perjantai 4. helmikuuta 2011

Vauvan itkusta ja koliikista

Mitä on itku? Yleensä se on merkki siitä, että ihminen haluaisi muuttaa tilannetta. Lapsi kaipaa ruokaa tai syliä. Aikuinen suree kenties menetettyä rakastaan. Sen sijaan siellä, missä toivo on mennyttä, ei enää ole kyyneleitä. Masentuneet eivät itke. Itkua on tutkittu kunnolla vasta viime vuosina.

Muutama fakta itkusta:
-Ääntely tehostaa keuhkojen hapenottoa, mikä auttaa vapauttamaan lämpöä kehon lämpövarastoista.
-Itku ylläpitää hengitysteiden ilmanpainetta.

Moni vanhempi varmasti ajattelee, että eikö tuo vauva voisi välillä olla jo hiljaa. Itku kuitenkin auttaa ylikierroksilla käynyttä elimistöä palautumaan lepotilaan ja on siksi erittäin tärkeä ilmiö. Jotkut äidit suorastaan peläävät vauvan itkua ja menevät ihan suunniltaan, jos vauva itkee kymmenenkin sekuntia.

Koliikki-itku on ns. selittämätöntä itkua, joka ilmenee vähintään 3h/pvä 3kk ajan. Koliikkilapsilla on myös tapana itkeä enemmän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Usein koliikin syynä on pidetty vatsavaivoja, mutta todellisuudessa nämä kattavat vain noin 5% kaikista koliikki-itkuista. Syy on ilmeisesti yleisimmin keskushermostossa.
Useimmat lapset itkevät tietyn käyrän mukaisesti, eli itku lisääntyy kahden viikon iästä lähtien ja saavuttaa huippunsa kuudennen viikon jälkeen. Tämän jälkeen itku alkaa tasaisesti vähentyä. Tämä itkurytmi on on yhteinen kaikille vauvoille kulttuurista huolimatta. Montrealin yliopiston lastenlääketieteen professori Ronald Barr väittää, että tutkimusten mukaan koliikkilapset itkevät yhtä usein kuin muutkin. Itkut vain kestävät pidempään ja lapsi reagoi lohdutusyrityksiin heikommin. Syytä tähän ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvat mielihyväkeskuksen erilaisesta toiminnasta.
Koliikki on nykytutkimusten mukaan evoluutiossa syntynyt ominaisuus, josta on joskus ollut suurta hyötyä lajillemme. Äänekkäimmin itkevä lapsi on selviytynyt suuremmalla todennäköisyydellä.

Itkemistä säätelee parasympaattinen hermosto. Tämän havainnon tutkijat tekivät vasta 1990-luvulla. Tämä meinaa myös sitä, että itkemällä keskushermosto palauttaa itsensä lepotilaan. Tätä tutkimusta tukee myös se, että yleensä ihmiset itkevät vasta tunnekuohun jälkeen, ei niinkään sen aikana. Tämä selittää myös vauvojen elämää. Vauvan elämä on stressaavaa ja kaoottista eikä hän hallitse edes käsiensä tai jalkojensa liikkeitä. Vauva käy usein ylikierroksilla ja itkemällä vauva siis palauttaa itsensä välillä lepotilaan.

Miehetkö eivät itke?

Nykysin itkemistä pidetään hyvin yksityisenä asiana länsimaissa. Historioitsijoiden mukaan 1300-luku oli todellista itkun aikaa, jolloin pieniinkin yllykkeisiin reagoitiin itkien. 1700-luvulla itkemistä pidettiin jalona ja miehisenä ominaisuutena. 1800-luvulla politiikkojen suorastaan odotettiin itkevän puheissaan. Länsimaisten miesten kyyneleet tyrehtyivät vasta teollisen vallankumouksen myötä. Tällöin kuitenkin oli vielä tapana, että herrasmies sai itkeä, mutta talousmies ei.

Lähde: Tiede 3/2004

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti