Blogini täyttää pian 5-vuotta. Kylläpä se aika rientää. Ideahan tähän lähti aikoinaan siitä, että päädyin tutkimaan paljon erilaisia ystävällisiä unikouluvaihtoehtoja huonosti nukkuville vauvoille. Esikoiseni herätti minua 4-6kk ikäisenä 1-2h välein öisin, joten pakko oli asialle tehdä jotain, sillä olin jo melkein univajepsykoosissa. Asialle kuitenkin löytyi helppo ratkaisu. Tuolloin ei Suomen neuvoloista tai kirjallisuudesta ollut paljon hyötyä, vaan lähdin etsimään tietoa ulkomailta. Tietoa oli yllättävän paljon ja päätinkin sitten suomentaa osan blogiin, sillä väsyneitä äitejä oli todella paljon. Ammattini puolesta olen todella paljon tekemisissä lasten ja vanhempien kanssa ja päätinkin sitten lisätä tietoa aika laidasta laitaan. Vauvoista ehkä eniten tuli hankittua kuitenkin tietoa. Tieto kuitenkin muuttuu aika pian, vaikka tietty pääasiat pysyvät samoina. Minulla ei hirveästi ole aikaa päivittää vanhimpia tekstejä (muuta kuin ehkä poistaa jos asia on muuttunut täysin), joten ajattelinkin että jossain vaiheessa ehkä nappaan blogini vain pois. Pienen tauon pidinkin, mutta tuli niin paljon toiveita blogin jatkosta, joten olen yrittänyt tätä päivitellä vielä =) Ja viikottain tulee paljon kyselyitä mm. unikouluongelmiin ja ihania kommentteja miten blogistani on ollut apua, joten en raskisi tätä poiskaan laittaa. =) Todennäköisesti annan vanhimpienkin tekstien olla täällä vielä joitain vuosia, sillä haluan auttaa vauvaperheitä kaikin konstein enkä usko että tieto kovin radikaalisti muuttuu. Mikään tieteiskirjastohan tämä blogi ei ole vaan enemmänkin tukena vanhemmille ja hyvä vinkkejä koitetaan yhdessä löytää. Unikouluista onneksi tuntuu löytyvän jo aika hyvin tietoa Suomen kirjallisuudesta, joten luotan että ihmiset jatkossa löytävät apua helpommin. ;) Tämän olen huomannut muuten siinäkin, että vauva-keskustelupalsat eivät enää pursua epätoivoisia avunhuutoja nukkumisongelmiin. Nykyisin löytyy apua ja muitakin neuvoja kuin vain että "antakaa huutaa". Toivottavasti myös perheestä ja kaveripiiristä löytyy nykyisin enemmän apuja. Joskus oli vähän semmoinen asenne, että yksin on pärjättävä. Yhteistyöllä täytyy aina mennä.
Äitiys on sinänsä aika arka aihe pitää blogia sillä vauhkoontuneita ihmisiäkin löytyy aika paljon. x) Ja mikään ei ole mustavalkoista vaan aina voi soveltaa tietoa ja osaamista. Haluaisin kuitenkin että blogini ilmapiiri pysyy iloisena ja positiivisena. Kanssani saa olla eri mieltä ja jos jokin aihe ei blogissa innosta, niin tällöin saa vapaasti poistua paikalta. Ja jos joku on sitä mieltä että unikoulu pilaa vauvan, niin saa olla ihan vapaasti sitä mieltä, mutta tänne sitä on turha toitottaa. Itse en ymmärrä niin lyhytnäköisiä ihmisiä. Jos vauvan saisi niinkin helposti pilalle kuin kahden viikon lempeällä unikoulutuksella, niin kellään ei olisi tässä elämässä mitään toivoa. Hieman suhteellisuuden tajua elämään. Yleensä lapsi "pilataan" paljon myöhemmässä vaiheessa kuin vauvaiässä. Kehittävää palautetta otan vastaan, mutta en vihamielistä kritiikkiä. Tätä kyllä tulee aika vähän, mutta ehkä kymmenisen kommenttia vuoden varrella on tullut vastaan. Kaikki ovat tainneet liittyä äidimaitoon, mikä on hassua sillä imetyshän on ihana asia. Joidenkin mielestä imetys ilmeisesti vain pelastaa elämän, joten ihan niin vauhkoontunut en imetyksen puolesta ole ja kaikilla se ei vain onnistu, vaikka kuinka tuetaan ja autetaan. Jos yrittää niin saa minulta täydet pisteet. Äidinmaito on elämän eliksiiri ja yksi maailmankaikkeuden parhaista keksinnöistä, mutta elossa pysyy Suomessa ilmankin. Onhan se niin, että vaikka olisi maailman tykätyin ihminen niin ainahan toki löytyy vihaajia eikä minua sinänsä ilkeät kommentit haittaa. Haluan että vauva perheissä pystytään nauttimaan vauva-ajasta.
Toivottavasti blogini vinkeistä löytyy jatkossakin apua ihmisille. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti