Esikoisen suusta 3-4-vuotiaana

Pakko oli listata tähän meidän poitsun parhaat kootut jutut. x)

 

3v

 

Poika sanoitti uudelleen Piippolan vaarin:

"Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei.

Vaari se hoiteli pappojansa, hiiala hiiala hei.

Hattu siellä ja hattu täällä,

siellä hattu, täällä hattu, joka puolella hattu.

Hiiala hiiala hei!"

 

(Piippolan vaari on kenties laajentanut bisnestä vanhusten huoltoon??)

 

Kukkakauppias = kukkakaalinen

Papukaija = kapukaija

Hämähäkki = mamahakki

Erikäisiä = erilaisia

 

Minä: Älä koske siihen, tulee vahinko.
Poitsu: Älä sinä pölö pölö.

 

Minä: Tuleeko sinusta iso poika?
Poika: Ei

M: Tuleeko sinusta pieni poika?
P: Ei

M: Mikä sinusta sitten tulee?

P: Minusta tulee hattupoika.

 

Poitsu soitti leikkipuhelimella monesti kaverilleen ja jutut oli aina samat:

"Terve! No emminä tiiä! No niin heippa!"

 

Lentokoneessa ukkeli huutaa isoon ääneen:
"Hei mitä tää jengi on, istukaa alas!"

 

M: Mikä sinusta tulee isona?
P: Minusta tulee Luigi!

 

(italialainen putkimies??)

 

"Vauva näyttää ihan makkaralta."

 

"Äiti on minun paras kaveri."

 

"Äiti on niin nätti."

 

"Äiti on niin tyttö."

 

"Minä lähden nyt töihin." (Ottaa pyörän, käy pyöräilemässä ja keräämässä kiviä). "Minä tulin nyt töistä ja toin sinulle lahjoja."

 

M: Auta äitiä siivoamaan.

P: En minä auta sinua.

M: Sitten ei tule legoa.

P: Oi anteeksi, minun pitääkin auttaa sinua.

 

4v

 

Tiku ja Taku kiusaa Akua piirretyssä.

M: Nuo tiku ja taku on vähän tuhmia.

P: Niin, ne on vähä miehiä.

 

"Äiti laita se musiikki pois, minä yritän lukea."

 

Vein poitsun tarhaan yks aamu lelupäivänä ja toinen poika itki lautasen äärellä. Poitsu meni hänen luokseen ja sanoi: "älä huoli, minulla on leluja".

 

P: Äiti älä laula.

M: Miksen?

P: No kun se on vaarallista.

 

Nipistinomppu = piste(?)

 

Muuton jälkeen: "Onko se ykköstoista koti kunnossa" (vanha asunto oli nro 11)



Mistä tiedät, että sinusta on tullut äiti

Bongasin jokin aika sitten netistä (facebookin kautta todennäköisesti) tämmöisen humoristisen jutun, joka kuitenkin minun mielestä on pelottavan todenperäinen:

 

1. Sen sijaan että juoksisit poispäin räjähtävästä oksennuksesta, juokset sitä kohti.

2. Teet enemmän seitsemässä minuutissa kuin moni muu koko päivän aikana.

3. Sanapari "happy hour" tarkoittaa sinulle nykyään hetkeä lapsesi nukkumaanmenon ja oman yöpuulle käymisesi välissä.

4. Pyrähdys baariin vaatii enemmän toipumisaikaa kuin pieni kirurginen toimenpide.

5. Kauppaan meno yksin on kuin miniloma.

6. Viidentoista minuutin suihku suljettujen ovien takana tuntuu hemmottelevalta spa-hetkeltä.

7. Pissaaminen yleisön edessä on sinulle arkipäiväinen tapahtuma.

8. Sinulla on salainen suklaajemma, koska olet yksinkertaisesti kyllästynyt jakamaan kaiken.

9. Peset samaa pyykkikoneellista jo kolmatta päivää, koska unohdat aina ripustaa pyykit kuivumaan.

10. Hampaiden harjaaminen päivän päätteeksi tuntuu saavutukselta.

 

