keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Nuorimmaisen unilelu ja nukkuminen

Kattokaas mikä meidän kuopuksella on unikaverina. Pointti ei ole siis toi Luigi ukkeli, vaan tuo naru. Vanhempi poikamme on ihan oikea Luigi-fani, mutta nuorimmainen (1v) otti tämän lelun omakseen, sillä lelussa oli kiinni muovilenkki, jossa oli muistaakseni hintalappu tai vastaava. Tavaroissahan on muovijuttuja kiinni. Usein muovi on leikattava irti (esim. vaatteista), mutta tässä oli muovirenkula, joka vaikutti aika napakalta. Lenkki tosin irtosi ja sidoin sitten tuommoisen langan tilalle. Toimii ehkä jopa paremmin. Toki tuostakin voisi panikoida, että voi ei jos lanka irtoaa ja poika syö sen. Mutta 1-vuotias osaa jo aika näppärästi vain nakata sen pois enkä jaksa alkaa siitä seinille hyppimään, sillä tuo on niin hyvä rauhoituskonsti kaikkeen. Muuta lelua poika ei ole hyväksynyt. Poika nimittäin rauhoittuu kietomalla narun peukalon ympärille ja sitten hän imee peukkua! Kesti tooosi kauan, ennen kuin löysin jonkun lelun, joka rauhoittaa vauvaa. Vanhemmalle pojallemme löytyi uniriepu siinä puolen vuoden iässä (jota sai toki pari kuukautta hänellekin tuputtaa), joka rauhoitti yömme ja nukahtamistilanteet täydellisesti. Kuopuksemme on ollut astetta temperamenttisempi eikä hän oikein meinannut hyväksyä muuta kuin äidin hiustupon. Eihän silleen nyt voi nukkua että vauva repii äidin hiuksia koko yön. Olen huomannut että poika rauhoittuu ja nukkuu paremmin omassa pinnasängyssään, mutta välillä otan hänet meidän väliin sänkyyn, jos näyttää ettei hän rauhoitu (esim. hampaat tai flunssa) enkä tietty jaksa itse yöllä nousta kovin pienestä ylös häntä hyssyttämään tai keinutuoliin istuskelemaan. Hiustuppo saattoi häntä rauhoittaa, mutta loppujen lopuksi hän vain riehaantui siitä eikä tuo hiusten repiminen äidin päästä tietty muutenkaan ole kovin hyvä juttu. x) Kaikkea sitä näkee... Kuopus on muutenkin hauska kaveri, kuten tekstin lopusta käy ilmi. Ei kovin helppo, mutta en pidä vaikeanakaan. x)
 
Esikoisemme unikoulu 4v sitten
 
Minun oli aikoinaan tarkoitus tehdä tänne postaus, miten unikoulu etenki esikoisemme kanssa 6kk iässä, mutta ilmeisesti se on jäänyt, sillä en löydä semmoista. Esikoisellemme nimittäin piti pitää tuo suosittu Tracy Hoggin nostelu-unikoulu 5,5kk iässä, sillä hän heräsi 1-2h välein joka yö 2kk ajan! Unikoulun vetäminen on usein aika raskasta eikä sitä ihan pienestä heräilystä jaksa vetää. Esikoinen on loppupeleissä ollut aika helppo ja lupsakka lapsi. Ei älyttömän temperamenttinen. Vauvana nukkui heti 6h yössä putkeen eikä paljon itkeskellytkään. 4kk iässä sitten alkoi tulla vaikeampaa ja heräily alkoi. Tämä oli minun moka suurelta osalta, sillä olin opettanut hänet nukahtamaan vain tissille ja vauvahan havahtuu useita kertoja yössä ja mikäli hän ei yksin osaa nukahtaa, huutaa hän äidin apuun. Perhepetikään ei meille oikein sopinut, koska vanhemmat eivät sitten nukkuneet kunnolla. Unikoulun etenemisestä olen tehnyt muistiinpanot ja ne ovat aika kiva esimerkki miten unikoulu voi edetä ja myös aika opettavaista. Kootusti voisi sen verran tähän tiivistää, että eka yönä tein 100 nostoa. Sitten se väheni nopeasti 10-20 nostoon. Päiväunet olivat tietty hankalammat, mutta kyllä nekin ajan kanssa paranivat. En vain antanut periksi, vaan nostelin ja tassuttelin päivälläkin. Jotenkin homma ei vain kunnolla pelittänyt, joten siirryin kuuntelemaan vauvan itkua ja huomasin ettei vauva edes itkenyt vaan mölötteli sängyssä itsekseen. Joskus tätä mökää kestijopa 20min, muttei se kuulostanut mitenkään pahalta. Mökästyskin jäi sitten ajan kanssa pois. Tähän ehkä eniten vaikutti tuo uniriepu, johon usein tipautin hieman äidinmaitoa. Viimeisin saavutus on mieheni ansiota. Nukuin vierashuoneessa 1-2vkoa korvatulpat päässä ja mies nousi öisin tassuttelemaan vauvaa. Mies ei ihan pienestä havahtunut, joten usein vauva ehti 15-30sekunnissa rauhoittua itsekseen (ei vauva edes oikeastaan ollut hereilläkään). Kaiken kaikkiaan "täydellisen vasteen" saaminen taisi kestää jopa 2kk, mutta yöt helpottuivat kuitenkin jo kahdessa viikossa enkä enää kävellyt päivisin kuin zombi univelkaisena. Lopulta poika tosiaan jäi aina omaan sänkyyn tyytyväisenä unirievun kanssa ja nukkui öisin 12h putkeen (klo19-7). Olihan elämä juhlaa. =D Pinnasängystä pois siirryttäessä tulikin sitten iltaisin vähän ongelmia kun lapsi ei tahtonut pysyä sängyssä. Mutta tämä vaihe kesti noin vuoden ja sen jälkeen ei ole ollut muuta ongelmaa, muuta kuin yöllä saattaa pelätä ja tulla äidin ja isän viereen.
 
Uniriepu
 
Hehkutan vielä unirievun/-lelun vaikutusta vauvaan. Nimittäin unikoulun onnistuminen jää usein siitä kiinni. Tarkemmin unilelusta voi lukea tästä aiemmasta postauksestani. Psykologienkin mukaan unilelu on tärkeä asia lapselle, kun hän on erossa äidistä yöllä. Ei tosiaan ole tarkoitus, että lapsi pönöttää äidin vieressä 24/7. Mutta toki näin voi tehdä, jos siltä tuntuu. Vauvasta vain tulee ihan yhtä hyvä, vaikka hänellä on välillä jokin korvaava rätti vieressä, joka esim. tuoksuu äidiltä.
 
Kuopuksemme nukkuminen
 
Kuopuksemmekin on mielestäni ollut ihan normaali vauva. Ei helppo eikä haastava. Vauvana heräsi 2h välein syömään yöllä, mutta en pitänyt tätä mitenkään väsyttävänä, sillä hän kävi tissillä ja sen jälkeen jäi tyytyväisenä omaan sänkyyn (hereille tai nukkumaan). Yöt olivat rauhalliset. 6kk kohdalla hän heräili ehkä kerran yössä mikä ei ole paha. Sen verran vain unikoulutin, että halusin hänen nukahtavat illalla itse omaan sänkyyn. En oikeastaan ikinä antanut pojan nukahtaa tissille, sillä siitä pois opettaminen on vaikeaa. Vauva sinänsä ei helposti nukahtanutkaan koskaan tissille, joten tämä oli helppo toteuttaa. Jotkut vauvat nukahtavat suunnilleen jo kun näkevät tissin. Minä mielummin nukutin vauvan syliin, sillä siitä opettaminen pois on helpompaa kuin tissiltä. Tämä toimi hyvin, mutta ihan itsekseen hän ei yleensä illalla nukahtanut. Tein niin, että istuin illalla sängyn vieressä ja hyräilin aina samaa laulua, kunnes vauva rauhoittui (1-2min yleensä kesti). Koitin myös nostelua, mutta tästä vauva vain raivostui (ei siis sopinut hänelle). Poika on kyllä sylivauva, mutta jostain syystä illalla nukkumaan mennessä haluaa olla rauhassa. Tassuttelu toimi ihan hyvin, mutta parhaiten kuitenkin tuo että istuin vain pinnasängyn vieressä. Vauva nukkuikin 7kk iässä yöt putkeen, mutta sitten alkoi 2kk kestävä hampaiden teko (7kpl tuli tuossa ajassa) ja useat flunssat. Yöt olivat ihan kohtalaiset, mutta heräilyjä oli 1-2/yö. Usein vauva rauhoittui ihan vellipullolla (imetys loppui 7kk iässä kun maito ei riittänyt). Käytin häntä monesti korvalääkärilläkin yhtä äkkisen itkuisuuden takia, mutta nuorimmaisella ei ole koskaan mitään vakavampaa helposti tullut. Vanhempi on sitten päinvastainen. Kauheassa korvakierteessä vauvana. Hän on vain ollut siitä hassu, että kipeänä hän on nukkunut jopa sikeämmin. Hänellä usein epäiltiin ihan tosi vakavaa tautia, sillä korvatulehdus veti hänet aina niin veteläksi. Noh, kuitenkin tämä nuorimmainen aloitti taas yöheräilyt, mutta 1-2/yössä ei vielä niin paha ollut että olisin jaksanut unikoulua alkaa taas vetämään. Halusin öistä vaan helpot. 9kk kohdalla kävin 6vkoa töissä ja mies piti isäkuukauden (tämä olisi mielestäni melkeinpä pakollinen kaikille isille, ihan huippujuttu). Kun taas jäin kotiin oli vauva nilkassa kiinni koko ajan. Toki mukana oli ehkä eroahdistustakin ja muutenkin hän on aika mammanpoika. Mutta varmasti vaikutti tuo töissäkäyntipätkä. 1v iässä yhä yleensä herää kerran yössä vellipullolle. Nälkä tuskin on, mutta sillä hän rauhoittuu parhaiten ja mikäli pulloa ei tule, hän valvoo joka ikinen kerta 2-3h yöllä, joten ei kiitos. Poika havahtuu meidän huoneessa helposti pienellekin rapinalle, joten nyt on vuorossa omaan huoneeseen siirtäminen, jolloin hän saa nukkua rauhassa ja itsekään en niin helposti herää hänen tohinaan. Kuulen kyllä jos poika ei rauhoitu ja vien pullon hänelle. Tämä toimi hyvin esikoisemmekin kohdalla. Vanhempien kanssa samassa huoneessa nukkuvalle vauvalle tulee usein öisin halu alkaa nousemaan ylös, mutta omassa huoneessa unet voi rauhoittua. Ja pieni lapsi ei muuten tajua pelätä kuten esim. hyvän mielikuvituksen omaava nelivuotias. Sitä ei tarvitse pelätä. Jos homma ei pelitä, voi sänkyjä taas justeerata kunnes kaikki saavat nukutuksi. Ja tuo unilelu, jossa on tuo hassu naru, toimii nykyisin tosi hyvin rauhoittelussa. Mikäli hän havahtuu, käyn vain antamassa tuon hänen käteensä mikäli hän ei sitä itse löydä. Hyvät unethan ovat aina se tavoite. Et näin erilaisia voivat lapset olla. Mielestäni on kiva että pojat ovat noin erilaisia. =) Vaihtelua elämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti