Ette arvaa mikä meidän 9kk ikäisellä poitsulla on harrastuksena. Hän kulkee ympäri kämppää ryömien/kontaten ja etusormella napsii ihan mikroskooppisen pieniä roskia, hiuksia ja pölyä suuhun. Sitten onnellisena jauhaa roskaa suussa. Tuon ikäinenhän laittaa vielä kaiken suuhun, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt noin hanakasti roskia syövää lasta! Toinen poikamme ei laittanut tähän verrattuna juuri mitään suuhun noin pienenä. Ja arvatkaa olenko sydän syrjällään koko ajan. Pölyhän nyt ei vaarallista ole ja paperin palasiin harvoin tukehtuu, mutta joka toinen päivä hän jotain oksentaa ulos.
Vaikka olisi siivonnut lattiat imuroimalla, moppaamalla ja luutuamalla, niin siltikin hän löytää jotain ihme roskia ja varsinkin noita paperinpalasia, joita mystisesti jostain ilmestyy. Eteiseen häntä ei ikinä päästetä, sillä siellä on pieniä kiviä. Jostain mainoksesta kerran tipahti niitti ja se löytyi suusta. Pidän lasta koko ajan silmällä ja huomaan kyllä kun hän jotain laittaa suuhun. Mutta pakkohan sitä joskus on selkänsä kääntää. Monta kertaa päivässä tsekkaan posket ja pyöräytän sormen hänen suussaan, koska hän tykkää hamstrata poskiinsa roskia. Jos joku pieni mystinen paperinpalanen (esim. vanhemman pojan lelusta tai työhuoneesta?) menee kurkkuun hän kyllä alkaa yskiä ja yökkiä. Ei kuitenkaan mitenkään kakomaan. Jos suussa ei tunnu paperia, niin silloin tökkään sormet raa'asti kurkkuun ja oksetutan hänet. Näin paperi tulee ylös suuhun ja saan sen pois. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta pakkohan se paperi on sieltä kurkusta saada pois. Tukehtumisriski siihen tosiaan on pieni, mutta tympeähän se on siellä ja eihän sitä ihmisen sisuksiin paperi kuulu. Hiuksia hän myös himoitsee. Tykkää kietoa minunkin hiukset käden ympärille ja laittaa peukun suuhun. Näin hän kyllä rauhoittuisikin helposti, mutta minulta lähtisi tukka kokonaan päästä jos näin antaisin tehdä. Poitsu menee ihan sekaisin jos ei vähään aikaan löydä jotain suuhun pantavaa lattialta. Ja nälässä ei kyllä pidetä, poika syö paljon. =D Kerran olen säikähtänyt ihan oikeasti, kun hän oksensi popcornin jyväsen. Koko ajan saa pelätä, että mitä siellä suussa/kurkussa on. En pelkää mitään niin paljon kuin lapsen tukehtumista ja sitten tämä tänttärällää löytää kaikki mahdottomimmatkin roskat. Kaikki ovat häntä ihmetelleet.
Äitini on minuun verrattuna himosiivooja, mutta tällä hetkellä mummulassa on enemmän roskia kuin meillä. Olen oppinut "skannaamaan" ympäristöä katseellani. Huomaan heti jos pieni lelu on hukassa. Esim. jouluna huomasin että vanhemman pojan uudesta autosta oli kaksi 2cm kokoista rengasta hukassa. Onneksi poika kuuli, kun ihmettelin missä renkaat ovat ja hän näytti mihin oli piilottanut ne. Ette arvaa missä ne oli. Saunan kiukaassa! Kyllä piti poikaa vähän torua, että sinne ei saa mennä mitään laittamaan. Tulipalohan siitä olisi voinut syttyä. Mutta sitten kuitenkin kehuinkin häntä kovasti, koska hän tämän piilopaikan kertoi. Muuten renkaita ei olisi ikimaailmassa löydetty. Vanhempi poitsu on kyllä hauska, kun jos hän joskus jotain tuommoista jäynää tekee (vaikka tietäisikin sen vääräksi) niin hän joka kerta käräyttää itsensä ja tulee kertomaan mitä on tehnyt. =D Noh, hyvä että ei ainakaan pelkää vanhempiaan, vaikka kyllä meillä yritetään kuitenkin kohtuu tiukat rajat pitää. x) Esikoinen oppi todella nopeaa pitämään pienet lelut poissa lattialta. Pienen pienet legotkin pitää nätisti pöydällä tarjottimilla. Jos joku tipahtaa lattialle, niin nappaa sen heti pois. Ja pienet lelut, jotka ovat lattialla, hän kerää kun vauva herää. Tämän hän oppi ihan hetkessä. Asiasta ei todellakaan tarvinnut tapella. =)
Mut olen siis välillä ihan tosi paniikissa ja tällä hetkellä minulla on vain yksi tavoite elämässä: pitää tuo vauva hengissä. Tietty vanhempikin lapsi, mutta ei hän mitään noin sekoa tietenkään enää tee. Esikoinen oli 1-2-vuotiaana hirmu menijä ja hänen kanssaan sai pelätä, että milloin hän loukkaa itsensä pahasti. Tosin ei hän loppupeleissä mahdottoman vilkas ollut, vaan hän tutki kaikkia ihme paikkoja taloissa. Viisaaksi on poika kyllä osoittautunut. 4-vuotiaana opettelee jo lukemaan ja osaa laskea jo tuhansiin! Ihan itse opetellut, koska on siitä kiinnostunut. Toki me tätä tuemme, mutta emme todellakaan ole häntä pakottaneet. Liikunnastakin hän pitää, mutta ei kuitenkaan perinteisistä jalkapallosta tai jääkiekosta. Voimistelu ja uinti ovat enemmän hänen mieleen. Pitää vain löytää se oma juttu. =) Tietty tuon ikäinen vielä on pieni ja mielenkiinnonkohteet vaihtuu vielä.
Mut täytyy vain ajatella, että kaikkeni teen ja sen täytyy riittää. Uskon että pojilla on omat suojelusenkelit mukana. Loppujen lopuksi korkeamman kädessähän tässä ollaan. Olkaa hengessä mukana ja toivokaa että tuo vaihe menee kohta ohi. xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti