sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Yölliset kauhukohtaukset
Yöllinen kauhukohtaus on ilmiö, jossa lapsi herää unesta kauhun valtaamana ja huutaa silmät auki, vaikka on vielä unessa. Sydän hakkaa ja hengitys on tiheää. Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia. Näitä kauhukohtauksia ilmenee kaiken ikäisillä ja kulkee usein suvussa, mutta ei ole vaarallinen. Yöllinen kauhukohtaus kestää yleensä noin parikymmentä minuuttia, ilmeten REM unta edeltävässä neljännessä univaiheessa (nREM). Tämä erottaa ne painajaisista, jotka voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa. Ilmiön syytä ei toistaiseksi ole selvitetty.
2-6 vuoden ikäiset lapset ovat unikauhuhäiriölle altteimpia. Kauhukohtauksia ilmenee noin 15% kaikista lapsista. Ilmiö on yleinen yliväsyneillä lapsilla ja riittävä uni voi auttaa ehkäisemään niitä. Kauhukohtausten ei tarvitse olla merkki psyykkisestä oireilusta. Hyvät päivärutiinit auttavat tässäkin. Myös nukkumaanmenoajan vaihtoa voi kokeilla. Yleisimmin kauhukohtaukset tulevat pari tuntia nukahtaminsen jälkeen. Unilääkkeitä ei pidä mennä kokeilemaan ilman lääkärin lupaa.
Jos lapsen herättää tai ottaa syliin, hän kokee tutkimusten mukaan kauhukokemuksen pahempana. Yleensä sen takia, että vanhempi on myös säikähtänyt ja paniikissa. Parasta onkin olla lapsen vierellä ja vahtia ettei hän loukkaa itseään. Lohduttaa toki pitää rauhallisella äänellä ja silitellä. Kun kohtaus on ohi, lasta kannattaa auttaa nukahtamaan uudestaan. Halaa sitten vähän myöhemmin. Jos lapsella on tapana aina samaan aikaan herätä kauhukohtaukseen, voi hänet varovasti herättää tai havahduttaa ennen tätä kellonaikaa, jolloin uni häiriintyy sen verran, että kauhukohtaus voi jäädä pois.
Kauhukohtaukset vaihtelevat. Tässä yksi tarina, jonka pääsin todistamaan:
Tämä kyseinen lapsi (2v), jonka näin heräsi ja itkeskeli vain. Aina kun äiti lähestyi, alkoi kova huuto ja poika juoksi pimeään huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni. Aina kun äiti tuli huoneeseen hän, sysäsi tämän ulos paniikissa ja löi oven kiinni. Sitten hän nojasi ja piti ovea kiinni eikä päästänyt ketään sisälle. Välillä kurkkasi ovenraosta kuin harhainen mummo ja paiskasi oven kiinni. Pupillit olivat laajentuneet ja katsekaan ei kohdistunut kunnolla. Lasta ei millään saanut otettua syliin, koska tuntui menevän enemmän paniikkiin. Kohtaus kesti noin 20min. Lapsen herättyä, hän oli täysin normaali ja hymyilevä. Lapsi on herännyt kun pupillit ovat taas normaalit ja katse kohdistuu taas kunnolla. Lapsi ei todennäköisesti muista mitään. Luultavasti lenssutauti laukaisi tässä tapauksessa tämän. Kohtauksen aikana on vaikea ymmärtää mikä on kyseessä. Toki täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään infektio tai lääkeainereaktio, joka on mennyt aivoihin tms. Mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä mene noin nopeaa ohi. Painajaisuni on todellakin ihan erilainen. Yleensä lapsi antaa tällöin ottaa itsensä syliin eikä ole noin harhainen. Tärkeää on muistaa kauhukohtauksessa että katsoo ettei lapsi loukkaa itseään. Ei vaadi psykologisia tutkimuksia tai mitään nykytiedon mukaan.
Englanniksi: Sleep terror, Night terror, Pavor nocturnus
Lähteet: http://pediatrics.about.com/cs/sleep/a/night_terrors.htm, http://www.nightterrors.org/
Noin 1-vuotiaan päivärutiini
Tässä ois yhdenlainen päivärutiiniehdotus. Päiväkodeissa on samantyyppinen, joten jos lapsi on menossa hoitoon, niin tätä kannattaa pitää jo kotonakin. Muutenkin olen havainnut tämän toimivaksi. Kun lapsen rutiineita muuttaa, niin kannattaa tehdä ne 15-30min kerrallaan. Esim jos lounas siirretään klo 12sta klo 11een, niin ensimmäisenä päivänä esim 11.30 ja seuraavana 11. Mut eipä se niin minuutin päälle tämän ikäisellä enää ole. Vauvoilla rutiinit vaikuttavat uniin, niin kannattaa pitää ne todella tarkkoina. Jos mitenkään mahdollista, niin kannattaa mennä ulos lapsen kanssa aina kun pystyy. Siellä on hyvä kuluttaa energiaa, ruoka maistuu paremmin ja unikin tulee nopeampaa. Vielä pystyy aika hyvin olemaan ulkona, kun ei ole mahtipakkasia. =)
7-8 aikaan puuro (riippuu heräämisestä)
10 ulos
10.30-11 aikaan lounas
11.30 päiväunet
14 välipala
15 ulos
16.30 päivällinen
19 kylpy ja iltapuuro
20 nukkumaan
7-8 aikaan puuro (riippuu heräämisestä)
10 ulos
10.30-11 aikaan lounas
11.30 päiväunet
14 välipala
15 ulos
16.30 päivällinen
19 kylpy ja iltapuuro
20 nukkumaan
lauantai 11. syyskuuta 2010
Hyväksi havaitsemiani yleisvinkkejä
Vauvan nenä on helpoin niistää niin että laittaa vauvan lavuaarin ylle, lämmintä vettä valumaan, kastaa sormet siinä ja vetää vauvan nenänvartta pitkin niin räkä irtoaa tosi näppärästi. Lapsista imulaitteet ja paperit tuntuvat tosi keljuilta.
Jos vauva pulauttelee äidinmaitokorviketta tai maitoa erittäin paljon, lisää sekaan Maizenaa. Tämä sakeuttaa maitoa eikä maito tule ulos yhtä helposti.
Useiden laatikoiden telkeäminen (keittiössä esim lusikkalaatikot ym) on helppoa kenkälusikalla.
Lastentarvikeliikkeistä saa kaikenlaisia turvavälineitä, joilla voi teljetä esim uunin, laatikostot ym. Mutta nämä eivät mielestäni ole kovin hyviä, sillä lapset oppivat nopeasti avaamaan ne.
Laatikoista kahvojen poisto on kätevämpää kuin turvalukot. Ja pienet kaapit/lipastot voi kääntää toisinpäin, jotta laatikot jäävätä seinään päin.
Tavaroita ei kannata siirtää liikaa varastoihin ym. Välttämättömimmät ja vaarallisimmat vain. Lasta täytyy myös uskaltaa kieltää. Tämä vaatii kärsivällistyyttä ja periksiantamattomuutta...
Leluja tulee aina liikaa ja lapset tarvitsevat niitä yllättävän vähän. Yleensä pahvilaatikko, jossa lelu on ollut, on paljon kiinnostavampi kuin itse lelu. Kannattaa avata lapselle oma tili, johon toivoo juhlapäivinä rahaa, jotta voi jatkossa ostaa sitten joitan isompaa (esim pyörä).
Laulaminen on tehokas konsti lapsen rauhoitteluun/lohduttamiseen. Joskus taaperoikäinen tarvitsee pienen rauhoittuishetken. Ei ole tarpeeksi väsynyt nukkuakseen, mutta ei jaksa leikkiäkään, vaan tulee itku tai kitinä. Silloin voi kokeilla semmoista, että ottaa vauvan 10-15min syliin ja lauleskelee jotain mukavia, tuttuja lauluja. Ei varmaan kaikista vilkkaimmille lapsille sovi, mutta kannattaa kokeilla. Yli 1v ikäistä ei välttämättä kovin kauaa jaksa sylissäkään enää kannella. Usein riittää kun lapsen kanssa touhuaa esim lattialla lelujen kanssa ja välillä käyttää sylissä.
Vanhempien lasten kanssa kannattaa hyödyntää "lahjontaa". Ottaa käytöön esim tarrat. Aina kun lapsi toteuttaa jonkun asian toivotusti, hän saa tarran. Tarrat kannattaa laittaa esille esim seinälle kiinnitettyyn julisteeseen/paperiin ym johon on kirjoitettu mistä tarra on tullut. Esim jos haluaa opettaa lapsen syömään monipuolisemmin eri ruokia, voi julisteeseen piirtää/kirjoittaa eri ruokia (hedelmät, kasvikset ym) ja aina kun lapsi maistaa yhtä, hän saa tarran. Kun hän syö esim kaiken esille laitetun porkkanan, hän saa vielä hienomman tarran.
Kannattaa opettaa kehumisen kautta.
Jos vauva pulauttelee äidinmaitokorviketta tai maitoa erittäin paljon, lisää sekaan Maizenaa. Tämä sakeuttaa maitoa eikä maito tule ulos yhtä helposti.
Useiden laatikoiden telkeäminen (keittiössä esim lusikkalaatikot ym) on helppoa kenkälusikalla.
Lastentarvikeliikkeistä saa kaikenlaisia turvavälineitä, joilla voi teljetä esim uunin, laatikostot ym. Mutta nämä eivät mielestäni ole kovin hyviä, sillä lapset oppivat nopeasti avaamaan ne.
Laatikoista kahvojen poisto on kätevämpää kuin turvalukot. Ja pienet kaapit/lipastot voi kääntää toisinpäin, jotta laatikot jäävätä seinään päin.
Tavaroita ei kannata siirtää liikaa varastoihin ym. Välttämättömimmät ja vaarallisimmat vain. Lasta täytyy myös uskaltaa kieltää. Tämä vaatii kärsivällistyyttä ja periksiantamattomuutta...
Leluja tulee aina liikaa ja lapset tarvitsevat niitä yllättävän vähän. Yleensä pahvilaatikko, jossa lelu on ollut, on paljon kiinnostavampi kuin itse lelu. Kannattaa avata lapselle oma tili, johon toivoo juhlapäivinä rahaa, jotta voi jatkossa ostaa sitten joitan isompaa (esim pyörä).
Laulaminen on tehokas konsti lapsen rauhoitteluun/lohduttamiseen. Joskus taaperoikäinen tarvitsee pienen rauhoittuishetken. Ei ole tarpeeksi väsynyt nukkuakseen, mutta ei jaksa leikkiäkään, vaan tulee itku tai kitinä. Silloin voi kokeilla semmoista, että ottaa vauvan 10-15min syliin ja lauleskelee jotain mukavia, tuttuja lauluja. Ei varmaan kaikista vilkkaimmille lapsille sovi, mutta kannattaa kokeilla. Yli 1v ikäistä ei välttämättä kovin kauaa jaksa sylissäkään enää kannella. Usein riittää kun lapsen kanssa touhuaa esim lattialla lelujen kanssa ja välillä käyttää sylissä.
Vanhempien lasten kanssa kannattaa hyödyntää "lahjontaa". Ottaa käytöön esim tarrat. Aina kun lapsi toteuttaa jonkun asian toivotusti, hän saa tarran. Tarrat kannattaa laittaa esille esim seinälle kiinnitettyyn julisteeseen/paperiin ym johon on kirjoitettu mistä tarra on tullut. Esim jos haluaa opettaa lapsen syömään monipuolisemmin eri ruokia, voi julisteeseen piirtää/kirjoittaa eri ruokia (hedelmät, kasvikset ym) ja aina kun lapsi maistaa yhtä, hän saa tarran. Kun hän syö esim kaiken esille laitetun porkkanan, hän saa vielä hienomman tarran.
Kannattaa opettaa kehumisen kautta.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Taaperoikäisten nukkuminen
Huonoja nukkumisen kausia tulee kaikille ja suurin osa korjaantuu itsekseen. Jos kuitenkin vanhemmilla alkaa voimat loppua, niin on lupa tehdä asialle jotain. Lapsi ei mene pilalle. Hyvinvoivien vanhempien lapset voivat hyvin.
Tämä on ihan vain omista kokemuksistani, mutta olen huomannut että yli 1v nukkumisongelmiin ei tahdo oikein tehota enää tassuttelu. Kannattaa toki kokeilla sitä, mut esim 1,5v on jo aika vilkas ja kovapäinen, joten tassuttelu voi vain aktivoida lasta. Lapsi tässä vaiheessa jo luottaa kovasti vanhempiinsa. Hän tarvitsee rajat ja täsmälliset rutiinit. Modernimpi huudatus-konsti eli lempeä huudatus-unikoulu tehoaa usein aika hyvin. En itse pidä nimestä, koska tarkoitus ei ole itkettää lasta yksin sängyssä. Usein vanhemmat tulkitsevat lapsen kiukuttelun/huutelun itkuksi ja ryntäävät heti paikalle. Usein lapsella ei ole mitään hätää. Suurin osa kuitenki osaa jo tässä vaiheessa tulkita lapsen itkua hyvin. Lapsen huutoa voi kuunnella alkuun pari minuuttia ja jos ei ala rauhoittumaan niin käydään silittelemässä/laskemassa alas. Maksimissaan 15min voi lapsen antaa huudella, jos on varma ettei hänellä ole mikään hätä (painajainen, kipu ym). Lapsi ei tästä varmasti pilalle mene. Voi aloittaa esim 30sekunnista.
Katso kohta yli 1-vuotiaan nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet". Siellä on vähän toistoa, mut myös esitetty ns. "hivuttautumiskonsti", jossa siirrytän huoneen keskelle odottaan et lapsi nukahtaa. Tavoitteena on siirtyä vähitellen ovelle ja ovesta ulos. Voi kestää päiviä. Toimii yllättävän usein. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Mut tässäkin pätee se että lapsen itkua joutuu silloin tällöin pari min kuuntelemaan. Mut ei välttämättä.
Jos tutista/yömaidosta ym haluaa vieroittaa niin se kannattaa tehdä niin että kerralla vain pullo/tutti pois. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia ja oppivat nopeasti. Itsellekin se on helpointa näin. Yli 1-vuotiaan olisi mielestäni hyvä jo nukkua yöt putkeen, jotta hän saisi tarpeeksi unta. Ja jos hän herää yöllä niin osaisi myös nukahtaa itse uudestaan. Monet haluavat vielä imettää 1-vuotiasta kerran yössä eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos kerta itse jaksaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos perhepedissä nukkuminen toimii, niin kannattaa pitäytyä siinä. Turhaan ei kannata toimivaa järjestelyä muuttaa. Sitten kun lapsi on jo vähän vanhempi kannattaa harkita, jos lapsi kuitenkin siirtyisi omaan sänkyyn. Lapsien on tarkoitus itsenäistyä ja joskus on kiva päästä esim yökylään kaverin luo, jossa ei olekaan perhepetiä. Mutta kaikki tietenkin lapsen ehdoilla.
Joissain perheissä on jo seuraava lapsi tulollaan, kun yksi on taaperoiässä. Tällöin voi 1-vuotias alkaa oikuttelemaan nukkumaanmennessä, kun uusi vauva on talossa. Toki hän koittaa vaatia samaa määrää huomiota mitä ennen vauvaa. Tällöin ei mielellään kauaa valvoisi taaperon sängyn vieressä. Tässäkin suosittelisin tuota "hivuttautumiskonstia". Jos on oikein paha kausi, niin ei kannata tehdä elämää kovin hankalaksi itselle. Ei tutista vieroittamista tällöin ja lapsen voi ottaa sillon tällöin äidin ja isän viereen nukkumaan, jos kaikki ovat ihan poikki. Ja päivällä tietty niin paljon huomiota kuin voi. Taapero kannattaa ottaa mukaan askareisiin ja hoitaa vauvaa yhdessä. Isästä on tässäkin tapauksessa kovasti hyötyä!
Jos lapsi vaatii kovasti huomiota, kannattaa sitä hänelle antaa. Esim. tarhapäivän jälkeen, kun sylittelee 15min rauhassa, on ruokailukin usein paljon helpompaa. Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä palkita, mutta kyllähän lohduttaa pitää. Mielummin vähän annakoi tilanteita ja sylittelee ennen kuin lapsi alkaa vaatia huomiota negatiivisin keinoin. Sama pätee myös illalla rauhoituttaessa.
Jossain suositeltiin, että lapsen sängyn vierellä ei saisi valvoa, koska lapsi alkaa pelätä nukahtamista. Lisäksi lapsen pitäisi aina nukahtaa omaan sänkyyn, ei esim. sohvalle josta häntä siiretään illan aikana. Mutta minulla on aina ollut periaate, että mahdollisimman paljon turvaa lapselle ihan pienestä pitäen, niin tulee vahva aikuinen! Jos lapsi minut viereen tarvii, minä aion siinä olla.
Nykyisin kun on tabletit, läppärit ja puhelimet, voi niiden kanssa hengailla lastenhuoneen sohvalla ja tsekata vaikka mailit ja facebook sillä aikaa kun lapset odottelevat unta. Meillä toimii hyvin.
Muokattu 2016
Tämä on ihan vain omista kokemuksistani, mutta olen huomannut että yli 1v nukkumisongelmiin ei tahdo oikein tehota enää tassuttelu. Kannattaa toki kokeilla sitä, mut esim 1,5v on jo aika vilkas ja kovapäinen, joten tassuttelu voi vain aktivoida lasta. Lapsi tässä vaiheessa jo luottaa kovasti vanhempiinsa. Hän tarvitsee rajat ja täsmälliset rutiinit. Modernimpi huudatus-konsti eli lempeä huudatus-unikoulu tehoaa usein aika hyvin. En itse pidä nimestä, koska tarkoitus ei ole itkettää lasta yksin sängyssä. Usein vanhemmat tulkitsevat lapsen kiukuttelun/huutelun itkuksi ja ryntäävät heti paikalle. Usein lapsella ei ole mitään hätää. Suurin osa kuitenki osaa jo tässä vaiheessa tulkita lapsen itkua hyvin. Lapsen huutoa voi kuunnella alkuun pari minuuttia ja jos ei ala rauhoittumaan niin käydään silittelemässä/laskemassa alas. Maksimissaan 15min voi lapsen antaa huudella, jos on varma ettei hänellä ole mikään hätä (painajainen, kipu ym). Lapsi ei tästä varmasti pilalle mene. Voi aloittaa esim 30sekunnista.
Katso kohta yli 1-vuotiaan nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet". Siellä on vähän toistoa, mut myös esitetty ns. "hivuttautumiskonsti", jossa siirrytän huoneen keskelle odottaan et lapsi nukahtaa. Tavoitteena on siirtyä vähitellen ovelle ja ovesta ulos. Voi kestää päiviä. Toimii yllättävän usein. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Mut tässäkin pätee se että lapsen itkua joutuu silloin tällöin pari min kuuntelemaan. Mut ei välttämättä.
Jos tutista/yömaidosta ym haluaa vieroittaa niin se kannattaa tehdä niin että kerralla vain pullo/tutti pois. Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia ja oppivat nopeasti. Itsellekin se on helpointa näin. Yli 1-vuotiaan olisi mielestäni hyvä jo nukkua yöt putkeen, jotta hän saisi tarpeeksi unta. Ja jos hän herää yöllä niin osaisi myös nukahtaa itse uudestaan. Monet haluavat vielä imettää 1-vuotiasta kerran yössä eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos kerta itse jaksaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos perhepedissä nukkuminen toimii, niin kannattaa pitäytyä siinä. Turhaan ei kannata toimivaa järjestelyä muuttaa. Sitten kun lapsi on jo vähän vanhempi kannattaa harkita, jos lapsi kuitenkin siirtyisi omaan sänkyyn. Lapsien on tarkoitus itsenäistyä ja joskus on kiva päästä esim yökylään kaverin luo, jossa ei olekaan perhepetiä. Mutta kaikki tietenkin lapsen ehdoilla.
Joissain perheissä on jo seuraava lapsi tulollaan, kun yksi on taaperoiässä. Tällöin voi 1-vuotias alkaa oikuttelemaan nukkumaanmennessä, kun uusi vauva on talossa. Toki hän koittaa vaatia samaa määrää huomiota mitä ennen vauvaa. Tällöin ei mielellään kauaa valvoisi taaperon sängyn vieressä. Tässäkin suosittelisin tuota "hivuttautumiskonstia". Jos on oikein paha kausi, niin ei kannata tehdä elämää kovin hankalaksi itselle. Ei tutista vieroittamista tällöin ja lapsen voi ottaa sillon tällöin äidin ja isän viereen nukkumaan, jos kaikki ovat ihan poikki. Ja päivällä tietty niin paljon huomiota kuin voi. Taapero kannattaa ottaa mukaan askareisiin ja hoitaa vauvaa yhdessä. Isästä on tässäkin tapauksessa kovasti hyötyä!
Jos lapsi vaatii kovasti huomiota, kannattaa sitä hänelle antaa. Esim. tarhapäivän jälkeen, kun sylittelee 15min rauhassa, on ruokailukin usein paljon helpompaa. Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä palkita, mutta kyllähän lohduttaa pitää. Mielummin vähän annakoi tilanteita ja sylittelee ennen kuin lapsi alkaa vaatia huomiota negatiivisin keinoin. Sama pätee myös illalla rauhoituttaessa.
Jossain suositeltiin, että lapsen sängyn vierellä ei saisi valvoa, koska lapsi alkaa pelätä nukahtamista. Lisäksi lapsen pitäisi aina nukahtaa omaan sänkyyn, ei esim. sohvalle josta häntä siiretään illan aikana. Mutta minulla on aina ollut periaate, että mahdollisimman paljon turvaa lapselle ihan pienestä pitäen, niin tulee vahva aikuinen! Jos lapsi minut viereen tarvii, minä aion siinä olla.
Nykyisin kun on tabletit, läppärit ja puhelimet, voi niiden kanssa hengailla lastenhuoneen sohvalla ja tsekata vaikka mailit ja facebook sillä aikaa kun lapset odottelevat unta. Meillä toimii hyvin.
Muokattu 2016
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Taaperoiden "kesytys"
Monesti kuulee ihmisten sanovat, että "läheisyyttä ja huomiota vain lapselle". Allekirjoitan tämän kyllä täysin, mutta ihan kaikkia ongelmia tämä ei valitettavasti ratkaise. Mutta kokeiltaa toki aina syliä, ei siitä haittaakaan ole! =D Joskus se vain saattaa käydä vanhemmille raskaaksi. Kun lapsi alkaa olla taaperoikäinen hän kokeilee rajojansa ja tällöin on tehtävä selkeät rajat joissa pysytään. Lapsi ei kärsi pienestä kurista, vaan päin vastoin se tuo turvaa. Sana "kuri" kuulostaa jotenkin tosi kovalta, mutta tarkoitan sillä vain määrätietoista sääntöjen noudattamista, en huutamista yms. Vanhemman on hankittava auktoriteetti.
Jokainen lapsi testaa rajojaan ja meinaa saada raivareita, kun ei saa tahtoaan läpi. Tässä muutama sananen aiheesta. =)
8-9kk ikäinen tutkii paikkoja innossaan eikä oikein ymmärrä vielä kieltoja. Mutta niitä olisi hyvä alkaa opettamaan lapselle jo tässä vaiheessa, ettei käy niin että 2-vuotias ei tajua sanaa "ei", koska sitä ei ole koskaan opetettu.
12-18kk: tämän ikäiset tutkiskelevat vielä innokkaasti paikkoja ja tällöin täytyykin varmistaa, että talo on varmasti turvallinen lapselle. Jos lapsi lyö toista lasta ja tämä alkaa huutaa, lapsi tulkitsee sen samanlain kuin hän painaisi jotain nappia lelussa joka saa aikaan ääntä tai valon välähdyksen. Lapselle täytyykin kertoa, että "ei saa lyödä, toiselle käy kipeää". Tämän ikäinen ymmärtää jo puhetta enemmän kuin uskoisi. Lapselle täytyy myös tehdä kotona mahdollisuus purkaa energiaa ja rakentaa paikkoja missä hän saa juosta/kiivetä/hyppiä, jotta lapsi saa olla rauhassa lapsi. Vanhemman on tärkeä pysyä määrätietoisena, vaikka välillä tekisikin mieli antaa vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi. Harva lapsi ei ala kiukuttelemaan, jos ei saa tahtoansa läpi. Lapsi ei tunnista tunteitaan, vaan ne on opetettava hänelle. Kerrotaan esim. "tiedän että olet vihainen/kiukkuinen kun et pääse sinne/saa tätä esinettä jne".
18kk-2v: lapselle voi jo sanoa, että "odota, äiti hakee lelun". Lapsi kykenee odottamaan hetken. Lapsi luulee, että kaikki mihin hän katsoo/koskee/ajattelee on hänen. Lapsi täytyy oppettaa jakamaan lelut. Selkeät rajat on asetettava. Jos lapsi alkaa kiukutella (esim kun ei saa tahtoaan läpi), kannattaa ensin kokeilla hämätä tätä jollain lempilelulla. Jos tämä ei auta, niin lasta voi pitää sylissä "arestissa" (esim 30s). Huomiottajättäminen on yleensä tehokkain konsti. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa käyttää kovin pienelle, koska usein lapsi vain tarvitsee syliä. Jos lapsi huutaa karkkihyllyn edessä x-asennossa, niin siinä esim voi koittaa huomiottajättöä. Ei kannata mennä kuitenkaan itse huutamaan x-asentoon lattialle vaikka kehtaisikin, koska siinä vain osoittaa lapselle, että näin me tehdään (jotkut vanhemmat ovat tehneet tätäkin, uskokaa tai älkää). Lapsissa on se hauska piirre, että he usein alkavat nauramaan mitä kovemmin heitä kieltää. Äänen korotus ei siksi ole mikään loistavin keino. Lapsi oppii siinä vain, että meillä asiat hoidetaan huutamalla. Tiukka, rauhallinen ja määrätietoinen asenne on paras.
Tässä vaiheessa lapselle voi myös alkaa ilmaantua lieviä uhman merkkejä. Esim tarhasta tullessa tulee pieni itkupotkuraivari protestina sille, että minut jätettiin tarhaan. Ei ole vaarallista ja menee ohi. Pitää vain katsoa, ettei lapsi loukkaa itseään ja koittaa ottaa vähän väliä syliin. Lapsi ei saa kuitenkaan lyödä tai raapia. Jos lapsi rimpuilee niin välillä voi laskea alas ja ottaa kohta uudestaan syliin. Keinutuoli on kätevä. ;) Usein lapsi vain haluaa huomiota vanhemmalta ja purkaa myös päivän paineet samalla.
2-3v: tässä vaiheessa lapselle on toivottavasti jo opetettu rajat ja itsehillintää. Oma käyttäytyminen on tärkeintä, sillä vanhempi toimii roolimallina. Kannattaa minimoida tilanteet, joissa lapsi saattaisi kiukustua (ei liikaa aktiviteetteja yhdelle päivälle tai ennen nukkumaanmenoa). Jos on tilanteita, joissa lapsi hermostuu (esim leikkikentällä), kannattaa tilanteita harjoitella kotona ennakkoon. Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa huomioon, että lapset oikeasti saattavat kiusata toisiaan ja tähän on välittömästi puututtava. Tärkeintä on,että lapsi ei koe jäävänsä yksin vaan tietää että vanhempi on aina tukena. Tässä iässä myös lapset voivat alkaa auttaa vanhempia kotitöissä ja heidät kannattaakin ottaa mukaan askareisiin, sillä lapset yleensä pitävät niistä. Muista aina kehua, kun lapsi tekee jotain oikein/hyvin ja huomioida paljon lasta, kun hän on "normaalisti" eli ei kiukuttele ym. Jos lasta rangaistaan, on se tapahduttava heti väärän käyttäytymisen jälkeen (ei esim niin että ensi viikolla ei pääse retkelle mukaan koska on ollut tuhma). Rangaistuksen on myös oltava oikeanlainen rikkeeseen nähden. Kiukuttelua/pään hakkaamista seinään ym voi olla huomioimatta, kunhan on varma että lapsi ei loukkaa itseään. Monet käyttävät myös "jäähypenkkiä", jossa lapsi istuu pari min ja pääsee pois kun on rauhoittunut/pyytänyt anteeksi ym. Jotkut vievät lapsen tylsään huoneeseen pois omasta huoneesta, jossa on paljon kivoja leluja. Jotkut jättävät lapsen yksin jäähylle, jotkut taas ovat sitä mieltä että lapsen vieressä on istuttava, mutta tälle ei saa puhua ym.
Lapsi alkaa 3-vuotiaana jo ymmärtämään, että äiti on vihainen tai surullinen. Pieni taapero saattaa luulla, että kun äiti yrittää torua häntä, niin se on vain hauska leikki. Varsinaisia empatiakonsteja (väestöliiton sivuilta mm löytyy) yleensä käytetään sitten vasta kouluikäisille lapsille.
Suokaa itsellenne joskus se, että hermot menee täysin, mutta sitä ei saisi purkaa lapseen. Menee vaikka viereiseen huoneeseen rauhoittumaan vähäksi aikaa. Huutamalla ei saa mitään järkevää aikaan, mutta kaikilla varmasti joskus äänenvolyymi nousee hieman liian korkeaksi. x) Hali ja anteeksipyyntö sitten vain.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
Sekä lisäksi omia havaitsemiani vinkkejä.
Löysin netistä tällaisenkin kirjan: Raisa Cacciatore: Kiukkukirja
Kiukkukirja on aggressiokasvatusopas alle kouluikäisten lasten vanhemmille - tavallisten lasten tavallisille vanhemmille. Kirja tarjoaa eväitä omien ja lapsen tunteiden käsittelemiseen ja kohtaamiseen. Kirjassa kerrotaan, miten haastavat tunteet vaikuttavat kehossa ja mielessä sekä miten niihin voidaan yrittää vaikuttaa.Oppaassa tarjotaan valmiita sanoja ja malleja kasvatuksen apuvälineeksi sekä kerrotaan eri-ikäisten lasten aggression kehityksestä. Lapset, joita ohjataan käsittelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan, kasvavat itsestään huolta pitäväksi aikuisiksi.
En ole vielä kirjaa lukenut, mutta aion kyllä vilkaista, sillä se kuulostaa mielenkiintoiselta. En aivan täysin innostunut kyseisestä teoksesta pelkän kuvauksen perusteella, mutta voihan olla että mieli muuttuu luettuani kirjan. Cacciatorelta on myös teos Kapinakirja, joka on tarkoitettu kouluiästä eteenpäin.
Vielä yksi vinkki:
Eräs tuttavani käytti semmoista konstia, että pitää lasta kiinni niin kauan, kunnes itkupotkuraivari loppuu (siinä tulee hiki!). Heille kuulemma toimi hyvin. Meillä riittää yleensä raivariin se, että ottaa vain syliin. Lempilelulla hämäys tehoaa joskus tai ihan vain maidon/ruoan antaminen. Jos lapsi riehuu sylissä, niin ei sen kanssa pakko ole kilpasille alkaa. Jotkut sitten suosivat sitä että antavat lapsen kiukutella rauhassa kiukkunsa pois. Mutta tässäkin kannattaa ajatella, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi mahtikiukku eikä kukkaan välittäisi. ;) Mutta jälleen kerran: oma äiti on paras tulkitsemaan lastansa ja tietää mitkä konstit parhaiten toimii. Kannattaa kokeilla muutamaa eriä niin huomaa mikä sopii parhaiten. (Katso myös: "tunnista lapsesi temperamentti")
Uhmaiästä tulee tekstiä sitten myöhemmin. Sen verran mainitsisin uhmaiästä (ja murrosiästä), että ne ovat todella tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä. Tällöin lapsi ottaa aina suuren askeleen vanhemmista irroittautuakseen (murrosiässä selkeämpi). Ja vanhempien tavoitehan on kasvattaa lapsista itsenäisesti pärjääviä aikuisia. Lapsella täytyy olla rajat ja vanhempia on kunnioitettava, mutta lapsen on saatava myös kiukutella. Tästä ainakaan ei saa rankaista. Varsinkin murrosiässä tämä on tärkeää, sillä muuten lapselle voi aikuisiässä ilmetä suuria ongelmia. Mutta keskitytäänpä kuitenkin vielä toistaiseksi näihin pikku naperoihin. =)
Lapsi kiukuttelee eniten yleensä aina sille tärkeimmälle ihmiselle /tärkeimmille ihmisille. Siksi ei esim äitinä kannata ajatella, että mikä minussa on vikana, kun lapsi kiukuttelee vain minulle. No siksi, että olet se rakkain ihminen johon lapsi eniten luottaa, että ei se minua hylkää vaikka vähän koettelenkin häntä. =) Olen huomannut, että lastenkodissakin hoitajat ovat tosi mielissään, kun lapset uskaltavat hieman alkaa kiukuttelemaan tai tekemään heille jäynää. Se kertoo vain luottamuksesta. Mutta kiukuttelu ei tietenkään saa mennä yli.
Jokainen lapsi testaa rajojaan ja meinaa saada raivareita, kun ei saa tahtoaan läpi. Tässä muutama sananen aiheesta. =)
8-9kk ikäinen tutkii paikkoja innossaan eikä oikein ymmärrä vielä kieltoja. Mutta niitä olisi hyvä alkaa opettamaan lapselle jo tässä vaiheessa, ettei käy niin että 2-vuotias ei tajua sanaa "ei", koska sitä ei ole koskaan opetettu.
12-18kk: tämän ikäiset tutkiskelevat vielä innokkaasti paikkoja ja tällöin täytyykin varmistaa, että talo on varmasti turvallinen lapselle. Jos lapsi lyö toista lasta ja tämä alkaa huutaa, lapsi tulkitsee sen samanlain kuin hän painaisi jotain nappia lelussa joka saa aikaan ääntä tai valon välähdyksen. Lapselle täytyykin kertoa, että "ei saa lyödä, toiselle käy kipeää". Tämän ikäinen ymmärtää jo puhetta enemmän kuin uskoisi. Lapselle täytyy myös tehdä kotona mahdollisuus purkaa energiaa ja rakentaa paikkoja missä hän saa juosta/kiivetä/hyppiä, jotta lapsi saa olla rauhassa lapsi. Vanhemman on tärkeä pysyä määrätietoisena, vaikka välillä tekisikin mieli antaa vain periksi, jotta kiukuttelu loppuisi. Harva lapsi ei ala kiukuttelemaan, jos ei saa tahtoansa läpi. Lapsi ei tunnista tunteitaan, vaan ne on opetettava hänelle. Kerrotaan esim. "tiedän että olet vihainen/kiukkuinen kun et pääse sinne/saa tätä esinettä jne".
18kk-2v: lapselle voi jo sanoa, että "odota, äiti hakee lelun". Lapsi kykenee odottamaan hetken. Lapsi luulee, että kaikki mihin hän katsoo/koskee/ajattelee on hänen. Lapsi täytyy oppettaa jakamaan lelut. Selkeät rajat on asetettava. Jos lapsi alkaa kiukutella (esim kun ei saa tahtoaan läpi), kannattaa ensin kokeilla hämätä tätä jollain lempilelulla. Jos tämä ei auta, niin lasta voi pitää sylissä "arestissa" (esim 30s). Huomiottajättäminen on yleensä tehokkain konsti. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa käyttää kovin pienelle, koska usein lapsi vain tarvitsee syliä. Jos lapsi huutaa karkkihyllyn edessä x-asennossa, niin siinä esim voi koittaa huomiottajättöä. Ei kannata mennä kuitenkaan itse huutamaan x-asentoon lattialle vaikka kehtaisikin, koska siinä vain osoittaa lapselle, että näin me tehdään (jotkut vanhemmat ovat tehneet tätäkin, uskokaa tai älkää). Lapsissa on se hauska piirre, että he usein alkavat nauramaan mitä kovemmin heitä kieltää. Äänen korotus ei siksi ole mikään loistavin keino. Lapsi oppii siinä vain, että meillä asiat hoidetaan huutamalla. Tiukka, rauhallinen ja määrätietoinen asenne on paras.
Tässä vaiheessa lapselle voi myös alkaa ilmaantua lieviä uhman merkkejä. Esim tarhasta tullessa tulee pieni itkupotkuraivari protestina sille, että minut jätettiin tarhaan. Ei ole vaarallista ja menee ohi. Pitää vain katsoa, ettei lapsi loukkaa itseään ja koittaa ottaa vähän väliä syliin. Lapsi ei saa kuitenkaan lyödä tai raapia. Jos lapsi rimpuilee niin välillä voi laskea alas ja ottaa kohta uudestaan syliin. Keinutuoli on kätevä. ;) Usein lapsi vain haluaa huomiota vanhemmalta ja purkaa myös päivän paineet samalla.
2-3v: tässä vaiheessa lapselle on toivottavasti jo opetettu rajat ja itsehillintää. Oma käyttäytyminen on tärkeintä, sillä vanhempi toimii roolimallina. Kannattaa minimoida tilanteet, joissa lapsi saattaisi kiukustua (ei liikaa aktiviteetteja yhdelle päivälle tai ennen nukkumaanmenoa). Jos on tilanteita, joissa lapsi hermostuu (esim leikkikentällä), kannattaa tilanteita harjoitella kotona ennakkoon. Tässä vaiheessa kannattaa myös ottaa huomioon, että lapset oikeasti saattavat kiusata toisiaan ja tähän on välittömästi puututtava. Tärkeintä on,että lapsi ei koe jäävänsä yksin vaan tietää että vanhempi on aina tukena. Tässä iässä myös lapset voivat alkaa auttaa vanhempia kotitöissä ja heidät kannattaakin ottaa mukaan askareisiin, sillä lapset yleensä pitävät niistä. Muista aina kehua, kun lapsi tekee jotain oikein/hyvin ja huomioida paljon lasta, kun hän on "normaalisti" eli ei kiukuttele ym. Jos lasta rangaistaan, on se tapahduttava heti väärän käyttäytymisen jälkeen (ei esim niin että ensi viikolla ei pääse retkelle mukaan koska on ollut tuhma). Rangaistuksen on myös oltava oikeanlainen rikkeeseen nähden. Kiukuttelua/pään hakkaamista seinään ym voi olla huomioimatta, kunhan on varma että lapsi ei loukkaa itseään. Monet käyttävät myös "jäähypenkkiä", jossa lapsi istuu pari min ja pääsee pois kun on rauhoittunut/pyytänyt anteeksi ym. Jotkut vievät lapsen tylsään huoneeseen pois omasta huoneesta, jossa on paljon kivoja leluja. Jotkut jättävät lapsen yksin jäähylle, jotkut taas ovat sitä mieltä että lapsen vieressä on istuttava, mutta tälle ei saa puhua ym.
Lapsi alkaa 3-vuotiaana jo ymmärtämään, että äiti on vihainen tai surullinen. Pieni taapero saattaa luulla, että kun äiti yrittää torua häntä, niin se on vain hauska leikki. Varsinaisia empatiakonsteja (väestöliiton sivuilta mm löytyy) yleensä käytetään sitten vasta kouluikäisille lapsille.
Suokaa itsellenne joskus se, että hermot menee täysin, mutta sitä ei saisi purkaa lapseen. Menee vaikka viereiseen huoneeseen rauhoittumaan vähäksi aikaa. Huutamalla ei saa mitään järkevää aikaan, mutta kaikilla varmasti joskus äänenvolyymi nousee hieman liian korkeaksi. x) Hali ja anteeksipyyntö sitten vain.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
Sekä lisäksi omia havaitsemiani vinkkejä.
Löysin netistä tällaisenkin kirjan: Raisa Cacciatore: Kiukkukirja
Kiukkukirja on aggressiokasvatusopas alle kouluikäisten lasten vanhemmille - tavallisten lasten tavallisille vanhemmille. Kirja tarjoaa eväitä omien ja lapsen tunteiden käsittelemiseen ja kohtaamiseen. Kirjassa kerrotaan, miten haastavat tunteet vaikuttavat kehossa ja mielessä sekä miten niihin voidaan yrittää vaikuttaa.Oppaassa tarjotaan valmiita sanoja ja malleja kasvatuksen apuvälineeksi sekä kerrotaan eri-ikäisten lasten aggression kehityksestä. Lapset, joita ohjataan käsittelemään ja tunnistamaan omia tunteitaan, kasvavat itsestään huolta pitäväksi aikuisiksi.
En ole vielä kirjaa lukenut, mutta aion kyllä vilkaista, sillä se kuulostaa mielenkiintoiselta. En aivan täysin innostunut kyseisestä teoksesta pelkän kuvauksen perusteella, mutta voihan olla että mieli muuttuu luettuani kirjan. Cacciatorelta on myös teos Kapinakirja, joka on tarkoitettu kouluiästä eteenpäin.
Vielä yksi vinkki:
Eräs tuttavani käytti semmoista konstia, että pitää lasta kiinni niin kauan, kunnes itkupotkuraivari loppuu (siinä tulee hiki!). Heille kuulemma toimi hyvin. Meillä riittää yleensä raivariin se, että ottaa vain syliin. Lempilelulla hämäys tehoaa joskus tai ihan vain maidon/ruoan antaminen. Jos lapsi riehuu sylissä, niin ei sen kanssa pakko ole kilpasille alkaa. Jotkut sitten suosivat sitä että antavat lapsen kiukutella rauhassa kiukkunsa pois. Mutta tässäkin kannattaa ajatella, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi mahtikiukku eikä kukkaan välittäisi. ;) Mutta jälleen kerran: oma äiti on paras tulkitsemaan lastansa ja tietää mitkä konstit parhaiten toimii. Kannattaa kokeilla muutamaa eriä niin huomaa mikä sopii parhaiten. (Katso myös: "tunnista lapsesi temperamentti")
Uhmaiästä tulee tekstiä sitten myöhemmin. Sen verran mainitsisin uhmaiästä (ja murrosiästä), että ne ovat todella tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä. Tällöin lapsi ottaa aina suuren askeleen vanhemmista irroittautuakseen (murrosiässä selkeämpi). Ja vanhempien tavoitehan on kasvattaa lapsista itsenäisesti pärjääviä aikuisia. Lapsella täytyy olla rajat ja vanhempia on kunnioitettava, mutta lapsen on saatava myös kiukutella. Tästä ainakaan ei saa rankaista. Varsinkin murrosiässä tämä on tärkeää, sillä muuten lapselle voi aikuisiässä ilmetä suuria ongelmia. Mutta keskitytäänpä kuitenkin vielä toistaiseksi näihin pikku naperoihin. =)
Lapsi kiukuttelee eniten yleensä aina sille tärkeimmälle ihmiselle /tärkeimmille ihmisille. Siksi ei esim äitinä kannata ajatella, että mikä minussa on vikana, kun lapsi kiukuttelee vain minulle. No siksi, että olet se rakkain ihminen johon lapsi eniten luottaa, että ei se minua hylkää vaikka vähän koettelenkin häntä. =) Olen huomannut, että lastenkodissakin hoitajat ovat tosi mielissään, kun lapset uskaltavat hieman alkaa kiukuttelemaan tai tekemään heille jäynää. Se kertoo vain luottamuksesta. Mutta kiukuttelu ei tietenkään saa mennä yli.
Outo käyttäytyminen
Jos tuntuu, että lapsi on muuttunut tai alkanut käyttäytymään oudosti, kannattaa kysyä nämä:
-onko lapsi juuri oppinut jotain uutta, esim. kävely, konttaus, puhe?
-onko käyttäytyminen ominaista lapsen temperantille?
-onko päivärutiinit vaihtuneet?
-onko ruokavalio muuttunut?
-onko lapselle tullut uusia harrastuksia?
-onko päiväunet/yöunet muuttuneet?
-oletteko olleet reissussa?
-tekeekö hampaita, onko tapahtunut joku tapaturma, sairaus tai leikkaus?
-onko joku lapselle lähimmäinen sairas tai henkisesti kovia kokenut?
-vanhempien riidat, uusi vauva, uusia ihmisiä, elämäntragediat?
-onko lapsi juuri oppinut jotain uutta, esim. kävely, konttaus, puhe?
-onko käyttäytyminen ominaista lapsen temperantille?
-onko päivärutiinit vaihtuneet?
-onko ruokavalio muuttunut?
-onko lapselle tullut uusia harrastuksia?
-onko päiväunet/yöunet muuttuneet?
-oletteko olleet reissussa?
-tekeekö hampaita, onko tapahtunut joku tapaturma, sairaus tai leikkaus?
-onko joku lapselle lähimmäinen sairas tai henkisesti kovia kokenut?
-vanhempien riidat, uusi vauva, uusia ihmisiä, elämäntragediat?
Pinnasängystä lastensänkyyn
Älä kiirehdi muutoksen kanssa, mutta jos odotat jo toista lasta älä pitkitäkään prosessia. Aloita siirtäminen viimeistään 3kk ennen laskettua aikaa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)