Esikoisen suusta 3-4-vuotiaana

Pakko oli listata tähän meidän poitsun parhaat kootut jutut. x)

 

3v

 

Poika sanoitti uudelleen Piippolan vaarin:

"Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei.

Vaari se hoiteli pappojansa, hiiala hiiala hei.

Hattu siellä ja hattu täällä,

siellä hattu, täällä hattu, joka puolella hattu.

Hiiala hiiala hei!"

 

(Piippolan vaari on kenties laajentanut bisnestä vanhusten huoltoon??)

 

Kukkakauppias = kukkakaalinen

Papukaija = kapukaija

Hämähäkki = mamahakki

Erikäisiä = erilaisia

 

Minä: Älä koske siihen, tulee vahinko.
Poitsu: Älä sinä pölö pölö.

 

Minä: Tuleeko sinusta iso poika?
Poika: Ei

M: Tuleeko sinusta pieni poika?
P: Ei

M: Mikä sinusta sitten tulee?

P: Minusta tulee hattupoika.

 

Poitsu soitti leikkipuhelimella monesti kaverilleen ja jutut oli aina samat:

"Terve! No emminä tiiä! No niin heippa!"

 

Lentokoneessa ukkeli huutaa isoon ääneen:
"Hei mitä tää jengi on, istukaa alas!"

 

M: Mikä sinusta tulee isona?
P: Minusta tulee Luigi!

 

(italialainen putkimies??)

 

"Vauva näyttää ihan makkaralta."

 

"Äiti on minun paras kaveri."

 

"Äiti on niin nätti."

 

"Äiti on niin tyttö."

 

"Minä lähden nyt töihin." (Ottaa pyörän, käy pyöräilemässä ja keräämässä kiviä). "Minä tulin nyt töistä ja toin sinulle lahjoja."

 

M: Auta äitiä siivoamaan.

P: En minä auta sinua.

M: Sitten ei tule legoa.

P: Oi anteeksi, minun pitääkin auttaa sinua.

 

4v

 

Tiku ja Taku kiusaa Akua piirretyssä.

M: Nuo tiku ja taku on vähän tuhmia.

P: Niin, ne on vähä miehiä.

 

"Äiti laita se musiikki pois, minä yritän lukea."

 

Vein poitsun tarhaan yks aamu lelupäivänä ja toinen poika itki lautasen äärellä. Poitsu meni hänen luokseen ja sanoi: "älä huoli, minulla on leluja".

 

P: Äiti älä laula.

M: Miksen?

P: No kun se on vaarallista.

 

Nipistinomppu = piste(?)

 

Muuton jälkeen: "Onko se ykköstoista koti kunnossa" (vanha asunto oli nro 11)



Mistä tiedät, että sinusta on tullut äiti

Bongasin jokin aika sitten netistä (facebookin kautta todennäköisesti) tämmöisen humoristisen jutun, joka kuitenkin minun mielestä on pelottavan todenperäinen:

 

1. Sen sijaan että juoksisit poispäin räjähtävästä oksennuksesta, juokset sitä kohti.

2. Teet enemmän seitsemässä minuutissa kuin moni muu koko päivän aikana.

3. Sanapari "happy hour" tarkoittaa sinulle nykyään hetkeä lapsesi nukkumaanmenon ja oman yöpuulle käymisesi välissä.

4. Pyrähdys baariin vaatii enemmän toipumisaikaa kuin pieni kirurginen toimenpide.

5. Kauppaan meno yksin on kuin miniloma.

6. Viidentoista minuutin suihku suljettujen ovien takana tuntuu hemmottelevalta spa-hetkeltä.

7. Pissaaminen yleisön edessä on sinulle arkipäiväinen tapahtuma.

8. Sinulla on salainen suklaajemma, koska olet yksinkertaisesti kyllästynyt jakamaan kaiken.

9. Peset samaa pyykkikoneellista jo kolmatta päivää, koska unohdat aina ripustaa pyykit kuivumaan.

10. Hampaiden harjaaminen päivän päätteeksi tuntuu saavutukselta.

 

11. On olemassa kolmenlaista fyysistä kipua:
-kipu
-kova kipu
-astuminen legon päälle

 

12. Lasillinen viiniä lasketaan hedelmäannokseksi.

 

13. Otat mieluummin itsellesi 40 asteen kuumeen kuin soisit sen lapsellesi.

 

14. Huomaat tuijottavasi sohvalla muumeja, vaikka lapset ovat menneet nukkumaan jo puoli tuntia sitten.

 

15. Sinulla on kyky kuulla aivastus suljettujen ovien läpi keskellä yötä monen kymmenen metrin päästä, vaikka miehesi kuorsaa vieressäsi.



Joka tuhannen roska menee suuhun

Ette arvaa mikä meidän 9kk ikäisellä poitsulla on harrastuksena. Hän kulkee ympäri kämppää ryömien/kontaten ja etusormella napsii ihan mikroskooppisen pieniä roskia, hiuksia ja pölyä suuhun. Sitten onnellisena jauhaa roskaa suussa. Tuon ikäinenhän laittaa vielä kaiken suuhun, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt noin hanakasti roskia syövää lasta! Toinen poikamme ei laittanut tähän verrattuna juuri mitään suuhun noin pienenä. Ja arvatkaa olenko sydän syrjällään koko ajan. Pölyhän nyt ei vaarallista ole ja paperin palasiin harvoin tukehtuu, mutta joka toinen päivä hän jotain oksentaa ulos.

 

Vaikka olisi siivonnut lattiat imuroimalla, moppaamalla ja luutuamalla, niin siltikin hän löytää jotain ihme roskia ja varsinkin noita paperinpalasia, joita mystisesti jostain ilmestyy. Eteiseen häntä ei ikinä päästetä, sillä siellä on pieniä kiviä. Jostain mainoksesta kerran tipahti niitti ja se löytyi suusta. Pidän lasta koko ajan silmällä ja huomaan kyllä kun hän jotain laittaa suuhun. Mutta pakkohan sitä joskus on selkänsä kääntää. Monta kertaa päivässä tsekkaan posket ja pyöräytän sormen hänen suussaan, koska hän tykkää hamstrata poskiinsa roskia. Jos joku pieni mystinen paperinpalanen (esim. vanhemman pojan lelusta tai työhuoneesta?) menee kurkkuun hän kyllä alkaa yskiä ja yökkiä. Ei kuitenkaan mitenkään kakomaan. Jos suussa ei tunnu paperia, niin silloin tökkään sormet raa'asti kurkkuun ja oksetutan hänet. Näin paperi tulee ylös suuhun ja saan sen pois. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta pakkohan se paperi on sieltä kurkusta saada pois. Tukehtumisriski siihen tosiaan on pieni, mutta tympeähän se on siellä ja eihän sitä ihmisen sisuksiin paperi kuulu. Hiuksia hän myös himoitsee. Tykkää kietoa minunkin hiukset käden ympärille ja laittaa peukun suuhun. Näin hän kyllä rauhoittuisikin helposti, mutta minulta lähtisi tukka kokonaan päästä jos näin antaisin tehdä. Poitsu menee ihan sekaisin jos ei vähään aikaan löydä jotain suuhun pantavaa lattialta. Ja nälässä ei kyllä pidetä, poika syö paljon. =D Kerran olen säikähtänyt ihan oikeasti, kun hän oksensi popcornin jyväsen. Koko ajan saa pelätä, että mitä siellä suussa/kurkussa on. En pelkää mitään niin paljon kuin lapsen tukehtumista ja sitten tämä tänttärällää löytää kaikki mahdottomimmatkin roskat. Kaikki ovat häntä ihmetelleet.

 

Äitini on minuun verrattuna himosiivooja, mutta tällä hetkellä mummulassa on enemmän roskia kuin meillä. Olen oppinut "skannaamaan" ympäristöä katseellani. Huomaan heti jos pieni lelu on hukassa. Esim. jouluna huomasin että vanhemman pojan uudesta autosta oli kaksi 2cm kokoista rengasta hukassa. Onneksi poika kuuli, kun ihmettelin missä renkaat ovat ja hän näytti mihin oli piilottanut ne. Ette arvaa missä ne oli. Saunan kiukaassa! Kyllä piti poikaa vähän torua, että sinne ei saa mennä mitään laittamaan. Tulipalohan siitä olisi voinut syttyä. Mutta sitten kuitenkin kehuinkin häntä kovasti, koska hän tämän piilopaikan kertoi. Muuten renkaita ei olisi ikimaailmassa löydetty. Vanhempi poitsu on kyllä hauska, kun jos hän joskus jotain tuommoista jäynää tekee (vaikka tietäisikin sen vääräksi) niin hän joka kerta käräyttää itsensä ja tulee kertomaan mitä on tehnyt. =D Noh, hyvä että ei ainakaan pelkää vanhempiaan, vaikka kyllä meillä yritetään kuitenkin kohtuu tiukat rajat pitää. x) Esikoinen oppi todella nopeaa pitämään pienet lelut poissa lattialta. Pienen pienet legotkin pitää nätisti pöydällä tarjottimilla. Jos joku tipahtaa lattialle, niin nappaa sen heti pois. Ja pienet lelut, jotka ovat lattialla, hän kerää kun vauva herää. Tämän hän oppi ihan hetkessä. Asiasta ei todellakaan tarvinnut tapella. =)

Mut olen siis välillä ihan tosi paniikissa ja tällä hetkellä minulla on vain yksi tavoite elämässä: pitää tuo vauva hengissä. Tietty vanhempikin lapsi, mutta ei hän mitään noin sekoa tietenkään enää tee. Esikoinen oli 1-2-vuotiaana hirmu menijä ja hänen kanssaan sai pelätä, että milloin hän loukkaa itsensä pahasti. Tosin ei hän loppupeleissä mahdottoman vilkas ollut, vaan hän tutki kaikkia ihme paikkoja taloissa. Viisaaksi on poika kyllä osoittautunut. 4-vuotiaana opettelee jo lukemaan ja osaa laskea jo tuhansiin! Ihan itse opetellut, koska on siitä kiinnostunut. Toki me tätä tuemme, mutta emme todellakaan ole häntä pakottaneet. Liikunnastakin hän pitää, mutta ei kuitenkaan perinteisistä jalkapallosta tai jääkiekosta. Voimistelu ja uinti ovat enemmän hänen mieleen. Pitää vain löytää se oma juttu. =) Tietty tuon ikäinen vielä on pieni ja mielenkiinnonkohteet vaihtuu vielä. 

