Huudatusunikoulut pannaan

Huomasin tässä yks päivä facebookissa linkin Länsiväylän sivuilla olevaan artikkeliin: "Saako lasta huudattaa unikoulun nimeen?" No minun mielestäni ei saa! Tuo artikkeli aiheesta on mielestäni ihan hyvä. On välillä todella masentavaa, miten paljon Suomessakin vielä huudatetaan huonosti nukkuvia tai usein heräileviä vauvoja. Se minua ei kauheasti huoleta, jos vanhemmat vain ovat ekshaustiossa eivätkä tiedä mitä tehdä ja siksi joutuvat vauvaa sängyssä huudattamaan. Parempihan se on kuin päätyä pahoinpitelemään lasta (valitettavan yleistä). Mutta jos sairaalat ja turvakodit tarjoavat unikouluja, joissa ei lasta saa edes syliin nostaa, niin se on minusta aatamin aikaista. Eihän lapsi pilalle mene vaikka se vähän itkeskeleekin välillä sängyssä. Varsinkin jos vanhempi on siinä vieressä heti saatavilla. Mutta kun konsteja kerta on, niin miksi tehdä elämästä tympeää. Raskaitahan unikoulut periaatteessa ovat, sillä vanhemmat joutuvat yöllä heräilemään ja rauhoittelemaan lasta eri konstein, mutta niin he joutuvat kyllä ilman niitäkin. Ja olen aika pettynyt neuvoloiden tiedonmääriin tämän asian suhteen. Hoitajien koulutukseen ei edes kuulu unikoulua. Siitä ehkä mainitaan jollain tunnilla, mutta itse näistä asioista pitäisi ottaa selvää. Lastenlääkäreillä on usein kattavammat tiedot aiheesta.

 

Olen koittanut koota tänne blogiin kattavasti eri konsteja eri ikäisille lapsille. Toki perhepedit ovat hyviä, mutta joka perheessä se ei välttämättä onnistu. Ja esim. meidän esikoinen ei vain siinä kerta kaikkiaan suostunut nukkumaan vaikka mitä konsteja käytti. Hänet unikoulutin Tracy Hoggin P.U/P.D unikoululla, jossa ei anneta lapsen itkeä yskin sängyssä vaan otetaan vauva syliin aina kun alkaa itkemään. Tassuttelu unikoulut ovat myös ns. lempeitä unikouluja, sillä vaikka vauva on yksin sängyssä, niin vanhemman läsnäolo siinä vieressä riittää kyllä. Riippuu vauvan temperamentista, mikä konsti toimii. Meidän kuopus on ollut kohtuu hyvä nukkumaan, mut hänellekin siinä 7kk iässä pidin pari viikkoa tassuttelua, sillä hän ei oikein osannut nukahtaa itse sänkyyn ja alkoi olla liian iso syliin nukuttamiseen. Tissille ei oikeastaan koskaan nukahtanut. Ja hänelle tuo nostelu ei ollut hyvä, hän vain rimpuili siitä alas. Mutta hän onkin eri luonteinen kuin esikoisemme. Hänelle myös auttoi se, että istuin sängyn vieressä ja hyräilin tiettyä laulua. Nykyisin alkaa haukottelemaan heti, kun kuulee laulun. Yli 1v iässä sitten kans vähän protestoi, mutta kuuntelin huutoa 10-15sek ja sehän taukosi itsestään. Eikä kannata ajatella, että lapsi luovutti, koska ei saanutkaan huomiota. Tämmöinen ilmiö ei ilmene tuommoisena käyttäytymisenä. Siihen tarvitaan kuukausian ignooraaminen.

Kategoriasta nukkuminen, löytyy paljon vinkkejä eri ongelmiin ja kysymyksiin pyrin aina vastaamaan, sillä jokainen lapsi on kuitenkin erilainen ja reagoin asioihin eri lailla.

 

Perhepedeistä tulee harvemmin kirjoiteltua, sillä ne joissa se toimii ei yleensä ilmene paljon ongelmia tai kysymyksiä. Jos lapsi simahtaa vanhemman viereen eikä ala ryömimään sängyltä alas, niin toki siinä on hyvä nukkua. Ja sitten on semmoinenkin konsti, että vauva imetetään sängyssä, mutta varovasti otetaan tissi pois suusta ennen kuin lapsi siihen kokonaan nukahtaa. Näin opetetaan lapsi nukahtamaan aikuisen viereen itsekseen.

Mutta painotan aina yhtä tärkeää asiaa ja se on parisuhde. Koko perheen on oltava tyytyväinen ratkaisuihin ja miestäkin on kuunneltava. Jos parisuhde voi hyvin niin lapsikin voi hyvin.

 

Eli ei huudatusunikouluja. Mutta jos vanhemmat ovat väsyneitä eivätkä saa lasta nukkumaan, niin mielestäni on ehdotonta tehdä asialle jotain. Toivon kovasti, että jokaisessa perheessä nautittaisiin vauvasta ja koko perhe olisi onnellinen. Siksi loinkin nämä sivut ja haluan jakaa kaiken tiedon ja konstit, jotka olen havainnut toimiviksi. En tietenkään mikään guru tässä asiassa ole, mutta paljon olen asiaa opiskellut ja käytännössä kenttätyössäkin sitä oppinut. Aion jatkossakin päivittää tietojani ja kuunnella kaikenlaisten ihmisten kokemuksia ja omia vinkkejä eri ongelmiin.

Yhteistyö on tärkeää.

Jäähynurkka

Mainitsinkin jo supernanny Jo Frostin aiemmassa tekstissäni ja ajattelin kirjoittaa tänne blogiin hänen jäähynurkka menetelmästään. Tämä on maailmankuulu, mutta en ole aivan varma kannattaako sitä tehdä kaikille. Tottakai lapselle täytyy tehdä selväksi käyttäytymissäännöt. Vanhempia on kunnioitettava eikä ketään saa lyödä eikä tavaroita rikkoa. Kiukutella toki saa, mutta rajat on tässäkin oltava. Luulen että tämä ainakin toimii, jos tilanne on todella vaikea ja lapsi käyttäytyy jatkuvasti huonosti eikä vanhempi saa häntä muuten ruotuun.

 

Frostin jäähypenkkimeneltelmä on tässä tiivistetysti. Jokainen vaihe on aina käytävä läpi. Konsti toimii todella nopeasti, kunhan vain ei anna periksi ja uskoo itseensä.

 

1. Anna lapselle varoitus, jos hän ei lopeta jotain tuhmaa tekemistä.

 

2. Jos lapsi ei yhdestä varoituksesta usko, laita hänet jäähypenkille / nurkkaan / portaalle / matolle ym istumaan. Tämä onnistuu 3-4 vuotiailla. 6-7 ikäinen kannattaa laittaa jäähyhuoneeseen, jossa ei ole mitään tekemistä (ei omaan huoneeseen).

 

3. Lapsi istuu arestissa iän osoittaman minuuttimäärän verran. Esim. 3-vuotias istuu 3min, 6-vuotias 6min.

 

4. Jos lapsi ei pysy arestipaikassa, viedään hänet takaisin. Lapselle ei jäädä juttelemaan yhtään mitään vaan viedään hänet takaisin ja lähdetään heti itse pois. Mökästyksestä ei kannata välittää. Lasta voi joutua viemään takaisin yli tunnin ajan, mutta periksi ei saa antaa. Konsti toimii varmasti, kun sen tekee oikein. Kun näkee alussa vaivaa, niin homma helpottuu todella nopeaa ja jatkossa usein pelkkä varoitus riittää.

 

5. Kun jäähyaika on loppunut, mennään lapsen luo ja selitetään miksi hän sai jäähyn.

 

6. Vaaditaan anteeksipyyntö (jos lapsi ei kadu ja pyydä anteeksi, otetaan uusi jäähy) ja lopuksi aina hali ja pusu. Koskaan ei saa jäädä kaunaa ja vanhempi ei saa vihoitella anteeksipyynnön jälkeen.

 

Kun lapsi kokee jäähyn pari kertaa, riittää jatkossa usein vain varoitus ja uhka jäähypenkistä. Lapset ovat fiksuja ja oppivat nopeasti.

 

Usein unohtuu esim. tuo että selitetään lapselle miksi jäähy annetaan. Lapsihan luulee ilman tätä että hän vain naureskeli ja siitä rangaistaan (todellisuudessa hän on ehkä paiskonut leluja muiden päälle). Fyysisesti raskain on viedä lapsi aina arestipaikalle, mutta tässä asiassa ei missään nimessä kannata luovuttaa. Ja tässä vaiheessa ei tosiaan puhuta lapselle eikä aleta neuvottelemaan.

 

Yksi konsti oli sitten sellainen, että jos aresti ei auta, otetaan lapselta yksi lelu karanteeniin. Sen saa takaisin, kun lapsi on kiltti. Mutta tätä ei pidä tehdä ennen arestia, sillä se on epäreilua.

 

Kolmas konsti on nopea ja tehokas, mutta siitä ei ole kiva aloittaa. Jos muu ei onnistu ja lapsi esim. koko ajan kiusaa toisia sisaruksia, niin hänet vain jätetään huomiotta ja laitetaan pois huoneesta, kunnes hän osaa käyttäytyä. Häntä ei ikään kuin aleta vaan pullautetaan leikistä ulos. Tämä ei tietty ihan pienimmille toimi, vaan enemmänkin 5-vuodesta ylöspäin. Eikä tästä ole kiva aloittaa. Mutta ongelmatapauksessa tämä voi olla ainut konsti, jolla saadaan viesti perille.

 

 

Karkaileva lapsi

 

Sisältä ulos karkaava lapsihan hoituu sillä, että oveen kiinnitetään ylös lukko.

Mutta entäs jos lapsi karkaa ulkona. Tähänkin on Frostilla hyvä konsti.

 

Ihan sama mihin mennään, lapselle tehdään ennen lähtöä selväksi, miten hänen oletetaan käyttäytyvän. Pelisääntöjen selvittäminen on tärkeää, sillä miten lapsi voisi muuten tietää. Jos lapsi esim. kaupassa tekee jotain älyttömän tuhmaa, annetaan jäähy kotiin päästyä.

 

Jos lapsi karkaa esim. puistossa, opetetaan lapselle, että kun äiti huutaa "seis" ja näyttää kädellä seis/stop, tulee lapsen pysähtyä paikoilleen. Jos lapsi ei usko, on hänen pidettävä kiinni rattaista (mikäli mukana on vaunuissa/rattaissa kulkeva lapsi) tai kädestä iän osoittama minuuttimäärä. Samalla kävellään eteenpäin Tämä jälkeen on lupa kulkea taas edessä vapaasti, mutta aina on pysähdyttävä kun vanhempi huutaa seis. Näin vanhempi hallitsee lasta, joka meinaa karata liian kauas tai esim. ajotielle.

 

Vinkki: Ravintolaan kannattaa aina ottaa rekvisiittaa mukaan (leluja/kirjoja), sillä on aika paljon vaadittu että lapset pysyvät rauhallisena pitkiä aikoja, jos ruokaa joutuu odottamaan paikoillaan kauan. Kotona on tietty eri. Lapset kyllä hoksaavat tämän.

 

Perheet, joita Frost usein auttaa, ovat usein liian lepsuja lapsille ja lapset ovat ottaneet perheessä johtajan aseman. Jotenkin outoa, että monessa perheessä ei osata pitää rajoja. Ehkä vanhemmat eivät osaa pitää kuria oikein ja pelkäävät satuttavansa lapsia. Mutta nuo konstit kyllä toimivat!

Itsellä menee töissä monesti hermot, kun lapset hyppivät seinille ja minä joudun niitä sitten komentamaan, kun vanhempi ei tee mitään. Sen verran pitää tsemppiä ja voimia löytyä, että ainakin yritetään komentaa lapsia. Jos ei onnistu, niin onpahan yritetty.

 

Itse olen huomannut sen, että kun lasta on joutunut vähän komentamaan ja laittamaan ruotuun, niin hän on jonkin ajan päästä todella iloinen ja ihan parasta kaveria, kun lapsella on turvallinen olo vanhemman ollessa auktoriteetti. Fyysistä kuritusta ei koskaan pidä harrastaa ja huutamistakin kannattaa aina välttää, vaikka kuinka hermot meinaavat mennä.

MEILLÄ
Meillä ei jääähynurkkaa käytetä, vaan jos lapsi kiukuttelee, niin yleensä olen siinä vieressä kunnes tilanne rauhoittuu ja sitten juttelen lapselle asiasta. Pienen lapsen kanssa juttelu ei aina toimi, mutta silloinkin voi istua vieressä ja katsoa ettei lapsi loukkaa itseään. Lapsihan ei ilkeyttään kiukuttele vaan jokin hänellä on hätänä ja se pitää selvittää. Lapsi vain ei aina osaa itse sitä kertoa.

 

Rajat ovat rakkautta.

Rajaton lapsuus on sama kuin lapsen hylkääminen.

Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta

Tähän artikkeliin törmäsin ensin vau.fi sivuilla, mutta artikkeli on alunperin otettu yhdysvaltalaistutkimuksesta Pediatrics lehdestä.

 

Ruumiillinen kuritus ja rankaiseminen on aikaisemminkin yhdistetty lasten aggressiivisuuteen, mutta nyt tehty tutkimus on laadukkain tähänastisista selvityksistä.

 

Tutkijat huomioivat mm. lapsen aggressiivisuuden kolmivuotiaana sekä monia perheoloihin ja vanhempiin liittyviä riskitekijöitä, jotka ovat vaikeuttaneet aikaisempien tutkimusten tulkintaa.

 

Tutkijat haastattelivat 2 500 äitiä ja havaitsivat, että kolmevuotiaana säännöllisesti kuritetut lapset olivat puolet todennäköisemmin aggressiivisia viisivuotiaana kuin lapset, joiden vanhemmat eivät käyttäneet väkivaltaa lapsiinsa.

 

Säännöllisenä kurittamisena pidettiin esimerkiksi piiskaamista vähintään kolmesti edeltävän kuukauden aikana. Niin menetteli neljännes äideistä. Toinen neljännes oli kurittanut kerran tai kahdesti ja loput eli noin puolet äideistä ei käyttänyt fyysistä kuritusta.

 

Suomalaisista vajaa kolmannes hyväksyy lapsen fyysisen kurittamisen joissain tilanteissa. Kannattajia on usein kuritettu lapsena. Tiedot perustuvat Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2006 toteuttamaan kyselyyn.

 

Pediatrics published online April 29, 2010

 

Suomessa lasten ruumiillinen kurittaminen ja muu pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Ollut vuodesta 1984. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettäkö suurimmassa osassa perheistä olisi ollut lasten ruumiillista kuritusta tätä aikaisemmin. Esim. mummuni kotona ei koskaan kuulemma kuritettu lapsia vaan ilmapiiri oli aina ihana ja lämmin, vaikka rajat toki olivatkin.

 

  Kannattaa myös huomata, että huutamisella on samoja vaikutuksia kuin fyysisellä kurituksella. Jos kaikki keskustelut käydään huutamalla ja vanhemmat komentavat lapsia aina huutaen, niin lapset alkavat huutaa takaisin. Sitten on turha syyttää huonotapaisia lapsia. Toki on inhimillistä että hermot menee, mutta aina on paras, jos säilyttää hermonsa. Näin tilanne pysyy hallinnassa ja varma sekä rauhallinen vanhempi on aina auktoriteetti. Lapsen kiukkua ei myöskään kannata säikähtää. Ei se ole vaarallista. Matala ja jämäkkä äänenpaino on paras. Lapsi tietää että vanhempi on tosissaan, mutta ei kuitenkaan säikähdä. Ja vanhemman tulisi aina tulla lapsen tasolle (fyysisesti eli laskeudutaan esim. polvilleen), kun hän puhuu lapselle. Jotkut lapset säikähtävät huutoa ja vanhemmat ajattelevat että tämähän toimii. Mutta tämä kuitenkin kostautuu jatkossa. Lasta ei saa pelotella. Lapsia on loppujen lopuksi helppo pitää ruodussa, kunhan vain pysyy määrätietoisena ja rauhallisena. Pitää tietty tietää mitä tekee. Itse tykkään lukea paljon lasten kasvatuksesta, sillä olen huomannut että moni vanhempi menee täysin metsään luottamalla "maalaisjärkeensä". Toki tähänkin kannattaa luottaa, mutta suosittelen lukemaan tästäkin aiheesta. ;)

 

Ikuisena optimistina uskon, että Suomessa suurin osa vanhemmista osaa hommansa ;)

Esikoisen suusta 3-4-vuotiaana

Pakko oli listata tähän meidän poitsun parhaat kootut jutut. x)

 

3v

 

Poika sanoitti uudelleen Piippolan vaarin:

"Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei.

Vaari se hoiteli pappojansa, hiiala hiiala hei.

Hattu siellä ja hattu täällä,

siellä hattu, täällä hattu, joka puolella hattu.

Hiiala hiiala hei!"

 

(Piippolan vaari on kenties laajentanut bisnestä vanhusten huoltoon??)

 

Kukkakauppias = kukkakaalinen

Papukaija = kapukaija

Hämähäkki = mamahakki

Erikäisiä = erilaisia

 

Minä: Älä koske siihen, tulee vahinko.
Poitsu: Älä sinä pölö pölö.

 

Minä: Tuleeko sinusta iso poika?
Poika: Ei

M: Tuleeko sinusta pieni poika?
P: Ei

M: Mikä sinusta sitten tulee?

P: Minusta tulee hattupoika.

 

Poitsu soitti leikkipuhelimella monesti kaverilleen ja jutut oli aina samat:

"Terve! No emminä tiiä! No niin heippa!"

 

Lentokoneessa ukkeli huutaa isoon ääneen:
"Hei mitä tää jengi on, istukaa alas!"

 

M: Mikä sinusta tulee isona?
P: Minusta tulee Luigi!

 

(italialainen putkimies??)

 

"Vauva näyttää ihan makkaralta."

 

"Äiti on minun paras kaveri."

 

"Äiti on niin nätti."

 

"Äiti on niin tyttö."

 

"Minä lähden nyt töihin." (Ottaa pyörän, käy pyöräilemässä ja keräämässä kiviä). "Minä tulin nyt töistä ja toin sinulle lahjoja."

 

M: Auta äitiä siivoamaan.

P: En minä auta sinua.

M: Sitten ei tule legoa.

P: Oi anteeksi, minun pitääkin auttaa sinua.

 

4v

 

Tiku ja Taku kiusaa Akua piirretyssä.

M: Nuo tiku ja taku on vähän tuhmia.

P: Niin, ne on vähä miehiä.

 

"Äiti laita se musiikki pois, minä yritän lukea."

 

Vein poitsun tarhaan yks aamu lelupäivänä ja toinen poika itki lautasen äärellä. Poitsu meni hänen luokseen ja sanoi: "älä huoli, minulla on leluja".

 

P: Äiti älä laula.

M: Miksen?

P: No kun se on vaarallista.

 

Nipistinomppu = piste(?)

 

Muuton jälkeen: "Onko se ykköstoista koti kunnossa" (vanha asunto oli nro 11)



Mistä tiedät, että sinusta on tullut äiti

Bongasin jokin aika sitten netistä (facebookin kautta todennäköisesti) tämmöisen humoristisen jutun, joka kuitenkin minun mielestä on pelottavan todenperäinen:

 

1. Sen sijaan että juoksisit poispäin räjähtävästä oksennuksesta, juokset sitä kohti.

2. Teet enemmän seitsemässä minuutissa kuin moni muu koko päivän aikana.

3. Sanapari "happy hour" tarkoittaa sinulle nykyään hetkeä lapsesi nukkumaanmenon ja oman yöpuulle käymisesi välissä.

4. Pyrähdys baariin vaatii enemmän toipumisaikaa kuin pieni kirurginen toimenpide.

5. Kauppaan meno yksin on kuin miniloma.

6. Viidentoista minuutin suihku suljettujen ovien takana tuntuu hemmottelevalta spa-hetkeltä.

7. Pissaaminen yleisön edessä on sinulle arkipäiväinen tapahtuma.

8. Sinulla on salainen suklaajemma, koska olet yksinkertaisesti kyllästynyt jakamaan kaiken.

9. Peset samaa pyykkikoneellista jo kolmatta päivää, koska unohdat aina ripustaa pyykit kuivumaan.

10. Hampaiden harjaaminen päivän päätteeksi tuntuu saavutukselta.

 

11. On olemassa kolmenlaista fyysistä kipua:
-kipu
-kova kipu
-astuminen legon päälle

 

12. Lasillinen viiniä lasketaan hedelmäannokseksi.

 

13. Otat mieluummin itsellesi 40 asteen kuumeen kuin soisit sen lapsellesi.

 

14. Huomaat tuijottavasi sohvalla muumeja, vaikka lapset ovat menneet nukkumaan jo puoli tuntia sitten.

 

15. Sinulla on kyky kuulla aivastus suljettujen ovien läpi keskellä yötä monen kymmenen metrin päästä, vaikka miehesi kuorsaa vieressäsi.



Joka tuhannen roska menee suuhun

Ette arvaa mikä meidän 9kk ikäisellä poitsulla on harrastuksena. Hän kulkee ympäri kämppää ryömien/kontaten ja etusormella napsii ihan mikroskooppisen pieniä roskia, hiuksia ja pölyä suuhun. Sitten onnellisena jauhaa roskaa suussa. Tuon ikäinenhän laittaa vielä kaiken suuhun, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt noin hanakasti roskia syövää lasta! Toinen poikamme ei laittanut tähän verrattuna juuri mitään suuhun noin pienenä. Ja arvatkaa olenko sydän syrjällään koko ajan. Pölyhän nyt ei vaarallista ole ja paperin palasiin harvoin tukehtuu, mutta joka toinen päivä hän jotain oksentaa ulos.

 

Vaikka olisi siivonnut lattiat imuroimalla, moppaamalla ja luutuamalla, niin siltikin hän löytää jotain ihme roskia ja varsinkin noita paperinpalasia, joita mystisesti jostain ilmestyy. Eteiseen häntä ei ikinä päästetä, sillä siellä on pieniä kiviä. Jostain mainoksesta kerran tipahti niitti ja se löytyi suusta. Pidän lasta koko ajan silmällä ja huomaan kyllä kun hän jotain laittaa suuhun. Mutta pakkohan sitä joskus on selkänsä kääntää. Monta kertaa päivässä tsekkaan posket ja pyöräytän sormen hänen suussaan, koska hän tykkää hamstrata poskiinsa roskia. Jos joku pieni mystinen paperinpalanen (esim. vanhemman pojan lelusta tai työhuoneesta?) menee kurkkuun hän kyllä alkaa yskiä ja yökkiä. Ei kuitenkaan mitenkään kakomaan. Jos suussa ei tunnu paperia, niin silloin tökkään sormet raa'asti kurkkuun ja oksetutan hänet. Näin paperi tulee ylös suuhun ja saan sen pois. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta pakkohan se paperi on sieltä kurkusta saada pois. Tukehtumisriski siihen tosiaan on pieni, mutta tympeähän se on siellä ja eihän sitä ihmisen sisuksiin paperi kuulu. Hiuksia hän myös himoitsee. Tykkää kietoa minunkin hiukset käden ympärille ja laittaa peukun suuhun. Näin hän kyllä rauhoittuisikin helposti, mutta minulta lähtisi tukka kokonaan päästä jos näin antaisin tehdä. Poitsu menee ihan sekaisin jos ei vähään aikaan löydä jotain suuhun pantavaa lattialta. Ja nälässä ei kyllä pidetä, poika syö paljon. =D Kerran olen säikähtänyt ihan oikeasti, kun hän oksensi popcornin jyväsen. Koko ajan saa pelätä, että mitä siellä suussa/kurkussa on. En pelkää mitään niin paljon kuin lapsen tukehtumista ja sitten tämä tänttärällää löytää kaikki mahdottomimmatkin roskat. Kaikki ovat häntä ihmetelleet.

