mistä menoista voisi tinkiä. Molempien pitää tinkiä harrastuksistaan, mutta myös molemmilla on oltava hieman omaa aikaa. Pieni siivo kotona vain osoittaa sitä, että lapsi on saanut huomiota. Siisti koti on päinvastoin huolestuttava, koska tällöin aikaa on mennyt siivoamiseen ja lapsi (sekä aikuinen itse) jäänyt vähemmälle huomiolle. ;) Omasta jaksamisesta ja syömisestä on huolehdittava. Kun vauva on pieni, kannattaa suosiolla suosia kauppojen valmisruokia ja tehdä elämä muutenkin itselle helpoksi. Joistain saattaa tuntua hurjalta, että miten sitä lasta jaksaa 24/7 hoitaa. Ei varmaan muiden lapsia jaksaisikaan, mutta oma lapsi on ehkä ainut asia maailmassa jonka puolesta voisi oikeasti antaa vaikka henkensä. ;)
Jokaiselle löytyy perheessä oma roolinsa. Isä kokee usein jäävänsä huomiotta aluksi. Miehenkin on kuitenkin opeteltava uusi roolinsa perheessä. Lapsen/perheen kanssa vietytty aika on kuin laittaisi rahaa yhteiseen hyvinvointipankkiin. Lapsen lisäksi isä joutuu palaamaan töihin hyvin pian ja väsymys voi iskeä. Miesten masennus synnytyksen jälkeen ei ole mahdottomuus. Ei ole häpeä pyytää apua eikä se kerro, että ihminen olisi jotenkin heikko. Nainenkin tarvitsee tavallista enemmän hellyyttä ja tukea. Keskusteluissa kannattaa keskittyä enemmän positiivisiin asioihin ja osoittaa rakkauttaan usein. Seksiinkään ei saisi panostaa liian aikaisin. Kyllä ne halut sieltä ajan kanssa palautuvat.
Miestä kannattaa hyödyntää vauvanhoidossa. Äiti ei ole ainut ihminen joka osaa vauvaa hoitaa. Miehen ja vauvan kannattaa antaa rauhassa tutustua toisiinsa ja vaikka vaipanvaihto kestäisikin 10min pidempään niin mitäs se haittaa. Mies osaa syöttää tuttipullosta, vaihtaa vaippaa, hyssytellä, ihan mitä tahansa paitsi imettää. Usein vauva riehaantuu äidinmaidonhajusta ja mutka isän sylissä rauhoittaa. Onhan se vähän sama asia, kun joku heiluttelisi pizzaa aikuisen nenän edessä koko ajan. ;) Yksi ihailtavimmista asioista maailmassa on se, että mies tulee töistä kotiin ja viihtyy perheensä parissa vapaa-aikana eikä hyppää viikonloppuisin kavereidensa kanssa baarissa ym. Muutenkin alkoholin runsas käyttö ei mielestäni kuulu lapsiperheen elämään ja tästä ei voi olla kovin vaikea luopua. Asiallinen lasi viiniä ruokailun yhteydessä on tietty eri asia. Muutenkaan toisen ihmisen alkoholinkäyttöön ei tarvitse sopeutua eikä varsinaan pidä lähteä mukaan.
Yövalvomiset ovat rankkoja ja jos uupumus meinaa iskeä, kannattaa kysyä jos sukulaisista/ystävistä joku voisi hieman tulla apuun. Neuvoloistakin saa apua useilta paikkakunnilta. Jos perhepetiin päädytään, niin pitää olla varma, että se käy kaikille osapuolille. Jos isä ei saa nukuttua, niin ei häntä sängystä poiskaan saa potkia eikä häntä saa soimata siitä, että perhepeti ei onnistu. Äidin ja isän yhteinen vuode on todellä tärkeä eikä sitä saa vähätellä. Hetkellisiä ratkaisujahan voi tehdä, mutta pidempiaikaisia erikseen nukkumisia kannattaa välttää. Vanhempien läheisyys on todella tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään seksiä. Usein samaan aikaan nukkumaanmeno on jo todella tärkeää. 15min ehkä jutellaan ja sitten nukahdetaan vierekkäin. Mikäs sen mukavampaa. =)
Yhteistä aikaa kannattaa järjestää joka päivä. Sen ei tarvitse olla kuin 15-30min. Se voi olla esim joku hassu TV-sarja, jota molemmat tykkäävät katsoa tai joku peli. Joskus ennen nukkumaanmenoa pieni juttutuokio tai sohvalla istuminen hiljaa voi olla tarpeeksi. Tai yhteinen ruokailu (jotkut ottavat vauvan sitteriin pöydän viereen tai pöydälle). Kerran viikossa olisi hyvä järjestää joku yhteinen juttu. Jos lastenhoitajaa on hankala saada ja lähteminen esim ravintolaan/elokuviin ei onnistu, voi illan istua kotonakin ja katsoa jotain elokuvaa. Vauvan nukkuessa pieniä pätkiä tämä voi olla haastavaa, mutta lapsen kasvaessa se helpottuu. Puoli vuotias jos pystyy nukkumaan yöt putkeen tai ainakin usean tunnin pätkiä.
Uupumustakin voi ehkäistä. Kannattaa pohtia tarkkaan mitä voisi jättää tekemättä ja mistä menoista voisi tinkiä. Molempien pitää tinkiä harrastuksistaan, mutta myös molemmilla on oltava hieman omaa aikaa. Pieni siivo kotona vain osoittaa sitä, että lapsi on saanut huomiota. Siisti koti on päinvastoin huolestuttava, koska tällöin aikaa on mennyt siivoamiseen ja lapsi (sekä aikuinen itse) jäänyt vähemmälle huomiolle. ;) Omasta jaksamisesta ja syömisestä on huolehdittava. Kun vauva on pieni, kannattaa suosiolla suosia kauppojen valmisruokia ja tehdä elämä muutenkin itselle helpoksi. Joistain saattaa tuntua hurjalta, että miten sitä lasta jaksaa 24/7 hoitaa. Ei varmaan muiden lapsia jaksaisikaan, mutta oma lapsi on ehkä ainut asia maailmassa jonka puolesta voisi oikeasti antaa vaikka henkensä. ;)
Parisuhde ja erimielisyydet
On tullut kirjoiteltua kaikenlaista tietoa vauvoista ja taaperoista, mutta haluaisin kirjoittaa muutaman tekstin parisuhteestakin, sillä lapsi on parisuhteen peili. Jos vanhempien suhde voi hyvin, yleensä lapsikin voi hyvin. Väestöliiton sivuilta muun muassa löytyy asiallista tietoa ja apua.
Ihminen tuo suhteisiinsa elämän varrella paljon lapsuudessa opittuja toimintatapoja ja -malleja. Ihmisen temperamentti syntyy jo kohdussa, mutta paljon siitä on myös muokkautuvaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa vasten tämän tahtoaan. Oleellista on tunnistaa itsensä ja olla itselleen rehellinen. Omaa käyttäytymistään voi aina muuttaa, mutta helppoa se ei välttämättä ole.
On tärkeä muokata suhde molempien näköiseksi. Ei vain kopioida haavekuvaa ihannesuhteesta tai omasta lapsuudenkodistaan. Mediaan ei kannata tuijottaa.
Hyvä parisuhde luo puitteet tasapainoiselle elämälle. Kumppania ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Täydellinenkään suhde ei kestä kahta vuotta, ellei sen eteen tehdä töitä. Aina pitäisi kaivaa jostain voimavaroja toisen huomioimiseksi. Puhumisen ja kuuntelemisen tärkeyttä ei voi korkostaa liikaa.
Rakkaus on tahdon asia. Se on motivoitunutta toimintaa vaalia suhdetta ja osoittaa sitoutumistaan. Rakkaus ei ole vain tunne jota romantisoidaan mediassa vaan se on tekoja. Rakkautta on löydyttävä molemmista osapuolista. Muuten suhde ei voi toimia. Riippuvuus toisesta on myös eri asia kuin rakkaus. Rakastuminen on ihanaa ja suhteen alku on ihaninta aikaa maailmassa. Pitkässä suhteessa rakkaus kuitenkin on tekoja. "All you need is love" ei päde tässä maailmassa. Mutta silti rakkaus on se suurin voima. =)
Yhdessäolon tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja kunnioittamiseen. Toisen erilaisuus pitää hyväksyä. Molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisia suhteessa. Omista tuntemuksistaan pitää puhua. Kannattaa usein käyttää ilmaisua "minusta tuntuu...." eikä aloittaa joka lausetta "kun sinä et tee....", "sinä et koskaan..." jne. Syyllistäminen harvoin johtaa mihinkään tuloksiin ja aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Aina kun toinen tekee jotain fiksua tai mukavaa, pitää muistaa kehua. Kun jaksaa osoittaa kumppanilleen hyväksyntää, saa sitä itsekin.
Turhautumiset ja suuttumisetkin pitää hyväksyä. On hyvä, että on joku jolle saa myös purkaa pahaa oloaan. Raja menee kuitenkin siinä, että koskaan ei saa ketään vahingoittaa eikä mitään saa rikkoa. Väkivalta ja riita ovat kaksi eri asiaa! Huutaminen ja riehuminekin ovat huonoja konsteja. Viha pitää purkaa esim urheiluun ym. Mutta toisaalta maailmaanhan ääntä mahtuu ja se ei välttämättä ketään vahingoita. Jos toinen suuttuu oikein kovasti, niin paras keino on yleensä antaa savun laskeutua vähän aikaa ja aloittaa keskustelu alusta. Viha on ikään kuin "puolihulluus-tila" eikä sen aikana saa sanottua mitään järkevää. Viha on kuitenkin hyväksyttävä tunne. Lapsi apinoi aikuisten tyylin riidellä. On hyvä, että lapsi näkee riitoja ja erimielisyyksiä, mutta riidat on myös tällöin sovittava. Näin lapsi oppii miten erimielisyyksistä päästään yli. Vanhemmalle lapselle tulisi myös selittää, että nyt oli hieman erimielisyyksiä, mutta se ei tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi toisiamme ihan yhtä paljon. Lapsi kyllä huomaa, jos vanhemmat ovat riidoissa. Lasta ei helpolla huijata. He tietävät aina enemmän mitä luulemme. Rauhallinen keskustelu ja KUUNTELU takaavat yleensä parhaan lopputuloksen.
Väkivalta parisuhteessa on niin vakava asia, että siitä pitäisi kirjoittaa erikseen. Aiheeseen löytyy paljon asiantuntevaa ja ammattitaitoista väkeä. Jos lapset liittyvät kuvaan, pitäisi heidän turvallisuus aina ensin taata. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja väestöliitosta saa mm apua. Väkivalta parisuhteessa on todella yleistä ja jos ihminen lyö kerran hän todennäköisesti lyö uudestaankin. Väkivalta voi olla myös henkistä/sanallista ym. Väkivallalla on tapimus lisääntyä ja raaistua ajan mittaan. Asialle on aina tehtävä jotain. Jos haluaa puhua anonyymisti on olemassa mm. Naisten linja, jossa on koulutettuja ihmisiä auttamassa, kuuntelemassa ja ohjaamassa eteenpäin. Numero on 0800 02400. Päivystys toimii suomeksi arkipäivisin klo16-20, englanniksi pe klo 16-20 ja ruotsiksi ke klo 16-20.
Lasten fyysinen kurittaminen on ollut laitonta Suomessa vuodesta 1984 ja on rangaistava teko!
Ihmiset muuttuva aina elämässä. Sitä ei voi estää. Tällöin myös parisuhdekin muuttuu. Yhdessäolo on kuitenkin perusta kaikelle ja suhde kestää muutoksetkin, jos vain molemmat tekevät sen eteen töitä.
Parisuhteen voi jakaa kolmeen vaiheeseen:
1. rakastumisevaihe (noin 1-3v karkeasti). Kumppanista ei vielä ehkä näe kaikkia piirteitä ja eletään ihanassa "humussa". Tämä on tärkeä vaihe me-hengen luomiseksi.
2. kumppanit ottavat enemmän tilaa ja näyttyäytyvät uudessa valossa. Tällöin pohditaan voiko sitoutua toiseen loppuelämäksi ja mitä itse elämältä haluaa. Kysymykset olisi hyvä esittää tässä vaiheessa. Liuku tähän vaiheeseen voi mennä ihan huomaamatta, jos suhde on ollut tasapainoinen.
3. kumppanuusvaihe. Tämä voi tapahtua osapuolilla eri aikaan. Tämä näyttäytyy läheisyyden ja etäisyyden tarpeissa. Keskustelu ja kuuntelu on tässäkin tapauksessa erittäin tärkeää.
Hieman itsekyyttäkin pitää elämässä olla. Liika kiltteys johtaa usein suuriin ongelmiin ja siihen, että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen. Puolensa on pidettävä. Toinen ääripää on sitten narsistinen peroona, joka ei koskaan myönnä virheitään. Tämä on erittäin vaikea tilanne eikä usein korjaudu ollenkaan. Turvallinen koti on kuitenkin paras keino estää tätä. Lasta ei voi lelliä pilalle sylin, huomion ja hellyyden avulla!
Yksi vinkki vielä lasten (jo vähän vanhempien) kanssa keskusteluun. Lapset harvoin alkavat puhua mistään asioista, vaikka heiltä kuinka kyselisi. On kuitenkin tärkeää kysellä ja olla koko ajan valmiina kuuntelemaan. Lapsi ei kerro mitään, jos istutaan sohvalla, että nyt keskustellaan. Hyvä keino on tehdä jotain mukavaa samalla ja välillä koittaa aloittaa keskustelu. Se voi olla leikki, askartelu, TV, saunominen ym. Siinä sivussa lapset sitten yleensä alkavat jutella. Pääasia, että aikuinen on aidosti kiinnostunut ja kuuntelee sekä pyrkii ymmärtämään lapsen aivotuksia. Lapset ovat viisaita, mutta heillä ei ole vielä resursseja aivoissa käydä kunnon keskusteluja. Tämä tulee kuitenkin esiin muunlaisena toimintana. Ja ongelmat tulevat usein esiin väkivaltaisena käytöksenä.
Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa eikä olemassa olevaa parisuhdetta. Tämä ei kuitenkaan huononna vanhemmuutta. Läheisten tuki on todella tärkeää ja apua ei saa pelätä pyytää. Vertaistuen hakeminen on myös hyvä. Vanhin lapsi ei saisi joutua olemaan aikuinen liian aikaisin. Jos perheessä ei ole isää, perheen vanhin poika yleensä jotuu raskaiden tilanteiden eteen. Olisi hyvä ottaa mukaan ulkopuolinen apu, jos perheen ainut aikuinen ei tahdo jaksaa. Väsyminen on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Uusperheissä yhteinen aika korostuu. Usein kun vanhemmat jo rakentavat uutta elämää, lapset vasta käsittelevät edellisen perheen eroa. Aikaa täytyy antaa sekä kumppanille että lapsille tarpeeksi. Uusperheessä täytyy muistaa, että isäpuoli ei ole isä ja sisarpuoli ei ole sisar. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä enemmän tämä korostuu. Uudet sisarukset saattavat aluksi tuntea vetoa toisiinsa, mutta tämä on vain normaalireaktio. Lähtökohta on se, että isä/äitipuolella ei ole komennusvaltaa toisen lapsiin. Nämäkin säännöt pitää yhteisymmäryksessä sopia kaikkien kanssa ja tottakai asiat ajanmyötä aina muuttuvat. Työtä on tehtävä kovasti.
Maahanmuutto on iso asia perheessä. Omasta kulttuuristaan ja kielestään ei pidä luopua, mutta tottakai uusiin tapoihin on sopeuduttava. Tämä on erittäin kuluttavaa ja voimia vievää eikä avun pyytämistä saa epäröidä. Kaiken keskellä pitäisi muistaa kiinnittää huomiota parisuhteeseenkin.
Sateenkaariperheet eli samaa sukupuolta olevien perheet lisääntyvät koko ajan. Tästä ei ole Suomessa vielä vahvaa kulttuurillista mallia. Tällöin työnjako ja tehtävät on jaettava uusiksi, mikä voi olla haasteellista. Usein nämä perheet kuitenkin oppivat keskustelun taidon hyvin ja ratkovat useita ongelmia helposti. Jos lapsi on toisen biologinen, voi ongelmia ilmetä senkin kanssa, kumpi on esim "äiti". Asiat olisi hyvä sopia jo odotusaikana ja nämä sopimukset ovat sitten pitäviä. Paras apu löytyy usein samassa elämäntilanteissa olevilta pareilta.
Ihminen tuo suhteisiinsa elämän varrella paljon lapsuudessa opittuja toimintatapoja ja -malleja. Ihmisen temperamentti syntyy jo kohdussa, mutta paljon siitä on myös muokkautuvaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa vasten tämän tahtoaan. Oleellista on tunnistaa itsensä ja olla itselleen rehellinen. Omaa käyttäytymistään voi aina muuttaa, mutta helppoa se ei välttämättä ole.
On tärkeä muokata suhde molempien näköiseksi. Ei vain kopioida haavekuvaa ihannesuhteesta tai omasta lapsuudenkodistaan. Mediaan ei kannata tuijottaa.
Hyvä parisuhde luo puitteet tasapainoiselle elämälle. Kumppania ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Täydellinenkään suhde ei kestä kahta vuotta, ellei sen eteen tehdä töitä. Aina pitäisi kaivaa jostain voimavaroja toisen huomioimiseksi. Puhumisen ja kuuntelemisen tärkeyttä ei voi korkostaa liikaa.
Rakkaus on tahdon asia. Se on motivoitunutta toimintaa vaalia suhdetta ja osoittaa sitoutumistaan. Rakkaus ei ole vain tunne jota romantisoidaan mediassa vaan se on tekoja. Rakkautta on löydyttävä molemmista osapuolista. Muuten suhde ei voi toimia. Riippuvuus toisesta on myös eri asia kuin rakkaus. Rakastuminen on ihanaa ja suhteen alku on ihaninta aikaa maailmassa. Pitkässä suhteessa rakkaus kuitenkin on tekoja. "All you need is love" ei päde tässä maailmassa. Mutta silti rakkaus on se suurin voima. =)
Yhdessäolon tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja kunnioittamiseen. Toisen erilaisuus pitää hyväksyä. Molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisia suhteessa. Omista tuntemuksistaan pitää puhua. Kannattaa usein käyttää ilmaisua "minusta tuntuu...." eikä aloittaa joka lausetta "kun sinä et tee....", "sinä et koskaan..." jne. Syyllistäminen harvoin johtaa mihinkään tuloksiin ja aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Aina kun toinen tekee jotain fiksua tai mukavaa, pitää muistaa kehua. Kun jaksaa osoittaa kumppanilleen hyväksyntää, saa sitä itsekin.
Turhautumiset ja suuttumisetkin pitää hyväksyä. On hyvä, että on joku jolle saa myös purkaa pahaa oloaan. Raja menee kuitenkin siinä, että koskaan ei saa ketään vahingoittaa eikä mitään saa rikkoa. Väkivalta ja riita ovat kaksi eri asiaa! Huutaminen ja riehuminekin ovat huonoja konsteja. Viha pitää purkaa esim urheiluun ym. Mutta toisaalta maailmaanhan ääntä mahtuu ja se ei välttämättä ketään vahingoita. Jos toinen suuttuu oikein kovasti, niin paras keino on yleensä antaa savun laskeutua vähän aikaa ja aloittaa keskustelu alusta. Viha on ikään kuin "puolihulluus-tila" eikä sen aikana saa sanottua mitään järkevää. Viha on kuitenkin hyväksyttävä tunne. Lapsi apinoi aikuisten tyylin riidellä. On hyvä, että lapsi näkee riitoja ja erimielisyyksiä, mutta riidat on myös tällöin sovittava. Näin lapsi oppii miten erimielisyyksistä päästään yli. Vanhemmalle lapselle tulisi myös selittää, että nyt oli hieman erimielisyyksiä, mutta se ei tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi toisiamme ihan yhtä paljon. Lapsi kyllä huomaa, jos vanhemmat ovat riidoissa. Lasta ei helpolla huijata. He tietävät aina enemmän mitä luulemme. Rauhallinen keskustelu ja KUUNTELU takaavat yleensä parhaan lopputuloksen.
Väkivalta parisuhteessa on niin vakava asia, että siitä pitäisi kirjoittaa erikseen. Aiheeseen löytyy paljon asiantuntevaa ja ammattitaitoista väkeä. Jos lapset liittyvät kuvaan, pitäisi heidän turvallisuus aina ensin taata. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja väestöliitosta saa mm apua. Väkivalta parisuhteessa on todella yleistä ja jos ihminen lyö kerran hän todennäköisesti lyö uudestaankin. Väkivalta voi olla myös henkistä/sanallista ym. Väkivallalla on tapimus lisääntyä ja raaistua ajan mittaan. Asialle on aina tehtävä jotain. Jos haluaa puhua anonyymisti on olemassa mm. Naisten linja, jossa on koulutettuja ihmisiä auttamassa, kuuntelemassa ja ohjaamassa eteenpäin. Numero on 0800 02400. Päivystys toimii suomeksi arkipäivisin klo16-20, englanniksi pe klo 16-20 ja ruotsiksi ke klo 16-20.
Lasten fyysinen kurittaminen on ollut laitonta Suomessa vuodesta 1984 ja on rangaistava teko!
Ihmiset muuttuva aina elämässä. Sitä ei voi estää. Tällöin myös parisuhdekin muuttuu. Yhdessäolo on kuitenkin perusta kaikelle ja suhde kestää muutoksetkin, jos vain molemmat tekevät sen eteen töitä.
Parisuhteen voi jakaa kolmeen vaiheeseen:
1. rakastumisevaihe (noin 1-3v karkeasti). Kumppanista ei vielä ehkä näe kaikkia piirteitä ja eletään ihanassa "humussa". Tämä on tärkeä vaihe me-hengen luomiseksi.
2. kumppanit ottavat enemmän tilaa ja näyttyäytyvät uudessa valossa. Tällöin pohditaan voiko sitoutua toiseen loppuelämäksi ja mitä itse elämältä haluaa. Kysymykset olisi hyvä esittää tässä vaiheessa. Liuku tähän vaiheeseen voi mennä ihan huomaamatta, jos suhde on ollut tasapainoinen.
3. kumppanuusvaihe. Tämä voi tapahtua osapuolilla eri aikaan. Tämä näyttäytyy läheisyyden ja etäisyyden tarpeissa. Keskustelu ja kuuntelu on tässäkin tapauksessa erittäin tärkeää.
Hieman itsekyyttäkin pitää elämässä olla. Liika kiltteys johtaa usein suuriin ongelmiin ja siihen, että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen. Puolensa on pidettävä. Toinen ääripää on sitten narsistinen peroona, joka ei koskaan myönnä virheitään. Tämä on erittäin vaikea tilanne eikä usein korjaudu ollenkaan. Turvallinen koti on kuitenkin paras keino estää tätä. Lasta ei voi lelliä pilalle sylin, huomion ja hellyyden avulla!
Yksi vinkki vielä lasten (jo vähän vanhempien) kanssa keskusteluun. Lapset harvoin alkavat puhua mistään asioista, vaikka heiltä kuinka kyselisi. On kuitenkin tärkeää kysellä ja olla koko ajan valmiina kuuntelemaan. Lapsi ei kerro mitään, jos istutaan sohvalla, että nyt keskustellaan. Hyvä keino on tehdä jotain mukavaa samalla ja välillä koittaa aloittaa keskustelu. Se voi olla leikki, askartelu, TV, saunominen ym. Siinä sivussa lapset sitten yleensä alkavat jutella. Pääasia, että aikuinen on aidosti kiinnostunut ja kuuntelee sekä pyrkii ymmärtämään lapsen aivotuksia. Lapset ovat viisaita, mutta heillä ei ole vielä resursseja aivoissa käydä kunnon keskusteluja. Tämä tulee kuitenkin esiin muunlaisena toimintana. Ja ongelmat tulevat usein esiin väkivaltaisena käytöksenä.
Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa eikä olemassa olevaa parisuhdetta. Tämä ei kuitenkaan huononna vanhemmuutta. Läheisten tuki on todella tärkeää ja apua ei saa pelätä pyytää. Vertaistuen hakeminen on myös hyvä. Vanhin lapsi ei saisi joutua olemaan aikuinen liian aikaisin. Jos perheessä ei ole isää, perheen vanhin poika yleensä jotuu raskaiden tilanteiden eteen. Olisi hyvä ottaa mukaan ulkopuolinen apu, jos perheen ainut aikuinen ei tahdo jaksaa. Väsyminen on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Uusperheissä yhteinen aika korostuu. Usein kun vanhemmat jo rakentavat uutta elämää, lapset vasta käsittelevät edellisen perheen eroa. Aikaa täytyy antaa sekä kumppanille että lapsille tarpeeksi. Uusperheessä täytyy muistaa, että isäpuoli ei ole isä ja sisarpuoli ei ole sisar. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä enemmän tämä korostuu. Uudet sisarukset saattavat aluksi tuntea vetoa toisiinsa, mutta tämä on vain normaalireaktio. Lähtökohta on se, että isä/äitipuolella ei ole komennusvaltaa toisen lapsiin. Nämäkin säännöt pitää yhteisymmäryksessä sopia kaikkien kanssa ja tottakai asiat ajanmyötä aina muuttuvat. Työtä on tehtävä kovasti.
Maahanmuutto on iso asia perheessä. Omasta kulttuuristaan ja kielestään ei pidä luopua, mutta tottakai uusiin tapoihin on sopeuduttava. Tämä on erittäin kuluttavaa ja voimia vievää eikä avun pyytämistä saa epäröidä. Kaiken keskellä pitäisi muistaa kiinnittää huomiota parisuhteeseenkin.
Sateenkaariperheet eli samaa sukupuolta olevien perheet lisääntyvät koko ajan. Tästä ei ole Suomessa vielä vahvaa kulttuurillista mallia. Tällöin työnjako ja tehtävät on jaettava uusiksi, mikä voi olla haasteellista. Usein nämä perheet kuitenkin oppivat keskustelun taidon hyvin ja ratkovat useita ongelmia helposti. Jos lapsi on toisen biologinen, voi ongelmia ilmetä senkin kanssa, kumpi on esim "äiti". Asiat olisi hyvä sopia jo odotusaikana ja nämä sopimukset ovat sitten pitäviä. Paras apu löytyy usein samassa elämäntilanteissa olevilta pareilta.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Pottatreeniä
Suurin osa lapsista oppii potalle 2-3v. välillä. Alle 1-vuotiaanakin se on kyllä mahdollista (ei ehkä täysin kuivaksi). Pottatreenin kanssa ei kannata hätäillä. Lue milloin lapsi on valmis. Joskus lapset vain yhtäkkiä innostuvat potasta ja oppivat nopeasti kuviksi. Hoputtaa ei kannata. Esimerkin katsominen vanhemmilta lapsilta on usein tehokas.
Kun mietit, onko lapsesi valmis potalle, mieti näitä (nämä nyt on aika selkeitä):
- Lapsi pysyy kuivana vähintään 2h päivästä tai on kuiva herättyään
- Suolentoiminta on säännöllistä ja ennustettavaa
- Lue kasvojen ilmeitä, asentoja, sanoja
- Lapsi osaa seurata yksinkertaisia suullisia ohjeita
- Lapsi osaa kävellä vessaan ja riisua itsensä
- Lapsella on epämiellyttävä olla märässä vaipassa ja haluaa että se vaihdetaan heti
- Lapsi pyytää päästä potalle (ylläri ylläri)
- Lapsi haluaa pitää "aikuisten alusvaatteita"
Jos tulosta ei synny, palaa vaippoihin ja kokeile kuukauden päästä uudestaan. Joillain lapsilla vain voi kestää. Joskus pitää vain löytää se suurin lapsen mielenkiinnonkohde/palkinto, jolla hänet saa houkuteltua potalle.
Vinkkejä:
- Vessalaulu
- Lukekaa yhdessä
- Kokeile eri pottia
- Laita ajastin 20min välein soimaan, jolloin on aika käydä potalla. Nosta aikaa vähitellen. Jos lapsi oppii sanomaan, ettei hänellä vielä ole hätä, aseta aikaa vielä 10min, jos kellolle on tarvetta.
- Kehu paljon ja palkitse. Jos tulee vahinko, älä toru.
Psykolgoit Nathan H. Azrin and Richard M. Foxx kirjoittivat kirjan Toilet Training in Less Than a Day vuonna 1974. Tätä kutsutaan "quick-training". Useat psykolgoit väittävät, että lapsi tosiaan oppii potalle parissa päivässä ja ovat kehitelleet uusia metodeja tämän kirjan pohjalta. Mm. Dr.Phil kannattaa tätä metodia... Julie Fellom on kehitellyt Diaper Free Toddlers -ohjelman ja hän antaa vinkkejä tähän metodiin sivuilla: diaperfreetoddlers.com
Kun mietit, onko lapsesi valmis potalle, mieti näitä (nämä nyt on aika selkeitä):
- Lapsi pysyy kuivana vähintään 2h päivästä tai on kuiva herättyään
- Suolentoiminta on säännöllistä ja ennustettavaa
- Lue kasvojen ilmeitä, asentoja, sanoja
- Lapsi osaa seurata yksinkertaisia suullisia ohjeita
- Lapsi osaa kävellä vessaan ja riisua itsensä
- Lapsella on epämiellyttävä olla märässä vaipassa ja haluaa että se vaihdetaan heti
- Lapsi pyytää päästä potalle (ylläri ylläri)
- Lapsi haluaa pitää "aikuisten alusvaatteita"
Jos tulosta ei synny, palaa vaippoihin ja kokeile kuukauden päästä uudestaan. Joillain lapsilla vain voi kestää. Joskus pitää vain löytää se suurin lapsen mielenkiinnonkohde/palkinto, jolla hänet saa houkuteltua potalle.
Vinkkejä:
- Vessalaulu
- Lukekaa yhdessä
- Kokeile eri pottia
- Laita ajastin 20min välein soimaan, jolloin on aika käydä potalla. Nosta aikaa vähitellen. Jos lapsi oppii sanomaan, ettei hänellä vielä ole hätä, aseta aikaa vielä 10min, jos kellolle on tarvetta.
- Kehu paljon ja palkitse. Jos tulee vahinko, älä toru.
Psykolgoit Nathan H. Azrin and Richard M. Foxx kirjoittivat kirjan Toilet Training in Less Than a Day vuonna 1974. Tätä kutsutaan "quick-training". Useat psykolgoit väittävät, että lapsi tosiaan oppii potalle parissa päivässä ja ovat kehitelleet uusia metodeja tämän kirjan pohjalta. Mm. Dr.Phil kannattaa tätä metodia... Julie Fellom on kehitellyt Diaper Free Toddlers -ohjelman ja hän antaa vinkkejä tähän metodiin sivuilla: diaperfreetoddlers.com
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Mitä amerikkalaiset "expertit" sanovat vauvan unesta
Tässäpä vähän tietoa vauvan unesta, jos kiinnostaa. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä amerikkalaisista tutkijoista. =D Osa on ihan mielenkiintoista tietoa. Olisi hauska nähdä samantyyppisiä aikuisista. =P Lopussa on sitten lähteitä ja vähän kommenttia.
Vauvan unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisten. Vauvat käyvät useammin ns. REM-unessa (rapid eye movement), mikä on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. REM uni on kevyempää kuin non-REM ja siksi häiriintyy helpommin. Non-REM unen aikana esim. unissakävely on mahdollista, mutta REM unen aikana lihakset ovat niin rennot, ettei tahdonalainen liikkuminen onnistu. Tämän tyyppinen vauvan unisyklikausi on lyhytkestoinen, mutta voi tuntua ikuisuudelta, jos itse on väsynyt vauvan ensimmäisinä kuukausina.
6-8 viikon iässä vauvat alkavat nukkua lyhyempiä pätkiä päivisin ja pidempiä öisin, mutta selkeästi suurin osa syö öisin. Heillä on myös lyhyempiä REM jaksoja ja pidempiä syvän unen (non-REM) vaiheita.
Amerikkalaisten lääkäritutkijoiden mielestä 3-6 kuukauden välillä lapsi kykenee nukkumaan yöt putkeen. MUTTA tämä meinaa suunnilleen 5-6 tunnin pätkää, ei välttämättä 8h (amerikkalaisten logiikkaa).
Osa lapsista heräilee öisin kunnes ovat taaperoikäisiä. Mutta jotkut kykenevät nukkumaan pidempiä pätkiä jo alle 6vkon iässä (Joo, meillä oli näin, kunnes homma muuttuikin päälalelleen 4-5kk iässä xD )
5-6vkon iässä vauva pystyy olemaan hereillä noin 2h. Kun vauva vaikuttaa väsyneltä, laita hänet välittömästi nukkumaan, sillä yliväsynyttä vauvaa on vaikea saada nukkumaan.
2 vkon iässä lapselle voi alkaa opettaa päivän ja yön ero. Öisin pidetään huoneet pimeänä, ei jutella/leikitä ym. Päivisin lapselle annetaan paljon virikkeitä, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei lapsi yliväsy.
Iltarutiineita ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Aloittaa voi esim. unilaulusta.
6-8 vkon iässä vauvan voi jo antaa koittaa saada unta itse. Eli laitetaan hänet sänkyyn ja odotetaan pari minuuttia ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Näin väittää Jodi Mindell, associate director of the Sleep Disorders Center at Children's Hospital of Philadelphia. Hän on kirjoittanut kirjan Sleeping Through the Night. Mindell vastustaa tissille tai syliin nukuttamista, koska hänen mielestään tästä voi kehittyä nukahtamisvaikeuksia myöhemmin, sillä vauva ei osaa enää muualle nukahtaa. Tissille nukutus voi kuitenkin olla vähän aikaa se helpoin tapa nukuttaa vauva. Mutta useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että syliin nukutus on "normaalia ja luonnollista".
7 vinkkiä pienen vauvan nukutukseen:
-Sulje pois lääketieteelliset syyt, jotka itkettävät lasta
-Kanna lasta kantorepussa/-liinassa
-Tee tarkat rutiinit
-Laita vauva sänkyyn hereillä. Jos alkaa itkeä, hoe "shh shh shh" ja silittele
-Anna lapselle aikaa rauhoittua itsekseen
-Pyydä apua ajoissa
-Sitoudu vanhemmuuteen
Tekstit on käännetty sivulta: www.babycenter.com. Siellä on TODELLA paljon asiaa vauvoista, taaperoista ja vanhemmista lapsista. Tähän aiheeseen vain taisi olla linkki jossain iltasanomien sivuilla ym ja siksi eksyin lukemaan tästä. Kaikkea en sivustolta jaksanut lukea. x) Löytyy tietoa myös ruokailusta, sairauksista, pottatreenistä, kiukuttelusta ym. Lisäilen ehkä myöhemmin.
OK, eli kommentoinpa sen verran, että aika tiukalla linjalla ovat amerikkalaiset, etten sanoisi. Jos vanhemmista tuntuu, että jaksaa nukuttaa lapset, niin eipä siitä haittaakaan varmasti ole. Itse olen sitä mieltä että "virheet" on aina korjattavissa. Jos lapsi ei nukahda >6kk iässä muualle kuin syliin niin voihan sen opettaa silloinkin. Mutta mukavahan tuo on huomata, että amerikassakin ollaan sitä mieltä, että parin minuutin huudatus ei haittaa pientäkään lasta, sillä yllättävän moni äiti kuitenkin tietoisesti käyttää tätä metodia eikä siinä mitään pahaa ole. Silti pitää aina kuunnella itseään sekä vauvaansa ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja toisia on turha alkaa kritisoimaan. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta.
Miten se yksi psykologi sanoikaan... jotain että lapselle on siunaus semmoiset hieman "karaistuneet" vanhemmat tai jotain sinne päin. x) No jaa, eipä siitä sen enempää.
Vielä yksi kommentti: se että lukee paljon vauvoista, ei tarkoita sitä että kasvattaisi lapset kirjojen perusteella. Omista periaatteista ei pidä luopua, mutta kirjoista/tutkimuksista on tosi paljon apua ongelmien edessä. Eihän missään sanota, että "kasvata lapsesi näin". Ihmisiä on vain erittäin vaikea opastaa ellei ole tiettyjä raameja.
Ja mielestäni toisten kasvatusmetodeja ei saisi mennä mollaamaan. Kommentoida aina voi, mutta kannattaa muistaa että asiat voi aina esittää sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. =)
Vauvan unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisten. Vauvat käyvät useammin ns. REM-unessa (rapid eye movement), mikä on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. REM uni on kevyempää kuin non-REM ja siksi häiriintyy helpommin. Non-REM unen aikana esim. unissakävely on mahdollista, mutta REM unen aikana lihakset ovat niin rennot, ettei tahdonalainen liikkuminen onnistu. Tämän tyyppinen vauvan unisyklikausi on lyhytkestoinen, mutta voi tuntua ikuisuudelta, jos itse on väsynyt vauvan ensimmäisinä kuukausina.
6-8 viikon iässä vauvat alkavat nukkua lyhyempiä pätkiä päivisin ja pidempiä öisin, mutta selkeästi suurin osa syö öisin. Heillä on myös lyhyempiä REM jaksoja ja pidempiä syvän unen (non-REM) vaiheita.
Amerikkalaisten lääkäritutkijoiden mielestä 3-6 kuukauden välillä lapsi kykenee nukkumaan yöt putkeen. MUTTA tämä meinaa suunnilleen 5-6 tunnin pätkää, ei välttämättä 8h (amerikkalaisten logiikkaa).
Osa lapsista heräilee öisin kunnes ovat taaperoikäisiä. Mutta jotkut kykenevät nukkumaan pidempiä pätkiä jo alle 6vkon iässä (Joo, meillä oli näin, kunnes homma muuttuikin päälalelleen 4-5kk iässä xD )
5-6vkon iässä vauva pystyy olemaan hereillä noin 2h. Kun vauva vaikuttaa väsyneltä, laita hänet välittömästi nukkumaan, sillä yliväsynyttä vauvaa on vaikea saada nukkumaan.
2 vkon iässä lapselle voi alkaa opettaa päivän ja yön ero. Öisin pidetään huoneet pimeänä, ei jutella/leikitä ym. Päivisin lapselle annetaan paljon virikkeitä, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei lapsi yliväsy.
Iltarutiineita ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Aloittaa voi esim. unilaulusta.
6-8 vkon iässä vauvan voi jo antaa koittaa saada unta itse. Eli laitetaan hänet sänkyyn ja odotetaan pari minuuttia ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Näin väittää Jodi Mindell, associate director of the Sleep Disorders Center at Children's Hospital of Philadelphia. Hän on kirjoittanut kirjan Sleeping Through the Night. Mindell vastustaa tissille tai syliin nukuttamista, koska hänen mielestään tästä voi kehittyä nukahtamisvaikeuksia myöhemmin, sillä vauva ei osaa enää muualle nukahtaa. Tissille nukutus voi kuitenkin olla vähän aikaa se helpoin tapa nukuttaa vauva. Mutta useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että syliin nukutus on "normaalia ja luonnollista".
7 vinkkiä pienen vauvan nukutukseen:
-Sulje pois lääketieteelliset syyt, jotka itkettävät lasta
-Kanna lasta kantorepussa/-liinassa
-Tee tarkat rutiinit
-Laita vauva sänkyyn hereillä. Jos alkaa itkeä, hoe "shh shh shh" ja silittele
-Anna lapselle aikaa rauhoittua itsekseen
-Pyydä apua ajoissa
-Sitoudu vanhemmuuteen
Tekstit on käännetty sivulta: www.babycenter.com. Siellä on TODELLA paljon asiaa vauvoista, taaperoista ja vanhemmista lapsista. Tähän aiheeseen vain taisi olla linkki jossain iltasanomien sivuilla ym ja siksi eksyin lukemaan tästä. Kaikkea en sivustolta jaksanut lukea. x) Löytyy tietoa myös ruokailusta, sairauksista, pottatreenistä, kiukuttelusta ym. Lisäilen ehkä myöhemmin.
OK, eli kommentoinpa sen verran, että aika tiukalla linjalla ovat amerikkalaiset, etten sanoisi. Jos vanhemmista tuntuu, että jaksaa nukuttaa lapset, niin eipä siitä haittaakaan varmasti ole. Itse olen sitä mieltä että "virheet" on aina korjattavissa. Jos lapsi ei nukahda >6kk iässä muualle kuin syliin niin voihan sen opettaa silloinkin. Mutta mukavahan tuo on huomata, että amerikassakin ollaan sitä mieltä, että parin minuutin huudatus ei haittaa pientäkään lasta, sillä yllättävän moni äiti kuitenkin tietoisesti käyttää tätä metodia eikä siinä mitään pahaa ole. Silti pitää aina kuunnella itseään sekä vauvaansa ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja toisia on turha alkaa kritisoimaan. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta.
Miten se yksi psykologi sanoikaan... jotain että lapselle on siunaus semmoiset hieman "karaistuneet" vanhemmat tai jotain sinne päin. x) No jaa, eipä siitä sen enempää.
Vielä yksi kommentti: se että lukee paljon vauvoista, ei tarkoita sitä että kasvattaisi lapset kirjojen perusteella. Omista periaatteista ei pidä luopua, mutta kirjoista/tutkimuksista on tosi paljon apua ongelmien edessä. Eihän missään sanota, että "kasvata lapsesi näin". Ihmisiä on vain erittäin vaikea opastaa ellei ole tiettyjä raameja.
Ja mielestäni toisten kasvatusmetodeja ei saisi mennä mollaamaan. Kommentoida aina voi, mutta kannattaa muistaa että asiat voi aina esittää sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)