Mitä tehdä kun lapsi pelkää yöllä?

No, en minä tiiä. Mut eikö tuo järki kuitenkin sano, että anna lapselle turvaa.

Tähän minulla ei oikeastaan ole mitään loistavaa ratkaisua, mutta kirjoitan siitäkin, koska tämä on vanhimman poikamme kanssa ajankohtainen. Poika täyttää kesällä 5v ja 4,5v iästä lähtien tullut meidän väliin yöllä, sillä häntä pelottaa. Muutimme syksyllä uuteen asuntoon ja poika meni uuteen tarhaan, joten nämä varmasti vaikuttivat häneen suuresti. Lapsethan reagoivat muutoksiin aina paljon myöhemmin kuin aikuiset. Otimme häntä aluksi meidän väliin, mutta sitten koitimme viedä häntä vain takaisin omaan sänkyyn, jotta kaikki saisivat paremmin nukuttua. Poika jäikin usein 1-3 viemisellä omaan sänkyyn, mutta aamulla sitten itkeskeli että "minua niin pelotti yöllä". Tuskin ihan jekkuna vaan vanhempia syyllisteli. Oli hän sen verran reppanana. Ainakin äidin sydämestä otti.  Joskus illallakin saattoi sanoa, että "nyt minua ei pelota, kun on aikuinen vieressä". Illat tosin ovat sujuneet jo kauan hyvin. Jää unisadun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa ihan tyytyväisenä. Joka ilta kysyn onko pojalla jokin huoli. Olen iloinen siitä, että hän kertoo aina jos jokin on mielenpäällä. Olen tätä yrittänytkin hänelle opettaa. Aina pitää kertoa, jos on joku ongelma tai huoli. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita. Useat aikuisetkaan eivät tätä osaa, saati sitten murrosikäiset (kuuluu tosin osaksi ikään). Poikaamme usein kuulemma pelotti krokotiilit ja dinosaurukset. Ei siinä oikein auttanut sanoa, että ei niitä ole täällä. Mielikuvitus vei voiton.

 

Veimme poikaa 2kk ajan omaan sänkyyn takaisin yöllä, mutta niin vain poika jatkoi tulemista meidän väliin. Jokin raja tietty tuossakin. Toki sitä suositellaan, että vie vain lasta takaisin, mutta minä sitten katsoin tilanteen niin, että meidän perheessä lapsi saa tulla yöllä väliin jos pelottaa. Tuskin enää armeijaiässä tulee. Mies on täysin samoilla linjoilla. Jopa enemmän kuin minä. =D En varmasti tule vanhana muistelemaan, että voi harmi kun annoin lapsen yöllä tulla viereen. Ei lapsi tosin mene pilalle vaikka hänet "karaistetaan" nukkumaan vain omassa sängyssä. Tämähän on myös Supernannyn ohje. Usein hän onkin oikeassa ja toki hänkin osaa soveltaa eri vinkit joka perheelle sopiviksi. Hän ei vain mitään perhepetejä kerta kaikkiaan taida suositella, vaikka mielestäni niissä ei mitään vikaa ole. Ja aina kaikki ei vain mene kuin oppikirjoissa, kuten olen jo aiemminkin sanonut. Mutta silti kannattaa aina lukea tutkittua tietoa ja puntaroida mikä itselle passaa. Maalaisjärkeen ei oikein nykyisin uskalla enää luottaa, sillä ihmisillä tuntuu välillä olevan suoran sanoen tosi typeriä ajatuksia päässään. "Minusta vain tuntuu siltä" on tosi huono perustelu. Kaiken pitää pohjautua kuitenkin johonkin tietoon. Lisäksi kaikkea joutuu soveltamaan ja siksipä  olenkin neuvonut tämän blogin kautta satoja perheitä erikseen eri tilanteen mukaan. Tavoite ei tässäkään nukkumistapauksessa välttämättä ole se, että lapsen on nukuttava omassa huoneessa, vaan tavoite on se että kaikki ovat tyytyväisiä.

 

Meidän perheessä tehdäänkin nyt niin, että vanhempi poika tulee meidän huoneeseen nukkumaan ja pienempi menee lastenhuoneeseen. Näin esikoinen saa nukkua omassa sängyssä ja todennäköisesti ei pelkää, koska samassa huoneessa on muitakin. Poikia ei vielä voi samaan huoneeseen keskenään laittaa, sillä pienempi havahtuu öisin helposti. Hänen on parempi nukkua itsekseen rauhassa (1v ei tajua vielä pelätä samalla tavalla kuin 4v) ja luulen että tällä hänen yötkin paranevat entisestään. Tarvittaessa vien hänelle vellipullon yöllä, jos ei muuten rauhoitu. Neuvolantädit saavat sanoa mitä lystäävät, meillä mennään näin. =D

Olimme poikien serkkutyttöjen luona jokin aika sitten ja esikoinen nukkui serkkutyttöjen kanssa samassa huoneessa. Sanoin hänelle, että tule herättämään äiti jos pelottaa, mutta eipä tullut kumpanakaan yönä. Hänestä kaverit huoneessa riitti turvaksi. =) Harmi kun ei ole muita saman ikäisiä lapsia taloudessa. Sisarukset samassa huoneessa on mahdottoman näppärä keksintö, kunhan eivät vain herätä toisia öisin. =)

 

Että tämmöistä. Mutta pointtini ehkä tässä postauksessa kuitenkin on se, että jos lapsi ottaa tavaksi nousta yöllä, voi hänet palauttaa omaan sänkyyn. Jos vanhemmille tulee tunne, että lapsi oikeasti pelkää eivätkä he kestä tätä ajatusta, sumplikaa tilanne niin, että lapsi nukkuu kenties vanhempien välissä perhepedissä (ostaa isomman sängyn tarvittaessa) tai sitten lapsi tulee samaan huoneeseen nukkumaan. Nämä on minun vinkit. Eivät ehkä kovin hyvät, mutta kaikkea ei voi hallita. =D Lisää hyviä ideoita otetaan vastaan.

Olen vähän kysellyt kavereiltakin, miten he ovat tehneet vastaavassa tilanteessa ja suurin osa on jotenkin justeerannut tilanteen niin että lapsi otetaan joko vanhempien viereen tai sitten vanhempi nukkuu lapsen kanssa lastenhuoneessa. Minusta tämä on ihan kiva ratkaisu. Tietty olen myös sillä kannalla, että vanhempien sänky on vain heitä varten ja täytyyhän vanhemmillakin olla yhteinen hetki kahdestaan. Mutta jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin mikäs siinä. Vanhemmathan voivat viettää kahden keskeistä aikaa sitten joskus myöhemmin. Mutta tämäkin on hirmutärkeä asia eikä toista saa unohtaa vaan tehdään tiimityötä. Usein tämä ajan kanssa tahtoo unohtua, kun ei ole kahdenkeskeistä aikaa. Vanhempien on hoidettava myös parisuhdettaan! Yksi tuttavani oli tehnyt niin, että vei lapsen aina vain omaan sänkyyn yöllä ja laittoi yövalon turvaksi. Tässä kesti vain parisen viikkoa. Kiva et toimi heillä, meillä ei näköjään. =D Mut eipä tuo haittaa. Meillä ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä. =)

Nuorimmaisen unilelu ja nukkuminen

Kattokaas mikä meidän kuopuksella on unikaverina. Pointti ei ole siis toi Luigi ukkeli, vaan tuo naru. Vanhempi poikamme on ihan oikea Luigi-fani, mutta nuorimmainen (1v) otti tämän lelun omakseen, sillä lelussa oli kiinni muovilenkki, jossa oli muistaakseni hintalappu tai vastaava. Tavaroissahan on muovijuttuja kiinni. Usein muovi on leikattava irti (esim. vaatteista), mutta tässä oli muovirenkula, joka vaikutti aika napakalta. Lenkki tosin irtosi ja sidoin sitten tuommoisen langan tilalle. Toimii ehkä jopa paremmin. Toki tuostakin voisi panikoida, että voi ei jos lanka irtoaa ja poika syö sen. Mutta 1-vuotias osaa jo aika näppärästi vain nakata sen pois enkä jaksa alkaa siitä seinille hyppimään, sillä tuo on niin hyvä rauhoituskonsti kaikkeen. Muuta lelua poika ei ole hyväksynyt. Poika nimittäin rauhoittuu kietomalla narun peukalon ympärille ja sitten hän imee peukkua! Kesti tooosi kauan, ennen kuin löysin jonkun lelun, joka rauhoittaa vauvaa. Vanhemmalle pojallemme löytyi uniriepu siinä puolen vuoden iässä (jota sai toki pari kuukautta hänellekin tuputtaa), joka rauhoitti yömme ja nukahtamistilanteet täydellisesti. Kuopuksemme on ollut astetta temperamenttisempi eikä hän oikein meinannut hyväksyä muuta kuin äidin hiustupon. Eihän silleen nyt voi nukkua että vauva repii äidin hiuksia koko yön. Olen huomannut että poika rauhoittuu ja nukkuu paremmin omassa pinnasängyssään, mutta välillä otan hänet meidän väliin sänkyyn, jos näyttää ettei hän rauhoitu (esim. hampaat tai flunssa) enkä tietty jaksa itse yöllä nousta kovin pienestä ylös häntä hyssyttämään tai keinutuoliin istuskelemaan. Hiustuppo saattoi häntä rauhoittaa, mutta loppujen lopuksi hän vain riehaantui siitä eikä tuo hiusten repiminen äidin päästä tietty muutenkaan ole kovin hyvä juttu. x) Kaikkea sitä näkee... Kuopus on muutenkin hauska kaveri, kuten tekstin lopusta käy ilmi. Ei kovin helppo, mutta en pidä vaikeanakaan. x)

 

Esikoisemme unikoulu 4v sitten

 

Minun oli aikoinaan tarkoitus tehdä tänne postaus, miten unikoulu etenki esikoisemme kanssa 6kk iässä, mutta ilmeisesti se on jäänyt, sillä en löydä semmoista. Esikoisellemme nimittäin piti pitää tuo suosittu Tracy Hoggin nostelu-unikoulu 5,5kk iässä, sillä hän heräsi 1-2h välein joka yö 2kk ajan! Unikoulun vetäminen on usein aika raskasta eikä sitä ihan pienestä heräilystä jaksa vetää. Esikoinen on loppupeleissä ollut aika helppo ja lupsakka lapsi. Ei älyttömän temperamenttinen. Vauvana nukkui heti 6h yössä putkeen eikä paljon itkeskellytkään. 4kk iässä sitten alkoi tulla vaikeampaa ja heräily alkoi. Tämä oli minun moka suurelta osalta, sillä olin opettanut hänet nukahtamaan vain tissille ja vauvahan havahtuu useita kertoja yössä ja mikäli hän ei yksin osaa nukahtaa, huutaa hän äidin apuun. Perhepetikään ei meille oikein sopinut, koska vanhemmat eivät sitten nukkuneet kunnolla. Unikoulun etenemisestä olen tehnyt muistiinpanot ja ne ovat aika kiva esimerkki miten unikoulu voi edetä ja myös aika opettavaista. Kootusti voisi sen verran tähän tiivistää, että eka yönä tein 100 nostoa. Sitten se väheni nopeasti 10-20 nostoon. Päiväunet olivat tietty hankalammat, mutta kyllä nekin ajan kanssa paranivat. En vain antanut periksi, vaan nostelin ja tassuttelin päivälläkin. Jotenkin homma ei vain kunnolla pelittänyt, joten siirryin kuuntelemaan vauvan itkua ja huomasin ettei vauva edes itkenyt vaan mölötteli sängyssä itsekseen. Joskus tätä mökää kestijopa 20min, muttei se kuulostanut mitenkään pahalta. Mökästyskin jäi sitten ajan kanssa pois. Tähän ehkä eniten vaikutti tuo uniriepu, johon usein tipautin hieman äidinmaitoa. Viimeisin saavutus on mieheni ansiota. Nukuin vierashuoneessa 1-2vkoa korvatulpat päässä ja mies nousi öisin tassuttelemaan vauvaa. Mies ei ihan pienestä havahtunut, joten usein vauva ehti 15-30sekunnissa rauhoittua itsekseen (ei vauva edes oikeastaan ollut hereilläkään). Kaiken kaikkiaan "täydellisen vasteen" saaminen taisi kestää jopa 2kk, mutta yöt helpottuivat kuitenkin jo kahdessa viikossa enkä enää kävellyt päivisin kuin zombi univelkaisena. Lopulta poika tosiaan jäi aina omaan sänkyyn tyytyväisenä unirievun kanssa ja nukkui öisin 12h putkeen (klo19-7). Olihan elämä juhlaa. =D Pinnasängystä pois siirryttäessä tulikin sitten iltaisin vähän ongelmia kun lapsi ei tahtonut pysyä sängyssä. Mutta tämä vaihe kesti noin vuoden ja sen jälkeen ei ole ollut muuta ongelmaa, muuta kuin yöllä saattaa pelätä ja tulla äidin ja isän viereen.

 

Uniriepu

 

Hehkutan vielä unirievun/-lelun vaikutusta vauvaan. Nimittäin unikoulun onnistuminen jää usein siitä kiinni. Tarkemmin unilelusta voi lukea tästä aiemmasta postauksestani. Psykologienkin mukaan unilelu on tärkeä asia lapselle, kun hän on erossa äidistä yöllä. Ei tosiaan ole tarkoitus, että lapsi pönöttää äidin vieressä 24/7. Mutta toki näin voi tehdä, jos siltä tuntuu. Vauvasta vain tulee ihan yhtä hyvä, vaikka hänellä on välillä jokin korvaava rätti vieressä, joka esim. tuoksuu äidiltä.

 

Kuopuksemme nukkuminen

 

Kuopuksemmekin on mielestäni ollut ihan normaali vauva. Ei helppo eikä haastava. Vauvana heräsi 2h välein syömään yöllä, mutta en pitänyt tätä mitenkään väsyttävänä, sillä hän kävi tissillä ja sen jälkeen jäi tyytyväisenä omaan sänkyyn (hereille tai nukkumaan). Yöt olivat rauhalliset. 6kk kohdalla hän heräili ehkä kerran yössä mikä ei ole paha. Sen verran vain unikoulutin, että halusin hänen nukahtavat illalla itse omaan sänkyyn. En oikeastaan ikinä antanut pojan nukahtaa tissille, sillä siitä pois opettaminen on vaikeaa. Vauva sinänsä ei helposti nukahtanutkaan koskaan tissille, joten tämä oli helppo toteuttaa. Jotkut vauvat nukahtavat suunnilleen jo kun näkevät tissin. Minä mielummin nukutin vauvan syliin, sillä siitä opettaminen pois on helpompaa kuin tissiltä. Tämä toimi hyvin, mutta ihan itsekseen hän ei yleensä illalla nukahtanut. Tein niin, että istuin illalla sängyn vieressä ja hyräilin aina samaa laulua, kunnes vauva rauhoittui (1-2min yleensä kesti). Koitin myös nostelua, mutta tästä vauva vain raivostui (ei siis sopinut hänelle). Poika on kyllä sylivauva, mutta jostain syystä illalla nukkumaan mennessä haluaa olla rauhassa. Tassuttelu toimi ihan hyvin, mutta parhaiten kuitenkin tuo että istuin vain pinnasängyn vieressä. Vauva nukkuikin 7kk iässä yöt putkeen, mutta sitten alkoi 2kk kestävä hampaiden teko (7kpl tuli tuossa ajassa) ja useat flunssat. Yöt olivat ihan kohtalaiset, mutta heräilyjä oli 1-2/yö. Usein vauva rauhoittui ihan vellipullolla (imetys loppui 7kk iässä kun maito ei riittänyt). Käytin häntä monesti korvalääkärilläkin yhtä äkkisen itkuisuuden takia, mutta nuorimmaisella ei ole koskaan mitään vakavampaa helposti tullut. Vanhempi on sitten päinvastainen. Kauheassa korvakierteessä vauvana. Hän on vain ollut siitä hassu, että kipeänä hän on nukkunut jopa sikeämmin. Hänellä usein epäiltiin ihan tosi vakavaa tautia, sillä korvatulehdus veti hänet aina niin veteläksi. Noh, kuitenkin tämä nuorimmainen aloitti taas yöheräilyt, mutta 1-2/yössä ei vielä niin paha ollut että olisin jaksanut unikoulua alkaa taas vetämään. Halusin öistä vaan helpot. 9kk kohdalla kävin 6vkoa töissä ja mies piti isäkuukauden (tämä olisi mielestäni melkeinpä pakollinen kaikille isille, ihan huippujuttu). Kun taas jäin kotiin oli vauva nilkassa kiinni koko ajan. Toki mukana oli ehkä eroahdistustakin ja muutenkin hän on aika mammanpoika. Mutta varmasti vaikutti tuo töissäkäyntipätkä. 1v iässä yhä yleensä herää kerran yössä vellipullolle. Nälkä tuskin on, mutta sillä hän rauhoittuu parhaiten ja mikäli pulloa ei tule, hän valvoo joka ikinen kerta 2-3h yöllä, joten ei kiitos. Poika havahtuu meidän huoneessa helposti pienellekin rapinalle, joten nyt on vuorossa omaan huoneeseen siirtäminen, jolloin hän saa nukkua rauhassa ja itsekään en niin helposti herää hänen tohinaan. Kuulen kyllä jos poika ei rauhoitu ja vien pullon hänelle. Tämä toimi hyvin esikoisemmekin kohdalla. Vanhempien kanssa samassa huoneessa nukkuvalle vauvalle tulee usein öisin halu alkaa nousemaan ylös, mutta omassa huoneessa unet voi rauhoittua. Ja pieni lapsi ei muuten tajua pelätä kuten esim. hyvän mielikuvituksen omaava nelivuotias. Sitä ei tarvitse pelätä. Jos homma ei pelitä, voi sänkyjä taas justeerata kunnes kaikki saavat nukutuksi. Ja tuo unilelu, jossa on tuo hassu naru, toimii nykyisin tosi hyvin rauhoittelussa. Mikäli hän havahtuu, käyn vain antamassa tuon hänen käteensä mikäli hän ei sitä itse löydä. Hyvät unethan ovat aina se tavoite. Et näin erilaisia voivat lapset olla. Mielestäni on kiva että pojat ovat noin erilaisia. =) Vaihtelua elämään.



Huudatusunikoulut pannaan

Huomasin tässä yks päivä facebookissa linkin Länsiväylän sivuilla olevaan artikkeliin: "Saako lasta huudattaa unikoulun nimeen?" No minun mielestäni ei saa! Tuo artikkeli aiheesta on mielestäni ihan hyvä. On välillä todella masentavaa, miten paljon Suomessakin vielä huudatetaan huonosti nukkuvia tai usein heräileviä vauvoja. Se minua ei kauheasti huoleta, jos vanhemmat vain ovat ekshaustiossa eivätkä tiedä mitä tehdä ja siksi joutuvat vauvaa sängyssä huudattamaan. Parempihan se on kuin päätyä pahoinpitelemään lasta (valitettavan yleistä). Mutta jos sairaalat ja turvakodit tarjoavat unikouluja, joissa ei lasta saa edes syliin nostaa, niin se on minusta aatamin aikaista. Eihän lapsi pilalle mene vaikka se vähän itkeskeleekin välillä sängyssä. Varsinkin jos vanhempi on siinä vieressä heti saatavilla. Mutta kun konsteja kerta on, niin miksi tehdä elämästä tympeää. Raskaitahan unikoulut periaatteessa ovat, sillä vanhemmat joutuvat yöllä heräilemään ja rauhoittelemaan lasta eri konstein, mutta niin he joutuvat kyllä ilman niitäkin. Ja olen aika pettynyt neuvoloiden tiedonmääriin tämän asian suhteen. Hoitajien koulutukseen ei edes kuulu unikoulua. Siitä ehkä mainitaan jollain tunnilla, mutta itse näistä asioista pitäisi ottaa selvää. Lastenlääkäreillä on usein kattavammat tiedot aiheesta.

 

Olen koittanut koota tänne blogiin kattavasti eri konsteja eri ikäisille lapsille. Toki perhepedit ovat hyviä, mutta joka perheessä se ei välttämättä onnistu. Ja esim. meidän esikoinen ei vain siinä kerta kaikkiaan suostunut nukkumaan vaikka mitä konsteja käytti. Hänet unikoulutin Tracy Hoggin P.U/P.D unikoululla, jossa ei anneta lapsen itkeä yskin sängyssä vaan otetaan vauva syliin aina kun alkaa itkemään. Tassuttelu unikoulut ovat myös ns. lempeitä unikouluja, sillä vaikka vauva on yksin sängyssä, niin vanhemman läsnäolo siinä vieressä riittää kyllä. Riippuu vauvan temperamentista, mikä konsti toimii. Meidän kuopus on ollut kohtuu hyvä nukkumaan, mut hänellekin siinä 7kk iässä pidin pari viikkoa tassuttelua, sillä hän ei oikein osannut nukahtaa itse sänkyyn ja alkoi olla liian iso syliin nukuttamiseen. Tissille ei oikeastaan koskaan nukahtanut. Ja hänelle tuo nostelu ei ollut hyvä, hän vain rimpuili siitä alas. Mutta hän onkin eri luonteinen kuin esikoisemme. Hänelle myös auttoi se, että istuin sängyn vieressä ja hyräilin tiettyä laulua. Nykyisin alkaa haukottelemaan heti, kun kuulee laulun. Yli 1v iässä sitten kans vähän protestoi, mutta kuuntelin huutoa 10-15sek ja sehän taukosi itsestään. Eikä kannata ajatella, että lapsi luovutti, koska ei saanutkaan huomiota. Tämmöinen ilmiö ei ilmene tuommoisena käyttäytymisenä. Siihen tarvitaan kuukausian ignooraaminen.

Kategoriasta nukkuminen, löytyy paljon vinkkejä eri ongelmiin ja kysymyksiin pyrin aina vastaamaan, sillä jokainen lapsi on kuitenkin erilainen ja reagoin asioihin eri lailla.

 

Perhepedeistä tulee harvemmin kirjoiteltua, sillä ne joissa se toimii ei yleensä ilmene paljon ongelmia tai kysymyksiä. Jos lapsi simahtaa vanhemman viereen eikä ala ryömimään sängyltä alas, niin toki siinä on hyvä nukkua. Ja sitten on semmoinenkin konsti, että vauva imetetään sängyssä, mutta varovasti otetaan tissi pois suusta ennen kuin lapsi siihen kokonaan nukahtaa. Näin opetetaan lapsi nukahtamaan aikuisen viereen itsekseen.

Mutta painotan aina yhtä tärkeää asiaa ja se on parisuhde. Koko perheen on oltava tyytyväinen ratkaisuihin ja miestäkin on kuunneltava. Jos parisuhde voi hyvin niin lapsikin voi hyvin.

 

Eli ei huudatusunikouluja. Mutta jos vanhemmat ovat väsyneitä eivätkä saa lasta nukkumaan, niin mielestäni on ehdotonta tehdä asialle jotain. Toivon kovasti, että jokaisessa perheessä nautittaisiin vauvasta ja koko perhe olisi onnellinen. Siksi loinkin nämä sivut ja haluan jakaa kaiken tiedon ja konstit, jotka olen havainnut toimiviksi. En tietenkään mikään guru tässä asiassa ole, mutta paljon olen asiaa opiskellut ja käytännössä kenttätyössäkin sitä oppinut. Aion jatkossakin päivittää tietojani ja kuunnella kaikenlaisten ihmisten kokemuksia ja omia vinkkejä eri ongelmiin.

Yhteistyö on tärkeää.

Vauvan nukuttaminen muutenkin kuin tissille

Tähän postaukseen kokosin hieman itse hyväksi havaitsemiani vinkkejä.

 

Eihän tissille nukuttamisessa mitään vikaa ole, mutta jos vauva osaa nukahtaa vain tissille, voi ongelmia ilmetä puolenvuoden iässä, jolloin vauva ei ehkä enää nukahdakaan tissille eikä osaa oikein muuallekaan nukahtaa. Näin ei todellakaan välttämättä käy, mutta jos näin käy, vanhemmat kokevat tilanteen yleensä todella haastavaksi. Toki vauvaa välillä nukutellaan yleensä rattaisiin ym ja riippuu paljon lapsen temperamentista, miten hän tulee jatkossa nukahtamaan. Kannattaa tutustua postaukseen Tunnista lapsesi temperamentti. Siinä on karkeasti jaoteltu ei luontoisia lapsia ja tämä on hyvä tiedostaa, sillä ei lapsessa mitään vikaa ole, vaikka hän olisikin hieman haastavampi tai itkuisempi. Temperamentti syntyy jo kohdussa eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa. Ei kuitenkaan liian voimakkaasti tai tosissaan kannata lapsia jaotella.

 

Pullolapsilla ei tietenkään tissillenukahtamisongelmaa ole ja usein heitä on opittu rauhoittelemaan muutenkin kuin tissillä. Tosin osa heistäkin nukahtaa vain pullo suussa, joten tästä voi löytyä vinkkejä heillekin.

 

Ensimmäisen lapsen kanssa on luonnollisesti ehkä hieman liiankin varovainen ja se on vain hyvä, koska usein sitä on hieman pihalla kun tulee vanhemmaksi ensi kertaa. Toisen lapsen kanssa uskaltaa jo vähän relata. Pienikään vauva ei pilalle mene, jos se muutaman sekunnin sängyssä itkeskelee. Ehtii istua vessassa loppuun asti eikä tarvitse alushousut nilkoissa kompuroida lasta hyppyyttämään. Joka ininään ei kannata reagoida, sillä lapsi voi juuri olla saamassa unen päästä kiinni, kun vanhempi tempaisee hänet syliin ja siinähän se uni taas menikin. 

 

Olen aiemmin kirjoitellut paljon eri unikoulujen yhteydessä vauvojen eri itkuista. Jo vastasyntyneen itkua oppii kuuntelemaan. Hänkään ei välttämättä joka kerta itke nälkää tai ikävää. Usein itkua oppii kuuntelemaan vasta useamman kuukauden iässä, joten tästäkin syystä toisen lapsen kanssa vastasyntyneisyyskausikin menee helpommin. Kun lapsella on nälkä tai hätä (esim kipu), on huuto todella voimakasta ja melkein "karmivaa". Huono sanavalinta, mutta sen kyllä kuulee. Väsyitku on myös aika voimakasta ja äänekästä, mutta se on selkeästi ponnettomampaa ja tavallaan aika tasaista rääkymistä. Pieni vauva toki kannattaa ottaa syliin, mutta itkua myös uskaltaa muutamia sekunteja kuunnella, että olisiko vauva sittenkin vain nukahtamassa eikä pyytämässä apua. Riippuu paljon lapsen temperamentista ja miten paljon hän yleisestikin sylissä viihtyy. Jokainen äiti oppii sen ajan kanssa itse parhaiten kuulemaan.
 

Koliikkivauvat ovat sitten hieman asia erikseen. Heidän itku jää usein mysteeriksi. Mahavaivoja voi syyttää silloin, kun itkun päätteeksi tulee rupsu tai kakka. Tuolloin kannattaa lasta pyöritellä sohvalla tai sylissä, jotta ilmat tulevat pois. Jos lapsi itkee, voi häntä pitää vain rauhallisesti sylissä ja istua esim. keinutuolissa. Vaikka vauva ei heti hiljenekään, ei hän sylissä mitenkään kärsi.

Mutta kuten otsikossa lupasin, tässä ihan muutama vinkki miten lapsen voisi muutenkin nukuttaa kuin tissille. Kannattaa lukaista myös aiempi postaus Nukkuminen 0-4kk. En viitsi kaikkea tänne toistaa. Osa voi tietty olla hieman toistoa. Jotkut nukahtavat todella helposti tissille ja jotkut eivät sitten millään. Jo pienestä asti voi koittaa semmoista, että imetyksen jälkeen nostaa lapsen vähän pystyyn ettei hän aivan täysin nukahtaisi tissille. Samalla voi esim. röyhtäyttää. Usein ihmiset unohtavat että vauva tosiaan kannattaa röyhtäyttää. Kaikki eivät vastasyntyneenä röyhtäise, mutta joskus syy itkuun on niinkin yksinkertainen. Öisin en suosittele mitään ihmekokeiluja, vaan silloin kannattaa tehdä kuten helpoimmaksi näkee. Kun lapsi on syönyt tissillä, voi hänet sen jälkeen nukuttaa syliin. Moni tietty kysyy nyt, että sama kai se nukahtaako tissille vai syliin. Siinä on kuitenkin selkeä ero ja sylistä pois opettaminen käy vähän helpommin. Tissi on aika kova koukuttaja. Jos vauva on rauhallinen, voi hänet koittaa jättää pikku hiljaa omaan sänkyyn ihan itsekseen ja katsoa nukahtaisiko. Tässä ei kannata kiirehtiä. Kokeilee vain silloin tällöin ja jos vauva ei sänkyyn jää niin ottaa taas syliin tai esim. sitteriin ja nukuttaa siihen. Välillä kuitenkin kannattaa kokeilla jäisikö sänkyyn itse. Tätä kannattaa kokeilla jo ihan 1-2kk iästä lähtien. Vieressä voi välillä käydä näyttäytymässä, että tallessa ollaan.

 

Noh, tässä vaiheessa tutti on usein korvaamaton. Jos vauva ei sitä suostu ottamaan, niin asialle ei mitään voi. Kannattaa lukea tästä Vauvan rauhoittelu postauksesta hieman tuosta tutista. Milloin ja miten sitä vauvalle kannattaa kokeilla. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan sitä huoli vaikka mitä tehtäisiin. Usein kannattaa kokeilla, ottaisiko vauva peukalon. Jotkut vastustavat tätä kovasti, mutta jos tilanne on todella hankala eikä kukaan saa nukuttua viikkokausiin, on tämä tyhjää parempi. Myös unirättiä tai -lelua kannattaa pitää sängyssä kaverina ihan vastasyntyneestä asti, sillä sekin kausi tulee vielä, joilloin lapsi osaa itse ottaa unikaverin kainaloon. Lapsi ei välttämättä heti mitään pehmolelua huoli, mutta jos kaveri on ollut pinnasängyssä aina, ottaa hän yleensä sen melko nopeaa kaveriksi. Unilelu on tärkeä osa lapsen elämää, kun hän on erossa vanhemmista nukkuessa. Vanhemman ei tarvitse olla vieressä 24/7. Saa olla jos haluaa, mutta ei todellakaan tarvitse. Lapselle täytyy antaa paljon hellyyttä ja syliä, mutta täytyyhän äidinkin pari tuntia saada unta. Lasta pitää halia ja pusuttaa niin paljon kun vain suinkin voi. Mutta pitää muistaa myös itse levätä. Ja muistakaa antaa vauva myös välillä isälle (tai kaverille, sukulaiselle ym).

 

Vastasyntynyt usein rauhoittuu meteliin. Ei kannata siis olla ihan hissun kissun, koska mahassa vauva kuulee koko ajan tosi isoa meteliä (verisuonten ja suoliston äänet). Myös vaunuihin on kätevä nukuttaa, mutta tämänhän jo kaikki tietää. Usein pieni vauva täytyy vähän niin kuin opettaa vaunuihin. Pelkkä tärinä ei riitä, vaan vaunuja joutuu ihan tosissaan heiluttelemaan ja "keulimaan", jotta vauva nukahtaa. Vähitellen hän sitten tottuu nukahtamaan niihinkin helpommin. Jos vauva alkaa itkemään vaunuissa, kannattaa niitä ensin koittaa heilutella voimakkaammin eikä heti tempaista vauvaa syliin sillä usein tämäkin itku on vain väsyitkua.

Kantoliinaa/-reppua kannattaa kokeilla. Siinä on hyvä ottaa päikkärit. Voihan lapsen siihen yöksikin kietoa ja itse nukkua istualtaan, mutta käy aika raskaaksi... Reppua olen käyttänyt yli 6kk ikäisille vauvoille. Liinaa voi käyttää heti. Kaikki vauvat eivät vain liinaan suostu millään. Tällöin ei auta kuin kannella lasta sylissä. 

 

Mitään pakkonukuttamista ei tietenkään voi muutaman kuukauden ikäiselle tuputtaa, mutta tämmöisiä pikku konsteja voi kokeilla ja samalla huomata minkalainen temperamentti onkaan kyseessä. Jos mikään ei auta, niin tissille ja syliin voi nukutella useamman kuukauden ajan ja sitten unikouluttaa 6kk iässä. 6kk ikäiselle on jo monta konstia mitä voi kokeilla. Tästä aiheesta löytyy blogistani monta postausta. Kannattaa tsekata kategoria "nukkuminen" läpi. Mitään tarkkaa tutkimusta ei ole, että juuri 6kk iässä on unikoulu aloitettava, joten kannattaa tehdä niin kuin vanhemmista hyvältä tuntuu.

 

Ei tietenkään liian aikaisinkaan kannata alkaa panikoimaan, että mitenhän lapsi 6kk iässä nukkuu. Sen näkee sitten ja jos ongelmia on, löytyy niihin yleensä apua. Jos kuitenkin haluaa jo pienestä asti yrittää saada lasta nukahtamaan itsekseen, voi sitä huoletta yrittää. Jos nämä konstit eivät tunnu hyviltä, niin saa tehdä kuten itse parhaaksi näkee.

Pinnasängystä lastensänkyyn

Mielestäni tämä vaihe on paljon haastavampi kuin 6kk ikäisen nukuttaminen xD Varsinkin jos omaa tuommoisen Vaahteramäen Eemelin ku meillä. Mut noihin kyl törmää niiiin usein. ;) Lapsen voi siirtää "isojen lasten sänkyyn" kun siltä tuntuu. Meillä poika oppi 1v10kk ikäisenä kiipeämään pinniksestä pois ja oli se sen verran pelottavan näköistä, et äkkiä ostamaan laidallinen (jatkettava) sänky. Usein tämä tapahtuu juuri siinä 2v tienoilla. Mut ei ole väliä minkä ikäinen lapsi on.

Lapselle voi sanoa, että "nyt siirrytään isojen poikien/tyttöjen sänkyyn". Useinhan lapsi itkeskelee ennen nukkumaanmenoa, kun sängyn vaihtaa. Uusi sänky ei ole vielä "turvallinen". Pinnasängyssä on ollut mukava oma pesä. =) Ehkä tehokkain konsti jatkoa ajatellen on se, että vie vain lapsen aina takaisin sänkyyn, kun se sieltä pois nousee (myös päikkärit). Tätä voi joutua tekemään neljäkin tuntia illassa aluksi ja vähintään 2vkoa yleensä menee. Mutta tämän jälkeen on elämä usein taas helpompaa. Joskus tosin kestää kuukausia. Mutta mielummin niin kuin että nukuttaa lapsen 7v asti. x) Paitsi jos jaksaa, niin ei toki ole kiellettyä. =) Mutta kannattaa ottaa huomioon, että lapsi ehkä haluaa isompana yökyläilemään kavereiden luo ym. ja olisi tietty mukava, jos osaisi nukahtaa ilman vanhemman läsnäoloa.

Aluksi kuitenkin voi tehdä niin, että istuu sängyn vierellä kunnes lapsi nukahtaa. Varsinkin jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, jolloin hän yöllä havahduttuaan voi yksinkin jatkaa unia. Mutta suosittelisin, että lasta koskettaisi aika vähän, jottei hän totu nukahtamaan kosketukseen. Voi käydä rankaksi pidemmän päälle. Ja jos sängyn vierellä istuu, kunnes lapsi nukahtaa, voi siitä lähtä etenemään, niin että parin päivän päästä istuu tuolilla hieman kauempana sängystä. Siitä parin päivän/viikon päästä sitten tuoli on jo oven vieressä. Lopuksi pyritään lähtemään huoneesta. Riippuu lapsesta (ja vanhempien hermoista). Voihan sitä suoriltakin kokeilla sitä, että vie lapsen sänkyyn ja ite ulos, sitten vain aina palauttaa lapsen huoneeseen. Mutta semmoinen 2-vuoden ikäinen lapsi on vielä aika pieni, joten ei mitään paniikkikiirettä. =) Omassa tahdissa.
Yöheräämisiin suosittelen sitä, että vietäisiin lapsi sänkyyn ja itse pois, muuten voi tulla isoja ongelmia. Jos lapsen haluaa ottaa omaan sänkyyn, niin mikäs siinä, mut siitä pois opetteleminen on yleensä asteen verran hankalampaa.

Tässäpä pieni esimerkki meidän lapsosesta. Oishan näitä esimerkkejä vaikka kuinka monesta tapauksesta. x) Pitäisi muuten laittaa sekin tänne, kun poika oli 6kk ja vedettiin tuo nostelu-unikoulu. Kirjasin aika tarkkaan, miten se meillä eteni.. No mut kuitenkin, siis meillä kun poika siirtyi jokin aika sitten lastensänkyyn, aluksi kaikki meni hyvin. Sit hän huomasi, et hänhän pääseekin sängystä karkuun. Palauttaminen ei oikein onnistunut, koska siitä muodostui leikki. Aina nauraen hyppäsi sängystä pois ja juoksi takaisin. Ei edes kerennyt huoneesta ulos. Ihmettelin, et mikä se tämmöinen lapsi on joka vain nauraa. Mut sit hokasin, et ehkä hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan kodikkaaksi sängyssään, vaikka ensin niin vaikutti. Pinnasänky oli ollut niin mukava. Sit istuttiin sängyn vierellä "vahtimassa" et ukkeli pysyy makuultaan. Aina kun ponkaisi pystyyn, laitettiin takas pitkälleen. Usein menee 1-2h, mut vuorotellaan miehen kans. Toinen toisena iltana, toinen toisena. Joskus menee vain 15min. Yleensä tuo tuosta itsestään helpottuu ajan kanssa. Noin pieneltä lapselta ei voi vaatia, että hän osaisi käydä sängylle pitkälleen, vaikka olisikin omassa huoneessaan ja väsyttää. Iltarauhoittelut on älyttömän tärkeitä! Joillekin passaa iltasatu, joillekin laulu. Itselläni on tapana kiikkua lapsen kans kiikkutuolissa n.15min ja lauleskella ennen nukkumaanmenoa. Tällöin hyppimistä on melko vähän. Ja toki päivä- ja iltarutiinit on yhä hyvä muistaa. Helpottaa elämää ja tuo turvallisuuden tunnetta. Noh, sitten kun aloin edetä siihen, että siirryn sängyn viereltä pois, tuli äkäinen flunssa, antibioottikuuri ja päiväkodin vaihdos kesäksi. Toistaiseksi vielä istutaan samassa huoneessa. Liikaa en halua kerralla lapselle. Ja eipä tuo ole kovin paha 15min sängyn vierellä hengailla kunnes lapsi nukahtaa. Iltavillit vain ovat aika kuluttavia. x) Ois tietty hyvä,et lapsi nukahtais itse illalla eikä tarvisi aikuisen apua. Mutta tämäkin voi iän myötä rauhoittua itsestään.
Yli 2-vuotias alkaa olla jo sen verran vilkas, että voi olla vaikea koittaa enää mitään ihme konsteja. Jonkin verran joutuu alkaa tekemään jo kompromisseja. Kaksivuotiaalla alkaa pyörimään päivän asiat päässä helposti illalla ja on todella vaikea rauhoittua. Olen kauan miettinyt olisiko tähän jotain helpotusta, mutta usein käy niin, että mitään suurempia konsteja ei ole.

Ja turvallisuudesta vielä. Ostettiin portti lapsen huoneen oveen, jottei hän lähtisi yöllä hamuilemaan ja karkaisi ulos ym (osaa avata oven lukosta kun hakee ensin tuolin alle). Ovet on toki koitettu lukita mahdollisimman hyvin ja hellasta on sulakkeet pois yön ajan (meillä levyjen päällelaitto on jostain syystä niin hauskaa). Mut öisin kun lapsi herää, hän yleensä hakeutuu ensin vanhempien luo, harvoin pistää yksin ranttaliksi. Huomionhakuisuuttahan se enemmän on. Meillä yöheräämisiä harvemmin on. Ja tällöinkin lapsen voi viedä vain takaisin sänkyyn ja siellä pysyy. Se helpottaa huomattavasti elämää. =) Nuo iltavillit on enemmän se ongelma useissa perheissä.

Mut tällaista kivaa! Mukavaa juhannusta ja kesää kaikille! =) Pyrin laittamaan postauksia kesälläkin, mut vähän harvemmin kuitenkin.

Kymmenen kysymystä vauvan unesta

      1. Kuinka paljon vauvat nukkuvat? 

Vastasyntynyt voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa, mutta unen määrä vähenee nopeasti. Kuukauden iässä se on 16 tuntia, puolivuotiaana 13–14 tuntia. Uni jakaantuu ensimmäisten elinkuukausien aikana tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön.

2. Kuinka monet vauvat heräilevät öisin?

Australialaisen tutkimuksen mukaan 4–6 kuukauden ikäisistä vauvoista 40 prosenttia herää 1–2 kertaa yön aikana. 9,1 prosenttia herää 3–4 kertaa yössä, vielä useammin herääviä on huomattavasti vähemmän. Noin puolet vauvoista ei heräile öisin. 

3. Miksi yksi vauva on hyvä nukkuja ja toinen heräilee alinomaa? 

Mitä nuorempi vauva, sitä epäsäännöllisempi rytmi. Keskushermoston kehitysaste on tärkein univalverytmin säännöllisyyteen vaikuttava tekijä. Joillakin vauvoilla vuorokausirytmi säännöllistyy jo kahdeksanviikkoisena, toisilla vasta noin 16 viikon iästä alkaen.

Myös muut biologiset tekijät, kuten vauvan synnynnäinen temperamentti, vaikuttavat rytmisyyden kehittymiseen. Jotkut lapset ovat rytmiltään tasaisempia ja ennustettavampia kuin toiset.

Luomalla selkeät erot yön ja päivän välille vanhemmat voivat auttaa vauvaa kehittämään ja vakiinnuttamaan vuorokausirytmiään. Esimerkiksi päivällä verhot ovat auki ja jutellaan, illalla ja yöllä ollaan hämärässä ja hiljaa.

4. Onko nukuttaminen huono tapa?

Vastasyntyneistä 90–95 prosenttia tarvitsee vanhemman syliä nukahtamiseen. Toisaalta on huomattu, että esimerkiksi puolivuotiaat yöheräilijät ovat usein juuri näitä syliin nukutettuja lapsia. Jos yöheräily on ongelma, vauvaa voi totuttaa nukahtamaan itsekseen.

Vauvan voi antaa nukahtaa rauhassa, kun hän viihtyy väsyneenä sängyssä itsekseen. Vauvaa ei kannata päästää hätääntymään, koska silloin nukahtaminen vaikeutuu entisestään. Hyvä yöuni perustuu aina turvallisuuden tunteeseen: vauvan pitää voida luottaa siihen, että apua on saatavilla myös öisin. Useimmat vauvat oppivat itsekseen nukahtamisen taidon puolen vuoden iän jälkeen. Jos vauvalla ei ole yöheräilytaipumusta, ei ole syytä välttää syliin nukuttamista.

5. Mikä on vauvalle paras paikka nukkua?

Vauvan nukkumapaikka on perheen arvovalinta. Vauvat ovat yksilöitä, eikä yhtä oikeaa paikkaa ole.  Perheen paras nukkumispaikka selviää vain kokeilemalla. Tärkeintä on hyvä olo, mieluiten kaikilla.

Jos vauva nukkuu pitkät yöunet juurikaan heräämättä, omassa huoneessa nukkuminen voi onnistua. Vanhemmilla on oma rauha, mutta toisaalta yösyötöt voivat olla raskaita. Ja jos vauvalla on yöllä hätä, vanhemmat eivät välttämättä kuule sitä helposti.

Jos vauva taas heräilee öisin paljon, läheisyys voi helpottaa sekä lasta että vanhempia. Levoton lapsi nukkuu perhepedissä ehkä paremmin kuin omassa sängyssä. Vanhempien uni voi tosin olla kevyttä. Äidin väsymystä saattaa toisaalta vähentää se, että hän voi itsekin puoliunessa rauhoitella ja imettää vauvaa.

Vaihtoehtojen välimuoto on lapsen oma sänky vanhempien huoneessa. Syöttäminen on helppoa, kun vauva on lähellä, mutta vanhemmat saavat kuitenkin nukkua rauhassa omassa sängyssä. Varsinkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla omassa sängyssä nukkuminen on turvallisempaa kuin vierekkäin nukkuminen.

6. Muuttuuko uni, kun vauva kasvaa taaperoksi?

1–2-vuotiaan vuorokausirytmi on jo vakiintunut ja yöheräilyt vähenevät selvästi. Suurin osa nukkuu vielä 1–2 päiväunet. Kuitenkin tutkimusten mukaan yksivuotiaista vielä noin puolet tarvitsee vanhemman fyysistä läheisyyttä kyetäkseen nukahtamaan. Vauvaiässä tavallisin ongelma on yöheräily, mutta leikki-iässä korostuvat nukkumaan menemisen vaikeudet.

7. Miten syöminen vaikuttaa uneen?

Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä. Näläntunne on yksi tärkeä syy pienen vauvan yöheräilyyn, mutta kiinteän ruoan myötä heräily yleensä vähenee.

8. Entä tutti?

Suositusten mukaan tutin käyttö vähentää kätkytkuoleman vaaraa ja yöheräilyä, joten unen kannalta sillä on edullisia vaikutuksia.

9. Kuinka luon vauvalleni hyvät nukkumisolosuhteet?

Vauvan temperamentin tunteminen auttaa. Yksi kaipaa paljon virikkeitä päivisin malttaakseen illalla nukkua. Toinen menee ylirasitustilaan, jos päivällä on ollut liikaa touhua. Yksi kaipaa joustavuutta, toinen säännöllisiä rituaaleja. Unipäiväkirjan pito auttaa vanhempia. Jos yö oli hyvä, niin millainen oli sitä edeltävä päivä? Jos yönukkuminen oli vaikeaa, mitä tapahtui päivällä?

10. Voidaanko vauvan unihäiriöitä hoitaa?

Unirytmin ongelmat alle 1-vuotiailla liittyvät voimakkaasti keskushermoston kehittymättömyyteen. Siksi univalverytmin ongelmia on vaikea hoitaa ennen vuoden ikää. Toisaalta rytmiin vaikuttavat monet ympäristötekijät, ja niitä voidaan muokata nukkumisen kannalta edulliseen suuntaan. Esimerkiksi äänet, valo, virikkeet ja vuorovaikutus vaikuttavat rytmin säätelyyn.

Vaikka yöheräily sinänsä on tavallista vielä kahden vuoden ikään saakka, siitä voi muodostua ongelma, jos vauva toistuvasti herättää vanhemmat yöllä. Tilannetta voi yrittää korjata kuuden kuukauden iän jälkeen auttamalla vauvaa tuudittautumaan itse takaisin uneen heräämisen jälkeen. Ei-toivotuista nukkumistavoista, esimerkiksi toistuvasta yösyötöstä, saa ja voi opetella pois.

Opetteluvaiheessa on hyvä muistaa, että vauvalla ei ole mitään hätää itkiessään, jos aikuinen on lähellä rauhoittelemassa. Tärkeintä on välittää vauvalle tunne, että yöllä on turvallista ja apua on saatavilla, mutta silloin ei puuhastella vaan nukutaan.

Asiantuntijana lasten unihäiriötä tutkinut lääkäri Juulia Paavonen.

Uniriepu/-lelu

Laitan tästä erikseen tekstin, koska tämä on ehkä vähän väheksytty tai unohdettu konsti. Uniriepua on käytetty jo satojen vuosien ajan. Tutti on ok, mutta sillä on taipumus tippua ja mennä lapselta hukkaan yöllä, jolloin joutuu nousemaan ja nostamaan sen hänelle (jopa tunnin välein). Rievun vauva löytää helpommin. ;) Toki sekin voi mennä hukkaan, mutta totuttuaan riepuun lapsi yleensä nukahtaa takaisin saatuaan sen käsiinsä. Rievusta on myös iso apu 1-2vuotiaille, jolloin oma rakas lelu on erityisen tärkeä. Ja esim tarhasta tullessa ei ole väärin antaa lapselle hänen oma rakas lelunsa, vaikka se olisikin unilelu.
Riepuun opettelu ei yleensä käy hetkessä, vaan siinä voi mennä parikin kuukautta. Kannattaa tunkea riepua (tai pehmolelua) joka unille vauvan viereen (myös vaunuihin) ja hinkata siihen äidin/isän hajua vähän väliä. Jos imettää, voi siihen tipauttaa pari tippaa äidinmaitoa, mutta ei paljon ettei riepu ala haisemaan. Riepuja saa kyllä pestä, mutta jos tuntuu että lapselle kelpaa vain yksi ja sama riepu, voi sen esim kiehauttaa kuumalla vedellä ja jättää hajusteelliset pesuaineet pois (tai pestä hajusteettomalla). Hajut ovat erittäin tärkeitä vauvoille.
Helpottaa huomattavasti elämää. =) Uniriepua ei kannata ajatella mitenkään pahalla ajatuksella, että se jotenkin muka korvaisi äidin. Tavallaan se vähän aikaa korvaakin, mutta ei tietenkään oikeasti. Lapsen ei tarvitse roikkua äidissä kiinni 24/7, mutta ei siitä tietenkään haittaakaan ole. =)
Kaikki eivät tosin unilelua tarvitse. Yhdelläkin lapsella oli tapana imeä omaa kyynärvarttaan. =) Se rauhoitti hänet. Jotkut imevät peukaloa, jotkut räpläävät pinnasängyn reunasuojusta ym. Lapsi on tarpeeksi vahva puolen vuoden tienoilla jo rauhoittumaan itse. =) Se on hyvä oppia ajoissa. ;)

Mitä amerikkalaiset "expertit" sanovat vauvan unesta

Tässäpä vähän tietoa vauvan unesta, jos kiinnostaa. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä amerikkalaisista tutkijoista. =D Osa on ihan mielenkiintoista tietoa. Olisi hauska nähdä samantyyppisiä aikuisista. =P Lopussa on sitten lähteitä ja vähän kommenttia.

Vauvan unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisten. Vauvat käyvät useammin ns. REM-unessa (rapid eye movement), mikä on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. REM uni on kevyempää kuin non-REM ja siksi häiriintyy helpommin. Non-REM unen aikana esim. unissakävely on mahdollista, mutta REM unen aikana lihakset ovat niin rennot, ettei tahdonalainen liikkuminen onnistu. Tämän tyyppinen vauvan unisyklikausi on lyhytkestoinen, mutta voi tuntua ikuisuudelta, jos itse on väsynyt vauvan ensimmäisinä kuukausina.

6-8 viikon iässä vauvat alkavat nukkua lyhyempiä pätkiä päivisin ja pidempiä öisin, mutta selkeästi suurin osa syö öisin. Heillä on myös lyhyempiä REM jaksoja ja pidempiä syvän unen (non-REM) vaiheita.

Amerikkalaisten lääkäritutkijoiden mielestä 3-6 kuukauden välillä lapsi kykenee nukkumaan yöt putkeen. MUTTA tämä meinaa suunnilleen 5-6 tunnin pätkää, ei välttämättä 8h (amerikkalaisten logiikkaa).

Osa lapsista heräilee öisin kunnes ovat taaperoikäisiä. Mutta jotkut kykenevät nukkumaan pidempiä pätkiä jo alle 6vkon iässä (Joo, meillä oli näin, kunnes homma muuttuikin päälalelleen 4-5kk iässä xD )

5-6vkon iässä vauva pystyy olemaan hereillä noin 2h. Kun vauva vaikuttaa väsyneltä, laita hänet välittömästi nukkumaan, sillä yliväsynyttä vauvaa on vaikea saada nukkumaan.

2 vkon iässä lapselle voi alkaa opettaa päivän ja yön ero. Öisin pidetään huoneet pimeänä, ei jutella/leikitä ym. Päivisin lapselle annetaan paljon virikkeitä, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei lapsi yliväsy.

Iltarutiineita ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Aloittaa voi esim. unilaulusta.

6-8 vkon iässä vauvan voi jo antaa koittaa saada unta itse. Eli laitetaan hänet sänkyyn ja odotetaan pari minuuttia ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Näin väittää Jodi Mindell, associate director of the Sleep Disorders Center at Children's Hospital of Philadelphia. Hän on kirjoittanut kirjan Sleeping Through the Night. Mindell vastustaa tissille tai syliin nukuttamista, koska hänen mielestään tästä voi kehittyä nukahtamisvaikeuksia myöhemmin, sillä vauva ei osaa enää muualle nukahtaa. Tissille nukutus voi kuitenkin olla vähän aikaa se helpoin tapa nukuttaa vauva. Mutta useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että syliin nukutus on "normaalia ja luonnollista".

7 vinkkiä pienen vauvan nukutukseen:
-Sulje pois lääketieteelliset syyt, jotka itkettävät lasta
-Kanna lasta kantorepussa/-liinassa
-Tee tarkat rutiinit
-Laita vauva sänkyyn hereillä. Jos alkaa itkeä, hoe "shh shh shh" ja silittele
-Anna lapselle aikaa rauhoittua itsekseen
-Pyydä apua ajoissa
-Sitoudu vanhemmuuteen

Tekstit on käännetty sivulta: www.babycenter.com. Siellä on TODELLA paljon asiaa vauvoista, taaperoista ja vanhemmista lapsista. Tähän aiheeseen vain taisi olla linkki jossain iltasanomien sivuilla ym ja siksi eksyin lukemaan tästä. Kaikkea en sivustolta jaksanut lukea. x) Löytyy tietoa myös ruokailusta, sairauksista, pottatreenistä, kiukuttelusta ym. Lisäilen ehkä myöhemmin.

OK, eli kommentoinpa sen verran, että aika tiukalla linjalla ovat amerikkalaiset, etten sanoisi. Jos vanhemmista tuntuu, että jaksaa nukuttaa lapset, niin eipä siitä haittaakaan varmasti ole. Itse olen sitä mieltä että "virheet" on aina korjattavissa. Jos lapsi ei nukahda >6kk iässä muualle kuin syliin niin voihan sen opettaa silloinkin. Mutta mukavahan tuo on huomata, että amerikassakin ollaan sitä mieltä, että parin minuutin huudatus ei haittaa pientäkään lasta, sillä yllättävän moni äiti kuitenkin tietoisesti käyttää tätä metodia eikä siinä mitään pahaa ole. Silti pitää aina kuunnella itseään sekä vauvaansa ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja toisia on turha alkaa kritisoimaan. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta.
Miten se yksi psykologi sanoikaan... jotain että lapselle on siunaus semmoiset hieman "karaistuneet" vanhemmat tai jotain sinne päin. x) No jaa, eipä siitä sen enempää.

Vielä yksi kommentti: se että lukee paljon vauvoista, ei tarkoita sitä että kasvattaisi lapset kirjojen perusteella. Omista periaatteista ei pidä luopua, mutta kirjoista/tutkimuksista on tosi paljon apua ongelmien edessä. Eihän missään sanota, että "kasvata lapsesi näin". Ihmisiä on vain erittäin vaikea opastaa ellei ole tiettyjä raameja.

Ja mielestäni toisten kasvatusmetodeja ei saisi mennä mollaamaan. Kommentoida aina voi, mutta kannattaa muistaa että asiat voi aina esittää sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. =)

Jos Hoggin unikoulu ei toimi...

Tämä on vähän niin kuin jatkoa kappaleeseen "yleisimpiä syitä miksi unikoulu ei toimi". Se kappale keskittyy P.U/P.D. unikoulun ongelmiin, mutta on myös yleistettävissä. Tarjoan tässä muitakin konsteja Hoggin unikoulun lisäksi. Kirjoituksissani mainitsen kyllä osan näistä konsteista, mutta päätin koota näitä vähän yhteen. Yksi ja sama konsti ei päde kaikkiin vauvoihin.

Yksi suosituimpia ja tunnetuimpia on varmasti Tassuttelu-unikoulu. Tältä nettisivulta löytyy mm enemmän tietoa: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Mielestäni tosi hyvä sivusto. En ala niitä tähän kopioimaan. Googlettamalla löytyy lähinnä chat palstoja, mutta niiltäkin löytyy hyviä vinkkejä. MLL:n sivuilta löytyy myös neuvolapsykologi Katja Rantalan vinkkejä tassutelluun.Vauva lehden sivuilta löytyy myös ohjeita.

"Lempeä huudatus-unikoulu" ja "Hivuttautumiskonsti" ovat myös hyviä, joista on tietoa sivuillani mm. kohdissa: "taaperoikäisten nukkuminen", "yli 1-vuotiaan nukkuminen ja siirtymäkaudet" sekä "taaperoikäinen ja uusi vauva talossa". Hivuttautumiskonsti tuntuu olevan yksi tehokkaimmista yli 1-vuotiaan nukkumisongelmiin. Ja melko miellyttävä myös vanhemmille. ;)

Anna Wahlgrenin sivuilla kerrotaan mm. kirjasta "A good night sleep" ("Nyt nukutaan"). Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aion lukaista sen kun kerkeän. En valitettavasti vielä osaa kommentoida kirjaa. Kirjan perusperiaate on tämä: lapsi rauhoitetaan siellä missä hän makaa.

Katso myös sivusto: http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren
Sieltä löytyy tarkempaa tieto kirjasta. Kirja kuulostaa hieman huvittavaltakin. Siinä puhutaan mm. "viuhkatyylistä" ja "rimssuttelusta". Liekkö olisi meidän poitsulle toiminut, mutta varmasti joillekin toimii. Asialliselta ja tietävältä kuitenkin kuulosti. Olen kuullut ennenkin kyseisistä tyyleistä.

Perhepedissä nukkumisessakin on omat konstinsa. Aina se ei ole niin helppoa, että otetaan vain lapsi viereen ja siihen nukahtaa. Elisabeth Panthleyn kirja "Pehmeä matka höyhensaarille" on erikoistunut näihin. Siinäkin on ideana, että vauva ei nukahtaisi tissille, vaan rinta otetaan pois suusta ennen kuin lapsi nukahtaa. Lasta voi myös joutua rauhoittelemaan tässäkin tapauksessa. Vanhemmat löytävät yleensä itse aika nopeaa konstit, jotka toimivat heidän lapsilleen.

Toivottavaa olisi, että lapsi heräisi aina sieltä mihin hänet on nukutettu, ettei hän säikähdä herättyään, mihin on joutunut. Jos silloin tällöin lapsen siirtää, niin ei haittaa.

Tässä nyt oli muutamia vinkkejä. Jos tuntuu ettei oo oma juttu ja jaksaa hyvin, niin turhaankos näitä kokeilee. Mut jos tuntuu, et jotain pitäs tehdä, niin näistä löytyy usein apu. Aikamoista asennoitumista saa olla, kun näihin ryhtyy, sillä nukkumaan opettelu ei aina ole mikään lyhyt projekti. Voi kestää parikin kuukautta, mut joskus vain 1-2vkoa. Helpottaa onnistuessaan elämää kovasti. Oma väsymys ei ole mikään huono syy alkaa unikouluileen!

Huomauttaisin vielä, että näitä unikoulusysteemejä ym. kikkoja kannattaa käyttää alle 2-vuotiaille. Toki yli 2-vuotiaiden nukkumisongelmiakin ratkaistaan, niin että palautetaan lapsi vain sänkyyn, kun hän sieltä pois nousee. Tämä voi viedä 3h/yö parin viikon ajan. Ja kouluikäisille on sitten aivan omat juttunsa. Mutta helpointa näitä konsteja on käyttää pienille lapsille. Niihin olen itse enemmän erikoistunut. Yli 2-vuotiaiden kanssa joutuu jo hieman alkaa tekemään kompromisseja. Joka iässä on omat vinkeet. ;)
Jos tuntuu että perhe väsyy vauvan/lapsen nukkumisongelmiin, niin ei ole väärin tehdä asialle jotain. =) Lapsi ei siinä kärsi.

Taaperoikäinen ja uusi vauva talossa

Olen törmännyt tähän aiheeseen viime aikoina tosi usein. Äidit kysyvät paljon aiheesta ja yllättyvät monesta seikasta. Itse en ala mitään maailman ammattitaitoisinta tekstiä tähän kirjoittelemaan, mutta joitain faktoja kuitenkin, joita olen lukenut kirjoista ja lehtien kirjoituksista (yleensä psykologien/psykiatrien). Osa on sitten kokemuspohjalta. Eli ei ole harvinaista, että talossa on 1-2v lapsi ja vastasyntynyt. Kannattaa muistaa, miten suuri muutos tämä on taaperoikäiselle. Toki hän on älyttömän mustasukkainen aluksi ja usein käy niin, että äiti on vauvassa kiinni ja isä yrittää paimentaa vanhempaa. Kannattaa varautua siihen, että unet muuttuvat täysin. Taapero hakee yöllä huomiota, kun päivällä se on vähentynyt. Uhmaiän merkkejä voi alkaa ilmaantua yllättävän aikaisinkin. Vanhemmat ovat usein todella väsyneitä, mutta rutiineista ja yleisistä säännöistä olisi hyvä pitää kiinni, vaikka viimeisillä voimilla. Nämä loppujen lopuksi helpottavat elämää tosi paljon.

Sanoisin, että yleisin ongelma tulee olemaan nukkumisessa. Lapsi kannattaa hyvissä ajoin siirtää omaan huoneeseen, jos näin meinaa tehdä. Ja lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan itsekseen, jos hän ei vielä osaa. Vauvan synnyttyä kun tulee kuitenkin jotain ongelmaa sillä saralla. Kuten edellä jo mainitsin, lapsi hakee huomiota yöllä, jos se päivisin on vähentynyt. Lähemmäs 2-vuotta oleva osaa jo tulla rikkalapion kanssa perässä ja auttaa äitiä hieman siivouksessa (jos sellaista nyt jaksaa tehdä) ym kotihommissa. Tutkimusten mukaan lapset ovat tyytyväisimpiä, kun he saavat tehdä kotihommia äidin/isän kanssa. Picnik reissuilla ym ei niinkään ole väliä. Pitkiä ulkomaanmatkoja lapset tuntuvat suunnilleen vihaavan. Taapero kannattaa ottaa vauvan hoitoon mukaan. Esim niin että hän katsoo vierestä kun vauvaa hoidetaan ja saa välillä silittää vauvaa tai pyyhkiä vaikka pyyhkeillä ym. Vaikka nopeampaahan se äidiltä sujuisi. Riippuu lapsen iästä. Jos lapsi leikkii vain itsekseen jossain nurkassa, niin voisin vaikka vannoa ettei hän ole oikein tyytyväinen. Mut en toki väitä ettei näin voisi olla.
Mitään tutista vieroituksia ym ei kannata tässä vaiheessa tehdä. Jos lapsi protestoi voimakkaasti nukkumaanmenoa omaan sänkyyn ja voimat loppuu, niin toki hänet voi silloin tällöin ottaa viereen nukkumaan suosiolla. Mut periaatteessa kannattaa vähän aikaa jaksaa taistella nukkumaanmenon kanssa, jotta taapero taas rauhoittuisi itsekseen nukkumaan. Hyvä konsti on "hivuttautumiskonsti", jos ei jaksa valvoa lapsen vierellä, kunnes hän nukahtaa. Siinä on se huono puoli, että jos lapsi on tottunut nukahtamaan, että vanhempi on vierellä, niin hän vaatii tätä yölläkin herätessä. Siksi kannattaa totuttaa lapsi nukahtamaan itsekseen.

Hivuttautumiskonsti
Hivuttautumisesta olen aiemminkin kirjoittanut, mutta periaate on siis se, että laitetaan lapsi sänkyyn omien iltarutiineiden jälkeen, toivotetaan hyvää yötä, iltasuukko jne. Silittää voi pari kertaa ja sitten mennään huoneen keskelle seisomaan ja odottamaan et lapsi rauhoittuu nukkumaan (samoin päiväunille, tässävaiheessa on ehkä hyvä viimeistään siirtää vanhempi lapsi ulkoa rattaista sisälle). Tavoitteena on siirtyä kohti ovea. Seuraavana iltana voi esim mennä jo vähän lähemmäs ovea. Sitten kun tuntuu siltä, niin lähtee suoraan huoneesta. Ei kannata liikaakaan pitkittää tätä. Eli seuraavana päivänä aina edetään. Jos menee hyvin, niin miksei samanakin. Lapsi voi alussa huudella, mutta tämä ei ole vaarallista. Jos tuntuu, ettei lapsi rauhoitu, kun huoneessa oleskelee, niin kannattaa suoraan kokeilla huoneesta poistumista ja odottaa vähän aikaa rauhoittuuko mussukka. Oman tuntemuksen mukaan mennään. Kannattaa olla tosi päättäväinen ja rauhallinen. Lapsi aistii tämän kyllä vanhemmasta. Jos vanhempi ei usko johonkin konstiin, niin ei se tule oikein toimimaankaan. Jos tämä konsti toimii, niin usein huomaa sen, että lapsi on ihan rauhallinen, vaikka vanhempi seisoo huoneessa pois sängynviereltä. Osa lapsista sitten vain villiintyy tästä. He ovat usein temperamentiltaan vähän
"riehakkaampia ja kovakalloisempia". Sen huomaa kuitenkin äkkiä. Jos lapsi yöllä herää eikä rauhoitu, niin käydään hänet vain laskemassa alas. En oikein suosittele sanomaan lapselle mitään. Korkeintaan, et "nyt nukutaan, nyt on yö". Ei halita, kaveerata ym. Pyritään poistumaan huoneesta mahdollisimman nopeaa. Tutti, uniriepu, nalle ym on aika korvaamaton apu. Vauvakin kannattaa totuttaa johonkin rakkaaseen leluun (joka tuoksuu äidiltä) jo ihan pienestä pitäen, joka on aina sängyssä mukana (ei normaalileikeissä). Ja kunnon unikoulua suosittelen noin 6kk ikäiselle, koska se on helpointa toteuttaa tässä vaiheessa, jos tuntuu, että vauva ei nuku kunnolla/ei osaa nukahtaa. Usein unikoulut ovat lähinnä päivärutiineiden muodostamista. Ja monet vauvat oppivat ihan itsekseen nukahtamisen taidon.

Syömisongelmatkaan eivät ole harvinaisia taaperolla uuden vauvan tultua. Jos lapsi on pääsääntöisesti syönyt hyvin, niin tuskin hänellä mitään suurempaa ongelmaa on. Kannattaa suosia lapsen lempiruokia, mutta ei sortua herkkuihin ym ruokapöytäpelleilyihin. Lapsi kyllä syö kun hänellä on nälkä.

"Yhtäpaljon läheisyyttä kaikille lapsille" on hyvä motto. =)

Taaperoikäisen (1-2v) nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet"

Tässä tulee vähän toistoa, sillä blogista löytyy kohta "taaperoikäisten nukkuminen", mutta laitanpa pari asiaa, mitä on unohtunut. Yli 1-vuotiaalle en suosittele enää P.U/P.D. unikoulua jo ihan lapsen koonkin vuoksi. Lapsi todennäköisesti vain hermostuu nostelusta (voi käydä nuoremmillekin). Tassuttelua voi aina kokeilla. Kannattaa malttaa kokeilla yhtä konstia ainakin 30min ajan, sillä lapsi harvoin reagoin kovin nopeaa mihinkään uuteen. Jos lapsi pomppaa sängyssä pystyyn, niin lasketaan hänet vain alas. Jos lapsi hermostuu tassuttelusta tai se ei muuten vain ole oma juttu, niin kannattaa siirtyä pinnasängyn luota kauemmas, esim huoneen keskelle. Vähitellen sitten ottaa tavoitteeksi siirytä ulos huoneesta. Aina kun lapsi pomppaa pystyyn, hänet käydään laskemassa alas, mutta ei halata tai jutella. Kutsun tätä "hivuttautumiskonstiksi". Jos lapsi nukkuu jo "isojen lasten sängyssä" ja tulee sieltä pois, niin viedään hänet vain joka kerta takaisin eikä jutella ihmeempiä. Tätä saa usein toistaa toooosi monta kertaa. Lapsen ei kannata antaa huutaa kovin monta minuuttia, mutta muutama ei haittaa. Max 15min. 5min toki tuntuu jo ihan ikuisuudelta... Mutta ei vahingoita lasta. Paniikissa ei silti lapsen saa antaa huutaa ja on oltava varma, ettei ole kipuja ym. Kiukuttelua/protestointia voi rauhassa kuunnella vähän aikaa. Mainitsinkin tästä jo aiemmassa tekstissä. Ihan hyvä sääntö on, että ei jätä itkevää lasta yksin huoneseen. Mutta joskus on niin temperamenttisia lapsia, että ne mökästävät isoon ääneen joka tapauksessa ja tällöin on itsellekin helpointa, että kuuntelee rauhoittuisiko lapsi itsestään muutamassa minuutissa.

Joskus heräilyssä on kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin että vaippa on märkä (etenkin kestovaipoissa, kertakäyttöiset pysyvät tosi kuivantuntoisina). Kakka ainakin yleensä herättää. Mutta en usko, että tämä on syynä, jos heräilyä on monena yönä peräkkäin. Jos lapsi on tottunut tuttipulloon öisin, niin olisi siitä hyvä päästä eroon. Jos nyt kuitenkin haluaa sen pitää mukana, niin voi kokeilla semmoista, että täyttää pullon valmiiksi illalla ja laittaa lapsen viereen. Jos lapsi osaa itse juoda pullosta, niin hän tuskin herättää öisin, vaan juo maidon ja jatkaa unia. (Tämän kikan löysin muistaakseni  jostain TV:n vauvaohjelmasta). Ja lapselle ei jutella öisin, vaan pidetään huoneet pimeänä ja korkeintaan kuiskataan, että "nyt nukutaan, nyt on yö". Päivät on sitten seurustelua varten. Mitä vähemmän lapsen kanssa on päivisin, sitä enemmän hän hakee öisin huomiota.


"Siirtymäkausi"
Usein lapsille tulee huonommin nukuttuja kausia, vaikka lapsi normaalisti nukkuisikin hyvin. Jos syy ei ole hampaat, infektiot ym, niin syy voi olla se että lapsen rytmi vaihtuu. Kutsun itse tätä siirtymäkaudeksi. Tätä tapahtuu jo ennen 1-vuotta, esim silloin kun päiväunet vaihtuvat kolmesta kahteen tai kahdesta yhteen. Jos lapsi on tottunut menemään esim klo 10 aamulla päiväunille, hän ei nyt tahdokkaan rauhoittua nukkumaan vaan huutaa suoraa kurkkua. Tämä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että vauva ei ole väsynyt, mutta ilmaisee sen huutamalla. Tällöin voi kokeilla päiväunien siirtämistä esim klo12 ja koittaa pärjäisikö lapsi yhdillä unilla. Jos lapsi on mennyt iltaisin klo19 nukkumaan, niin 1-vuoden iässä se yleensä siirtyy vähän myöhemmäksi (esim klo20). Mutta tässäkin on suuresti vaihtelua. Klo22 nukkumaanmeno aikaa en vielä 1-vuoden ikäiselle suosittele, koska harva lapsi osaa aamulla nukkua myöhään. Yleensä herätään siinä 7-8 aikaan. Kaikenlaisia mysteerikausia tulee lapsille silloin tällöin, jolloin nukkuminen on hankalampaa. Ne kestävät yleensä noin 2vkoa, ellei ole joku suurempi asia kyseessä. Mutta vaihtelua toki on.

Yölliset kauhukohtaukset

Yöllinen kauhukohtaus on ilmiö, jossa lapsi herää unesta kauhun valtaamana ja huutaa silmät auki, vaikka on vielä unessa. Sydän hakkaa ja hengitys on tiheää. Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia. Näitä kauhukohtauksia ilmenee kaiken ikäisillä ja kulkee usein suvussa, mutta ei ole vaarallinen. Yöllinen kauhukohtaus kestää yleensä noin parikymmentä minuuttia, ilmeten REM unta edeltävässä neljännessä univaiheessa (nREM). Tämä erottaa ne painajaisista, jotka voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa. Ilmiön syytä ei toistaiseksi ole selvitetty. 

2-6 vuoden ikäiset lapset ovat unikauhuhäiriölle altteimpia. Kauhukohtauksia ilmenee noin 15% kaikista lapsista. Ilmiö on yleinen yliväsyneillä lapsilla ja riittävä uni voi auttaa ehkäisemään niitä. Kauhukohtausten ei tarvitse olla merkki psyykkisestä oireilusta. Hyvät päivärutiinit auttavat tässäkin. Myös nukkumaanmenoajan vaihtoa voi kokeilla. Yleisimmin kauhukohtaukset tulevat pari tuntia nukahtaminsen jälkeen. Unilääkkeitä ei pidä mennä kokeilemaan ilman lääkärin lupaa.

Jos lapsen herättää tai ottaa syliin, hän kokee tutkimusten mukaan kauhukokemuksen pahempana. Yleensä sen takia, että vanhempi on myös säikähtänyt ja paniikissa. Parasta onkin olla lapsen vierellä ja vahtia ettei hän loukkaa itseään. Lohduttaa toki pitää rauhallisella äänellä ja silitellä. Kun kohtaus on ohi, lasta kannattaa auttaa nukahtamaan uudestaan. Halaa sitten vähän myöhemmin. Jos lapsella on tapana aina samaan aikaan herätä kauhukohtaukseen, voi hänet varovasti herättää tai havahduttaa ennen tätä kellonaikaa, jolloin uni häiriintyy sen verran, että kauhukohtaus voi jäädä pois.

Kauhukohtaukset vaihtelevat. Tässä yksi tarina, jonka pääsin todistamaan:
 
Tämä kyseinen lapsi (2v), jonka näin heräsi ja itkeskeli vain. Aina kun äiti lähestyi, alkoi kova huuto ja poika juoksi pimeään huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni. Aina kun äiti tuli huoneeseen hän, sysäsi tämän ulos paniikissa ja löi oven kiinni. Sitten hän nojasi ja piti ovea kiinni eikä päästänyt ketään sisälle. Välillä kurkkasi ovenraosta kuin harhainen mummo ja paiskasi oven kiinni. Pupillit olivat laajentuneet ja katsekaan ei kohdistunut kunnolla. Lasta ei millään saanut otettua syliin, koska tuntui menevän enemmän paniikkiin. Kohtaus kesti noin 20min. Lapsen herättyä, hän oli täysin normaali ja hymyilevä. Lapsi on herännyt kun pupillit ovat taas normaalit ja katse kohdistuu taas kunnolla. Lapsi ei todennäköisesti muista mitään. Luultavasti lenssutauti laukaisi tässä tapauksessa tämän. Kohtauksen aikana on vaikea ymmärtää mikä on kyseessä. Toki täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään infektio tai lääkeainereaktio, joka on mennyt aivoihin tms. Mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä mene noin nopeaa ohi. Painajaisuni on todellakin ihan erilainen. Yleensä lapsi antaa tällöin ottaa itsensä syliin eikä ole noin harhainen. Tärkeää on muistaa kauhukohtauksessa että katsoo ettei lapsi loukkaa itseään. Ei vaadi psykologisia tutkimuksia tai mitään nykytiedon mukaan.


Englanniksi: Sleep terror, Night terror, Pavor nocturnus
Lähteet: http://pediatrics.about.com/cs/sleep/a/night_terrors.htm, http://www.nightterrors.org/

Noin 1-vuotiaan päivärutiini

Tässä ois yhdenlainen päivärutiiniehdotus. Päiväkodeissa on samantyyppinen, joten jos lapsi on menossa hoitoon, niin tätä kannattaa pitää jo kotonakin. Muutenkin olen havainnut tämän toimivaksi. Kun lapsen rutiineita muuttaa, niin kannattaa tehdä ne 15-30min kerrallaan. Esim jos lounas siirretään klo 12sta klo 11een, niin ensimmäisenä päivänä esim 11.30 ja seuraavana 11. Mut eipä se niin minuutin päälle tämän ikäisellä enää ole. Vauvoilla rutiinit vaikuttavat uniin, niin kannattaa pitää ne todella tarkkoina. Jos mitenkään mahdollista, niin kannattaa mennä ulos lapsen kanssa aina kun pystyy. Siellä on hyvä kuluttaa energiaa, ruoka maistuu paremmin ja unikin tulee nopeampaa. Vielä pystyy aika hyvin olemaan ulkona, kun ei ole mahtipakkasia. =)

7-8 aikaan puuro (riippuu heräämisestä)
10 ulos
10.30-11 aikaan lounas
11.30 päiväunet
14 välipala
15 ulos
16.30 päivällinen
19 kylpy ja iltapuuro
20 nukkumaan

Taaperoikäisten nukkuminen

Huonoja nukkumisen kausia tulee kaikille ja suurin osa korjaantuu itsekseen. Jos kuitenkin vanhemmilla alkaa voimat loppua, niin on lupa tehdä asialle jotain. Lapsi ei mene pilalle. Hyvinvoivien vanhempien lapset voivat hyvin.

Tämä on ihan vain omista kokemuksistani, mutta olen huomannut että yli 1v nukkumisongelmiin ei tahdo oikein tehota enää tassuttelu. Kannattaa toki kokeilla sitä, mut esim 1,5v on jo aika vilkas ja kovapäinen, joten tassuttelu voi vain aktivoida lasta. Lapsi tässä vaiheessa jo luottaa kovasti vanhempiinsa. Hän tarvitsee rajat ja täsmälliset rutiinit. Modernimpi huudatus-konsti eli lempeä huudatus-unikoulu tehoaa usein aika hyvin. En itse pidä nimestä, koska tarkoitus ei ole itkettää lasta yksin sängyssä. Usein vanhemmat tulkitsevat lapsen kiukuttelun/huutelun itkuksi ja ryntäävät heti paikalle. Usein lapsella ei ole mitään hätää. Suurin osa kuitenki osaa jo tässä vaiheessa tulkita lapsen itkua hyvin. Lapsen huutoa voi kuunnella alkuun pari minuuttia ja jos ei ala rauhoittumaan niin käydään silittelemässä/laskemassa alas. Maksimissaan 15min voi lapsen antaa huudella, jos on varma ettei hänellä ole mikään hätä (painajainen, kipu ym). Lapsi ei tästä varmasti pilalle mene. Voi aloittaa esim 30sekunnista.

Katso kohta yli 1-vuotiaan nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet". Siellä on vähän toistoa, mut myös esitetty ns. "hivuttautumiskonsti", jossa siirrytän huoneen keskelle odottaan et lapsi nukahtaa. Tavoitteena on siirtyä vähitellen ovelle ja ovesta ulos. Voi kestää päiviä. Toimii yllättävän usein. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Mut tässäkin pätee se että lapsen itkua joutuu silloin tällöin pari min kuuntelemaan. Mut ei välttämättä.

Jos tutista/yömaidosta ym haluaa vieroittaa niin se kannattaa tehdä niin että kerralla vain pullo/tutti pois. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia ja oppivat nopeasti. Itsellekin se on helpointa näin. Yli 1-vuotiaan olisi mielestäni hyvä jo nukkua yöt putkeen, jotta hän saisi tarpeeksi unta. Ja jos hän herää yöllä niin osaisi myös nukahtaa itse uudestaan. Monet haluavat vielä imettää 1-vuotiasta kerran yössä eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos kerta itse jaksaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Jos perhepedissä nukkuminen toimii, niin kannattaa pitäytyä siinä. Turhaan ei kannata toimivaa järjestelyä muuttaa. Sitten kun lapsi on jo vähän vanhempi kannattaa harkita, jos lapsi kuitenkin siirtyisi omaan sänkyyn. Lapsien on tarkoitus itsenäistyä ja joskus on kiva päästä esim yökylään kaverin luo, jossa ei olekaan perhepetiä. Mutta kaikki tietenkin lapsen ehdoilla.

Joissain perheissä on jo seuraava lapsi tulollaan, kun yksi on taaperoiässä. Tällöin voi 1-vuotias alkaa oikuttelemaan nukkumaanmennessä, kun uusi vauva on talossa. Toki hän koittaa vaatia samaa määrää huomiota mitä ennen vauvaa. Tällöin ei mielellään kauaa valvoisi taaperon sängyn vieressä. Tässäkin suosittelisin tuota "hivuttautumiskonstia". Jos on oikein paha kausi, niin ei kannata tehdä elämää kovin hankalaksi itselle. Ei tutista vieroittamista tällöin ja lapsen voi ottaa sillon tällöin äidin ja isän viereen nukkumaan, jos kaikki ovat ihan poikki. Ja päivällä tietty niin paljon huomiota kuin voi. Taapero kannattaa ottaa mukaan askareisiin ja hoitaa vauvaa yhdessä. Isästä on tässäkin tapauksessa kovasti hyötyä!

Jos lapsi vaatii kovasti huomiota, kannattaa sitä hänelle antaa. Esim. tarhapäivän jälkeen, kun sylittelee 15min rauhassa, on ruokailukin usein paljon helpompaa. Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä palkita, mutta kyllähän lohduttaa pitää. Mielummin vähän annakoi tilanteita ja sylittelee ennen kuin lapsi alkaa vaatia huomiota negatiivisin keinoin. Sama pätee myös illalla rauhoituttaessa.

Jossain suositeltiin, että lapsen sängyn vierellä ei saisi valvoa, koska lapsi alkaa pelätä nukahtamista. Lisäksi lapsen pitäisi aina nukahtaa omaan sänkyyn, ei esim. sohvalle josta häntä siiretään illan aikana. Mutta minulla on aina ollut periaate, että mahdollisimman paljon turvaa lapselle ihan pienestä pitäen, niin tulee vahva aikuinen! Jos lapsi minut viereen tarvii, minä aion siinä olla.

Nykyisin kun on tabletit, läppärit ja puhelimet, voi niiden kanssa hengailla lastenhuoneen sohvalla ja tsekata vaikka mailit ja facebook sillä aikaa kun lapset odottelevat unta. Meillä toimii hyvin.

Muokattu 2016

Pinnasängystä lastensänkyyn

Älä kiirehdi muutoksen kanssa, mutta jos odotat jo toista lasta älä pitkitäkään prosessia. Aloita siirtäminen viimeistään 3kk ennen laskettua aikaa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.

Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi

Jos nämä Hoggin kirjan metodit eivät toimi, niin se ei välttämättä tarkoita sitä että on tehnyt jotain väärin eikä se todellakaan tarkoita sitä olisi huono vanhempi. Kaikille lapsille eivät sovi kaikki metodit. Tässä kuitenkin muutamia mahdollisia syitä.

-liian aikaisin aloitettu unikoulu
-vanhemmat eivät ymmärää P.U/P.D:n ideaa
-päivärutiinit eivät ole kunnossa
-vanhemmat eivät lue vauvan itkua oikein
-P.U/P.D ei ole muokkautettu lapsen ikään sopivaksi
-vanhempien tunteet tulevat tielle (sääliä ja soimausta)
-huone ei ole valmis nukkumiselle
-vanhemmat eivät huomioi lapsen temperamenttia
-toinen vanhempi ei ole valmis/yhteistyökykyinen
-vanhemmilla on epärealistiset odotukset (P.U./P.D ei ole mikään taikakonsti eikä sovi kaikille)
-vanhemmat luovuttavat/eivät pysy lujina (unikoulussa ei saa jämähtää vaan pitää pyrkiä etenemään koko ajan tavoitteeseen)

Lasten kanssahan tekee aina "virheitä", mutta niitä ei kannata ajatella sinänsä pahalla eikä ottaa liikaa itseensä, sillä pienillä virheillä ei ole mitään väliä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta itse olen ajan kanssa löytänyt paljon myös yllättävääkin tietoa vauvoista ja olen todennut ne toimiviksi. Kirja puhuu alussa vauvan itsenäistämisestä yms heti syntymän jälkeen, mutta itse en ole näistä teksteistä paljon välittänyt. Läheisyyttä vauvalle vain niin paljon kuin irtoaa. Läheisyyden antaminen lapselle on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se rakentaa lapselle hyvin perusturvan alitajuntaan, jonka avulla pärjää aikuisena pelottavissakin tilanteissa.

Hox! Unikouluissa tulee yleensä aina takapakkia 2-3pvän kohdalla! Tämän vuoksi ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa samaan malliin ja aina voi aloittaa alusta.

Kun nostelu-unikoulua on tehnyt pari päivää, lapsen itkua uskaltaa jo kuunnella jonkin aikaa eikä heti tarvitse mennä nostelemaan/silittelemään. Lapsi on jo kuitenkin oppinut yleensä jonkin verran rauhoittumaan itse.

Unikoulu ei ole traumatisoiva kokemus lapselle! Se voi olla pettymys, kun tissiä/tuttipulloa ei tulekaan. Mutta pettymyksiä lapset kestävät paljon! Vanhempien yksi tehtävähän on totuttaa lapsen elämän pettymyksiin lempeillä konsteilla.

Uni on yksi ihmisen perustarpeista, josta lähdetään aina liikkeelle ensimmäisenä syömisen ohella. Myös traumaattisten asioiden kohdatessa. Vanhemmat tarvitsevat unta, kuten lukija kommentissaankin on todennut. Väsymyksestä ei kannata vapaaehtoisesti kärsiä eikä itseään kannata kokonaan uhrata.

Lapsi on onnellinen, kun vanhemmatkin ovat onnellisia! 
Voimia kaikille unikouluttajille!

Tracy Hogg

Tässä vielä tarkemmin näitä Hoggin metodeja:

1. Päivärutiinit kuntoon

2. Tunnista lapsesi temperamentti

3. Rauhoittelu ennen nukkumaanmenoa
Eli rauhoitellaan 5-10min ennen nukkumaanmenoa hämärässä huoneessa. Kaikki virikkeet ja värikkäät objektit pois. Tuijotetaan vaikka seinää tai nallea ym. Voi lauleskella/hyräillä, mutta lasta ei kannata hirveästi paijata. Unipussi ja -riepu ovat käteviä.

4. Tassuttelu
Silitellään selästä/jaloista/pepusta rauhallisesti. Lapsi ei sekunnissa reagoi yhteen rauhoittelukonstiin. Kannattaa maltaa odottaa pari minuuttia. Vältetään katsekontaktia lapsen kanssa. Tämä vain aktivoi. Voi kokeilla myös sitä että on hieman piilossa lapselta tai hyräilee vaikka sohvalla/sängyllä, mutta on samassa tilassa vauvan kanssa.

5. Pick up, put down (P.U/P.D.)
Tämä on vähän niin kuin viimeinen konsti, jos lapsi ei meinaa rauhoittua. Lapsi opetetaan rauhoittumaan itsekseen ja luottamaan, että vanhempi tulee aina hätiin, jos tulee hätä. Lapsi otetaan syliin esim olkapäätä vasten. Pidetään siinä ja rauhoitellaan. Heti kun huuto loppuu, lasketaan sillä sekunnilla alas, ettei lapsi nukahda syliin. Huuto alkaa jo usein alas laskettaessa, mutta lasketaan vauva alas, irroitetaan ote ja otetaan uudestaan syliin. Voi myös hokea lapselle esim "nyt rauhoitutaan". Äänensävy ei saa kuitenkaan olla säälivä, vaan sen pitää olla varma ja rauhallinen. Usein nostoja joutuu eka iltana tekemään n.100, mutta seuraavana se voi olla enää 10. Noistelu tehdään joka unille. Mielellään joka unet otetaan sisällä omassa sängyssä, kunnes lapsi on oppinut nukahtamaan itse. Sitten voi ottaa taas rattaat käyttöön. 6kk ikäistä pidetään sylissä max2min. Sitten lasketaan alas, vaikka vauva ei olisikaan rauhoittunut. Jos lapsi rimpuilee vastaan, hänet lasketaan myös alas. 4kk ikäistä voi pitää sylissä 3-4min. Lapsi lopulta sammahtaa sänkyyn. Tämä on ikäänkuin uuvutuskonsti. Lapsi ei kuitenkaan nukahda syliin vaan omaan sänkyyn. Lopulta hän huomaa, että tämähän on ihan turvallista ja mukavaa. Joskus nostelua joutuu tekemään jopa 1,5h, mutta 30min taitaa olla yleisempi. Kannattaa käyttää korvatulppia. Lapsen voi siirtää tässä vaiheessa omaan huoneeseen nukkumaan ettei tule joka ähinään reagoitua. Joskus lapsi rauhoittuu yöllä itsekseen minuutissa. Tutista vieroitus käy myös samalla, mutta ei ole välttämätöntä.

P.U/P.D.tä ja tassuttelua ei välttämättä kannata yhdistää samana iltana (ei ainakaan kahtena ensimmäisenä päivänä, jos nostelu on havaittu toimivaksi). Alkuun tekee nostelua ja vähitellen siirtyy tassutteluun tarvittaessa (parin päivän aikana esim). Pyritään koko ajan siihen, että vauvan voi jättää sänkyyn ja lähteä itse huoneesta pois. Tarkoitus on opettaa vauva nukahtamaan itsekseen ilman vanhemman apua. Näin yöheräilyt vähenevät, kun vauva ei huuda yöllä vanhempaa nukahtamisapuun. Voi myös tehdä niin, että kun laittaa vauvan sänkyyn niin kokeilee poistua huoneesta ja kuuntelee rauhoittuuko vauva. Jos ei niin sitten mennään rauhoittelemaan.

6. Opi kuuntelemaan vauvan itkua
Kiukuttelua/protestointia voi jonkin aikaa kuunnella. Hätäitkuun on reagoitava heti. Tämän oppii ajan kanssa tunnistamaan. Monet vauvat laulavat "unilaulua" ennen nukahtamista ja tätä ei saa häiritä. Joillain vauvoilla tämä on hieman äänekkäämpää "unihuutoa", mutta se rauhoittuu ajan kanssa. Kiukutteluitku on semmoista terävää "väy väy väy". Unikouluissa kannattaa hyödyntää apujoukkoja, kuten esim isää. Isältä vauva ei odota esim tissiä.

7. Wake-to-sleep
Jos lapsi herää joka yö samaan aikaan, on siitä tullut vain tapa. Tämä ei ole nälkää. Tämän voi estää sillä, että mennään 30min ennen oletettua heräämistä lapsen luo ja käytetään häntä puolihereillä esim silittelemällä poskesta tai taputtelemalla ym.

Jos lapsi herää, mutta ei itke, niin annetaan hänen olla. Itkuun tehdään tassuttelua tai P.U./P.D. Usein nostelun voi lopettaa viikon kuluttua. Jos tulee takapakkia, niin jatketaan vain samaan malliin tai aloitetaan uudestaan alusta. Takapakkia tulee usein 3-7pvän kuluttua, mutta kuuluu asiaan eikä sen takia kannata luovuttaa. Unikoulun edetessä kannattaa venyttää aikaa joka kuluu lapsen itkusta vanhemman tulemiseen paikalle. Joillain unikoulu tehoaa kahdessa päivässä, joillain kahdessa kuukaudessa. Yleensä saadaan kuitenkin nopeaa tuloksia. Pari viikkoa ei kuitenkaan ole mikään hälyttävän pitkä aika kaiken kaikkiaan.

Vinkkejä:
-aloita unikoulu perjantaina tai ennen lomaa
-ota mukaan mies, isovanhemmat tai ystävä, unikoulu voi olla stressaavaa
-älä sääli lasta, P.U/P.D ei vahingoita lasta. Sillä annetaan lapselle nukahtamisen lahja.
-mieti aina kaksi kertaa ennen kuin luovutat. Jos 45min päästä luovuttaa, niin kaikki alkaa taas alusta ja voi kestää tuplasti kauemmin
-pysy rauhallisena, niin vauvakin on rauhallisempi
-hyvä keino on, että äiti menee toiseen huoneeseen korvatulpat päässä nukkuman (tai kylään pariksi päiväksi) ja isä hoitaa yöheräämiset. Isät eivät yleensä herää niin helposti vauvan itkuun ja osaavat muutenkin ottaa rauhallisemmin eivätkä sääli lasta.
-varmista aina että lapsella ei ole mitään lääketieteellistä syytä itkeä tai esim vain kakka!

Katso myös "Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi"
Ja "Jos Hoggin unikoulu ei toimi..." 

Paras vinkkini melkeinpä on, että jos äiti imettää, niin kannattaa laittaa puoliso öisin asialle! Lapsi haistaa rintamaidon heti ja nostaa siitä jo metelin. Isä ei voi suurempaa lahjaa perheelleen antaa, jos jaksaa pari yötä herätä lasta rauhoitteleen. Mutta toki pitää ymmärtää niitäkin isiä, jotka eivät tähän jaksa/kykene. Eivät ole yhtään sen huonompia isiä. Jos isä ei tähän hommaan kerkeä/kykene, voi apua pyytää myös isovanhemmilta ja ystäviltä.

Kannattaa muutenkin hyödyntää isiä, jos se vain on mahdollista! He osaavat ihan yhtä hyvin kunhan heille vain antaa mahdollisuuden. Varsinkin vaipanvaihto on hyvä delgoida isälle. Siinä saattaa kestää 20min, mutta onpahan äidillä aikaa oikaista sohvalle.

Usein painota sitä, että lasta ei ihan helpolla pilalle saa. Monet äidit panikoivat tätä ihan liikaa. Ja täydellisyyteen ei kannata pyrkiä. Rento asenne on hyväksi. Lapsi ei mene pilalle yhdestä mehutetrasta. Kunhan niitä ei anna joka päivä.

Mutta pitää myös muistaa, että vauvan hätään on aina vastattava ja pieni vauva etenkin tarvitsee hyvin paljon aikuisen syliä. Mitä enemmän vauvaa/lasta pienenä sylittelee/halaa/pussailee, sitä vahvempi aikuinen hänestä tulee. Turvattoman lapsuuden elänyt ihminen on aikuisena usein hyvin pelokas ja ahdistunut. Lasta ei voi sylitellä liikaa! Nauttikaa toistenne rakkaudesta!

Päivärutiiniehdotus n.6kk ikäiselle

Unikoulun onnistumisen edellytys on toimiva päivärutiini. Vaikka lapsi ei söisikään vielä kiinteitä kunnolla, voi tämäntyyppisen rutiinin tehdä vielä täysimetettävällekin. Päivärutiinia kannattaa alkaa suunnittelemaan 3kk iästä lähtien, sillä se tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Mutta painota yhä sitä, että jokainen tyylillään. Ei kannata ajatella, että tämä on ainut totuus. On monia perheitä, joissä tämä ei esim. ole mahdollista. Jos jollain on täysin toisenlainen ja toimiva päivärutiiniehdotus, niin laittakaa ihmeessä kommenttikenttään omia konstejanne!

7.00 herätys
7.30 puuro
11.30 lounas
14.00 välipala tarvittaessa (esim hedelmäpiltti)
15.30 päivällinen
18.15 kylpy
18.30 puuro
19.00 nukkumaan

Päiväunet esim:
1. klo 8-9(10)
2. klo 12-14(15)
3. klo 16-17

Kaksi tuntia 6kk ikäinen ainakin jaksaa olla hereillä kerrallaan. Kolmas tunti voi olla hieman kiukuttelua, mutta se menee ajan kanssa ohi.

6kk ikäinen ottaa usein vielä kolmet päiväunet ja ne kannattaa ottaa silloin, kun lapsi vaikuttaa väsyneeltä. Korvien harominen on yleisin ele väsymyksestä! Sitten tulee silmien harmominen. Pienestä vauvasta aina sanotaan, että hänet kannattaa laittaa heti nukkumaan, kun hän vaikuttaa väsyneeltä, ettei pääse yliväsyneeksi. Yliväsynyttä lasta ei meinaa millään saada nukkumaan. Puolen vuoden tienoilla voi tosin jo koittaa venyttää vähän päiväunien väliä, jos tuntuu että se auttaa rutiinin rakentamisessa. Yli 3h voi kuitenkin olla jo liikaa. Yhdet pitkät päiväunet olisi hyvä ottaa. Usein tämä onnistuu vain vaunuissa. Jos lapsi kuitenkin opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn, saattaa hän alkaa nukkumaan pidempiä pätkiä. Ensimmäiset päiväunet otetaan usein jo tunti aamuherätyksen jälkeen. Päiväunet vaihtelevat aina pienellä lapsella, vaikka olisi kuinka tarkat päivärutiinit. Joskus tuntuu, että päivärutiinin pitäminen on todella vaikeaa. Sitten on vain hieman sovellettava. Olisi hyvä pyrkiä pitämään ruokailuajat ja iltarutiinit samana. Välipalan tosin voi skipata, jos lapsi haluaa posottaa pitkät päiväunet. Sanoisin kuitenkin et max 4h kannattaa päiväunien olla, ettei yöunet häiriinny.

8kk iässä siirrytään usein kaksiin päikkäreihin. 8kk ikäinen jaksaa olla hereillä jo 4h putkeen. Pieni vauva jaksaa max.2h. 1v lähestyessä moni pärjää jo yhdillä päiväunilla. Mutta kuten kaikki muukin, nämäkin ovat ihan vauvakohtaisia. Yksi rauhoittumishetki päivässä on kuitenkin paikallaan vielä 1-2vuotiaalle. Illalla nukkumaanmenoaika voi joillain olla esim klo21. Jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, pystyy hän nukkumaan jopa 12h putkeen.

Jo mainitsemassani Hoggin kirjassa on erilaisia päivärutiiniehdotuksia vauvoille. Muun muassa ns E.A.S.Y (eat, activity, sleep). Tämä on tehty imetettäville, mutta käy myös kiinteitä syöville. Itse muokkasin kirjan rutiineita meille sopivimmiksi. Pääasia, että rutiinit ovat joka päivä samat. Täysimetettävällekin on hyvä jo tehdä rutiini. Kirjassa on kuitenkin jo aika vastasyntyneellekin rutiiniehdotuksia.

Hogg kehoittaa imettämään vauvaa aluksi 3h välein ja myöhemmin siirtymään 4h välein. Itse en kuitenkaan tämmöisistä suosituksista välitä. Esikoisemme kanssa merkitsin imetyskerrat lapulle hänen ollessaan alle 1kk ikäinen. Imetyskertoja oli jopa 2h välein. Jälkeenpäin ajateltuna tämä imetyskertojen kirjaaminen vaikuttaa ihan hölömöläisten hommalta. Ainakin siitä oli se hyöty, et väsyneenä oli helppo katsoa aamulla, milloin se lapsi söikään viimeksi yöllä. Mutta minulla on aina ollut pääsääntö, että lasta saa imettää aina kun tuntuu, että hän maitoa tarvitsee. Eihän tissilapsen maitomäärää voi tarkkaan tietää. Pullolasten ruoka-annoksen saa tarvittaessa millin tarkkaan, mutta rintalapsi ei välttämättä yhdellä syöttökerralla saakaan tissistä kaikkea irti.

Nukkuminen 4kk - 1v

Tässä iässä vauva alkaa olla jo sen verran kehittynyt, ettei nukahdakkaan ihan helposti ja öisin mielessä tahtoo pyöriä kaikki uudet asiat mitä on nähty ja opeteltu. Unikouluja suositellaan 6kk lähtien, koska alle 6kk ikäinen syö aika vähän kiinteitä ja päivärutiinin muodostus voi olla haastavaa. Mutta jos tuntuu että yöt ovat todella raskaita, kannattaa kokeilla mm. Tracy Hoggin konsteja, koska ne ovat niin lempeitä, että niitä uskaltaa nuoremmillekin kokeilla. Mut oma äiti/isä tuntee lapsensa parhaiten ja kannattaakin vähän kuunnella omia tuntemuksia. Jos tuntuu, että lapsi ei ollutkaan valmis vielä kirjan konsteihin, niin ei ole kuitenkaan mitään vakavaa saanut aikaan. "The baby whisperer solves all your problems" on erittäin loistava teos, jonka saa tilattua netistä. Suomenkielinen versio ei ole yhtä kattava, mutta sen saa kirjastosta.

Hogg suosii vauvan nukuttamista pinnasänkyyn. Jos on ehdoton perhepetien kannattaja, kannattaa lukaista Elizabeth Pantleyn teos "Pehmeä matka höyhensaarille". Useimmille tästä kirjasta ei vain ole löytynyt tarpeeksi vinkkejä. Vauvan nukuttaminen viereen ei ole sekään aina niin helppoa. Jos tuntuu, että lapsi nukkuu huonosti äidin vieressä, syy voi olla se että äidin maidontuoksu häiritsee lapsen unta. Tällöin voi kokeilla nukkuisiko lapsi paremmin pinnasängyssä. Perhepeti systeemi on aika moderni ilmiö Suomessa. Perhepeti on vanha tapa nukkua, mutta se on nykyisin tullut taas muoti-ilmiöksi. Ennen vanhaan vauva nukkui ainakin ensimmäiset 6kk kehdossa. Myöhemmin sitten siirtyi siskonpetiin. Vanhemmat nukkuivat aina omassa sängyssä. Hyvä metodi perhepetikin on, jos vain kaikki saavat nukuttua. Mutta jos toinen vanhempi ei saa ollenkaan nukuttua, on asialle tehtävä jotain. Osa komentaa miehen toiseen huoneeseen nukkumaan, mikä on ihan ok jos se vain passaa kaikille.

Hoggin kirjassa on erittäin tarkat ohjeet eri unikouluista. Kirjassa on otettu huomioon myös eri tempperamenttiset lapset, sillä kaikki konstit eivät tehoa kaikkiin lapsiin. Tassuttelu-unikoulu on kätevä ja mll:n sivuilta löytyy näistä hyvää tietoa. Kannattaa myös vilkaista sivua: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Unikoulu-sanaa ei kannata säikähtää. Useimmat konstit ovat helposti kotona toteutettavia. Löysin kaapistani tällaisenkin kirjan kuin Gro Nylander "Äidiksi ensi kertaa". Mutta siitä ei paljon ole hyötyä ollut, sillä kirjassa esitetään tosi suppeasti ihan perusasiat vauvoista, mutta tarkempia ohjeistuksia ei ole.

