torstai 23. kesäkuuta 2011

Pinnasängystä lastensänkyyn

Mielestäni tämä vaihe on paljon haastavampi kuin 6kk ikäisen nukuttaminen xD Varsinkin jos omaa tuommoisen Vaahteramäen Eemelin ku meillä. Mut noihin kyl törmää niiiin usein. ;) Lapsen voi siirtää "isojen lasten sänkyyn" kun siltä tuntuu. Meillä poika oppi 1v10kk ikäisenä kiipeämään pinniksestä pois ja oli se sen verran pelottavan näköistä, et äkkiä ostamaan laidallinen (jatkettava) sänky. Usein tämä tapahtuu juuri siinä 2v tienoilla. Mut ei ole väliä minkä ikäinen lapsi on.

Lapselle voi sanoa, että "nyt siirrytään isojen poikien/tyttöjen sänkyyn". Useinhan lapsi itkeskelee ennen nukkumaanmenoa, kun sängyn vaihtaa. Uusi sänky ei ole vielä "turvallinen". Pinnasängyssä on ollut mukava oma pesä. =) Ehkä tehokkain konsti jatkoa ajatellen on se, että vie vain lapsen aina takaisin sänkyyn, kun se sieltä pois nousee (myös päikkärit). Tätä voi joutua tekemään neljäkin tuntia illassa aluksi ja vähintään 2vkoa yleensä menee. Mutta tämän jälkeen on elämä usein taas helpompaa. Joskus tosin kestää kuukausia. Mutta mielummin niin kuin että nukuttaa lapsen 7v asti. x) Paitsi jos jaksaa, niin ei toki ole kiellettyä. =) Mutta kannattaa ottaa huomioon, että lapsi ehkä haluaa isompana yökyläilemään kavereiden luo ym. ja olisi tietty mukava, jos osaisi nukahtaa ilman vanhemman läsnäoloa.

Aluksi kuitenkin voi tehdä niin, että istuu sängyn vierellä kunnes lapsi nukahtaa. Varsinkin jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, jolloin hän yöllä havahduttuaan voi yksinkin jatkaa unia. Mutta suosittelisin, että lasta koskettaisi aika vähän, jottei hän totu nukahtamaan kosketukseen. Voi käydä rankaksi pidemmän päälle. Ja jos sängyn vierellä istuu, kunnes lapsi nukahtaa, voi siitä lähtä etenemään, niin että parin päivän päästä istuu tuolilla hieman kauempana sängystä. Siitä parin päivän/viikon päästä sitten tuoli on jo oven vieressä. Lopuksi pyritään lähtemään huoneesta. Riippuu lapsesta (ja vanhempien hermoista). Voihan sitä suoriltakin kokeilla sitä, että vie lapsen sänkyyn ja ite ulos, sitten vain aina palauttaa lapsen huoneeseen. Mutta semmoinen 2-vuoden ikäinen lapsi on vielä aika pieni, joten ei mitään paniikkikiirettä. =) Omassa tahdissa.
Yöheräämisiin suosittelen sitä, että vietäisiin lapsi sänkyyn ja itse pois, muuten voi tulla isoja ongelmia. Jos lapsen haluaa ottaa omaan sänkyyn, niin mikäs siinä, mut siitä pois opetteleminen on yleensä asteen verran hankalampaa.

Tässäpä pieni esimerkki meidän lapsosesta. Oishan näitä esimerkkejä vaikka kuinka monesta tapauksesta. x) Pitäisi muuten laittaa sekin tänne, kun poika oli 6kk ja vedettiin tuo nostelu-unikoulu. Kirjasin aika tarkkaan, miten se meillä eteni.. No mut kuitenkin, siis meillä kun poika siirtyi jokin aika sitten lastensänkyyn, aluksi kaikki meni hyvin. Sit hän huomasi, et hänhän pääseekin sängystä karkuun. Palauttaminen ei oikein onnistunut, koska siitä muodostui leikki. Aina nauraen hyppäsi sängystä pois ja juoksi takaisin. Ei edes kerennyt huoneesta ulos. Ihmettelin, et mikä se tämmöinen lapsi on joka vain nauraa. Mut sit hokasin, et ehkä hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan kodikkaaksi sängyssään, vaikka ensin niin vaikutti. Pinnasänky oli ollut niin mukava. Sit istuttiin sängyn vierellä "vahtimassa" et ukkeli pysyy makuultaan. Aina kun ponkaisi pystyyn, laitettiin takas pitkälleen. Usein menee 1-2h, mut vuorotellaan miehen kans. Toinen toisena iltana, toinen toisena. Joskus menee vain 15min. Yleensä tuo tuosta itsestään helpottuu ajan kanssa. Noin pieneltä lapselta ei voi vaatia, että hän osaisi käydä sängylle pitkälleen, vaikka olisikin omassa huoneessaan ja väsyttää. Iltarauhoittelut on älyttömän tärkeitä! Joillekin passaa iltasatu, joillekin laulu. Itselläni on tapana kiikkua lapsen kans kiikkutuolissa n.15min ja lauleskella ennen nukkumaanmenoa. Tällöin hyppimistä on melko vähän. Ja toki päivä- ja iltarutiinit on yhä hyvä muistaa. Helpottaa elämää ja tuo turvallisuuden tunnetta. Noh, sitten kun aloin edetä siihen, että siirryn sängyn viereltä pois, tuli äkäinen flunssa, antibioottikuuri ja päiväkodin vaihdos kesäksi. Toistaiseksi vielä istutaan samassa huoneessa. Liikaa en halua kerralla lapselle. Ja eipä tuo ole kovin paha 15min sängyn vierellä hengailla kunnes lapsi nukahtaa. Iltavillit vain ovat aika kuluttavia. x) Ois tietty hyvä,et lapsi nukahtais itse illalla eikä tarvisi aikuisen apua. Mutta tämäkin voi iän myötä rauhoittua itsestään.
Yli 2-vuotias alkaa olla jo sen verran vilkas, että voi olla vaikea koittaa enää mitään ihme konsteja. Jonkin verran joutuu alkaa tekemään jo kompromisseja. Kaksivuotiaalla alkaa pyörimään päivän asiat päässä helposti illalla ja on todella vaikea rauhoittua. Olen kauan miettinyt olisiko tähän jotain helpotusta, mutta usein käy niin, että mitään suurempia konsteja ei ole.

Ja turvallisuudesta vielä. Ostettiin portti lapsen huoneen oveen, jottei hän lähtisi yöllä hamuilemaan ja karkaisi ulos ym (osaa avata oven lukosta kun hakee ensin tuolin alle). Ovet on toki koitettu lukita mahdollisimman hyvin ja hellasta on sulakkeet pois yön ajan (meillä levyjen päällelaitto on jostain syystä niin hauskaa). Mut öisin kun lapsi herää, hän yleensä hakeutuu ensin vanhempien luo, harvoin pistää yksin ranttaliksi. Huomionhakuisuuttahan se enemmän on. Meillä yöheräämisiä harvemmin on. Ja tällöinkin lapsen voi viedä vain takaisin sänkyyn ja siellä pysyy. Se helpottaa huomattavasti elämää. =) Nuo iltavillit on enemmän se ongelma useissa perheissä.

Mut tällaista kivaa! Mukavaa juhannusta ja kesää kaikille! =) Pyrin laittamaan postauksia kesälläkin, mut vähän harvemmin kuitenkin.

3 kommenttia:

  1. Tuttavaperheessä on otettu hellasta nupit irti kokonaan. Niitä säilytetään sellaisessa paikassa, etteivät lapset niitä saa, mutta ovat kätevästi käden ulottuvilla, kun aikuinen tarvitsee. Siis nuppi vaan purkista, käännetään levy päälle ja nuppi takaisin purkkiin. Vinkkinä :)

    VastaaPoista
  2. Loistava vinkki, kiitos. =) Meidänkin levyissä tuo onnistuisi. Onneksi pikku-ukkeli nykyisin jättää levyt aika hyvin rauhaan. =) Ja kattilat kannattaa lapsiperheissä pitää tulella siellä takimmaisilla levyillä, ei etummaisilla. ;)

    VastaaPoista
  3. Voisin päivittää tähän semmoisen jutun, et meidän esikoinen on nyt 4,5v. Tekstissä kerron tuosta isompaan sänkyyn siirtymisestä ja miten hän aluksi tuli aina pois. Lapsen sänkyyn palauttaminen ehkä olisi ollut kaikkein tehokkain, sillä sängyn vieressä istuttiin monta kuukautta. Mutta meillä mentiin näin ja kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä. Yhtäkkiä poitsu sitten vain jäi itse sänkyyn ja vanhempi pystyi lähtemään huoneesta ulos. Poitsu taisi jopa itse sanoa, että mene vain pois minä nukun tms. =D

    VastaaPoista