 

Mut täytyy vain ajatella, että kaikkeni teen ja sen täytyy riittää. Uskon että pojilla on omat suojelusenkelit mukana. Loppujen lopuksi korkeamman kädessähän tässä ollaan. Olkaa hengessä mukana ja toivokaa että tuo vaihe menee kohta ohi. xD

Kuinka tehtiin äidinmaidonkorvike vuosisadan alussa

Piti ihan mielenkiinnon vuoksi tämä tänne kirjoittaa ja omistaa sille ihan oma postaus. Rakkaalla mummullani oli tapana kertoa tarinoita hänen nuoruudestaan. Elämä oli vuosisadan alussa karua ja lapsi- ja äitikuolleisuus oli valtava. Ei ollut neuvoloita eikä kunnon sairaaloita. Ihmetyttääkin, miksi niin monet ihmiset eivät arvosta sitä mitä nykyisin meillä on. Eniten suututtaa rokotusten vastustajat. Mummoni sisaruskatraasta 5/10 eli aikuisikään. Isäni ei koskaan tavannut isäänsä, koska isoisäni kaatui sodassa ennen isäni syntymää. Mummuni synnytti myöhemmin elämässään vielä toisen lapsen, mutta tyttö syntyi kuolleena. Siitä huolimatta mummuni oli maailman positiivisin ja auttavaisin ihminen. Ja maailman taitavin lastenhoitaja. Kaikki lapset pitivät hänestä.

 

Ennen vanhaan oli tietty tärkeää, että lapsi sai paljon rintamaitoa, koska ruokaa ei aina ollut tarpeeksi. Varsinkin sodan jälkeiset vuodet vaativat monen lapsen hengen. Tuolloin oli tapana imettää lasta 1-2v. Imetyksen epäonnistuminen ei ole äidin vika, mutta äidit ottavat sen aina raskaasti. Monet vannovat imetyksen nimeen, mutta joskus se ei vain kerta kaikkiaan onnistu. Itse yritän tukea aina näitä äitejä kovasti ja lohdutella. Nykyisin onneksi ei ole enää lapsen henki kyseessä, jos imetys ei onnistu. Vastikkeilla saa kyllä lapsen pysymään hengissä ja terveenä, vaikka äidinmaito onkin paras ravinto. Imetystä kyllä kannattaa ehdottomasti aina kokeilla. Outoa että joku päättää jo ennen synnytystä ettei imetä (sairaudet ovat tietty asia erikseen). Amerikassa tuntuu olevan muotia, että pumpataan maito ja juotetaan se pullosta. Mutta itse en tämän puolesta kyllä liputa, sillä imetyksessä lapsi saa kaipaamaansa läheisyyttä.

 

Ennen saattoi imetys jäädä siitäkin kiinni, että rinnan pää ei ollut kunnolla esillä. Ei ollut rintakumeja ym. Ennen oli kuitenkin yksi asia paremmin kuin nyt. Kylässä ihmiset auttoivat toisiaan. Nykyisin pitäisi muka jaksaa yksin eikä apua saa mistään. Jos imetys ei onnistunut, vauva vietiin naapuriin ja imetettiin siellä. Vauvojahan oli aina joka toisessa talossa. Mutta jos kuitenkin kävi niin, että rintamaitoa ei ollut saatavilla, keitettiin liemi kaurahiutaleista ja lehmänmaidosta.  Kaurahiutaleita keitettiin vedessä. Sitten hiutaleet siivilöitiin pois, jotta saatiin vain liemi. Sitten siihen lisättiin lehmänmaitoa. Tätä juotettiin vauvalle omatekoisesta tuttipullosta. En muista tarkkaan valitettavasti miten tutti tehtiin.. =/ Mutta muistelen, että siihen käytettiin nahkaa... Joka tapauksessa, tämmöistä äidinmaidonvastiketta ennen tehtiin ja hyvin kuulemma toimi. Vaikka harvoin tähän jouduttiin turvautumaan. Kuulostaa työläältä nykyihmisen korvaan, joka on tottunut että kaikki tehdään helpomman kautta. Mutta pakkohan se on, kun ei ole koko kylää auttamassa.

 

Mielestäni tuo "resepti" oli niin hauska, että piti tosiaan kirjoittaa ylös. ;)