11. On olemassa kolmenlaista fyysistä kipua:
-kipu
-kova kipu
-astuminen legon päälle

 

12. Lasillinen viiniä lasketaan hedelmäannokseksi.

 

13. Otat mieluummin itsellesi 40 asteen kuumeen kuin soisit sen lapsellesi.

 

14. Huomaat tuijottavasi sohvalla muumeja, vaikka lapset ovat menneet nukkumaan jo puoli tuntia sitten.

 

15. Sinulla on kyky kuulla aivastus suljettujen ovien läpi keskellä yötä monen kymmenen metrin päästä, vaikka miehesi kuorsaa vieressäsi.



Joka tuhannen roska menee suuhun

Ette arvaa mikä meidän 9kk ikäisellä poitsulla on harrastuksena. Hän kulkee ympäri kämppää ryömien/kontaten ja etusormella napsii ihan mikroskooppisen pieniä roskia, hiuksia ja pölyä suuhun. Sitten onnellisena jauhaa roskaa suussa. Tuon ikäinenhän laittaa vielä kaiken suuhun, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt noin hanakasti roskia syövää lasta! Toinen poikamme ei laittanut tähän verrattuna juuri mitään suuhun noin pienenä. Ja arvatkaa olenko sydän syrjällään koko ajan. Pölyhän nyt ei vaarallista ole ja paperin palasiin harvoin tukehtuu, mutta joka toinen päivä hän jotain oksentaa ulos.

 

Vaikka olisi siivonnut lattiat imuroimalla, moppaamalla ja luutuamalla, niin siltikin hän löytää jotain ihme roskia ja varsinkin noita paperinpalasia, joita mystisesti jostain ilmestyy. Eteiseen häntä ei ikinä päästetä, sillä siellä on pieniä kiviä. Jostain mainoksesta kerran tipahti niitti ja se löytyi suusta. Pidän lasta koko ajan silmällä ja huomaan kyllä kun hän jotain laittaa suuhun. Mutta pakkohan sitä joskus on selkänsä kääntää. Monta kertaa päivässä tsekkaan posket ja pyöräytän sormen hänen suussaan, koska hän tykkää hamstrata poskiinsa roskia. Jos joku pieni mystinen paperinpalanen (esim. vanhemman pojan lelusta tai työhuoneesta?) menee kurkkuun hän kyllä alkaa yskiä ja yökkiä. Ei kuitenkaan mitenkään kakomaan. Jos suussa ei tunnu paperia, niin silloin tökkään sormet raa'asti kurkkuun ja oksetutan hänet. Näin paperi tulee ylös suuhun ja saan sen pois. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta pakkohan se paperi on sieltä kurkusta saada pois. Tukehtumisriski siihen tosiaan on pieni, mutta tympeähän se on siellä ja eihän sitä ihmisen sisuksiin paperi kuulu. Hiuksia hän myös himoitsee. Tykkää kietoa minunkin hiukset käden ympärille ja laittaa peukun suuhun. Näin hän kyllä rauhoittuisikin helposti, mutta minulta lähtisi tukka kokonaan päästä jos näin antaisin tehdä. Poitsu menee ihan sekaisin jos ei vähään aikaan löydä jotain suuhun pantavaa lattialta. Ja nälässä ei kyllä pidetä, poika syö paljon. =D Kerran olen säikähtänyt ihan oikeasti, kun hän oksensi popcornin jyväsen. Koko ajan saa pelätä, että mitä siellä suussa/kurkussa on. En pelkää mitään niin paljon kuin lapsen tukehtumista ja sitten tämä tänttärällää löytää kaikki mahdottomimmatkin roskat. Kaikki ovat häntä ihmetelleet.