Hoggin kirjassa lähdetään liikkelle tassuttelu-unikoulusta, mutta jos tämä ei tehoa otetaan käytöön pick up, put down -unikoulu. Kirjassa on tähän tarkat ohjeet ja sen on erittäin tehokas useimmille. Laitan erikseen tästä vielä tekstiä. Unikoulut lähtevät kuitenkin aina liikkeelle päivärutiineista ja oman lapsen temperamentin tunnistamisesta. Ei riitä että iltarutiinit ovat kunnossa, vaan päivärutiineiden olisi oltava myös suunnilleen samanlaiset joka päivä. Päiväunethan vaihtelevat, mutta ruoka-ajat on kohtuu helppo pitää samanlaisina.

Jos vauva on opetettu nukahtamaan syliin, hän ei luultavasti rauhoitu itsekseen sänkyyn. Kaikille on kuitenkin luonnolliseti helpomaa, jos lapsi osaa nukahtaa itse ja nukkuu yöt putkeen. Suurin hyöty tästä on loppujen lopuksi vauvalle. Yli 6kk ikäinen pärjää usein ilman yösyöttöjä, mutta tästä tavasta vauva ei välttämättä helpolla luovu. Määrätietoisuus kuitenkin palkitaan. Jos johonkin ryhtyy, se on vietävä loppuun. Muuten kaikki alkaa alusta. Pätee kaikenikäisiin lapsiin.

Osa vanhemmista päivittelee, että eihän 6kk ikäinen vauva voi olla ilman yösyöttöjä, kun aikuisetkaan eivät pysty.. Tästä rohkenen olla eri mieltä. Eihän aikuisen kuulu nousta yöllä syömään pottumuusia ja leipää... Tämä on yleensä enemmän tapa kuin aito tarve. Itse en heräisi joka yö edes vesilasillista varten. Tarvitsen hyvät yöunet jotta jaksan touhuta lasten kanssa koko päivän virkeänä. Jos joka yö pitää nousta juomaan vettä, kannattaa miettiä onko päivällä juonut tarpeeksi. Tai syökö liian suolaista ruokaa. Ja kannattaa mittauttaa varalta sokeriarvot. Moni 6kk ikäinen kykenee jo nukkumaan yöt putkeen, mutta ei kannata huolestua jos tämä ei onnistu. Ihan perusterve lapsikin voi heräillä vaikka kuinka pitkään useasti yössä. Kannattaa tietenkin aina pitää mielessä akuutit flunssat ja tulehdukset. Liputan hyvän unihygienian puolesta, sillä unettomuus on pitkällä tähtäimellä haitallista sekä lapselle että aikuiselle. Mutta jos ihminen jaksaa ongelmitta, vaikka herää 1-2 kertaa yössä vuosien ajan, niin ongelmaahan ei ole. Jokainen mahtaa itse tietää mikä itselle on parasta.

Lapsen itkua ei kannata pelätä. Siihen on aika reagoitava, mutta ei haittaa jos ei ole 2,5 sekunnin sisässä sängyn vieressä. Äidin pelko ja paniikki tarttuu lapseenkin. Kun lapsi alkaa lähestyä 1v, nostelu-unikoulu käy todella rankaksi. Jos tassuttelu ei auta, voi koittaa modernia "huudatus-unikoulua", jossa vauva saa huutaa sängyssä max15min. Aloitetaan 15sekunnista ja nostetaan se 30s. Sitten 1min, 2min jne. Täytyy kuitenkin olla varma, että vauva ei itke vaan se protestoi nukkumista vastaan ja ikään kuin kiukuttelee. Hätäitkuun on reagoitava. Useimmat äidit kuitenkin karttavat näitä konsteja, koska eivät osaa lukea vauvan itkua. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että vauva ei parissa viikossa traumatisoidu, vaikka se huutelisikin sängyssä normaalia enemmän. Tarvitaan paljon pidempi aika, jotta lapselle jäisi jälki alitajuntaan.

Ei kannata säikähtää, jos unikoulu ei ala heti toimia tai siinä tulee takapakkia. Pitää jatkaa vain päättäväisesti ja miettiä voisiko jotain vielä muuttaa. Useimmat saavat tuloksia jo viikossa. Hoggin kirjassa on myös pitkä lista yleisimmistä virheistä, joita vanhemmat huomaamattaan tekevät. Itselle pitää olla armollinen. Kaikki tekevät virheitä, mutta se ei haittaa jos ne korjataan. Lapsen kanssa ei yleensä koskaan ole liian myöhäistä!

Toteaisin, että helpointa lapsi on unikouluttaa siinä 6-8kk kieppeillä! Suositukset ovat, että unikoulu tehtäisiin yli 6kk ikäiselle. Tähän syy on se, että koska unikoulut ovat lähinnä rutiinien muokkausta, niin alle 6kk ikäiselle se voi olla vaikea tehdä, koska sen ikäinen ei vielä välttämättä syö kiinteitä hyvin. Ensi- ja turvakodit auttavat unikoulujen kanssa ja osassa pidetään oikein unikoulukursseja. Jos lapsi on nukkunut 3kk kuin unelma ja alkaa 4-5kk iässä ongelmaheräileen, voi se olla vain merkki siitä, että lapsi kehittyy kovaa vauhtia ja on jo ehkä unikoulutettavissa. Vaikka vauva ei söisikään kiinteitä vielä säännöllisesti, voi päivärutiinin silti tehdä. Sen voi tehdä jopa täysimetettävällekin. Jos yösyötöt haluaa jättää pois on vain varmistettava, että vauva saa päivisin tarvitsemansa energian.

Kaikkihan oppivat kyllä ajan kanssa nukahtamaan itsekseen, mutta mikseipä sitä vauvaa hieman siinä auttaisi. Ja vanhempia ei kannata ajaa yliväsyneeksi.

Nukkuminen 0-4kk

Tervetuloa blogin pariin! Minulla oli ensimmäisen lapsemme kanssa nukutusongelmia ja kärsin itse hankalasta univajeesta, joten aloin tutkimaan asiaa. Neuvolasta en saanut apua, kun 2009 oli vielä todella huonosti tietoa unikouluista. Huudatuskeinoa en edes harkinnut vaikka henki menisi. Siten tuli ystäväni pelastavana enkelinä ja toi kirjan, josta löytyi paljon vaihtoehtoja vauvan nukuttamiseen, rauhoittamiseen, syömiseen ym. Tähän blogiin kokoan tuon kirjan vinkkejä sekä hyödynnän lääkärikoulutukseni tietoja. Esimerkeissäni puhun perusterveistä ja suunnilleen täysiaikaisista vauvoista. Esim. keskosille pätee eri suositukset monessa asiassa, mutta tottakai kaikkien lasten kanssa pyritään mahdollisimman normaaliin elämään.

Ensimmäiseen postaukseen kirjoitan perusasiaa vastasyntyneen unesta.
Ensimmäiset kolme kuukautta menee enemmän tai vähemmän vauvaa ihmetellessä. Vauva muistuttaa ensimmäisen 3kk aikana hyvin paljon sikiötä. Tällöin vauva tarvitsee lähinnä vain paljon syliä ja ravintoa. Useimmat ottavat vauvan viereen nukkumaan yön ajaksi ja imettelevät siinä pitkin yötä. Tämä on usein alkuvaiheessa paras konsti. Alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan itkuun olisi reagoitava heti, sillä vauva ei ymmärrä vielä viivettä. Mutta ei vauva tietenkään traumatisoidu, jos se pari minuuttia itkeskelee itsekseen. Ei kannata liian hysteerisesti tai paniikinomaisesti elämään suhtautua, sillä lapset aistivat äidin ahdistuksen herkästi. Rentous tarttuu herkästi muihinkin perheenjäseniin ja rauhoittaa ilmapiiriä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaakin hakea vertaistukea ja apuja herkästi. Ja kokeneempien ihmisten tarinoita vauva-ajasta on usein rauhoittava kuunnella kunhan sieltä suusta ei tule: "kyllä se ajan kanssa helpottaa". Ei se kyllä siinä hetkessä auta. Mielummin vaikka empaattinen halaus.

Ensimmäisten parin viikon aikana vauvalla ei ollenkaan ole käsitystä yöstä ja päivästä, joten yöt voivat olla samanlaista härdelliä kuin päivätkin. Kannattaa kuitenkin pyrkiä heti siihen, että öisin huoneet olisivat pimeänä. Vauvan kanssa ei jutella/leikitä. Jos vaippa vaihdetaan, vaihdetaan se nopeaa hämärässä eikä jutella mitään.

Perhepeti on ihan hyvä vaihtoehto, jos jokainen osapuoli on siinä tyytyväinen ja lapsi ei varmasti pääse tipahtamaan/ryömimään pois sängystä. Pieni vauva nukahtaa helposti syliin ja se on aika helppo vielä siirtääkin eri paikkaan. Osa vauvoista nukahtaa ihan itsekseen. Varsinkin pullovauvat. Suurin osa kuitenkin nukahtaa tissille ja alkuvaiheessa tämä taitaa ollakin paras. Usein kuulee sanottavan, että vauvan pitäisi herätä siitä mihin on nukahtanut, mutta en oikein usko että tämä on mahdollista monenkaan kohdalla. Jos lapseen huutoon reagoidaan unien jälkeen heti, niin ei kai sillä pitäisi ihmeemmin olla väliä.

Jos vauva nukkuu levottomasti, kannattaa kokeilla kapalointia. Se usein rauhoittaa vauvaa, sillä siinä ollaan tiivisti paketissa niin kuin sikiö masussa. Kaikki eivät suostu kuitenkaan jäämään kapaloon, vaan riuhtovat itsensä sieltä pois. Ei kannata pakottaakaan vauvaa. Kapaloinnista välillä näkyy vähän ristiriitaista tietoa, mutta en usko että siitä on haittaa vauvalle sillä onhan kapalointia käytetty vauvojen rauhoittamiseen jo tuhansia vuosia.

Jos vauva ei rauhoitu nukkumaan voi häntä silittää selästä ja hokea "shh shh shh". Lapsi ei osaa kiinnittää huomiota kuin yhteen asiaan ja nukahtaa usein, kun alkaa kuunnella suhisevaa ääntä. Yhtä rauhoituskonstia kannattaa kokeilla aina useamman minuutin ajan, sillä vauva harvoin rauhoittuu sekunnissa. Mahasta silittäminen usein vain villitsee lasta.

Sitten kun vauva lähestyy neljää kuukautta, alkaa hän hahmottamaan jo selkeämmin yön ja päivän eroa. 3kk jälkeen voikin alkaa pikku hiljaa hakemaan selkeämpää päivärutiinia. Vauvan aamuheräämiseen on hankala vaikuttaa. Vauvan sisäinen kello herättää yleensä suunnilleen samaan aikaan. Myöhempään nukkumaanmeno ei auta asiaa. Alle 4kk ikäinen syö öisin vielä, joten ei kannata säikähtää vaikka vauva laittaisikin nukkumaan vasta klo23 aikaan. Ja alussa nukkuminen voi olla vaikeaa.

Jos on ongelmia saada lapsi nukkumaan päivisin, niin Suomessa harrastetaan paljon vaunuihin nukuttamista. Lapset nukkuvat yleensä myös pidempiä pätkiä ulkona. Jos lapsi ei kävellen nukahda vaunuihin, niin kannattaa heilutella vaunuja hieman ronskimmin ja ikäänkuin "keulia" ja tuudittaa, niin suurin osa kyllä viimeistään tähän nukahtaa. Tämä oli ainut tyyli joka toimi meidän toisella pojalla. Toinen taas simahti lähes samantien kuin vaunuihin laittoi. Moni lapsi ei kuitenkaan nuku vaunuissa millään. Tai saattavat vauhdissa nukkua, mutta heräävät kun vaunut pysähtyy. Tähän on vähän vaikea vaikuttaa. Ei kuitenkaan kannata uuvuttaa itseä liian pitkillä vaunulenkeilläkään. Jos joka päivä reippailee 2h ulkona loskassa vaunujen kanssa, niin voi käydä vähän voimille.

Uniriepuun tai -nalleen kannattaa koittaa opettaa jo tässä vaiheessa, sillä siitä on paljon apua sitten vanhempana. Riepu kannattaa laittaa esim. rattaisiin joka unille, vaikka vauva ei siitä kiinnostuisikaan. Kannattaa hinkata omaa hajua riepuun ja pitää sitä esim. imetyksessä mukana. Saattaa mennä parikin kuukautta ennen kuin lapsi hoksaa rievun. Joillekin uniriepu ei kelpaa millään. Tällöin voi kokeilla jotain pehmolelua. Moni psykologi suosittelee lelua äidin/isän korvikkeeksi. Nyt moni tietty kavahtaa, että eihän äitiä/isää saa korvata. Eihän se lelu oikea korvike olekaan, mutta hankala kenenkään on 24/7 vauvan kyljessä kyhnöttää vaikka olisi kuinka super mama. Eihän lelusta haittaakaan ole, kunhan siinä ei ole irtoavia osia.

Päivärutiineja kannattaa jo alkaa rakentelemaan 3kk iästä lähtien hieman, koska se luo lapselle turvallisuuden tunteen. Jotkut lapset ovat vaikeampia totuttaa rutiineihin ja jotkut äidit väittävät että ne eivät vain heille sovi. Kukin tyylillään, mutta yleensä rutiinit helpottavat elämää, kun voi hieman ennustaa, että milloin esimerkiksi olisi hyvä aika kyläillä ym.

Gro Nylanderin kirjassa "Äidiksi ensi kertaa" painotetaan sitä, että pientä vauvaa ei saisi sysätä päiväunille omaan huoneeseen, vaan pitäisi pitää hänet samassa tilassa muiden kanssa. Vauvahan nukkuu aluksi paljon. Itse tein niin, että vauva nukkui olohuoneessa äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset pari kuukautta. Ja sitterissä aina välillä. Minusta tämä oli ihan toimiva juttu. Mutta tuskinpa vauva siitä kärsii, jos ottaa päikkärit omassa huoneessa. Vauvan vain olisi hyvä tottua elämisen ääniin ja pieneen meteliin. Pienet vauvat tuntuvat nukkuman sitä peremmin mitä kovempi meteli. Esim. meteli äidin mahassahan on aivan järkyttävä verisuonten ym äänten johdosta!

Toiselle lapsellemme sain ihanan pienen sängyn, jota pystyi rullilla siirtelemään huoneesta toiseen. Jos löytää tällaisen edullisesti, niin suosittelen ostamaan. Päivisin nukuttamista kannattaa kokeilla myös kantoliinaan! Kantoreppu on enemmän 6kk iästä ylöspäin. Meillä lapset eivät koskaan suostuneet olemaan kantoliinassa, mutta minulle ei ollut ongelma kantaa vauvaa sylissä pitkin päivää. Välillä tietty meinasi käsi väsyä, mutta tällöin laitoin musiikkia taustalle ja tanssahtelin sen tahdissa. Hyvää käsitreeniä! Tämä sopi minulle oikein hyvin.

Tekstiä päivitetty 2015. Lisätty kehto ja kantoliina.