Huonoja nukkumisen kausia tulee kaikille ja suurin osa korjaantuu itsekseen. Jos kuitenkin vanhemmilla alkaa voimat loppua, niin on lupa tehdä asialle jotain. Lapsi ei mene pilalle. Hyvinvoivien vanhempien lapset voivat hyvin.
Tämä on ihan vain omista kokemuksistani, mutta olen huomannut että yli 1v nukkumisongelmiin ei tahdo oikein tehota enää tassuttelu. Kannattaa toki kokeilla sitä, mut esim 1,5v on jo aika vilkas ja kovapäinen, joten tassuttelu voi vain aktivoida lasta. Lapsi tässä vaiheessa jo luottaa kovasti vanhempiinsa. Hän tarvitsee rajat ja täsmälliset rutiinit. Modernimpi huudatus-konsti eli lempeä huudatus-unikoulu tehoaa usein aika hyvin. En itse pidä nimestä, koska tarkoitus ei ole itkettää lasta yksin sängyssä. Usein vanhemmat tulkitsevat lapsen kiukuttelun/huutelun itkuksi ja ryntäävät heti paikalle. Usein lapsella ei ole mitään hätää. Suurin osa kuitenki osaa jo tässä vaiheessa tulkita lapsen itkua hyvin. Lapsen huutoa voi kuunnella alkuun pari minuuttia ja jos ei ala rauhoittumaan niin käydään silittelemässä/laskemassa alas. Maksimissaan 15min voi lapsen antaa huudella, jos on varma ettei hänellä ole mikään hätä (painajainen, kipu ym). Lapsi ei tästä varmasti pilalle mene. Voi aloittaa esim 30sekunnista.
Katso kohta yli 1-vuotiaan nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet". Siellä on vähän toistoa, mut myös esitetty ns. "hivuttautumiskonsti", jossa siirrytän huoneen keskelle odottaan et lapsi nukahtaa. Tavoitteena on siirtyä vähitellen ovelle ja ovesta ulos. Voi kestää päiviä. Toimii yllättävän usein. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Mut tässäkin pätee se että lapsen itkua joutuu silloin tällöin pari min kuuntelemaan. Mut ei välttämättä.
Jos tutista/yömaidosta ym haluaa vieroittaa niin se kannattaa tehdä niin että kerralla vain pullo/tutti pois. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia ja oppivat nopeasti. Itsellekin se on helpointa näin. Yli 1-vuotiaan olisi mielestäni hyvä jo nukkua yöt putkeen, jotta hän saisi tarpeeksi unta. Ja jos hän herää yöllä niin osaisi myös nukahtaa itse uudestaan. Monet haluavat vielä imettää 1-vuotiasta kerran yössä eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos kerta itse jaksaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos perhepedissä nukkuminen toimii, niin kannattaa pitäytyä siinä. Turhaan ei kannata toimivaa järjestelyä muuttaa. Sitten kun lapsi on jo vähän vanhempi kannattaa harkita, jos lapsi kuitenkin siirtyisi omaan sänkyyn. Lapsien on tarkoitus itsenäistyä ja joskus on kiva päästä esim yökylään kaverin luo, jossa ei olekaan perhepetiä. Mutta kaikki tietenkin lapsen ehdoilla.
Joissain perheissä on jo seuraava lapsi tulollaan, kun yksi on taaperoiässä. Tällöin voi 1-vuotias alkaa oikuttelemaan nukkumaanmennessä, kun uusi vauva on talossa. Toki hän koittaa vaatia samaa määrää huomiota mitä ennen vauvaa. Tällöin ei mielellään kauaa valvoisi taaperon sängyn vieressä. Tässäkin suosittelisin tuota "hivuttautumiskonstia". Jos on oikein paha kausi, niin ei kannata tehdä elämää kovin hankalaksi itselle. Ei tutista vieroittamista tällöin ja lapsen voi ottaa sillon tällöin äidin ja isän viereen nukkumaan, jos kaikki ovat ihan poikki. Ja päivällä tietty niin paljon huomiota kuin voi. Taapero kannattaa ottaa mukaan askareisiin ja hoitaa vauvaa yhdessä. Isästä on tässäkin tapauksessa kovasti hyötyä!
Jos lapsi vaatii kovasti huomiota, kannattaa sitä hänelle antaa. Esim. tarhapäivän jälkeen, kun sylittelee 15min rauhassa, on ruokailukin usein paljon helpompaa. Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä palkita, mutta kyllähän lohduttaa pitää. Mielummin vähän annakoi tilanteita ja sylittelee ennen kuin lapsi alkaa vaatia huomiota negatiivisin keinoin. Sama pätee myös illalla rauhoituttaessa.
Jossain suositeltiin, että lapsen sängyn vierellä ei saisi valvoa, koska lapsi alkaa pelätä nukahtamista. Lisäksi lapsen pitäisi aina nukahtaa omaan sänkyyn, ei esim. sohvalle josta häntä siiretään illan aikana. Mutta minulla on aina ollut periaate, että mahdollisimman paljon turvaa lapselle ihan pienestä pitäen, niin tulee vahva aikuinen! Jos lapsi minut viereen tarvii, minä aion siinä olla.
Nykyisin kun on tabletit, läppärit ja puhelimet, voi niiden kanssa hengailla lastenhuoneen sohvalla ja tsekata vaikka mailit ja facebook sillä aikaa kun lapset odottelevat unta. Meillä toimii hyvin.
Muokattu 2016
sunnuntai 29. elokuuta 2010
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Taaperoiden "kesytys"
Monesti kuulee ihmisten sanovat, että "läheisyyttä ja huomiota vain lapselle". Allekirjoitan tämän kyllä täysin, mutta ihan kaikkia ongelmia tämä ei valitettavasti ratkaise. Mutta kokeiltaa toki aina syliä, ei siitä haittaakaan ole! =D Joskus se vain saattaa käydä vanhemmille raskaaksi. Kun lapsi alkaa olla taaperoikäinen hän kokeilee rajojansa ja tällöin on tehtävä selkeät rajat joissa pysytään. Lapsi ei kärsi pienestä kurista, vaan päin vastoin se tuo turvaa. Sana "kuri" kuulostaa jotenkin tosi kovalta, mutta tarkoitan sillä vain määrätietoista sääntöjen noudattamista, en huutamista yms. Vanhemman on hankittava auktoriteetti.
Jokainen lapsi testaa rajojaan ja meinaa saada raivareita, kun ei saa tahtoaan läpi. Tässä muutama sananen aiheesta. =)
8-9kk ikäinen tutkii paikkoja innossaan eikä oikein ymmärrä vielä kieltoja. Mutta niitä olisi hyvä alkaa opettamaan lapselle jo tässä vaiheessa, ettei käy niin että 2-vuotias ei tajua sanaa "ei", koska sitä ei ole koskaan opetettu.
12-18kk: tämän ikäiset tutkiskelevat vielä innokkaasti paikkoja ja tällöin täytyykin varmistaa, että talo on varmasti turvallinen lapselle. Jos lapsi lyö toista lasta ja tämä alkaa huutaa, lapsi tulkitsee sen samanlain kuin hän painaisi jotain nappia lelussa joka saa aikaan ääntä tai valon välähdyksen. Lapselle täytyykin kertoa, että "ei saa lyödä, toiselle käy kipeää". Tämän ikäinen ymmärtää jo puhetta enemmän kuin uskoisi. Lapselle täytyy myös tehdä kotona mahdollisuus purkaa energiaa ja rakentaa paikkoja missä hän saa juosta/kiivetä/hyppiä, jotta lapsi saa olla rauhassa lapsi. Vanhemman on tärkeä pysyä määrätietoisena, vaikka välillä tekisikin mieli antaa vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi. Harva lapsi ei ala kiukuttelemaan, jos ei saa tahtoansa läpi. Lapsi ei tunnista tunteitaan, vaan ne on opetettava hänelle. Kerrotaan esim. "tiedän että olet vihainen/kiukkuinen kun et pääse sinne/saa tätä esinettä jne".
18kk-2v: lapselle voi jo sanoa, että "odota, äiti hakee lelun". Lapsi kykenee odottamaan hetken. Lapsi luulee, että kaikki mihin hän katsoo/koskee/ajattelee on hänen. Lapsi täytyy oppettaa jakamaan lelut. Selkeät rajat on asetettava. Jos lapsi alkaa kiukutella (esim kun ei saa tahtoaan läpi), kannattaa ensin kokeilla hämätä tätä jollain lempilelulla. Jos tämä ei auta, niin lasta voi pitää sylissä "arestissa" (esim 30s). Huomiottajättäminen on yleensä tehokkain konsti. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa käyttää kovin pienelle, koska usein lapsi vain tarvitsee syliä. Jos lapsi huutaa karkkihyllyn edessä x-asennossa, niin siinä esim voi koittaa huomiottajättöä. Ei kannata mennä kuitenkaan itse huutamaan x-asentoon lattialle vaikka kehtaisikin, koska siinä vain osoittaa lapselle, että näin me tehdään (jotkut vanhemmat ovat tehneet tätäkin, uskokaa tai älkää). Lapsissa on se hauska piirre, että he usein alkavat nauramaan mitä kovemmin heitä kieltää. Äänen korotus ei siksi ole mikään loistavin keino. Lapsi oppii siinä vain, että meillä asiat hoidetaan huutamalla. Tiukka, rauhallinen ja määrätietoinen asenne on paras.
Tässä vaiheessa lapselle voi myös alkaa ilmaantua lieviä uhman merkkejä. Esim tarhasta tullessa tulee pieni itkupotkuraivari protestina sille, että minut jätettiin tarhaan. Ei ole vaarallista ja menee ohi. Pitää vain katsoa, ettei lapsi loukkaa itseään ja koittaa ottaa vähän väliä syliin. Lapsi ei saa kuitenkaan lyödä tai raapia. Jos lapsi rimpuilee niin välillä voi laskea alas ja ottaa kohta uudestaan syliin. Keinutuoli on kätevä. ;) Usein lapsi vain haluaa huomiota vanhemmalta ja purkaa myös päivän paineet samalla.
2-3v: tässä vaiheessa lapselle on toivottavasti jo opetettu rajat ja itsehillintää. Oma käyttäytyminen on tärkeintä, sillä vanhempi toimii roolimallina. Kannattaa minimoida tilanteet, joissa lapsi saattaisi kiukustua (ei liikaa aktiviteetteja yhdelle päivälle tai ennen nukkumaanmenoa). Jos on tilanteita, joissa lapsi hermostuu (esim leikkikentällä), kannattaa tilanteita harjoitella kotona ennakkoon. Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa huomioon, että lapset oikeasti saattavat kiusata toisiaan ja tähän on välittömästi puututtava. Tärkeintä on,että lapsi ei koe jäävänsä yksin vaan tietää että vanhempi on aina tukena. Tässä iässä myös lapset voivat alkaa auttaa vanhempia kotitöissä ja heidät kannattaakin ottaa mukaan askareisiin, sillä lapset yleensä pitävät niistä. Muista aina kehua, kun lapsi tekee jotain oikein/hyvin ja huomioida paljon lasta, kun hän on "normaalisti" eli ei kiukuttele ym. Jos lasta rangaistaan, on se tapahduttava heti väärän käyttäytymisen jälkeen (ei esim niin että ensi viikolla ei pääse retkelle mukaan koska on ollut tuhma). Rangaistuksen on myös oltava oikeanlainen rikkeeseen nähden. Kiukuttelua/pään hakkaamista seinään ym voi olla huomioimatta, kunhan on varma että lapsi ei loukkaa itseään. Monet käyttävät myös "jäähypenkkiä", jossa lapsi istuu pari min ja pääsee pois kun on rauhoittunut/pyytänyt anteeksi ym. Jotkut vievät lapsen tylsään huoneeseen pois omasta huoneesta, jossa on paljon kivoja leluja. Jotkut jättävät lapsen yksin jäähylle, jotkut taas ovat sitä mieltä että lapsen vieressä on istuttava, mutta tälle ei saa puhua ym.
Lapsi alkaa 3-vuotiaana jo ymmärtämään, että äiti on vihainen tai surullinen. Pieni taapero saattaa luulla, että kun äiti yrittää torua häntä, niin se on vain hauska leikki. Varsinaisia empatiakonsteja (väestöliiton sivuilta mm löytyy) yleensä käytetään sitten vasta kouluikäisille lapsille.
Suokaa itsellenne joskus se, että hermot menee täysin, mutta sitä ei saisi purkaa lapseen. Menee vaikka viereiseen huoneeseen rauhoittumaan vähäksi aikaa. Huutamalla ei saa mitään järkevää aikaan, mutta kaikilla varmasti joskus äänenvolyymi nousee hieman liian korkeaksi. x) Hali ja anteeksipyyntö sitten vain.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
Sekä lisäksi omia havaitsemiani vinkkejä.
Löysin netistä tällaisenkin kirjan: Raisa Cacciatore: Kiukkukirja
Kiukkukirja on aggressiokasvatusopas alle kouluikäisten lasten vanhemmille - tavallisten lasten tavallisille vanhemmille. Kirja tarjoaa eväitä omien ja lapsen tunteiden käsittelemiseen ja kohtaamiseen. Kirjassa kerrotaan, miten haastavat tunteet vaikuttavat kehossa ja mielessä sekä miten niihin voidaan yrittää vaikuttaa.Oppaassa tarjotaan valmiita sanoja ja malleja kasvatuksen apuvälineeksi sekä kerrotaan eri-ikäisten lasten aggression kehityksestä. Lapset, joita ohjataan käsittelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan, kasvavat itsestään huolta pitäväksi aikuisiksi.
En ole vielä kirjaa lukenut, mutta aion kyllä vilkaista, sillä se kuulostaa mielenkiintoiselta. En aivan täysin innostunut kyseisestä teoksesta pelkän kuvauksen perusteella, mutta voihan olla että mieli muuttuu luettuani kirjan. Cacciatorelta on myös teos Kapinakirja, joka on tarkoitettu kouluiästä eteenpäin.
Vielä yksi vinkki:
Eräs tuttavani käytti semmoista konstia, että pitää lasta kiinni niin kauan, kunnes itkupotkuraivari loppuu (siinä tulee hiki!). Heille kuulemma toimi hyvin. Meillä riittää yleensä raivariin se, että ottaa vain syliin. Lempilelulla hämäys tehoaa joskus tai ihan vain maidon/ruoan antaminen. Jos lapsi riehuu sylissä, niin ei sen kanssa pakko ole kilpasille alkaa. Jotkut sitten suosivat sitä että antavat lapsen kiukutella rauhassa kiukkunsa pois. Mutta tässäkin kannattaa ajatella, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi mahtikiukku eikä kukkaan välittäisi. ;) Mutta jälleen kerran: oma äiti on paras tulkitsemaan lastansa ja tietää mitkä konstit parhaiten toimii. Kannattaa kokeilla muutamaa eriä niin huomaa mikä sopii parhaiten. (Katso myös: "tunnista lapsesi temperamentti")
Uhmaiästä tulee tekstiä sitten myöhemmin. Sen verran mainitsisin uhmaiästä (ja murrosiästä), että ne ovat todella tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä. Tällöin lapsi ottaa aina suuren askeleen vanhemmista irroittautuakseen (murrosiässä selkeämpi). Ja vanhempien tavoitehan on kasvattaa lapsista itsenäisesti pärjääviä aikuisia. Lapsella täytyy olla rajat ja vanhempia on kunnioitettava, mutta lapsen on saatava myös kiukutella. Tästä ainakaan ei saa rankaista. Varsinkin murrosiässä tämä on tärkeää, sillä muuten lapselle voi aikuisiässä ilmetä suuria ongelmia. Mutta keskitytäänpä kuitenkin vielä toistaiseksi näihin pikku naperoihin. =)
Lapsi kiukuttelee eniten yleensä aina sille tärkeimmälle ihmiselle /tärkeimmille ihmisille. Siksi ei esim äitinä kannata ajatella, että mikä minussa on vikana, kun lapsi kiukuttelee vain minulle. No siksi, että olet se rakkain ihminen johon lapsi eniten luottaa, että ei se minua hylkää vaikka vähän koettelenkin häntä. =) Olen huomannut, että lastenkodissakin hoitajat ovat tosi mielissään, kun lapset uskaltavat hieman alkaa kiukuttelemaan tai tekemään heille jäynää. Se kertoo vain luottamuksesta. Mutta kiukuttelu ei tietenkään saa mennä yli.
Jokainen lapsi testaa rajojaan ja meinaa saada raivareita, kun ei saa tahtoaan läpi. Tässä muutama sananen aiheesta. =)
8-9kk ikäinen tutkii paikkoja innossaan eikä oikein ymmärrä vielä kieltoja. Mutta niitä olisi hyvä alkaa opettamaan lapselle jo tässä vaiheessa, ettei käy niin että 2-vuotias ei tajua sanaa "ei", koska sitä ei ole koskaan opetettu.
12-18kk: tämän ikäiset tutkiskelevat vielä innokkaasti paikkoja ja tällöin täytyykin varmistaa, että talo on varmasti turvallinen lapselle. Jos lapsi lyö toista lasta ja tämä alkaa huutaa, lapsi tulkitsee sen samanlain kuin hän painaisi jotain nappia lelussa joka saa aikaan ääntä tai valon välähdyksen. Lapselle täytyykin kertoa, että "ei saa lyödä, toiselle käy kipeää". Tämän ikäinen ymmärtää jo puhetta enemmän kuin uskoisi. Lapselle täytyy myös tehdä kotona mahdollisuus purkaa energiaa ja rakentaa paikkoja missä hän saa juosta/kiivetä/hyppiä, jotta lapsi saa olla rauhassa lapsi. Vanhemman on tärkeä pysyä määrätietoisena, vaikka välillä tekisikin mieli antaa vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi. Harva lapsi ei ala kiukuttelemaan, jos ei saa tahtoansa läpi. Lapsi ei tunnista tunteitaan, vaan ne on opetettava hänelle. Kerrotaan esim. "tiedän että olet vihainen/kiukkuinen kun et pääse sinne/saa tätä esinettä jne".
18kk-2v: lapselle voi jo sanoa, että "odota, äiti hakee lelun". Lapsi kykenee odottamaan hetken. Lapsi luulee, että kaikki mihin hän katsoo/koskee/ajattelee on hänen. Lapsi täytyy oppettaa jakamaan lelut. Selkeät rajat on asetettava. Jos lapsi alkaa kiukutella (esim kun ei saa tahtoaan läpi), kannattaa ensin kokeilla hämätä tätä jollain lempilelulla. Jos tämä ei auta, niin lasta voi pitää sylissä "arestissa" (esim 30s). Huomiottajättäminen on yleensä tehokkain konsti. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa käyttää kovin pienelle, koska usein lapsi vain tarvitsee syliä. Jos lapsi huutaa karkkihyllyn edessä x-asennossa, niin siinä esim voi koittaa huomiottajättöä. Ei kannata mennä kuitenkaan itse huutamaan x-asentoon lattialle vaikka kehtaisikin, koska siinä vain osoittaa lapselle, että näin me tehdään (jotkut vanhemmat ovat tehneet tätäkin, uskokaa tai älkää). Lapsissa on se hauska piirre, että he usein alkavat nauramaan mitä kovemmin heitä kieltää. Äänen korotus ei siksi ole mikään loistavin keino. Lapsi oppii siinä vain, että meillä asiat hoidetaan huutamalla. Tiukka, rauhallinen ja määrätietoinen asenne on paras.
Tässä vaiheessa lapselle voi myös alkaa ilmaantua lieviä uhman merkkejä. Esim tarhasta tullessa tulee pieni itkupotkuraivari protestina sille, että minut jätettiin tarhaan. Ei ole vaarallista ja menee ohi. Pitää vain katsoa, ettei lapsi loukkaa itseään ja koittaa ottaa vähän väliä syliin. Lapsi ei saa kuitenkaan lyödä tai raapia. Jos lapsi rimpuilee niin välillä voi laskea alas ja ottaa kohta uudestaan syliin. Keinutuoli on kätevä. ;) Usein lapsi vain haluaa huomiota vanhemmalta ja purkaa myös päivän paineet samalla.
2-3v: tässä vaiheessa lapselle on toivottavasti jo opetettu rajat ja itsehillintää. Oma käyttäytyminen on tärkeintä, sillä vanhempi toimii roolimallina. Kannattaa minimoida tilanteet, joissa lapsi saattaisi kiukustua (ei liikaa aktiviteetteja yhdelle päivälle tai ennen nukkumaanmenoa). Jos on tilanteita, joissa lapsi hermostuu (esim leikkikentällä), kannattaa tilanteita harjoitella kotona ennakkoon. Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa huomioon, että lapset oikeasti saattavat kiusata toisiaan ja tähän on välittömästi puututtava. Tärkeintä on,että lapsi ei koe jäävänsä yksin vaan tietää että vanhempi on aina tukena. Tässä iässä myös lapset voivat alkaa auttaa vanhempia kotitöissä ja heidät kannattaakin ottaa mukaan askareisiin, sillä lapset yleensä pitävät niistä. Muista aina kehua, kun lapsi tekee jotain oikein/hyvin ja huomioida paljon lasta, kun hän on "normaalisti" eli ei kiukuttele ym. Jos lasta rangaistaan, on se tapahduttava heti väärän käyttäytymisen jälkeen (ei esim niin että ensi viikolla ei pääse retkelle mukaan koska on ollut tuhma). Rangaistuksen on myös oltava oikeanlainen rikkeeseen nähden. Kiukuttelua/pään hakkaamista seinään ym voi olla huomioimatta, kunhan on varma että lapsi ei loukkaa itseään. Monet käyttävät myös "jäähypenkkiä", jossa lapsi istuu pari min ja pääsee pois kun on rauhoittunut/pyytänyt anteeksi ym. Jotkut vievät lapsen tylsään huoneeseen pois omasta huoneesta, jossa on paljon kivoja leluja. Jotkut jättävät lapsen yksin jäähylle, jotkut taas ovat sitä mieltä että lapsen vieressä on istuttava, mutta tälle ei saa puhua ym.
Lapsi alkaa 3-vuotiaana jo ymmärtämään, että äiti on vihainen tai surullinen. Pieni taapero saattaa luulla, että kun äiti yrittää torua häntä, niin se on vain hauska leikki. Varsinaisia empatiakonsteja (väestöliiton sivuilta mm löytyy) yleensä käytetään sitten vasta kouluikäisille lapsille.
Suokaa itsellenne joskus se, että hermot menee täysin, mutta sitä ei saisi purkaa lapseen. Menee vaikka viereiseen huoneeseen rauhoittumaan vähäksi aikaa. Huutamalla ei saa mitään järkevää aikaan, mutta kaikilla varmasti joskus äänenvolyymi nousee hieman liian korkeaksi. x) Hali ja anteeksipyyntö sitten vain.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
Sekä lisäksi omia havaitsemiani vinkkejä.
Löysin netistä tällaisenkin kirjan: Raisa Cacciatore: Kiukkukirja
Kiukkukirja on aggressiokasvatusopas alle kouluikäisten lasten vanhemmille - tavallisten lasten tavallisille vanhemmille. Kirja tarjoaa eväitä omien ja lapsen tunteiden käsittelemiseen ja kohtaamiseen. Kirjassa kerrotaan, miten haastavat tunteet vaikuttavat kehossa ja mielessä sekä miten niihin voidaan yrittää vaikuttaa.Oppaassa tarjotaan valmiita sanoja ja malleja kasvatuksen apuvälineeksi sekä kerrotaan eri-ikäisten lasten aggression kehityksestä. Lapset, joita ohjataan käsittelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan, kasvavat itsestään huolta pitäväksi aikuisiksi.
En ole vielä kirjaa lukenut, mutta aion kyllä vilkaista, sillä se kuulostaa mielenkiintoiselta. En aivan täysin innostunut kyseisestä teoksesta pelkän kuvauksen perusteella, mutta voihan olla että mieli muuttuu luettuani kirjan. Cacciatorelta on myös teos Kapinakirja, joka on tarkoitettu kouluiästä eteenpäin.
Vielä yksi vinkki:
Eräs tuttavani käytti semmoista konstia, että pitää lasta kiinni niin kauan, kunnes itkupotkuraivari loppuu (siinä tulee hiki!). Heille kuulemma toimi hyvin. Meillä riittää yleensä raivariin se, että ottaa vain syliin. Lempilelulla hämäys tehoaa joskus tai ihan vain maidon/ruoan antaminen. Jos lapsi riehuu sylissä, niin ei sen kanssa pakko ole kilpasille alkaa. Jotkut sitten suosivat sitä että antavat lapsen kiukutella rauhassa kiukkunsa pois. Mutta tässäkin kannattaa ajatella, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi mahtikiukku eikä kukkaan välittäisi. ;) Mutta jälleen kerran: oma äiti on paras tulkitsemaan lastansa ja tietää mitkä konstit parhaiten toimii. Kannattaa kokeilla muutamaa eriä niin huomaa mikä sopii parhaiten. (Katso myös: "tunnista lapsesi temperamentti")
Uhmaiästä tulee tekstiä sitten myöhemmin. Sen verran mainitsisin uhmaiästä (ja murrosiästä), että ne ovat todella tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä. Tällöin lapsi ottaa aina suuren askeleen vanhemmista irroittautuakseen (murrosiässä selkeämpi). Ja vanhempien tavoitehan on kasvattaa lapsista itsenäisesti pärjääviä aikuisia. Lapsella täytyy olla rajat ja vanhempia on kunnioitettava, mutta lapsen on saatava myös kiukutella. Tästä ainakaan ei saa rankaista. Varsinkin murrosiässä tämä on tärkeää, sillä muuten lapselle voi aikuisiässä ilmetä suuria ongelmia. Mutta keskitytäänpä kuitenkin vielä toistaiseksi näihin pikku naperoihin. =)
Lapsi kiukuttelee eniten yleensä aina sille tärkeimmälle ihmiselle /tärkeimmille ihmisille. Siksi ei esim äitinä kannata ajatella, että mikä minussa on vikana, kun lapsi kiukuttelee vain minulle. No siksi, että olet se rakkain ihminen johon lapsi eniten luottaa, että ei se minua hylkää vaikka vähän koettelenkin häntä. =) Olen huomannut, että lastenkodissakin hoitajat ovat tosi mielissään, kun lapset uskaltavat hieman alkaa kiukuttelemaan tai tekemään heille jäynää. Se kertoo vain luottamuksesta. Mutta kiukuttelu ei tietenkään saa mennä yli.
Outo käyttäytyminen
Jos tuntuu, että lapsi on muuttunut tai alkanut käyttäytymään oudosti, kannattaa kysyä nämä:
-onko lapsi juuri oppinut jotain uutta, esim. kävely, konttaus, puhe?
-onko käyttäytyminen ominaista lapsen temperantille?
-onko päivärutiinit vaihtuneet?
-onko ruokavalio muuttunut?
-onko lapselle tullut uusia harrastuksia?
-onko päiväunet/yöunet muuttuneet?
-oletteko olleet reissussa?
-tekeekö hampaita, onko tapahtunut joku tapaturma, sairaus tai leikkaus?
-onko joku lapselle lähimmäinen sairas tai henkisesti kovia kokenut?
-vanhempien riidat, uusi vauva, uusia ihmisiä, elämäntragediat?
-onko lapsi juuri oppinut jotain uutta, esim. kävely, konttaus, puhe?
-onko käyttäytyminen ominaista lapsen temperantille?
-onko päivärutiinit vaihtuneet?
-onko ruokavalio muuttunut?
-onko lapselle tullut uusia harrastuksia?
-onko päiväunet/yöunet muuttuneet?
-oletteko olleet reissussa?
-tekeekö hampaita, onko tapahtunut joku tapaturma, sairaus tai leikkaus?
-onko joku lapselle lähimmäinen sairas tai henkisesti kovia kokenut?
-vanhempien riidat, uusi vauva, uusia ihmisiä, elämäntragediat?
Pinnasängystä lastensänkyyn
Älä kiirehdi muutoksen kanssa, mutta jos odotat jo toista lasta älä pitkitäkään prosessia. Aloita siirtäminen viimeistään 3kk ennen laskettua aikaa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.
Vaikeuksia syömisen kanssa?
Jos lapsi pulauttelee paljon ja kieltäytyy syömästä, voi hänella olla mahanportin ahtauma (pylorusstenoosi). Näitä on eri asteisia eikä tämä ole mitenkään harvinaista. Vaiva voi olla vaaraton, mutta jos lapsi ei syö ja paino ei nouse, on mentävä lääkäriin. Joskus tarvitaan erikoissairaanhoidon apua. Vaiva korjaantuu yleensä iän kanssa vauvan kasvaessa ja paikkojen kasvaessa. Tyypillistä tälle on suihkumaiset oksennukset. Ei pelkät pulauttelut. Pelkkä runsas pulauttelu johtuu yleensä mahan suun toiminnan häiriöstä, jolloin ruokaa pääsee takaisin ruokatorveen. Tämä on huomattavasti pienempi ongelma ja paranee itsekseen.
Kaikille vauvoille tulee kausia jolloin tuntuu ettei vauva syö mitään. Jotkut vauvat sitten ovat vain ronkeleita, etteivät syö kuin 5 lusikallista ja toiset söisivät vaikka kaksi lautasellista ihan mitä vain. Erityisesti kuumalla ilmalla lapset eivät tahdo syödä. Tällöin on huolehdittava riittävästä juomisesta. Vastasyntyneet eivät tarvitse vettä rintamaidon lisäksi, jos maitoa tulee hyvin ja vauva juo normaalisti. Äitiyspakkauksen imetyskirjaa kannattaa vilkaista, jos imetyksen kanssa on hankaluuksia. Jos vauva ei ota tuttipulloa, kannattaa kokeilla nokkamukia. Siihen opettelu voi viedä parikin viikkoa. Siksi suosittelen että imettävät äidit tarjoaisivat kuitenkin välillä tuttipulloa vauvalle, jotta hän suostuisi ottamaan nestettä muualtakin kuin tissistä. Pulloon kannattaa laittaa lypsettyä äidinmaitoa. Kiinteitä syövälle lapselle kannattaa tarjota kaikkea kylmää, kuten hedelmäsoseita. Sama pätee myös hampaita tekeville lapsille. Jos vauva on ronkeli, kannattaa ruoka-ajoista kuitenkin pitää kiinni. Ei liikaa välipaloja ym.
Terve lapsi ei kuole nälkään! Ne syövät kun on nälkä. Turhia temppuiluja ei kannata käyttää. Laulamien ruokailun yhteydessä auttaa yleensä suunnattomasti. Joskus täytyy ottaa lapselle lelu kaveriksi, jotta hän malttaa pysyä syöttötuolissaan. Jos lapsi ei oikeasti tahdo syödä ja "nälässä pitäminen" ei auta, kannattaa ehdottomasti käyttää lasta lääkärissä. Telkkarin edessä syömistä ei kannata suosia, sillä tästä tulee huono tapa. Lisäksi lapsi oppii yhdistämään ruokailun ja tv:n katsomisen. Aina on tv on päällä, täytyy saada ruokaa, vaikka ei olisi nälkäkään.
Kiinteiden aloittamisesta:
Useimmat aloittavat kiinteät 4-6kk kohdalla. Viimeistään 6kk kohdalla. Kannattaa aloittaa kokeilu lounasaikaan ja mahdollisimman vähän allegisoivilla aineilla, kuten peruna, bataatti, porkkaa. Viljoista kauraa kannattaa ensin kokeilla. Eri hedelmiä varovasti ja pieniä määriä. Mansikka, kananmuna, pähkinät ja sitrushedelmät ovat hyvin allergisoivia. Kannattaa pitää mielessä myös maitoallergia.
Vitamiinit:
Jos tuntuu, ettei lapsi saa tarpeeksi esim. C-vitamiinia, niin tipauta sitruunamehua ruoan joukkoon. Tyrni marjassa taitaa olla eniten C-vitamiinia. D-vitamiineissa kannattaa suosia vesipohjaisia valmisteita niin ei tule niin paljon masuvaivoja. Jos lapsi syö huonosti useita kuukausia, niin kannattaa varmistaa, ettei hemoglobiini pääse laskemaan. Lihasta mm. saa rautaa. Yleensäkin kannattaa suosia riistaeläimiä, koska ne ovat terveellisimpiä. Kovia rasvoja ja suolaa ei lapsille kannata antaa. Myös sienet ja hunaja ovat kielletty alle 1v.
Rasvat
Omega-3 rasvoja tulisi suosia paljon myös lapsilla, sillä ne ehkäisevät tulehdustauteja. Omega-3 rasvoja saa paljon mm. lohesta. Nykyisin ihmiset syövät liikaa omega-6 rasvoja ja vähän omega-3 rasvoja. Mutta näiden suhteen pitäisi olla 3:1 (omega-6 saa olla kolme kertaa enemmän kuin kolmosta, mutta ei enempää). Amerikassa suhde on 24:1! Omega-6 rasvoja saa mm. pähkinöistä ja öljyistä. Omega-3 on myös tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien estossa. Trans-rasvat ovat vaarallisimpia (esim. friteerauksessa). Omega-3 lisää ei kuitenkaan alle 1v kannata antaa. Omega-3 lisäravinnetta löytyy kuitenkin lapsille apteekista hauskoiksi kalakarkeiksi naamioituneena.
Aamiainen: Puuro on yleinen aamiaisvaihtoehto. Mutta jos lapsi jostain syystä ei huoli puuroa, niin leipä, jogurtti ym on yhtä hyvä vaihtoehto. Puuro kannattaa tehdä maitoon, jotta se olisi täyttävämpi ja monipuolisempi. Sokeria kannattaa välttää, koska se aiheuttaa vain nopean virtapiikin, joka puolen tunnin päästä tulee alas ja lapsi on kärttyinen ja väsynyt. Esim aamiaismuroissa on yleensä aina sokeria ja näitä en suosittele, vaikka USAssa, Britteissä ym tuntuu olevan tapana. Puuro on aikuisellekin erittäin hyvä painonhallinnan kannalta. Kun syö lisäksi leivän, niin pitäisi pärjätä lounaasen saakka.
Kuulin yhdessä lääkäriohjelmassa, että amerikassa yksi suosituimmista ruoiasta kiinteiden aloituksessa on mac and cheese..! En kyllä usko et tämä on yleinen suositus, sillä tuohan on vain makaronia, voita ja juustoa. Kauheaa. En syö itsekään tuommoista.
Vinkki: Juurekset ja vihannekset (peruna, porkkana, bataatti, kukkakaali, parsakaali ym) säilyvät hyvin pakkasessa, kun ne on keitetty ja soseutettu. Kannattaa tehdä isompi annos kerralla ja laittaa nöttösiä pakkaseen valmiiksi annoksiksi. Myös lihaa kannattaa keittää/paistaa ja soseuttaa pakkaseen. Kun mukaan lisää esim sipulia, yrttejä, paprikaa, porkkanaa ym, niin saa vähän maukkaampaa ruokaa. Ja rypsiöljyä kannattaa lisätä. Yli 1-vuotiaalle voi sitten alkaa soseuttamaan jo perheen normaalia ruokaa. Mutta eipä tällä ole kiire.
HOX! Lääketieteellinen pointti: oksentelu ei kuivata lasta läheskään niin paljon kuin ripulointi. Mutta silti pitää huolehtia aina juomisesta, jos lapsella ilmaantuu oksentelua. Ripuloinnissa pitää lähteä pienemmällä kynnyksellä sairaalaan nesteytykseen. Lapsen yleistila ratkaisee. Jos lapsi oksentaa ja ripuloin yhtäaikaa, on myös parempi käydä arviossa nopeasti.
Jos epäilee lapsella maito- tai vilja-allergiaa, pitää ehdottomisti käyttää lääkärissä! Mitään omia diettejä ei saa mennä näiden ruoka-aineiden kohdalla tekemään. Appelsiinin esimerkiksi voi hyvinkin jättää ruokavaliosta pois, mutta maito ja vilja vain lääkärin määräyksestä. Allergiat ovat aika hankalia eikä niitä useinkaan tarpeeksi aikaisin diagnosoida, koska itkeviä lapsia on niin paljon. Julkinen terveydenhuolto on monessa paikkaa valitettavan ruuhkautunut. Siksi olen ottanut lapsillemme hoitokuluvakuutukset, jotta voi käyttää yksityisiä palveluita. Mielestäni on surullista että tähän mennään, mutta lapsien etu on pääasia.
Kaikista paras juttu minkä olen kuullut aiheesta on, kun eräs poika ei suostunut pienenä syömään normaaliruokaa muuten kuin jäätelötötteröstä saunanlauteilla istuien! Tämä juttu on tosi!
Muokattu 2016:
Kirjoitin joskus siitä miten neuvoloihin tulee jatkossa suositukset, että 4kk iässä annettaisiin ihan muutamia makupaloja kiinteää ruokaa, sillä tämän on todettu vähentävän allergioita, etenkin kalan suhteen. Osa lukijoista aloitti semmoisen shown, että päätin poistaa koko tekstin. Tarkoitus ei ole luopua imetyksestä tai aloittaa edes säännöllistä kiinteiden syömistä. Tarkoitus on antaa lapselle näytteitä, jotta keho tottuu paremmin uuteen. Joidenkin on vain pakko saada riehumalla tuoda oma mielipiteensä esiin. Kertoo minusta sosiaalisten taitojen puutteesta. Asian voi aina ilmaista myös asiallisesti. No, nythän nämä suositukset ovat virallisia. Niitä ei ole pakko toteuttaa, jos uskoo että lapsi menee pilalle yhdestä pottu palasesta. Imetys ei kuitenkaan suojaa lapsia kaikelta maailman pahuudelta, vaikka se tärkeää onkin. Jokin maalaisjärki pitäisi tässäkin hommassa pysyä. Eräs kaverini ei syötä lapselleen valmispilttejä kuin äärimmäisessä hädässä. Oikeastiko hän luulee, että yksi mangosose pilaa lapsen terveyden ikuisesti.. Itse suosittelen lapsen täysimetystä 6kk saakka, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö lapselle saisi antaa yhtä teelusikallista viikossa jotain kiinteää. Monella täysimetys ei onnistu, vaikka mitä tekisi eikä tästäkään kannata itseä soimata. Pääasia että yrittää ja tekee niin kuin parhaaksi näkee. Jos kiinteiden aloittaminen vähentää mahavaivoja ja tuo paremmat yöunet, miksei sitten tekisi niin.
Kaikille vauvoille tulee kausia jolloin tuntuu ettei vauva syö mitään. Jotkut vauvat sitten ovat vain ronkeleita, etteivät syö kuin 5 lusikallista ja toiset söisivät vaikka kaksi lautasellista ihan mitä vain. Erityisesti kuumalla ilmalla lapset eivät tahdo syödä. Tällöin on huolehdittava riittävästä juomisesta. Vastasyntyneet eivät tarvitse vettä rintamaidon lisäksi, jos maitoa tulee hyvin ja vauva juo normaalisti. Äitiyspakkauksen imetyskirjaa kannattaa vilkaista, jos imetyksen kanssa on hankaluuksia. Jos vauva ei ota tuttipulloa, kannattaa kokeilla nokkamukia. Siihen opettelu voi viedä parikin viikkoa. Siksi suosittelen että imettävät äidit tarjoaisivat kuitenkin välillä tuttipulloa vauvalle, jotta hän suostuisi ottamaan nestettä muualtakin kuin tissistä. Pulloon kannattaa laittaa lypsettyä äidinmaitoa. Kiinteitä syövälle lapselle kannattaa tarjota kaikkea kylmää, kuten hedelmäsoseita. Sama pätee myös hampaita tekeville lapsille. Jos vauva on ronkeli, kannattaa ruoka-ajoista kuitenkin pitää kiinni. Ei liikaa välipaloja ym.
Terve lapsi ei kuole nälkään! Ne syövät kun on nälkä. Turhia temppuiluja ei kannata käyttää. Laulamien ruokailun yhteydessä auttaa yleensä suunnattomasti. Joskus täytyy ottaa lapselle lelu kaveriksi, jotta hän malttaa pysyä syöttötuolissaan. Jos lapsi ei oikeasti tahdo syödä ja "nälässä pitäminen" ei auta, kannattaa ehdottomasti käyttää lasta lääkärissä. Telkkarin edessä syömistä ei kannata suosia, sillä tästä tulee huono tapa. Lisäksi lapsi oppii yhdistämään ruokailun ja tv:n katsomisen. Aina on tv on päällä, täytyy saada ruokaa, vaikka ei olisi nälkäkään.
Kiinteiden aloittamisesta:
Useimmat aloittavat kiinteät 4-6kk kohdalla. Viimeistään 6kk kohdalla. Kannattaa aloittaa kokeilu lounasaikaan ja mahdollisimman vähän allegisoivilla aineilla, kuten peruna, bataatti, porkkaa. Viljoista kauraa kannattaa ensin kokeilla. Eri hedelmiä varovasti ja pieniä määriä. Mansikka, kananmuna, pähkinät ja sitrushedelmät ovat hyvin allergisoivia. Kannattaa pitää mielessä myös maitoallergia.
Vitamiinit:
Jos tuntuu, ettei lapsi saa tarpeeksi esim. C-vitamiinia, niin tipauta sitruunamehua ruoan joukkoon. Tyrni marjassa taitaa olla eniten C-vitamiinia. D-vitamiineissa kannattaa suosia vesipohjaisia valmisteita niin ei tule niin paljon masuvaivoja. Jos lapsi syö huonosti useita kuukausia, niin kannattaa varmistaa, ettei hemoglobiini pääse laskemaan. Lihasta mm. saa rautaa. Yleensäkin kannattaa suosia riistaeläimiä, koska ne ovat terveellisimpiä. Kovia rasvoja ja suolaa ei lapsille kannata antaa. Myös sienet ja hunaja ovat kielletty alle 1v.
Rasvat
Omega-3 rasvoja tulisi suosia paljon myös lapsilla, sillä ne ehkäisevät tulehdustauteja. Omega-3 rasvoja saa paljon mm. lohesta. Nykyisin ihmiset syövät liikaa omega-6 rasvoja ja vähän omega-3 rasvoja. Mutta näiden suhteen pitäisi olla 3:1 (omega-6 saa olla kolme kertaa enemmän kuin kolmosta, mutta ei enempää). Amerikassa suhde on 24:1! Omega-6 rasvoja saa mm. pähkinöistä ja öljyistä. Omega-3 on myös tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien estossa. Trans-rasvat ovat vaarallisimpia (esim. friteerauksessa). Omega-3 lisää ei kuitenkaan alle 1v kannata antaa. Omega-3 lisäravinnetta löytyy kuitenkin lapsille apteekista hauskoiksi kalakarkeiksi naamioituneena.
Aamiainen: Puuro on yleinen aamiaisvaihtoehto. Mutta jos lapsi jostain syystä ei huoli puuroa, niin leipä, jogurtti ym on yhtä hyvä vaihtoehto. Puuro kannattaa tehdä maitoon, jotta se olisi täyttävämpi ja monipuolisempi. Sokeria kannattaa välttää, koska se aiheuttaa vain nopean virtapiikin, joka puolen tunnin päästä tulee alas ja lapsi on kärttyinen ja väsynyt. Esim aamiaismuroissa on yleensä aina sokeria ja näitä en suosittele, vaikka USAssa, Britteissä ym tuntuu olevan tapana. Puuro on aikuisellekin erittäin hyvä painonhallinnan kannalta. Kun syö lisäksi leivän, niin pitäisi pärjätä lounaasen saakka.
Kuulin yhdessä lääkäriohjelmassa, että amerikassa yksi suosituimmista ruoiasta kiinteiden aloituksessa on mac and cheese..! En kyllä usko et tämä on yleinen suositus, sillä tuohan on vain makaronia, voita ja juustoa. Kauheaa. En syö itsekään tuommoista.
Vinkki: Juurekset ja vihannekset (peruna, porkkana, bataatti, kukkakaali, parsakaali ym) säilyvät hyvin pakkasessa, kun ne on keitetty ja soseutettu. Kannattaa tehdä isompi annos kerralla ja laittaa nöttösiä pakkaseen valmiiksi annoksiksi. Myös lihaa kannattaa keittää/paistaa ja soseuttaa pakkaseen. Kun mukaan lisää esim sipulia, yrttejä, paprikaa, porkkanaa ym, niin saa vähän maukkaampaa ruokaa. Ja rypsiöljyä kannattaa lisätä. Yli 1-vuotiaalle voi sitten alkaa soseuttamaan jo perheen normaalia ruokaa. Mutta eipä tällä ole kiire.
HOX! Lääketieteellinen pointti: oksentelu ei kuivata lasta läheskään niin paljon kuin ripulointi. Mutta silti pitää huolehtia aina juomisesta, jos lapsella ilmaantuu oksentelua. Ripuloinnissa pitää lähteä pienemmällä kynnyksellä sairaalaan nesteytykseen. Lapsen yleistila ratkaisee. Jos lapsi oksentaa ja ripuloin yhtäaikaa, on myös parempi käydä arviossa nopeasti.
Jos epäilee lapsella maito- tai vilja-allergiaa, pitää ehdottomisti käyttää lääkärissä! Mitään omia diettejä ei saa mennä näiden ruoka-aineiden kohdalla tekemään. Appelsiinin esimerkiksi voi hyvinkin jättää ruokavaliosta pois, mutta maito ja vilja vain lääkärin määräyksestä. Allergiat ovat aika hankalia eikä niitä useinkaan tarpeeksi aikaisin diagnosoida, koska itkeviä lapsia on niin paljon. Julkinen terveydenhuolto on monessa paikkaa valitettavan ruuhkautunut. Siksi olen ottanut lapsillemme hoitokuluvakuutukset, jotta voi käyttää yksityisiä palveluita. Mielestäni on surullista että tähän mennään, mutta lapsien etu on pääasia.
Kaikista paras juttu minkä olen kuullut aiheesta on, kun eräs poika ei suostunut pienenä syömään normaaliruokaa muuten kuin jäätelötötteröstä saunanlauteilla istuien! Tämä juttu on tosi!
Muokattu 2016:
Kirjoitin joskus siitä miten neuvoloihin tulee jatkossa suositukset, että 4kk iässä annettaisiin ihan muutamia makupaloja kiinteää ruokaa, sillä tämän on todettu vähentävän allergioita, etenkin kalan suhteen. Osa lukijoista aloitti semmoisen shown, että päätin poistaa koko tekstin. Tarkoitus ei ole luopua imetyksestä tai aloittaa edes säännöllistä kiinteiden syömistä. Tarkoitus on antaa lapselle näytteitä, jotta keho tottuu paremmin uuteen. Joidenkin on vain pakko saada riehumalla tuoda oma mielipiteensä esiin. Kertoo minusta sosiaalisten taitojen puutteesta. Asian voi aina ilmaista myös asiallisesti. No, nythän nämä suositukset ovat virallisia. Niitä ei ole pakko toteuttaa, jos uskoo että lapsi menee pilalle yhdestä pottu palasesta. Imetys ei kuitenkaan suojaa lapsia kaikelta maailman pahuudelta, vaikka se tärkeää onkin. Jokin maalaisjärki pitäisi tässäkin hommassa pysyä. Eräs kaverini ei syötä lapselleen valmispilttejä kuin äärimmäisessä hädässä. Oikeastiko hän luulee, että yksi mangosose pilaa lapsen terveyden ikuisesti.. Itse suosittelen lapsen täysimetystä 6kk saakka, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö lapselle saisi antaa yhtä teelusikallista viikossa jotain kiinteää. Monella täysimetys ei onnistu, vaikka mitä tekisi eikä tästäkään kannata itseä soimata. Pääasia että yrittää ja tekee niin kuin parhaaksi näkee. Jos kiinteiden aloittaminen vähentää mahavaivoja ja tuo paremmat yöunet, miksei sitten tekisi niin.
Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi
Jos nämä Hoggin kirjan metodit eivät toimi, niin se ei välttämättä
tarkoita sitä että on tehnyt jotain väärin eikä se todellakaan tarkoita
sitä olisi huono vanhempi. Kaikille lapsille eivät sovi kaikki metodit. Tässä kuitenkin muutamia mahdollisia syitä.
-liian aikaisin aloitettu unikoulu
-vanhemmat eivät ymmärää P.U/P.D:n ideaa
-päivärutiinit eivät ole kunnossa
-vanhemmat eivät lue vauvan itkua oikein
-P.U/P.D ei ole muokkautettu lapsen ikään sopivaksi
-vanhempien tunteet tulevat tielle (sääliä ja soimausta)
-huone ei ole valmis nukkumiselle
-vanhemmat eivät huomioi lapsen temperamenttia
-toinen vanhempi ei ole valmis/yhteistyökykyinen
-vanhemmilla on epärealistiset odotukset (P.U./P.D ei ole mikään taikakonsti eikä sovi kaikille)
-vanhemmat luovuttavat/eivät pysy lujina (unikoulussa ei saa jämähtää vaan pitää pyrkiä etenemään koko ajan tavoitteeseen)
Lasten kanssahan tekee aina "virheitä", mutta niitä ei kannata ajatella sinänsä pahalla eikä ottaa liikaa itseensä, sillä pienillä virheillä ei ole mitään väliä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta itse olen ajan kanssa löytänyt paljon myös yllättävääkin tietoa vauvoista ja olen todennut ne toimiviksi. Kirja puhuu alussa vauvan itsenäistämisestä yms heti syntymän jälkeen, mutta itse en ole näistä teksteistä paljon välittänyt. Läheisyyttä vauvalle vain niin paljon kuin irtoaa. Läheisyyden antaminen lapselle on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se rakentaa lapselle hyvin perusturvan alitajuntaan, jonka avulla pärjää aikuisena pelottavissakin tilanteissa.
Hox! Unikouluissa tulee yleensä aina takapakkia 2-3pvän kohdalla! Tämän vuoksi ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa samaan malliin ja aina voi aloittaa alusta.
Kun nostelu-unikoulua on tehnyt pari päivää, lapsen itkua uskaltaa jo kuunnella jonkin aikaa eikä heti tarvitse mennä nostelemaan/silittelemään. Lapsi on jo kuitenkin oppinut yleensä jonkin verran rauhoittumaan itse.
Unikoulu ei ole traumatisoiva kokemus lapselle! Se voi olla pettymys, kun tissiä/tuttipulloa ei tulekaan. Mutta pettymyksiä lapset kestävät paljon! Vanhempien yksi tehtävähän on totuttaa lapsen elämän pettymyksiin lempeillä konsteilla.
Uni on yksi ihmisen perustarpeista, josta lähdetään aina liikkeelle ensimmäisenä syömisen ohella. Myös traumaattisten asioiden kohdatessa. Vanhemmat tarvitsevat unta, kuten lukija kommentissaankin on todennut. Väsymyksestä ei kannata vapaaehtoisesti kärsiä eikä itseään kannata kokonaan uhrata.
Lapsi on onnellinen, kun vanhemmatkin ovat onnellisia!
Voimia kaikille unikouluttajille!
-liian aikaisin aloitettu unikoulu
-vanhemmat eivät ymmärää P.U/P.D:n ideaa
-päivärutiinit eivät ole kunnossa
-vanhemmat eivät lue vauvan itkua oikein
-P.U/P.D ei ole muokkautettu lapsen ikään sopivaksi
-vanhempien tunteet tulevat tielle (sääliä ja soimausta)
-huone ei ole valmis nukkumiselle
-vanhemmat eivät huomioi lapsen temperamenttia
-toinen vanhempi ei ole valmis/yhteistyökykyinen
-vanhemmilla on epärealistiset odotukset (P.U./P.D ei ole mikään taikakonsti eikä sovi kaikille)
-vanhemmat luovuttavat/eivät pysy lujina (unikoulussa ei saa jämähtää vaan pitää pyrkiä etenemään koko ajan tavoitteeseen)
Lasten kanssahan tekee aina "virheitä", mutta niitä ei kannata ajatella sinänsä pahalla eikä ottaa liikaa itseensä, sillä pienillä virheillä ei ole mitään väliä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta itse olen ajan kanssa löytänyt paljon myös yllättävääkin tietoa vauvoista ja olen todennut ne toimiviksi. Kirja puhuu alussa vauvan itsenäistämisestä yms heti syntymän jälkeen, mutta itse en ole näistä teksteistä paljon välittänyt. Läheisyyttä vauvalle vain niin paljon kuin irtoaa. Läheisyyden antaminen lapselle on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se rakentaa lapselle hyvin perusturvan alitajuntaan, jonka avulla pärjää aikuisena pelottavissakin tilanteissa.
Hox! Unikouluissa tulee yleensä aina takapakkia 2-3pvän kohdalla! Tämän vuoksi ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa samaan malliin ja aina voi aloittaa alusta.
Kun nostelu-unikoulua on tehnyt pari päivää, lapsen itkua uskaltaa jo kuunnella jonkin aikaa eikä heti tarvitse mennä nostelemaan/silittelemään. Lapsi on jo kuitenkin oppinut yleensä jonkin verran rauhoittumaan itse.
Unikoulu ei ole traumatisoiva kokemus lapselle! Se voi olla pettymys, kun tissiä/tuttipulloa ei tulekaan. Mutta pettymyksiä lapset kestävät paljon! Vanhempien yksi tehtävähän on totuttaa lapsen elämän pettymyksiin lempeillä konsteilla.
Uni on yksi ihmisen perustarpeista, josta lähdetään aina liikkeelle ensimmäisenä syömisen ohella. Myös traumaattisten asioiden kohdatessa. Vanhemmat tarvitsevat unta, kuten lukija kommentissaankin on todennut. Väsymyksestä ei kannata vapaaehtoisesti kärsiä eikä itseään kannata kokonaan uhrata.
Lapsi on onnellinen, kun vanhemmatkin ovat onnellisia!
Voimia kaikille unikouluttajille!
Tracy Hogg
Tässä vielä tarkemmin näitä Hoggin metodeja:
1. Päivärutiinit kuntoon
2. Tunnista lapsesi temperamentti
3. Rauhoittelu ennen nukkumaanmenoa
Eli rauhoitellaan 5-10min ennen nukkumaanmenoa hämärässä huoneessa. Kaikki virikkeet ja värikkäät objektit pois. Tuijotetaan vaikka seinää tai nallea ym. Voi lauleskella/hyräillä, mutta lasta ei kannata hirveästi paijata. Unipussi ja -riepu ovat käteviä.
4. Tassuttelu
Silitellään selästä/jaloista/pepusta rauhallisesti. Lapsi ei sekunnissa reagoi yhteen rauhoittelukonstiin. Kannattaa maltaa odottaa pari minuuttia. Vältetään katsekontaktia lapsen kanssa. Tämä vain aktivoi. Voi kokeilla myös sitä että on hieman piilossa lapselta tai hyräilee vaikka sohvalla/sängyllä, mutta on samassa tilassa vauvan kanssa.
5. Pick up, put down (P.U/P.D.)
Tämä on vähän niin kuin viimeinen konsti, jos lapsi ei meinaa rauhoittua. Lapsi opetetaan rauhoittumaan itsekseen ja luottamaan, että vanhempi tulee aina hätiin, jos tulee hätä. Lapsi otetaan syliin esim olkapäätä vasten. Pidetään siinä ja rauhoitellaan. Heti kun huuto loppuu, lasketaan sillä sekunnilla alas, ettei lapsi nukahda syliin. Huuto alkaa jo usein alas laskettaessa, mutta lasketaan vauva alas, irroitetaan ote ja otetaan uudestaan syliin. Voi myös hokea lapselle esim "nyt rauhoitutaan". Äänensävy ei saa kuitenkaan olla säälivä, vaan sen pitää olla varma ja rauhallinen. Usein nostoja joutuu eka iltana tekemään n.100, mutta seuraavana se voi olla enää 10. Noistelu tehdään joka unille. Mielellään joka unet otetaan sisällä omassa sängyssä, kunnes lapsi on oppinut nukahtamaan itse. Sitten voi ottaa taas rattaat käyttöön. 6kk ikäistä pidetään sylissä max2min. Sitten lasketaan alas, vaikka vauva ei olisikaan rauhoittunut. Jos lapsi rimpuilee vastaan, hänet lasketaan myös alas. 4kk ikäistä voi pitää sylissä 3-4min. Lapsi lopulta sammahtaa sänkyyn. Tämä on ikäänkuin uuvutuskonsti. Lapsi ei kuitenkaan nukahda syliin vaan omaan sänkyyn. Lopulta hän huomaa, että tämähän on ihan turvallista ja mukavaa. Joskus nostelua joutuu tekemään jopa 1,5h, mutta 30min taitaa olla yleisempi. Kannattaa käyttää korvatulppia. Lapsen voi siirtää tässä vaiheessa omaan huoneeseen nukkumaan ettei tule joka ähinään reagoitua. Joskus lapsi rauhoittuu yöllä itsekseen minuutissa. Tutista vieroitus käy myös samalla, mutta ei ole välttämätöntä.
P.U/P.D.tä ja tassuttelua ei välttämättä kannata yhdistää samana iltana (ei ainakaan kahtena ensimmäisenä päivänä, jos nostelu on havaittu toimivaksi). Alkuun tekee nostelua ja vähitellen siirtyy tassutteluun tarvittaessa (parin päivän aikana esim). Pyritään koko ajan siihen, että vauvan voi jättää sänkyyn ja lähteä itse huoneesta pois. Tarkoitus on opettaa vauva nukahtamaan itsekseen ilman vanhemman apua. Näin yöheräilyt vähenevät, kun vauva ei huuda yöllä vanhempaa nukahtamisapuun. Voi myös tehdä niin, että kun laittaa vauvan sänkyyn niin kokeilee poistua huoneesta ja kuuntelee rauhoittuuko vauva. Jos ei niin sitten mennään rauhoittelemaan.
6. Opi kuuntelemaan vauvan itkua
Kiukuttelua/protestointia voi jonkin aikaa kuunnella. Hätäitkuun on reagoitava heti. Tämän oppii ajan kanssa tunnistamaan. Monet vauvat laulavat "unilaulua" ennen nukahtamista ja tätä ei saa häiritä. Joillain vauvoilla tämä on hieman äänekkäämpää "unihuutoa", mutta se rauhoittuu ajan kanssa. Kiukutteluitku on semmoista terävää "väy väy väy". Unikouluissa kannattaa hyödyntää apujoukkoja, kuten esim isää. Isältä vauva ei odota esim tissiä.
7. Wake-to-sleep
Jos lapsi herää joka yö samaan aikaan, on siitä tullut vain tapa. Tämä ei ole nälkää. Tämän voi estää sillä, että mennään 30min ennen oletettua heräämistä lapsen luo ja käytetään häntä puolihereillä esim silittelemällä poskesta tai taputtelemalla ym.
Jos lapsi herää, mutta ei itke, niin annetaan hänen olla. Itkuun tehdään tassuttelua tai P.U./P.D. Usein nostelun voi lopettaa viikon kuluttua. Jos tulee takapakkia, niin jatketaan vain samaan malliin tai aloitetaan uudestaan alusta. Takapakkia tulee usein 3-7pvän kuluttua, mutta kuuluu asiaan eikä sen takia kannata luovuttaa. Unikoulun edetessä kannattaa venyttää aikaa joka kuluu lapsen itkusta vanhemman tulemiseen paikalle. Joillain unikoulu tehoaa kahdessa päivässä, joillain kahdessa kuukaudessa. Yleensä saadaan kuitenkin nopeaa tuloksia. Pari viikkoa ei kuitenkaan ole mikään hälyttävän pitkä aika kaiken kaikkiaan.
Vinkkejä:
-aloita unikoulu perjantaina tai ennen lomaa
-ota mukaan mies, isovanhemmat tai ystävä, unikoulu voi olla stressaavaa
-älä sääli lasta, P.U/P.D ei vahingoita lasta. Sillä annetaan lapselle nukahtamisen lahja.
-mieti aina kaksi kertaa ennen kuin luovutat. Jos 45min päästä luovuttaa, niin kaikki alkaa taas alusta ja voi kestää tuplasti kauemmin
-pysy rauhallisena, niin vauvakin on rauhallisempi
-hyvä keino on, että äiti menee toiseen huoneeseen korvatulpat päässä nukkuman (tai kylään pariksi päiväksi) ja isä hoitaa yöheräämiset. Isät eivät yleensä herää niin helposti vauvan itkuun ja osaavat muutenkin ottaa rauhallisemmin eivätkä sääli lasta.
-varmista aina että lapsella ei ole mitään lääketieteellistä syytä itkeä tai esim vain kakka!
Katso myös "Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi"
Ja "Jos Hoggin unikoulu ei toimi..."
Paras vinkkini melkeinpä on, että jos äiti imettää, niin kannattaa laittaa puoliso öisin asialle! Lapsi haistaa rintamaidon heti ja nostaa siitä jo metelin. Isä ei voi suurempaa lahjaa perheelleen antaa, jos jaksaa pari yötä herätä lasta rauhoitteleen. Mutta toki pitää ymmärtää niitäkin isiä, jotka eivät tähän jaksa/kykene. Eivät ole yhtään sen huonompia isiä. Jos isä ei tähän hommaan kerkeä/kykene, voi apua pyytää myös isovanhemmilta ja ystäviltä.
Kannattaa muutenkin hyödyntää isiä, jos se vain on mahdollista! He osaavat ihan yhtä hyvin kunhan heille vain antaa mahdollisuuden. Varsinkin vaipanvaihto on hyvä delgoida isälle. Siinä saattaa kestää 20min, mutta onpahan äidillä aikaa oikaista sohvalle.
Usein painota sitä, että lasta ei ihan helpolla pilalle saa. Monet äidit panikoivat tätä ihan liikaa. Ja täydellisyyteen ei kannata pyrkiä. Rento asenne on hyväksi. Lapsi ei mene pilalle yhdestä mehutetrasta. Kunhan niitä ei anna joka päivä.
Mutta pitää myös muistaa, että vauvan hätään on aina vastattava ja pieni vauva etenkin tarvitsee hyvin paljon aikuisen syliä. Mitä enemmän vauvaa/lasta pienenä sylittelee/halaa/pussailee, sitä vahvempi aikuinen hänestä tulee. Turvattoman lapsuuden elänyt ihminen on aikuisena usein hyvin pelokas ja ahdistunut. Lasta ei voi sylitellä liikaa! Nauttikaa toistenne rakkaudesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)