 

Äitini on minuun verrattuna himosiivooja, mutta tällä hetkellä mummulassa on enemmän roskia kuin meillä. Olen oppinut "skannaamaan" ympäristöä katseellani. Huomaan heti jos pieni lelu on hukassa. Esim. jouluna huomasin että vanhemman pojan uudesta autosta oli kaksi 2cm kokoista rengasta hukassa. Onneksi poika kuuli, kun ihmettelin missä renkaat ovat ja hän näytti mihin oli piilottanut ne. Ette arvaa missä ne oli. Saunan kiukaassa! Kyllä piti poikaa vähän torua, että sinne ei saa mennä mitään laittamaan. Tulipalohan siitä olisi voinut syttyä. Mutta sitten kuitenkin kehuinkin häntä kovasti, koska hän tämän piilopaikan kertoi. Muuten renkaita ei olisi ikimaailmassa löydetty. Vanhempi poitsu on kyllä hauska, kun jos hän joskus jotain tuommoista jäynää tekee (vaikka tietäisikin sen vääräksi) niin hän joka kerta käräyttää itsensä ja tulee kertomaan mitä on tehnyt. =D Noh, hyvä että ei ainakaan pelkää vanhempiaan, vaikka kyllä meillä yritetään kuitenkin kohtuu tiukat rajat pitää. x) Esikoinen oppi todella nopeaa pitämään pienet lelut poissa lattialta. Pienen pienet legotkin pitää nätisti pöydällä tarjottimilla. Jos joku tipahtaa lattialle, niin nappaa sen heti pois. Ja pienet lelut, jotka ovat lattialla, hän kerää kun vauva herää. Tämän hän oppi ihan hetkessä. Asiasta ei todellakaan tarvinnut tapella. =)

Mut olen siis välillä ihan tosi paniikissa ja tällä hetkellä minulla on vain yksi tavoite elämässä: pitää tuo vauva hengissä. Tietty vanhempikin lapsi, mutta ei hän mitään noin sekoa tietenkään enää tee. Esikoinen oli 1-2-vuotiaana hirmu menijä ja hänen kanssaan sai pelätä, että milloin hän loukkaa itsensä pahasti. Tosin ei hän loppupeleissä mahdottoman vilkas ollut, vaan hän tutki kaikkia ihme paikkoja taloissa. Viisaaksi on poika kyllä osoittautunut. 4-vuotiaana opettelee jo lukemaan ja osaa laskea jo tuhansiin! Ihan itse opetellut, koska on siitä kiinnostunut. Toki me tätä tuemme, mutta emme todellakaan ole häntä pakottaneet. Liikunnastakin hän pitää, mutta ei kuitenkaan perinteisistä jalkapallosta tai jääkiekosta. Voimistelu ja uinti ovat enemmän hänen mieleen. Pitää vain löytää se oma juttu. =) Tietty tuon ikäinen vielä on pieni ja mielenkiinnonkohteet vaihtuu vielä. 

 

Mut täytyy vain ajatella, että kaikkeni teen ja sen täytyy riittää. Uskon että pojilla on omat suojelusenkelit mukana. Loppujen lopuksi korkeamman kädessähän tässä ollaan. Olkaa hengessä mukana ja toivokaa että tuo vaihe menee kohta ohi. xD

Kuinka tehtiin äidinmaidonkorvike vuosisadan alussa

Piti ihan mielenkiinnon vuoksi tämä tänne kirjoittaa ja omistaa sille ihan oma postaus. Rakkaalla mummullani oli tapana kertoa tarinoita hänen nuoruudestaan. Elämä oli vuosisadan alussa karua ja lapsi- ja äitikuolleisuus oli valtava. Ei ollut neuvoloita eikä kunnon sairaaloita. Ihmetyttääkin, miksi niin monet ihmiset eivät arvosta sitä mitä nykyisin meillä on. Eniten suututtaa rokotusten vastustajat. Mummoni sisaruskatraasta 5/10 eli aikuisikään. Isäni ei koskaan tavannut isäänsä, koska isoisäni kaatui sodassa ennen isäni syntymää. Mummuni synnytti myöhemmin elämässään vielä toisen lapsen, mutta tyttö syntyi kuolleena. Siitä huolimatta mummuni oli maailman positiivisin ja auttavaisin ihminen. Ja maailman taitavin lastenhoitaja. Kaikki lapset pitivät hänestä.

 

Ennen vanhaan oli tietty tärkeää, että lapsi sai paljon rintamaitoa, koska ruokaa ei aina ollut tarpeeksi. Varsinkin sodan jälkeiset vuodet vaativat monen lapsen hengen. Tuolloin oli tapana imettää lasta 1-2v. Imetyksen epäonnistuminen ei ole äidin vika, mutta äidit ottavat sen aina raskaasti. Monet vannovat imetyksen nimeen, mutta joskus se ei vain kerta kaikkiaan onnistu. Itse yritän tukea aina näitä äitejä kovasti ja lohdutella. Nykyisin onneksi ei ole enää lapsen henki kyseessä, jos imetys ei onnistu. Vastikkeilla saa kyllä lapsen pysymään hengissä ja terveenä, vaikka äidinmaito onkin paras ravinto. Imetystä kyllä kannattaa ehdottomasti aina kokeilla. Outoa että joku päättää jo ennen synnytystä ettei imetä (sairaudet ovat tietty asia erikseen). Amerikassa tuntuu olevan muotia, että pumpataan maito ja juotetaan se pullosta. Mutta itse en tämän puolesta kyllä liputa, sillä imetyksessä lapsi saa kaipaamaansa läheisyyttä.

 

Ennen saattoi imetys jäädä siitäkin kiinni, että rinnan pää ei ollut kunnolla esillä. Ei ollut rintakumeja ym. Ennen oli kuitenkin yksi asia paremmin kuin nyt. Kylässä ihmiset auttoivat toisiaan. Nykyisin pitäisi muka jaksaa yksin eikä apua saa mistään. Jos imetys ei onnistunut, vauva vietiin naapuriin ja imetettiin siellä. Vauvojahan oli aina joka toisessa talossa. Mutta jos kuitenkin kävi niin, että rintamaitoa ei ollut saatavilla, keitettiin liemi kaurahiutaleista ja lehmänmaidosta.  Kaurahiutaleita keitettiin vedessä. Sitten hiutaleet siivilöitiin pois, jotta saatiin vain liemi. Sitten siihen lisättiin lehmänmaitoa. Tätä juotettiin vauvalle omatekoisesta tuttipullosta. En muista tarkkaan valitettavasti miten tutti tehtiin.. =/ Mutta muistelen, että siihen käytettiin nahkaa... Joka tapauksessa, tämmöistä äidinmaidonvastiketta ennen tehtiin ja hyvin kuulemma toimi. Vaikka harvoin tähän jouduttiin turvautumaan. Kuulostaa työläältä nykyihmisen korvaan, joka on tottunut että kaikki tehdään helpomman kautta. Mutta pakkohan se on, kun ei ole koko kylää auttamassa.

 

Mielestäni tuo "resepti" oli niin hauska, että piti tosiaan kirjoittaa ylös. ;)