sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Yölliset kauhukohtaukset


Yöllinen kauhukohtaus on ilmiö, jossa lapsi herää unesta kauhun valtaamana ja huutaa silmät auki, vaikka on vielä unessa. Sydän hakkaa ja hengitys on tiheää. Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia. Näitä kauhukohtauksia ilmenee kaiken ikäisillä ja kulkee usein suvussa, mutta ei ole vaarallinen. Yöllinen kauhukohtaus kestää yleensä noin parikymmentä minuuttia, ilmeten REM unta edeltävässä neljännessä univaiheessa (nREM). Tämä erottaa ne painajaisista, jotka voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa. Ilmiön syytä ei toistaiseksi ole selvitetty. 

2-6 vuoden ikäiset lapset ovat unikauhuhäiriölle altteimpia. Kauhukohtauksia ilmenee noin 15% kaikista lapsista. Ilmiö on yleinen yliväsyneillä lapsilla ja riittävä uni voi auttaa ehkäisemään niitä. Kauhukohtausten ei tarvitse olla merkki psyykkisestä oireilusta. Hyvät päivärutiinit auttavat tässäkin. Myös nukkumaanmenoajan vaihtoa voi kokeilla. Yleisimmin kauhukohtaukset tulevat pari tuntia nukahtaminsen jälkeen. Unilääkkeitä ei pidä mennä kokeilemaan ilman lääkärin lupaa.

Jos lapsen herättää tai ottaa syliin, hän kokee tutkimusten mukaan kauhukokemuksen pahempana. Yleensä sen takia, että vanhempi on myös säikähtänyt ja paniikissa. Parasta onkin olla lapsen vierellä ja vahtia ettei hän loukkaa itseään. Lohduttaa toki pitää rauhallisella äänellä ja silitellä. Kun kohtaus on ohi, lasta kannattaa auttaa nukahtamaan uudestaan. Halaa sitten vähän myöhemmin. Jos lapsella on tapana aina samaan aikaan herätä kauhukohtaukseen, voi hänet varovasti herättää tai havahduttaa ennen tätä kellonaikaa, jolloin uni häiriintyy sen verran, että kauhukohtaus voi jäädä pois.

Kauhukohtaukset vaihtelevat. Tässä yksi tarina, jonka pääsin todistamaan:
 
Tämä kyseinen lapsi (2v), jonka näin heräsi ja itkeskeli vain. Aina kun äiti lähestyi, alkoi kova huuto ja poika juoksi pimeään huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni. Aina kun äiti tuli huoneeseen hän, sysäsi tämän ulos paniikissa ja löi oven kiinni. Sitten hän nojasi ja piti ovea kiinni eikä päästänyt ketään sisälle. Välillä kurkkasi ovenraosta kuin harhainen mummo ja paiskasi oven kiinni. Pupillit olivat laajentuneet ja katsekaan ei kohdistunut kunnolla. Lasta ei millään saanut otettua syliin, koska tuntui menevän enemmän paniikkiin. Kohtaus kesti noin 20min. Lapsen herättyä, hän oli täysin normaali ja hymyilevä. Lapsi on herännyt kun pupillit ovat taas normaalit ja katse kohdistuu taas kunnolla. Lapsi ei todennäköisesti muista mitään. Luultavasti lenssutauti laukaisi tässä tapauksessa tämän. Kohtauksen aikana on vaikea ymmärtää mikä on kyseessä. Toki täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään infektio tai lääkeainereaktio, joka on mennyt aivoihin tms. Mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä mene noin nopeaa ohi. Painajaisuni on todellakin ihan erilainen. Yleensä lapsi antaa tällöin ottaa itsensä syliin eikä ole noin harhainen. Tärkeää on muistaa kauhukohtauksessa että katsoo ettei lapsi loukkaa itseään. Ei vaadi psykologisia tutkimuksia tai mitään nykytiedon mukaan.


Englanniksi: Sleep terror, Night terror, Pavor nocturnus
Lähteet: http://pediatrics.about.com/cs/sleep/a/night_terrors.htm, http://www.nightterrors.org/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti