Mitä tehdä kun lapsi pelkää yöllä?

No, en minä tiiä. Mut eikö tuo järki kuitenkin sano, että anna lapselle turvaa.

Tähän minulla ei oikeastaan ole mitään loistavaa ratkaisua, mutta kirjoitan siitäkin, koska tämä on vanhimman poikamme kanssa ajankohtainen. Poika täyttää kesällä 5v ja 4,5v iästä lähtien tullut meidän väliin yöllä, sillä häntä pelottaa. Muutimme syksyllä uuteen asuntoon ja poika meni uuteen tarhaan, joten nämä varmasti vaikuttivat häneen suuresti. Lapsethan reagoivat muutoksiin aina paljon myöhemmin kuin aikuiset. Otimme häntä aluksi meidän väliin, mutta sitten koitimme viedä häntä vain takaisin omaan sänkyyn, jotta kaikki saisivat paremmin nukuttua. Poika jäikin usein 1-3 viemisellä omaan sänkyyn, mutta aamulla sitten itkeskeli että "minua niin pelotti yöllä". Tuskin ihan jekkuna vaan vanhempia syyllisteli. Oli hän sen verran reppanana. Ainakin äidin sydämestä otti.  Joskus illallakin saattoi sanoa, että "nyt minua ei pelota, kun on aikuinen vieressä". Illat tosin ovat sujuneet jo kauan hyvin. Jää unisadun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa ihan tyytyväisenä. Joka ilta kysyn onko pojalla jokin huoli. Olen iloinen siitä, että hän kertoo aina jos jokin on mielenpäällä. Olen tätä yrittänytkin hänelle opettaa. Aina pitää kertoa, jos on joku ongelma tai huoli. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita. Useat aikuisetkaan eivät tätä osaa, saati sitten murrosikäiset (kuuluu tosin osaksi ikään). Poikaamme usein kuulemma pelotti krokotiilit ja dinosaurukset. Ei siinä oikein auttanut sanoa, että ei niitä ole täällä. Mielikuvitus vei voiton.

 

Veimme poikaa 2kk ajan omaan sänkyyn takaisin yöllä, mutta niin vain poika jatkoi tulemista meidän väliin. Jokin raja tietty tuossakin. Toki sitä suositellaan, että vie vain lasta takaisin, mutta minä sitten katsoin tilanteen niin, että meidän perheessä lapsi saa tulla yöllä väliin jos pelottaa. Tuskin enää armeijaiässä tulee. Mies on täysin samoilla linjoilla. Jopa enemmän kuin minä. =D En varmasti tule vanhana muistelemaan, että voi harmi kun annoin lapsen yöllä tulla viereen. Ei lapsi tosin mene pilalle vaikka hänet "karaistetaan" nukkumaan vain omassa sängyssä. Tämähän on myös Supernannyn ohje. Usein hän onkin oikeassa ja toki hänkin osaa soveltaa eri vinkit joka perheelle sopiviksi. Hän ei vain mitään perhepetejä kerta kaikkiaan taida suositella, vaikka mielestäni niissä ei mitään vikaa ole. Ja aina kaikki ei vain mene kuin oppikirjoissa, kuten olen jo aiemminkin sanonut. Mutta silti kannattaa aina lukea tutkittua tietoa ja puntaroida mikä itselle passaa. Maalaisjärkeen ei oikein nykyisin uskalla enää luottaa, sillä ihmisillä tuntuu välillä olevan suoran sanoen tosi typeriä ajatuksia päässään. "Minusta vain tuntuu siltä" on tosi huono perustelu. Kaiken pitää pohjautua kuitenkin johonkin tietoon. Lisäksi kaikkea joutuu soveltamaan ja siksipä  olenkin neuvonut tämän blogin kautta satoja perheitä erikseen eri tilanteen mukaan. Tavoite ei tässäkään nukkumistapauksessa välttämättä ole se, että lapsen on nukuttava omassa huoneessa, vaan tavoite on se että kaikki ovat tyytyväisiä.

 

Meidän perheessä tehdäänkin nyt niin, että vanhempi poika tulee meidän huoneeseen nukkumaan ja pienempi menee lastenhuoneeseen. Näin esikoinen saa nukkua omassa sängyssä ja todennäköisesti ei pelkää, koska samassa huoneessa on muitakin. Poikia ei vielä voi samaan huoneeseen keskenään laittaa, sillä pienempi havahtuu öisin helposti. Hänen on parempi nukkua itsekseen rauhassa (1v ei tajua vielä pelätä samalla tavalla kuin 4v) ja luulen että tällä hänen yötkin paranevat entisestään. Tarvittaessa vien hänelle vellipullon yöllä, jos ei muuten rauhoitu. Neuvolantädit saavat sanoa mitä lystäävät, meillä mennään näin. =D

Olimme poikien serkkutyttöjen luona jokin aika sitten ja esikoinen nukkui serkkutyttöjen kanssa samassa huoneessa. Sanoin hänelle, että tule herättämään äiti jos pelottaa, mutta eipä tullut kumpanakaan yönä. Hänestä kaverit huoneessa riitti turvaksi. =) Harmi kun ei ole muita saman ikäisiä lapsia taloudessa. Sisarukset samassa huoneessa on mahdottoman näppärä keksintö, kunhan eivät vain herätä toisia öisin. =)

 

Että tämmöistä. Mutta pointtini ehkä tässä postauksessa kuitenkin on se, että jos lapsi ottaa tavaksi nousta yöllä, voi hänet palauttaa omaan sänkyyn. Jos vanhemmille tulee tunne, että lapsi oikeasti pelkää eivätkä he kestä tätä ajatusta, sumplikaa tilanne niin, että lapsi nukkuu kenties vanhempien välissä perhepedissä (ostaa isomman sängyn tarvittaessa) tai sitten lapsi tulee samaan huoneeseen nukkumaan. Nämä on minun vinkit. Eivät ehkä kovin hyvät, mutta kaikkea ei voi hallita. =D Lisää hyviä ideoita otetaan vastaan.

Olen vähän kysellyt kavereiltakin, miten he ovat tehneet vastaavassa tilanteessa ja suurin osa on jotenkin justeerannut tilanteen niin että lapsi otetaan joko vanhempien viereen tai sitten vanhempi nukkuu lapsen kanssa lastenhuoneessa. Minusta tämä on ihan kiva ratkaisu. Tietty olen myös sillä kannalla, että vanhempien sänky on vain heitä varten ja täytyyhän vanhemmillakin olla yhteinen hetki kahdestaan. Mutta jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin mikäs siinä. Vanhemmathan voivat viettää kahden keskeistä aikaa sitten joskus myöhemmin. Mutta tämäkin on hirmutärkeä asia eikä toista saa unohtaa vaan tehdään tiimityötä. Usein tämä ajan kanssa tahtoo unohtua, kun ei ole kahdenkeskeistä aikaa. Vanhempien on hoidettava myös parisuhdettaan! Yksi tuttavani oli tehnyt niin, että vei lapsen aina vain omaan sänkyyn yöllä ja laittoi yövalon turvaksi. Tässä kesti vain parisen viikkoa. Kiva et toimi heillä, meillä ei näköjään. =D Mut eipä tuo haittaa. Meillä ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä. =)