 

Äitini on minuun verrattuna himosiivooja, mutta tällä hetkellä mummulassa on enemmän roskia kuin meillä. Olen oppinut "skannaamaan" ympäristöä katseellani. Huomaan heti jos pieni lelu on hukassa. Esim. jouluna huomasin että vanhemman pojan uudesta autosta oli kaksi 2cm kokoista rengasta hukassa. Onneksi poika kuuli, kun ihmettelin missä renkaat ovat ja hän näytti mihin oli piilottanut ne. Ette arvaa missä ne oli. Saunan kiukaassa! Kyllä piti poikaa vähän torua, että sinne ei saa mennä mitään laittamaan. Tulipalohan siitä olisi voinut syttyä. Mutta sitten kuitenkin kehuinkin häntä kovasti, koska hän tämän piilopaikan kertoi. Muuten renkaita ei olisi ikimaailmassa löydetty. Vanhempi poitsu on kyllä hauska, kun jos hän joskus jotain tuommoista jäynää tekee (vaikka tietäisikin sen vääräksi) niin hän joka kerta käräyttää itsensä ja tulee kertomaan mitä on tehnyt. =D Noh, hyvä että ei ainakaan pelkää vanhempiaan, vaikka kyllä meillä yritetään kuitenkin kohtuu tiukat rajat pitää. x) Esikoinen oppi todella nopeaa pitämään pienet lelut poissa lattialta. Pienen pienet legotkin pitää nätisti pöydällä tarjottimilla. Jos joku tipahtaa lattialle, niin nappaa sen heti pois. Ja pienet lelut, jotka ovat lattialla, hän kerää kun vauva herää. Tämän hän oppi ihan hetkessä. Asiasta ei todellakaan tarvinnut tapella. =)

Mut olen siis välillä ihan tosi paniikissa ja tällä hetkellä minulla on vain yksi tavoite elämässä: pitää tuo vauva hengissä. Tietty vanhempikin lapsi, mutta ei hän mitään noin sekoa tietenkään enää tee. Esikoinen oli 1-2-vuotiaana hirmu menijä ja hänen kanssaan sai pelätä, että milloin hän loukkaa itsensä pahasti. Tosin ei hän loppupeleissä mahdottoman vilkas ollut, vaan hän tutki kaikkia ihme paikkoja taloissa. Viisaaksi on poika kyllä osoittautunut. 4-vuotiaana opettelee jo lukemaan ja osaa laskea jo tuhansiin! Ihan itse opetellut, koska on siitä kiinnostunut. Toki me tätä tuemme, mutta emme todellakaan ole häntä pakottaneet. Liikunnastakin hän pitää, mutta ei kuitenkaan perinteisistä jalkapallosta tai jääkiekosta. Voimistelu ja uinti ovat enemmän hänen mieleen. Pitää vain löytää se oma juttu. =) Tietty tuon ikäinen vielä on pieni ja mielenkiinnonkohteet vaihtuu vielä. 

 

Mut täytyy vain ajatella, että kaikkeni teen ja sen täytyy riittää. Uskon että pojilla on omat suojelusenkelit mukana. Loppujen lopuksi korkeamman kädessähän tässä ollaan. Olkaa hengessä mukana ja toivokaa että tuo vaihe menee kohta ohi. xD

Kuinka tehtiin äidinmaidonkorvike vuosisadan alussa

Piti ihan mielenkiinnon vuoksi tämä tänne kirjoittaa ja omistaa sille ihan oma postaus. Rakkaalla mummullani oli tapana kertoa tarinoita hänen nuoruudestaan. Elämä oli vuosisadan alussa karua ja lapsi- ja äitikuolleisuus oli valtava. Ei ollut neuvoloita eikä kunnon sairaaloita. Ihmetyttääkin, miksi niin monet ihmiset eivät arvosta sitä mitä nykyisin meillä on. Eniten suututtaa rokotusten vastustajat. Mummoni sisaruskatraasta 5/10 eli aikuisikään. Isäni ei koskaan tavannut isäänsä, koska isoisäni kaatui sodassa ennen isäni syntymää. Mummuni synnytti myöhemmin elämässään vielä toisen lapsen, mutta tyttö syntyi kuolleena. Siitä huolimatta mummuni oli maailman positiivisin ja auttavaisin ihminen. Ja maailman taitavin lastenhoitaja. Kaikki lapset pitivät hänestä.

 

Ennen vanhaan oli tietty tärkeää, että lapsi sai paljon rintamaitoa, koska ruokaa ei aina ollut tarpeeksi. Varsinkin sodan jälkeiset vuodet vaativat monen lapsen hengen. Tuolloin oli tapana imettää lasta 1-2v. Imetyksen epäonnistuminen ei ole äidin vika, mutta äidit ottavat sen aina raskaasti. Monet vannovat imetyksen nimeen, mutta joskus se ei vain kerta kaikkiaan onnistu. Itse yritän tukea aina näitä äitejä kovasti ja lohdutella. Nykyisin onneksi ei ole enää lapsen henki kyseessä, jos imetys ei onnistu. Vastikkeilla saa kyllä lapsen pysymään hengissä ja terveenä, vaikka äidinmaito onkin paras ravinto. Imetystä kyllä kannattaa ehdottomasti aina kokeilla. Outoa että joku päättää jo ennen synnytystä ettei imetä (sairaudet ovat tietty asia erikseen). Amerikassa tuntuu olevan muotia, että pumpataan maito ja juotetaan se pullosta. Mutta itse en tämän puolesta kyllä liputa, sillä imetyksessä lapsi saa kaipaamaansa läheisyyttä.

 

Ennen saattoi imetys jäädä siitäkin kiinni, että rinnan pää ei ollut kunnolla esillä. Ei ollut rintakumeja ym. Ennen oli kuitenkin yksi asia paremmin kuin nyt. Kylässä ihmiset auttoivat toisiaan. Nykyisin pitäisi muka jaksaa yksin eikä apua saa mistään. Jos imetys ei onnistunut, vauva vietiin naapuriin ja imetettiin siellä. Vauvojahan oli aina joka toisessa talossa. Mutta jos kuitenkin kävi niin, että rintamaitoa ei ollut saatavilla, keitettiin liemi kaurahiutaleista ja lehmänmaidosta.  Kaurahiutaleita keitettiin vedessä. Sitten hiutaleet siivilöitiin pois, jotta saatiin vain liemi. Sitten siihen lisättiin lehmänmaitoa. Tätä juotettiin vauvalle omatekoisesta tuttipullosta. En muista tarkkaan valitettavasti miten tutti tehtiin.. =/ Mutta muistelen, että siihen käytettiin nahkaa... Joka tapauksessa, tämmöistä äidinmaidonvastiketta ennen tehtiin ja hyvin kuulemma toimi. Vaikka harvoin tähän jouduttiin turvautumaan. Kuulostaa työläältä nykyihmisen korvaan, joka on tottunut että kaikki tehdään helpomman kautta. Mutta pakkohan se on, kun ei ole koko kylää auttamassa.

 

Mielestäni tuo "resepti" oli niin hauska, että piti tosiaan kirjoittaa ylös. ;)

Hauskoja vauvojen tapoja

Piti koota tähän muutamia hauskoja tapauksia, joita vauvat haluavat touhuta itsekseen. Vauvat ovat niin erilaisia. Jotkut syövät tuttia, jotkut peukaloa. Jotkut tarvitsevat yöllä unipupun, toiset rievun.

 

Yhdessä perheessä peukku oli vauvalle niin tärkeä, että vauva ei nukkunut ulkona vaunuissakaan ilman että peukku oli suussa. Äiti sitten keksi leikata hanskaan pienen reiän, jotta peukku saatiin suuhun talvellakin. Peukku oli suussa turvassa ja lämpimässä. Meilläkin nuorimmaiselle peukku on tosi tärkeä, mutta onneksi ulkona pärjää ilman. =D

 

Meidän juniorille sen sijana hiukset ja nauhat ovat tärkeitä. Mutta eipä niitä oikein sille voi antaa. Hän metsästää ympäritaloa hiuksia (8kk), käärii ne käden ympärille ja pistää peukun suuhun. Yäk. Joskus hän ryömii iloisena vastaan pölypallo suupielessä... Pöly ei onneksi vaarallista ole enkä sen takia ala joka toinen päivä imuroimaan. Pienten roskien takia kuitenkin on oltava hysteerisen varovainen, sillä juniori laittaa kaiken mahdollisen normaalia hanakammin suuhun. Pienet roskat esim. eteisestä on pop (koivun lehdet ym.). Yhteen väliin sidoin vahvan narun pinnasängyn pinnaan kiinni ja sitä hän piti kädessä iltaisin. Yöllä otin sitten sen pois, vaikka tuskinpa siihen olisi kuristunut.

 

Taaperon kanssa alkaa sitten usein tulla jo syömishulinat. Aletaan ronkeliksi ja vanhemmat stressaavat, että nyt lapsi kuolee nälkään. No eihän näin terveelle lapselle ruokalautasen edessä käy. Ei kannata lähteä mukaan kovin suuren hauskuutuskomiteaan ruokailun aikana. Yksi lapsi suostui syömään ruokaa vain jäätelötuutista saunan lauteilla! Jos jotain lelua pitää pöydällä ruokailun aikana, niin se ei minun mielestäni ole kovin paha.

 

Vauvojen pukeminen saattaa joskus olla kuin mustekalaa survoisi toppapukuun... Jossain perheessä lapsi puettiin pää alaspäin, joka oli hänestä mahdottoman hauskaa. x) En ole itse kokeillut.

 

Eri maissa vauvojen jokeltelu on ihan erilaista. Jos pääsee vertaamaan niin kannattaa kiinnittää huomiota. Meidän lapset ovat jokellelleet ihan erillä lailla kuin esim. ystäväni lapsi, joka asuu Belgiassa.

 

Tässä nyt oli muutamia vauvojen touhuja.

Jos tulee jotain hauskoja juttuja mieleen, niin laittakaa kommenttikenttään! ;)

 

Mukavaa joulun odotusta!

 

Päivärytmin siirtäminen

Tulipa tässä mieleen kirjoittaa näistä rytmien siirtämisistä, kun sopivasti siirryttiin kesäajasta talviaikaan. Kukahan noille vauvoille selittäisi, että nyt nukutaankin tunnin pidempään.. x) Vauvat ja pienet lapset heräävät yleensä aamulla aina samaan aikaan riippumatta nukkumaanmenoajasta. Tässä kuitenkin yksi vinkki miten kellojen siirtäminen ehkä onnistuu helpoiten vauvojen kanssa.

 

Jos vauvalla on ilmennyt jo tarkka päivärutiini (tai edes nukkumaanmenorutiini), niin sitä on helpoin siirtää vartti kerrallaan. Esim. jos vauva laittaa yöunille klo19, niin hän kellojen siirron jälkeen haluaakin laittaa klo18 nukkumaan (kesäajasta talviaikaan). Niinpä kellojen siirron jälkeen kannattaakin laittaa lapsi nukkumaan klo18.15. Seuraavana iltana klo18.30, sitä seuraavana klo18.45 ja sitten klo19. Jos tämä tuntuu ihan liian pikkutarkalta ja lapsi jaksaa valvoa, niin voihan tuota nukkumaanmenoaikaa siirtää jo heti puolella tunnilla eli laitetaankin klo18.30 nukkumaan kellojen siirron jälkeen. Yliväsynyttä lasta on vaikea saada nukkumaan. Toki mikään ei estä siirtämästä rytmiä suoraan tunnilla, mutta olen huomannut tässä viime vuosina, että tämä on kuitenkin mukavin tapa vauvalle. Parissa viikossa pitäisi rytmin kääntyä. Ja kannattaa aluksi itsekin laittaa vähän normaalia aikaisemmin nukkumaan, jos tietää että lapsi herää aamulla aikaisin.

Tämä 15min rytminsiirto pätee myös päiväuniin, mutta niille ei ehkä ole aivan niin justiinsa. Riippuu vauvasta.

 

Päivärutiiniehdotus n.6kk ikäiselle löytyy täältä.

Noin 1-vuotaalle täältä.

6kk tienoilla vauvoille alkaa vähän kuin itsestäänkin kehittyä päivärutiinia ja vanhemman tehtävä on pitää huoli, että siitä pidetään kiinni. Rutiinit tuovat lapselle turvallisuudentunnetta. Toki vauvoja on erilaisia, mutta uskaltaisin väittää, että jokainen hyötyy rutiineista. ;) Ainakin summittaisia kannattaa tehdä. Jos vauva alkaa nukkumaan samaan aikaan kuin vanhemmat, niin se on usein liian myöhään.

 

Jet lag

Rytmin siirtäminen pätee myös matkustettaessa. Monen tunnin aikaero tietty sotkee vauvan rytmin ihan täydellisesti, mutta jos matkustetaan maahan, jossa on +/- 1-2h, niin kannattaa ehkä tehdä niin, että eletään Suomen ajassa, jos reissussa ollaan vain viikko. Tämä on helpoin vauvalle. Jos herätään kuudelta aamulla, niin illalla laitetaan sitten vähän aikaisemmin nukkumaan. Rytmin siirtoa ei lyhyen loman aikana oikein kerkeä tehdä 15min kerrallaan. Ja vauvoille ei tule antaa mitään unilääkkeitä (ei edes antihistamiinia).

"Niin kiire ettei kerkeä syödä"

Varmaan jokaisessa perheessä otsikon lausahdus tuntuu ainaki jossain vaiheessa elämää tutulta. Halusin kuitenkin antaa tällekin aiheelle oman postauksen, sillä oikeanlainen syöminen on kuitenkin todella suuri voimavara. On ihana, että vanhemmat laittavat lapset aina itsensä edelle, mutta itsestäkin on pakko välillä huolehtia.

 

Usein käy niin, että kotiäidit eivät kerkeä syödä päiväsaikaan järkevästi, vaan syövät ehkä leivän silloin tällöin. Kahden lämpimän aterian valmistaminen päivässä on aika mahdoton homma joka päivä. Toki kannattaa suosia ruokia, joista riittää syömistä pariksi päiväksi, mutta toki samaan ruokaan alkaa pidemmän päälle kyllästymään. Varsinkin kun sit yleensä pyörittää samoja ruokia viikoittain ellei sitten iske älytön inspiraatio kokkailla mitä hienompia kokeiluja. Itse olen sitä mieltä, että kun perheessä on pieni vauva, niin valmisruokien käyttö on suositeltavaa välillä. Itsellä vain on se ongelma, etten oikein saa niitä syötyä. Luultavasti niissä on liikaa suolaa tai jotain..

Jos päivällä jättää monta ruokailua väliin, niin sitä tulee sitten ahmittua koko ilta sohvalla, kun on lapset saatu nukkumaan. Kaloreita tulee usein seuraavankin päivän osalta. Kuulostaako tutulta? Tämä on varma keino saada paino nousemaan. Vanha totuus on, että "syömällä laihtuu". Muuten metabolia hidastuu ja paino alkaa kertymään. Pieniä aterioita usein on keino, jolla harvoin pääsee lihomaan. Toki täytyy vähän katsoa mitä suuhunsa pistää. Imetyksen aikana en kyllä suosittele minkäänlaisia dieettejä, mutta painon ei ainakaan kannata antaa nousta. Ja ymmärrän kyllä, ettei pienten lasten vanhempi jaksa monta kertaa viikossa lähteä salille tai lenkille, kun lapset lopultakin on saatu nukkumaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko mahdollista elvyttää jokin vanha harrastus, joka on kenties nuoruudessa ollut ja pyytää vanhoja treenikavereita seuraksi. ;) Urheilu ei huononna imetystä ja synnytyksen lopputarkastuksen jälkeen uskaltaa treenata melkein mitä vain, jos kaikki on ollut ok.

 

Jos tuottaa vaikeuksia saada syötyä päivisin, niin voi tehdä esim. niin, että laittaa pöydälle jotain ruokaa, joka säilyy siinä pitkin päivää ja napsii sitten vähitellen, ettei pääse sokerit laskemaan. Ei tietenkään mitään karkkia tai sipsejä, vaan esim. hedelmiä. Omenan voi kuoria jo aamulla ja laittaa ilmatiiviiseen astiaan. Usein kun lapset ovat aamulla (hyvin) nukutun yön jälkeen iloisia ja aamiainenkin on saatu alas, niin siinä vaiheessa kerkeää hieman järjestellä päivää. Itse saan varsinkin aamuisin tehtyä eniten hommia, mutta myöhään herääjillä voi tietty olla vähän hankalaa. x)

 

Olen sellainen, että koko ajan täytyy touhuta ja jotain projektia täytyy olla käsillä, mutta huomaan että itsellänikin on usein ongelmia saada syötyä oikein kotona ollessa. Itse väsymys ei minua haittaa, mutta kyllä se stressiä aiheuttaa pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun on kaksi pientä lasta ja muutto. x) Mutta nyt on ihana ja iso talo! Stressissä tosin tulee vaistonvaraisesti syötyä väärin ja jopa ahmittua. Sinänsä jokin suru tai vastaava saa minut lopettamaan syömisen kokonaan. Stressi on vaarallinen ja huono ruokavalio aiheuttaa yleensä ongelmia jonkin ajan kuluttua. Esimerkkinä itsellä on löytyi uutena tuttavuutena närästys. Sekin vaiva kyllä hoitui aika helposti ihan vain sillä, että söin kaurapuuroa vähän väliä enkä päästänyt itseä liian nälkäiseksi. Ja kaikki rasvaiset ja sokeriset ruoat oli myrkkyä. Toki närästyslääkkeitäkin kannattaa kokeilla. Kun lapset ovat hieman kasvaneet, kostautuu huono syöminen useilla ihmisillä vasta sitten ja seurauksena voi olla kaikenlaisia ruoansulatusongelmia ja vatsakipuja, joita sitten saatetaan mennä lääkäriin asti selvittämään.

 

Että syökää hyvät ihmiset. =D

 

Yksi asia myös mitä arvostan on se, että tarjotaan apua. Ja ihmisten on otettava se apu vastaan! Tätäkin hienompi asia on se, että pyytää apua! En oikein osaa korostaa tarpeeksi, miten hieno asia avun pyytäminen onkaan. Läheinen sukulainen tai ystävä voi vaikka silloin tällöin tuoda litran maitoa kylässä käydessä ja tästäkin voi olla iso apu. Ja neuvoloistakin kannattaa kysyä apua eri tilanteissa. Se ei mitään maksa. En oikein ymmärrä semmoista, että on kunnian asia, että hoitaa koko huushollin itse. Mitä ihmeen väliä jollain kunnialla on!? Kunnian takiahan ne useimmat sodatkin on aloitettu. En hirveästi arvosta niitä perheitä, joissa vedetään itsensä ihan loppuun ja hoidetaan kaikki vaikka väkisin itse. Usein siinä saa enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaan. En vain yhtään tajua tuota kunnia asiaa. x) Siitä ei kyllä ole ikinä mitään hyvää seurannut. Elämää täytyy helpottaa aina kun vain mahdollista. Perfektionisteja ei arvosta kukaan. Pääasia että homma hoituu. En puhu nyt sitten yhtään laiskuudesta. Väsymys ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa. Itse laiskuus on sinänsä yksi rasittavimmista asioista elämässä, mutta en usko että lapsiperheissä ollaan laiskoja. ;) Itsestä ainakin on ihana auttaa muita, jos vain suinkin energiaa jää yli.

 

Meillä alkaa esikoisella olla pahin uhmaikä jo ohi ja hän on taas tavallaan oma ihana itsensä. x) Vaikka onhan se uhmaikä tärkeä vaihe. Tästä kirjoitinkin jokin aika sitten. Uhmaiässä on jotain kiehtovaa, mutta hermoja se toki vaatii. Huutokonserttiin on turha lähteä. Siinä menettää pelin samantien. Ja lasta pitää muistaa kehua usein, miten hieno poika/tyttö hän on taas tänään ollut, niin lapsi käyttäytyy mielellään hyvin, kun tietää että vanhemmat ovat ylpeitä. Aina kun vain on pienikin sauma, niin kehuja peliin. =) Pienet jutut tekevät arjesta ihanan.