Kiukku kiukku kiukku

Kiukkukohtaukset kuuluvat elämään, mutta osa vanhemmista suhtautuu näihin todella varoen tai sitten provosoituen. Jos aletaan kovasti hyssyttelemään, ettei lapsi vain saa kiukkukohtausta, niin silloin kannattaa muuttaa asennetta. Kiukkukohtauksia tulee paljon ja paras suhtautuminen niihin on pitää oma pää kylmänä. Laitan tähän muutaman suuntaa antavat vinkin, miten eri tilanteissa voi toimia. Kannattaa myös ottaa huomioon, että ihmisillä on eri temperamentti. Tämän voi tunnistaa jo vauvoista. Kannattaa vilkaista postaus tunnista vauvasi temperamentti. Tuota ei kannata liian tosissaan ottaa, mutta on ihan hauska lähinnä tietää.

 

"Hyvänlaatuisia kiukkukohtauksia"

 

Ensiksikin on paljon kiukkukohtauksia, jotka ovat ihan "luvallisia". Täytyyhän lapsen saada kiukutella eikä häntä siitä saa joka kerta rangaista. Ilman pientä kapinointia lapsen psyyke kärsii. Esim. uhmaikä ja murrosikä ovat erittäin tärkeitä vaiheita elämässä kohti lapsen itsenäistymistä. Muuten lapsi voi jäädä ihan lapsentasolle, mikäli ei saa kunnon irtiottoa vanhemmista.

 

Jokainen varmaan tietään tarhapäivän jälkeisen kiukun. Tämä on vain hyvä merkki, sillä jos lapsi ei uskalla kiukutella kotonaan, niin jotain on vialla. Pitkän tarhapäivän jälkeen ei kannata vielä lasta markettiin, sillä tarhapäivä on lapselle työpäivä ja se on erittäin raskas. Tarhassa ei kehtaa tädeille alkaa mahtihemeleitä vetämään, joten ne tietty kaatuvat sitten vanhempien niskaan. Ja hyvä niin, että tulee kiukku ulos.

 

Jos lapsi vetää äksät karkkihyllyn edessä, niin tähän voi yrittää reagoida niin että ei juurikaan noteeraa kohtausta vaan odottaa menisikö se siitä piakkoin ohi. On ihan sama mitä muut ihmiset ympärillä ajattelevat. Keskittykööt omaan elämäänsä. Jos kohtaus menee mahdottomaksi, voi lapsen ottaa kainaloon ja lähteä kaupasta. Usean lapsen kanssa kannattaa tehdä niin, että tehdään pelisäännöt ennen kauppaan menoa valmiiksi. Kerrotaan miten kaupassa tulee käyttäytyä ja mitä seuraa jos ei tottele. Pienille lapsille voi ottaa mukaan lelun (tai tutin ym) ja vanhemmille antaa listan, jonka avulla he voivat auttaa kaupassa, jotta lapsillakin on tekemistä. Onko mitään tylsempää lapselle kuin kaupassakäynti, josta ei edes karkkia tai lelua saa mukaan.

 

Jos lapsi ei saa kotona haluamaansa (esim. karkkia) ja vetää hemelit, kannattaa tässäkin koittaa pysyä itse rauhallisena. Saahan sitä kiukustua. Lapselta ei voi odottaa aikuisen tyyntä käyttäytymistä pettymystilanteissa. Voi jatkaa omia puuhasteluja ja sanoa vain rauhallisella äänellä, että nyt ei tule karkkia.
 

Miten toimia eri ikäisten kanssa
 

Pienen lapsen (alle 2v) kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä hän ei oikein vielä ymmärrä kiukkua. Lapsen vieressä kannattaa olla ja katsoa ettei hän loukkaa itseään. Alle 1v pitää aina ottaa syliin, sillä hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä mikä meni pieleen. Alle 1-vuotiashan osaa myös kiukutella. Hän voi esim. suuttua siitä että tuiskahtaa pyllylleen tai sitten hänet otetaan pois hajottamasta digiboxia, joka olisi niin kivaa. Tietty jos lapsi huitoo kovasti ja raapii vaikka kasvoja, on hänet välillä laskettava alas. Alle 2v kiukkukohtauksissakin voi toki koittaa ottaa lasta syliin, jos näyttää ettei hän itse kykene tästä yli pääsemään, mutta jos lapsi rimpuilee kovasti vastaan, en väkisin sulkisi häntä syliin. 5min välein voi esim. koittaa joko lapsi olisi sen verran rauhoittunut että hänet voisi ottaa syliin. Lasta on siis autettava käsittelemään tunteitaan ja myös lohdutettava. Ei kiukku ole mikään paha asia, vaan ihan sallittava tunne. Yleensä lapsi tarvitsee vähän apua kiukun käsittelyyn eikä häntä saa hylätä sen takia.
 

Isomman kanssa (alle 3v) voi sitten yrittää ihan keskustellakin aiheesta, mutta jos lapsi huutaa lattialla eikä aiheuta harmia (meluhaitta sallittakoon, ääntä kyllä maailmaan mahtuu), niin antaa kiukutella. Kun pahin on menossa ohi, kannatta lapsen luo mennä. Itse pidän jopa aikarajaa. Yli 15min en lapsen antaisi huutaa missään paikassa, vaan yrittäisin vähän käydä jututtamassa ja lohduttamassa, sillä usein lapsella on oikeasti paha mieli ja hän kaipaa lohdutusta ja auttajaa. Riippuu tilanteesta. Vaikea tietty antaa yhtä ja oikeaa ohjetta. Se että lapsi huutaa pari tuntia omassa huoneessa, on mielestäni jo aivan kauheaa. Jokin lapsella on hätänä, jota hän ei itse osaa ratkaista. Tällöin tarvitaan aikuisen apua.
Lasta ei tietenkään pidä palkita kiukkukohtauksesta, vaan tarkoitus on auttaa.

 

Rangaistavia kiukkukohtauksia

 

Itse pidän sääntönä sitä että "ketään ei saa vahingoittaa ja mitään ei saa rikkoa". Tämä pätee myös sanalliseen vahingoittamiseen, kuten haukkumiseen ja kiroiluun. Lapsi ei saa kiroilla aikuiselle päin naamaa (niin kuin kukaan ihminen ei saisi toiselle) ja tätä ei saa vain katsoa läpi sormien. Lapsi joutuu sanoistaan vastuuseen, jotta hän ymmärtää asian vakavuuden ja osaa välttää tilannetta jatkossa. Täytyyhän lapsille opettaa miten maailmassa käyttäydytään tai muuten tulee isona ongelmia ihmissuhteissa.

 

Jos lapsi alkaa fyysisesti hakkaamaan toista tai nakkelemaan tavaroita, on tämmöinen kiukku katkaistava. Jos lapsi jatkuvasti käyttäytyy huonosti eikä vanhempi saa tätä muuten ruotuun, niin ehkä tässä tapauksessa voi kokeilla yli 3v tapauksissa jäähynurkkaa, jonka käytöstä on tarkemman ohjeet täällä. Toki ensin kokeillaan uskoisiko lapsi sanallista kieltoa. Pienempien kanssa on vain tilanne katkaistava ja otettava lapsi pois tilanteesta. Toki 1-vuotiaallekin sanotaan "ei saa lyödä äitiä". Lapset ymmärtävät paljon. Jos isompi lapsi käy pienemmän päälle, on aikuisen mentävä väliin. Kyllähän sisarukset kinastelevat ja esim. kaverusten voi antaa ratkoa omat erimielisyytensä, mikäli tämä ei mene ihan tappeluksi. Mutta pienempiä sisaruksia on jonkun puolustettava, sillä tilanne on epäreilu. Toki ei saa automaattisesti olettaa, että taas isoveli on hakkaamassa pienempää. Jos tilannetta ei ole itse nähnyt, on vain koitettava toimia rauhallisesti ja selvitettävä asiaa. Itse en pidä siitä että "en välitä kuka aloitti" -asenteesta. Tottakai sillä on väliä, kuka toisen kimppuun on hyökännyt. On vain luonnollista, että lapsi alkaa puolustaa itseään. Hyökkääjä menee mielestäni vastuuseen teostaan ja sillä todellakin on väliä kuka aloitti ja se selvitetään mikäli mahdollista.

Huutamisellakin on tietty joku raja. Jos huuto menee niin mahdottomaksi ja pitkittyy niin että ihmisillä korvat halkeaa, niin voi tähänkin yrittää puuttua. Jokin raja sietokyvylläkin.

 

Esimerkki

 

Aikuisen on vain kerättävä itselleen jostain voimia ja katkaistava kiukku, joka aiheuttaa harmia muille. Näin itse Hoplopissa isän, jolla oli todennäköisesti kaksi omaa ja kaksi kaverin lasta mukana. Yksi (arviolta 5v) poika kiusasi kaikkia lapsia puistossa. En ole ikinä nähnyt vastaavaa. Lapset saattavat pihallakin nahistella, mutta tämä oli kaiken huippu. Lapsi kirjaimellisesti kiusasi ihan jokaista joka tuli vastaan. Oma 4v poikanikin yritti selittää hänelle, että ei saa töniä ja hakata. Neuvoin poikaani sitten lopulta vain hakeutumaan pojan läheisyydestä pois ja selitin että poika on erittäin ilkeä. Poika hakkasi kaikkia ja esti lasten pääsyn liukumäkeen. Hänen pikkusiskonsa (n.3v) alkoi tietty apinoimaan tätä käytöstä. Välillä hänen ikätoverikaverit hermostuivat tähän häirikköön ja tönäisivät häntä tieltä pois tms (eivät hakanneet mitenkään törkeästi). Lapsi kävi välillä itkemässä isälleen että toiset tönii. Isä istui ja luki lehteä. Otti lapsen syliin eikä ollenkaan ottanut selvää mikä oli tilanne. Kun poppoo oli lähdössä pois, mosautti poika pikkusiskoaan nyrkillä päähän. Tyttö alkoi tietty itkeä ja mitä teki isä. Ei noteerannut mitenkään pojan käytöstä, vaan nappasi tytön ja alkoi pukea tälle haalareita. Ihan hirveää. Poika ei ilmeisesti saa huomiota osakseen ja on muutaman kerran saanut jollain mahtikiukulla sitä, joten hän vetää käytöksensä ihan överiksi, sillä loppupeleissä se on ainut keino jolla hän saa huomiota. Lapsi haluaa aina vanhempien huomiota ja hankkii sitä keinolla millä hyvänsä. Myös ikävä huomio (toruminen esim.) on lapsesta parempi kuin ei huomiota olenkaan. Itseäni järkytti tuo isän käyttäytyminen. Olin niin lähellä käydä sanomassa isälle, että tuletko katsomaan miten poikasi käyttäytyy puistossa. Mutta sitten tajusin, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa. Jouduin komentamaan kiusaajapoikaa jossain vaiheessa, koska hän alkoi töniä poikaani ja minä ainakin puolustan muita ihmisiä, vaikka he pärjäisivätkin omillaan. Ihmiset varovat liikaa komentamasta toisten lapsia. Jos vanhempia ei ole lähettyvillä, saa heitä todellakin torua ja pitääkin olla tiukkana. Ja vaikka vanhemmat olisivatkin jossain lähellä, mutta eivät tee mitään, pitää toisen lapselle sanoa asiallisesti mutta topakasti, mikä meni pieleen. Paljon näkee kiukuttelevia lapsia ympäri pitäjää, mutta tuossa pojassa oli selkeä ero. Hänen käytöksensä oli oikeasti ilkeää, kuten varmaan jokainen sen tekstistä sai irti. Ja pahinta oli se, ettei poika ilmeisesti koskaan joudu siitä vastuuseen. Muuten hän ei ikinä käyttäytyisi niin, että hakkaa ihan jokaista vastaantulevaa lasta. Ikinä en ole missään pelännyt päästää poikaani johonkin leikkipaikaan. Yleensä lapset tulevat keskenään toimeen ja jos joku tönäisee, ratkeaa asiaa kohtuu helposti. En tosiaankaan väitä, että poika olisi ilkeä lapsi. Hänen käytöksensä vain oli ilkeää ja tämä on tietenkin hänen vanhempiensa mahdollistava ilmiö. Ei jakseta tai osata komentaa. Tai sitten ei kiinnosta tai luullaan ettei ole aikuisten asia puuttua lasten käytökseen. Hyvä etten itse saanut kiukkukohtausta. Juttelin poikani kanssa jälkeenpäin vielä tilanteesta ja hän tuntui ymmärtävän ikäisekseen asian tosi hyvin. Lapset kun automaattisesti luulevat että jokainen ihminen on kiltti ja kaikkiin voi luottaa. Puoliaan on opittava pitämään ja ihmisiin ei saa sokeasti luottaa, mikäli heitä ei tunne.

 

Mutta näin. Jos lapsia hankkii, on heidän kiukkukohtauksiinsa vain jaksettava reagoida, vaikka asia tuntuisi kuinka vähäpätöiseltä. "Ken leikkiin ryhtyy, sen leikin kestäköön" on minun mottoni aina, kun joku kysyy, että eikö sinua väsytä, kun pieni vauva nukkuu huonosti ja isompaakin pitäisi jaksaa viihdyttää. Toki väsyttää, mutta se on vain perhe-elämää. Jos ei jaksa, on apua otettava vastaan.