Koulu alkaa

Taas alkaa koulut ja tarhat. Kaihoisaahan se on, mutta arkeen on palattava. Toisaalta monelle perheenäidille töissäkäynti on enemmän lomaa kuin kesäloma. Kun perheessä on pieniä lapsia, äiti joutuu toimimaan mm. kokkina, sairaanhoitajana, siivoojana, kodinhoitajana, ompelijana, herätyskellona, patjana, yövartijana, organisoijana, konsulttina ym. Ja tämä pesti on 24/7. Käskyjä satelee joka puolelta ja siinä härdellissä pitäisi saada vähän aikaa itsellekin. Työ on ihan hyvä pakokeino, mutta liika on tietenkin pahasta.

Poimin muutamia kivoja juttuja MLL sivuilta.

Lapsi on valmis aloittamaan koulun mm. kun:

• Lapsi kykenee suoriutumaan tietyistä perustarpeista itsenäisesti, esim. wc:ssä käynnistä, käsien pesusta, syömisestä, riisumisesta, pukemisesta ja takin ripustamisesta naulaan.
• Lapsi pystyy olemaan erossa vanhemmistaan koulupäivän ajan ja tarvittaessa toimimaan itsenäisesti koulupäivän jälkeenkin. Lapsen pitää tietää kuka aikuinen hänestä kulloinkin huolehtii.
• Lapsi on fyysisesti valmis koulutyöhön. Tämä tarkoittaa esim., että lapsi jaksaa kulkea koulumatkan ja toimia koulussa, ja että silmän ja käden yhteistyö ja kynäote ovat niin kehittyneet, että lapsi voi opetella kirjoittamista.
• Lapsi on riittävän pitkäjänteinen ja jaksaa keskittyä mm. istumaan paikoillaan, tekemään tehtäviä ja ottamaan vastaan uusia asioita ja ohjeita.
• Lapsi ymmärtää puhetta ja osaa ilmaista itseään puhumalla.
• Lapsi osaa odottaa, malttaa vuorotella ja sietää pettymyksiä ja turhaumia riittävän hyvin.
• Lapsi pystyy hakeutumaan muiden lasten seuraan ja toimimaan kavereiden kanssa.
• Lapsi ymmärtää esim. mitä vähentäminen ja lisääminen tarkoittavat tai miten esineet voivat kuulua samanaikaisesti eri luokkiin.

Toki nämäkin ovat karkeita yleistyksiä, mutta hyvin suuntaa antavia. Vanhempien on muistettava, että koulun tehtävä ei ole opettaa lapsia tottelevaisiksi, vaan tämä on tehtävä kotona. Kaikki lähtee kotoa, kellään muulla ei ole velvoitetta kasvattaa lasta. Rajat ja säännöt on oltava. Saksalaisen tutkimuksen mukaan 2/3 lapsista ei tottele asianmukaisesti koulussa. Ongelmat ovat lähtöisin kotoa. Jossain vaiheessa oli liikkeellä buumi, että lapsille ei saisi edes ääntä korottaa saatikka kieltää suunnilleen mitään. Eihän se ole elämää. Kauheata nuorella lähteä maailmalle noilla eväillä. Rajat ovat rakkautta. Kuri ei tarkoita henkistä tai fyysista pahoinpitelyä vaan pitää vain pysyä tiukkana ja määrätietoisena. Voimiahan se toki vie. Onneksi tuokin buumi on pikku hiljaa väistymässä ja vanhemmat ovat taas ottaneet vanhemman roolin. Tästä kuitekin myöhemmin lisää.

Pakko vielä mainita koulukiusaamisesta sen verran, että kannatta lukaista asiasta täältä.
Hyvä pointti on mm. se mitä vanhemmat voivat tehdä:

• Keskustele kiusaamisesta lapsesi kanssa, vaikka asia ei koskettaisikaan perhettänne juuri nyt.
• Kerro lapsellesi, että kiusaaminen on aina väärin.
• Eläytykää pohtimaan miten pahalta, yksinäiseltä ja surulliselta kiusatusta tuntuu. Tämä auttaa lapsen empatiakyvyn kehittymistä.
• Kysy, miten lapsesi on toiminut tai mitä hän tekisi, jos hän huomaisi, että jotakuta kiusataan. Meneekö hän mukaan ja alkaa ilkkua vai vetäytyykö pois, etteivät kiusaajat ottaisi häntäkin silmätikukseen? Kerro lapselle, että on rohkeaa asettautua puolustamaan tyttöä tai poikaa, joka on joutunut toisten syrjimäksi. Puolustaminen on paljon vaikeampaa kuin mukana ilkkuminen. Muutkin lapset arvostavat varmasti sellaista, joka rohkeasti puuttuu kiusaamiseen, vaikka eivät sitä itse uskaltaisikaan tehdä. Kerro, että kiusaamisesta pitää kertoa jollekin aikuiselle, vaikka opettajalle tai vanhemmalle.
• Tue lapsesi ystävyyssuhteita koulukavereihin. Kutsukaa yhdessä kavereita kotiin.
• Osallistu luokan järjestämiin tilaisuuksiin ja tutustu toisiin vanhempiin. Vanhempien keskinäinen yhteistyö ehkäisee kiusaamista.

Asiasta löytyy lisää MLL sivuilta. Mutta toki ensin lähdetän aina innolla kouluun murehtimatta turhia! Kaikkeen on vain hyvä varautua. Nykyisin koulukiusaaminen on vähentynyt radikaalisti, koska opettajat ovat oikeasti kiinnostuneet aiheesta ja panostavat siihen. Kiusaamiseen puututaan heti. Eräs viisas ja kokenut lasten neurologi kertoi, että yksi parhaita keinoja on ottaa kiusaajan ja kiusatun vanhemmat koululle palaveriin. Luulisi viestin menevän perille. Joskus kuulee kaikkia tekosyitä, miksi lapsi käyttäytyy huonosti (kotiväkivalta, vanhempien ero ym). Mutta nämähän eivät ole hyviä syitä kiusata viattomia ja tämä on kaikkien ymmärrettävä.

Kaikesta kannattaa puhua myös lasten kanssa, sillä pienillä lapsilla kiusaamistilanne saattaa olla vain väärinkäsitys ja kun aikuinen tulee oikaisemaan tilanteen, ovat lapset taas kavereita. Joskus pieni lapsi saattaa tulla tönäisemään toista, koska haluaa leikkiä tämän kanssa. Tällöin on opetettava lapselle, että tuo ei ole sopiva tyyli hakea kaveria leikkiin.

Niin rankkaa kuin se onkin jättää lapsi tarhaan, niin hyvin se siellä pärjää! Äidille taitaa olla rankinta. Minusta on ihan normaalia, että äidillä pääsee kyynel kun lapsi lähtee ensimmäisen päivänä kouluun. Onhan se kaihoisa hetki, mutta toisaalta ihana, koska yksi etappi taas suoritettu. Vanhempien tehtävähän on kuitenkin tehdä itsensä tarpeettomiksi. Itse ainakin toivon että lapsistani tulee vahvoja ja itsenäisiä aikuisia, jotka pystyvät ratkaisemaan ongelmat itse. Mutta tottakai tulen auttamaan heitä aina kaikinkeinon iästä huolimatta, mikäli tarve vaatii.