Mahataudista

Jos lapsi alkaa ripuloida tai oksentaa, kannattaa hänet heti punnita. Näin lapsen mahdollista kuivumista on helppo seurata. Lääkäriin kannattaa myös aina ottaa mukaan neuvolakortti, jotta lapsen oletettua painoarvoa voidaan arvioida. Jos lapsi menettää painoa parin päivän sisällä, johtuu se aina nesteenpuutoksesta. Lapsen yleistilan lisäksi on hyvä seurata limakalvoja ja virtsantuloa. Alle 5% kuivuma (eli painonlasku) ei vielä haittaa. 5-10% kuivuma on korjattavissa kotona apteekista saatavalla ripulijuomalla. Yli 10% kuivuma vaatiin jo usein tiputusta. Tärkeä on saada lapsi juomaan. Laimennettu mehu on hyvä. Maito ei ole kielletty, mutta mahataudin aikana on aina jonkinasteinen ohimenevä laktaasin puutos, joten liika maidonjuonti ei ole hyväksi. Vettä välillä myös, mutta ei liikaa, sillä siinä ei ole elektrolyyttejä. Vissyvesi, limsat, omenamehu ja appelsiinimehu ovat liian äkäisiä, eikä näitä kannata suosia. Omat vanhemmat ovat parhaita kertomaan lapsen yleistilasta. Jos tuntuu, että lapsi on todella väsynyt ja "outo", niin kannattaa käytää aina lääkärissä. Usein virusmahataudit kestävät jopa 5päivää. Jos mukana on flunssaa, on kyseessä usein adenovirus. Jos lapselle nousee kuume ja ripuli pitkittyy, voi mahdollisesti kyseessä olla bakteerin aiheuttama tauti. Näitä kuitenkin saadaan yleisimmin ulkomailta. Jos lapsella näkyy verta ulosteessa, on hänet välittömästi vietävä lääkäriin, sillä kyseessä voi myös olla bakteeri. Nämä on kuitenkin hoidettavaissa. Tässäpä muutama vinkki näin keväiseen ripuliaikaan. x) Onneksi nykyisin on rotarokotteet. Se vasta on äkäinen tauti.

Alle 1-vuotiaan ravitsemus

Äidinmaito on vastasyntyneelle paras ravinnonlähde. Se mm. suojaa lasta bakteeri- ja virustaudeilta, on koostumukseltaan paras sekä edistää äiti-lapsi suhdetta. Lisäksi imetyksen on katsottu estävän äidin rintasyöpäriskiä sekä lapsen riskiä sairastua pitkäaikaissairauksiin (esim. tulehdukselliset suolistosairaukset).

Täysimetystä suositellaan Suomessa 6kk ikään asti. Sen jälkeen lapsi tarvitsee muutakin energianlähdettä. Vegaaniruokavalio ei ole tarpeeksi lapselle vaan lapsi tarvitsee paljon proteiinia. Yli 12v voi sitten jo päättää, mihin ruokavalioon haluaa siirtyä ym. Täysiaikainen lapsi tarvitsee rautalisää 6kk jälkeen mikäli hän saa juomaksi vain rintamaitoa. Rautaa saa myös lihasta. Ja karppaamista ei lapsille! Kovaa rasvaa ei lapsi tarvitse. Eikä myöskään raakaa sokeria, mutta hiilihydraatteja kuitenkin. Pehmeitä rasvoja lapset kuitenkin tarvitsevat.

Minusta on järkevää kuitenkin antaa vauvan maistella vähän joitain soseita 4kk iästä lähtien (keskosilla on tietty omat ohjeet), sillä usein tulee esim. 8kk neuvolassa vastaan lapsia, jotka eivät syö paljon muuta kuin äidinmaitoa ja tämähän ei yksistään riitä. Suurin osa kuitenkin onnistuu syönnissä varsin hyvin, vaikka vanhemmat usein panikoivatkin että lapsi ei syö kunnolla. Maistelu tarkoittaa siis sitä että pari lusikallista silloin tällöin, ei purkkitolkulla. Mutta jos maito ei riitä ja lapsi syö soseita hyvin, niin tottakai näitä saa antaa niin paljon kuin lapsi syö.

Imetystä suositellaan Suomessa 12kk asti. WHO suosittelee 2v asti, mutta harva siihen edes pystyy. Tämä pätee yleensä niissä maissa, joissa ei ole paljon ruokaa tarjolla. Yli 1-vuotiaalle suositellaan Suomen neuvoloissa rasvatonta maitoa, sillä äidin maito on erittäin rasvaista. Muutenkin rasvattomia tuotteita on hyvä suosia. Lapsi ei tarvitse kovaa rasvaa. 6-12kk aikana suositellaan osittaisimetystä. Yli 6kk ikäinen ei yleensä tarvitse enää yösyöttöä, vaikka siltä usein tuntuukin. Syöminen on yleensä enemmän tapa kuin nälkä. Riippuu tietenkin kuinka paljon lapsi syö kiinteitä. Kannattaa kuitenkin tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Mikään ei tietty estä imettämästä öisinkin vaikka 1-vuotiaaksi asti, jos äiti näin haluaa ja lapsi saa kuitenkin nukuttua. Uni on vauvalle myös erittäin tärkeää. Vasta-aineita on äidinmaidossa paljon 4kk asti. Tämän jälkeen vasta-aineet alkavat vähentyä ja vauva on kerennyt saada kaikki tärkeimmät vasta-aineet mitä äidillä on antaa. Mikäli äiti saa esim. uuden flunssan, johon hänellä ei ole vielä vasta-aineita, eivät nämä yleensä kerkeä muodostua ajoissa, jotta ne kerkeäisivät suojella vauvaa flunssalta vaan vauva saa saman taudin. Tavallinen nuhatauti ei kuitenkaan ole lapselle yleensä vaarallinen. Äidinmaito ei missään vaiheessa muutu kuitenkaan hyödyttömäksi tai tarpeettomaksi. Vitamiineja ym hyödyllisiä aineita on äidinmaidossa paljon. Vasta-aineista luin aikoinaan paljon eri lastentautien kirjallisuudesta. Olisi pitänyt ottaa lähteet ylös, mutta ne makaavat tietty nyt kirjastossa. Netistäkin löytyy artikkeleita, jos haluaa itse nähdä tieteelliset tutkimukset tarkemmin. Itseltä löytyi tämmöinen, jossa on tutkittu ihan kattavasti eri vasta-aineiden pitoisuuksia ja vaikutuksia äidin maidossa. Luulisi kaikkien kuitenkin tietävän ainakin jollain tasolla, että äidinmaito on aina paras ravinnonlähde vauvalle. Ja imetys suoraan rinnasta on aina paras, koska maito on tuolloin tuoreinta ja vauva saa läheisyyttä. Mutta minusta on hyvä idea pumpata välillä maitoa, jotta isäkin saa osallistua ruokintaan.

D-vitamiini lisää tulee antaa 2vkosta lähtien aina 3v asti. Tämän jälkeen tulee käytää vitaminoituja maitovalmisteita. Myös D-vitamiini lisäravinteena on kuitenkin suositeltavaa (myös aikuisille!)
D-vitamiinin lähteitä ovat mm. kala, kananmuna, broileri ja metsäsienet (ei alle 1v sieniä).

A-vitamiinia lapset yleensä saavat tarpeeksi (jopa liikaakin). Alle 1v ei suositella maksaruokia. Leikki-iässä max 2krt/kk. A-vitamiini varastoituu elimistöön pitkäksi aikaa. Tästä syystä mm. raskaanaolevian monivitamiinivalmisteissa ei ole A-vitamiinia.

Imeväisikäinen saa tarpeeksi kalsiumia (Ca) äidinmaidosta. Jos lapsi ei syö maitovalmisteita, tulee antaa kalkkilisää 500mg/vrk. Jos maitoa saa liikaa, voi kehittyä anemia. Tämä on yleisin syy noin 1v anemialle. Maidon juonti syrjäyttää syömisen eikä lapsi saa tarpeeksi muita aineita kuten rautaa. Mutta tätä varten saa litkiä kyllä aika paljon maitoa. Vastasyntynyttäkin voi aika huoletta syötellä 2h välein. Riippuu tietty paljon maitoa tulee ja muutenkin kaikki on ihmiskohtaista.

6kk lapsen energiantarve on n. 115kcal/kg/vrk. Vähitellen tarve vähenee. 4-6-vuotiaalla tarve on 100kcal/kg/vrk.

Painonnousun kehitys karkeasti:
1vko = syntymäpaino
4-6kk = 2x syntymäpaino
1v = 3x syntymäpaino

Alle 2v tulisi saada rypsiöljyä 2-3tl/vrk.

Proteiinin tarve 1-2g/kg/vrk. Tarvitaan mm. kudosten kasvuun ja uusiutumiseen (rakennusaineeksi). Proteiineja ei tule käyttää energianlähteenä. Proteiinit ovat erittäin tärkeitä esim. aivojen kehitykselle.

Rasva on vastasyntyneelle erittäin tärkeä energian lähde.

Rasvan ja proteiinin saannille on kuitenkin ylärajasuositukset. Loput energiantarpeesta on tultava hiilihydraateista. Alle 1v ei suositella suurta kuidun määrää, sillä se lisää ruoan tilavuutta, vähentää energiapitoisuutta ja näin ollen voi aiheuttaa ongelmia vauvalle.

Itse olen ottanut aika neutraalin kannan imetykseen, vaikka suosittelen sitä kyllä ihan kaikille. Mutta joudun niin paljon tekemisiin ihmisten kanssa, joilla imetys ei vain yksinkertaisesti onnistu ja äidit soimaavat tästä hirveästi itseään. Jos imetys ei meinaa onnistua, niin ensimmäiseksi kannattaa ehdottomasti kysyä apua esim. imetyspuhelimesta tai neuvolasta. Ettei tule liian helposti luovutettua. Mutta suurin osa äideistä, jotka eivät 6kk asti imetä, ovat yleensä yrittäneet mutta epäonnistuneet. Se on tietty vähän outoa sitten, jos päätetään jo ennen synnytystä ettei imetetä. Jos äidin sairaus tai lääkitys ym estää imetyksen, niin tämähän on ihan ymmärrettävää. Itse kannustan aina yrittämään. Jos ei onnistu, niin lapsihan tästä ei pilalle mene.
Nykyiset äidinmaidon korvikkeet ovat erittäin hyviä eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos näitä joutuu lapselle antamaan. Jotkut yrittävät vähän turhankin kauan imetystä, vaikka maitoa ei tule ja lapsen paino lähtee hälyttävästi laskuun. Näin ei saisi koskaan käydä.

Imetyksestä löytyy lisää asiaa täältä.

Vinkki: Jos lapsi pulauttelee maitoa kovasti, lisää maidon sekaan Maizenaa ja kuumenna! Tämä sakeuttaa maitoa, jolloin se pysyy helpommin sisällä. Ei koske rintamaitoa.

Kiinteistä:

-sotkeminen, leikkiminen, kokeilu kuuluvat asiaan
-lahjominen karkeilla ym tai uhkailu ei auta
-lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi (eikä perustella että "afrikan lapsilla ei ole ruokaa")
-ruokia, joiden syöntiä halutaan lisätä, tarjotaan mukavissa tilanteissa (esim. juhlissa)
-usein vaaditaan 10-15 maistelukertaa ennen kuin lapsi alkaa pitämään ruoasta
-jos lapsen annettaisiin päättää, hän söisi vain tuttuja makuja kuiten esim sokerisia ruokia
-mehupullon ja suolan välttäminen
-monipuolinen ruokavalio ja säännölliset ateriakerrat
-yhteiset ruokailukerrat


Esimerkki yli 7kk ikäiselle:
aamupala: puuro tai velli
lounas: peruna/kasvis/riisi ja liha/kala/kana/kananmuna
välipala: marjat, hedelmät, kiisselit
illallinen: kts lounas
iltapala: puuro tai velli

Lähde: Lastentautien erikoislääkäri Marja Ojaniemi

Paras vinkkini on, että jos imetys ei onnistu, niin kannattaa ensin hakea siihen tukea ja apua. Jos maito yksinkertaisesti vain loppuu, niin ei koskaan saa soimata tästä itseä eikä ottaa muiden tyrkytysneuvoja negatiivisesti. Mikäli imetys onnistuu, niin suosittelen imettämään vauvaa 1v asti, mikäli se suinkin on mahdollista. Mutta nämä ovat vain minun vinkit.

Media ja 0-2v

0-1-vuotias

Jo vastasyntynyt nauttii musiikista, etenkin sellaisesta, jota äiti on kuunnellut raskauden loppuvaiheessa. Kauneinta musiikkia vauvalle on vanhempien laulu, mutta moni vauva kuuntelee mielellään myös muuta rauhallista musiikkia. Kovat, yllättävät äänet puolestaan pelottavat lasta. Värit ja selkeät kuvat alkavat kiinnostaa vauvaa viimeistään muutaman kuukauden iässä, etenkin iloisia ihmiskasvoja muistuttavat kuvat ovat tavallisesti mieluisia. Lähellä vuoden ikää lapsi selailee tavallisesti mielellään yksinkertaisia kuvakirjoja. Hän tutkii maailmaa kaikilla aisteillaan, joten parasta luettavaa lapselle ovat paksusivuiset pahvi- tai kangaskirjat. Niitä saa maistella rauhassa.

MLL:n sivuilla oli muutama vinkki:

• Ota vauva syliisi ja tanssi vauvalle mieluisan musiikin tahdissa.
• Lorut ja runot tukevat lapsen puheen kehitystä. Tietyn lorun liittäminen hoitotoimiin, kuten nukkumaanmenoon, voi auttaa vauvaa hahmottamaan päivärutiineja. 

Meidän ukkeli oli vauvana sellainen, että sylissä piti hyppyyttää koko ajan. Varsinkin minun. Taisi äidinmaidon tuoksu haitata vieressä. Tein usein niin, et laitoin jotain mukavaa musiikkia taustalle ja tanssin monta tuntia päivässä vauva sylissä. Paljon paremmin jaksoi. =D
Unilaulu meillä on ollut aina. Nykyisin kun sen laulaa kerran, niin poika jo hieroo silmiä ja haukottelee. =D

1-2-vuotias

Kiinnostus kuvien tutkimiseen jatkuu. Lapsi jaksaa tavallisesti keskittyä seuraamaan yksinkertaista tarinaa kuvakirjasta. Aikuinen voi tukea lapsen puheen kehitystä nimeämällä kuvista asioita ja esineitä. Lapsi innostuu musiikista ja voi aikuisen tuella eläytyä musiikin tunnelmaan liikkeillä ja taputuksilla. Välkkyvä kuvaruutu kiinnostaa lasta, mutta pieni taapero ei tarvitse televisiota tai tietokoneita kehityksensä tueksi. Päinvastoin jopa lapsille suunnatut ohjelmat saattavat tässä ikävaiheessa olla taaperolle vielä liian monimutkaisia ja nopeatempoisia. Lapsi kiinnittää huomion lähinnä vain väreihin ja vilkkuviin valoihin eikä niinkään itse ohjelmaan.

Pari MLL vinkkiä:

• Huolehdi siitä, että televisio ei ole jatkuvasti päällä.
• Katselkaa yhdessä perheen ja sukulaisten valokuvia. Lapsi nauttii, kun hän tunnistaa tuttuja kasvoja. Kaukaisemmatkin sukulaiset pysyvät tällä tapaa lapsen mielessä.

Meillä on 1h/pvä telkkarinkatsomisraja. Joissain maissa ei suositella telkkaria alle 3-vuotiaille, sillä aivot kehittyvät silloin eniten. Useita tutkimuksia olen netistä löytänyt, joissa kerrotan telkkarin haitoista. Onhan se totta, että telkkarinkatsominen on tosi immobilisoivaa ja aivoja ärsyttävää. Mutta kaikkea kohtuudella. =) Meillä ainut ohjelma, mikä kelpaa, on Fröbelin palikat. =D Ja siinä kyllä tulee jumpattuakin samalla. ;) Lisäksi on aika juhlahetki itselle, jos saa tunnin päivässä lapsen olemaan rauhassa yhdessä paikassa. Siinä kerkeää esim. laittaa ruokaa pikaisesti ja syödä. =)

Psykologian tohtori Tarja Salokoski on tehnyt aiheesta väitöskirjan Jyväskylän yliopistosta sekä psykologian tohtori Vappu Viemerö Åbo Akatemiasta. Vimerö on erityisesti tutkinut konsolipelien antamaa väkivaltaista vaikutusmallia.

1-2v kehityksestä

Tässä on MLL sivuilta tiivistelmää, miten lapset yleensä kehittyvät 1-2v aikana. Jokanen lapsi kehittyy tavallaan eikä lapsia kannata liikaa verrata toisiinsa. Mainitut iät ovat vain suuntaa antavia. Ja esim. keskoset kehittyvät omaa tahtiaan.

• Lapsi leikkii jo joitain aikoja itsekseen, mutta haluaa välillä käydä tankkaamassa turvaa vanhemman tai hoitajan sylissä.
• Ikäkauden alkuvaiheessa lapsella on usein rajaton itseluottamus ja halu valloittaa maailma. Muutaman kuukauden kuluttua lapsi voi muuttua araksi, vanhempiin takertuvaksi ja alkaa vierastaa perheen ulkopuolisia. Itsevarmuus lisääntyy lähempänä 2-vuotispäivää.
• Oma riepu, pehmolelu tai tutti on usein tärkeä unien aikana tai vanhemmista erossa ollessa.
• Lapsi pelkää kovia ääniä ja putoamista (tai sitten ei xD)
• Useat oppivat kävelemään 1½ vuoden ikään mennessä. Käveleminen varmistuu vähitellen.
• Kun liikuntataidot kehittyvät, lapsi alkaa kiipeillä, juosta, kurotella ja heitellä tavaroita.
• Liikkuvan lapsen turvallisuus on varmistettava.
• Lapsi nauttii toisten lasten seurasta, mutta saattaa kohdella kavereita kovakouraisesti.
• Suosittuja leikkejä ovat kurkistus- ja taputusleikit, esineen ottaminen ja antaminen sekä leikkilorut ja vähän myöhemmin mielikuvitusleikit.
• Mieluisia leluja ovat palikat, perässä vedettävät lelut, pallo, kodin tavarat ja kirjat. 1½-vuotias alkaa kiinnostua nuppipalapeleistä.
• Lapsi sanoo yksittäisiä merkitseviä sanoja, jotkut jo yksinkertaisia lauseita.
• Puheen kehitystä edesauttaa esineiden nimeäminen, puhuminen ja yhdessä lukeminen.
• Lapsi ymmärtää enemmän puhetta kuin tuottaa sitä itse.
• Lapsi kasvaa vuodessa n. 10–12 cm ja paino lisääntyy n. 3 kg.
• Hampaita puhkeaa lisää. Ikäkauden lopulla niitä on kaikkiaan jo 16–20.
• Potalla istumista voi harjoitella, mutta vielä ei tarvitse odottaa kuivaksi oppimista.
• Osa lapsista nukkuu kahdet päiväunet, useimmilla toiset unet jäävät pois ennen toista syntymäpäivää.
• Lapsi alkaa harjoitella itse syömistä, kupista juomista ja vaatteiden riisumista.
• Ikä on sopiva tutista ja tuttipullosta luopumiseen.

Vesirokko

Vesirokkovasta-aineita on noin 90% suomalaisista. Suuri osa on sairastanut taudin todella lievänä tai oireettomana. Vesirokko on lapsille melko vaaraton tauti, mutta voi aiheuttaa ikäviä jälkikomplikaatioita. Nykyisin ei enää suositella mitään "vesirokkokutsuja", joissa terveitä lapsia hinkataan sairasta vasten, jotta saadaan tauti tartutettua lapselle ja näin ikään elinikäiset vasta-aineet. Tällä tavoin saadaan lapselle usein todella vaikea tauti ja lapsi kärsii kivuista, kutinasta ja tuskaisesta olosta viikon. Usein lapsi saa taudin joka tapauksessa tarhasta tai koulusta ja sairastaa taudin lievänä.

Vesirokkoon on kehitetty hyvä rokoite, jonka voi ottaa yli vuoden ikäisille. Kannattaa kuitenkin ottaa kaksi piikkiä, sillä yksi ei takaa 100% tehoa. Sikiölle vesirokko on vaarallinen ja voi aiheuttaa vakavan kehitysvamman. Siksi äidin on varmistettava, että on sairastanut vesirokon. Tämä kannattaa tehdä jo ennen raskaaksituloa, sillä raskaanaolijoita ei enää voi rokottaa. Tautia voidaan lääkitä, mutta tämä ei enää sikiötä pelasta. Tosin sikiön vammautuminenkaan ei ole varmaa. Terveyskeskuksessa voi otattaa vasta-aineet ja jos ne ovat negatiiviset, kannattaa rokoite ottaa. Jos raskaanaollessa on ollut vesirokkoaltistuksessa, on otettava yhteys terveyskeskukseen ja verinäytteet on tehtävä päivystyksellisesti, sillä lääkehoito on aloitettava parin päivän sisällä altistuksesta. Vesirokon inkubaatioaika (eli aika altistuksesta oireisiin) on vajaa pari viikkoa. Tauti voi tartuttaa jo pari päivää ennen oireita. Jos haluat lapsellesi rokotuksen, ota yhteys terveyskeskukseesi.

Jos ihminen on sairastanut vesirokon, voi hän aikuisiässä saada vyöruusun, joka on erittäin kivulias, toispuoleinen ihottuma. Tämä johtuu siitä, että vesirokkovirukset jäävät kytemään hermosoluganglioihin ja voivat aktivoitua sieltä. Uutta vesirokkoa ei kuitenkaan ihminen voi sairastaa. Jos joku niin väittää, on kyseessä ollut eri tauti (esim enterorokko).

Lähde: Lastentautien erikoislääkäri Marjo Renko

Rokoteohjelmaan kuuluvat rokotukset 1.1.2005 alkaen:

Ikä	Rokote
<1 vko	Tuberkuloosi (BCG), vain riskiryhmille
3 kk	Yhdistelmärokote (kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-polio-Haemophilus influenzae tyyppi b-bakteeri -rokote eli DTaP-IPV-Hib)
5 kk	Yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib)
12 kk	Yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib)
14-18 kk	Tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote (MPR)
4 v	Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-poliorokote (DTaP-IPV)
6 v	Tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote (MPR)
14-15 v	Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä -tehosterokote (DTaP) Soluton hinkuyskärokoite aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia, mikä tekee tehosterokotusten annon mahdolliseksi. Lisää tietoa rokotuksista mm. Pilittipiirin sivuilta, Rokote.fi ja THL:n sivuilta.

Urheilu raskaanaollessa ja synnytyksen jälkeen

Urheillessa kannattaa kuunnella omaa kehoaan. Raskaanaollessa voi urheilulajeja aika vapaasti harrastaa sinne viikolle 16 asti. Vauva on hyvin suojassa mahassa ja jopa kontaktilajitkin voivat tulla kyseeseen (jalkapallo, jääkiekko). Sen jälkeen on kuitenkin oltava varovainen, sillä sikiön syke on aina paljon korkeampi kuin äidin. Äidin syke olisi hyvä pitää siinä max 140 toisella raskauskolmanneksella ja sen jälkeen. Jos syke ylittyy alkaa sikiön syke olla pitkälti yli 200 eikä semmoisella sykkeellä ole kivaa kellään. Sikiön syke kuuluu kyllä olla huomattavasti korkeampi kuin äidin (140-150), mutta yli 200 ei mielellään pitkään. Viimeisellä raskauskolmanneksella on huolehdittava riittävästä ravinnonsaannista ja liika urheilu on haitaksi sikiön kasvulle. Iskuja maha kestää yllättävän paljon. Suurienergiset vammat, kuten liikenneonnettomuudet, voivat aiheuttaa esim istukan irtoamisen. Potku mahaan taas ei yleensä aiheuta mitään, mutta tottakai kaikkia iskuja pitää välttää ja varoa! Kuntosalilla voi hyvinkin käydä, mutta kannattaa välttää vatsaontelonpainetta nostavia liikkeitä. Personal trainereilta saa hyviä ohjeita.

Jälkitarkastuksen jälkeen (1kk) voi jo aloittaa kevyen liikunnan kuten kävelylenkit, jos kaikki on mennyt hyvin. Tämä pätee myös keisarileikkauksella synnyttäneisiin. 3kk jälkeen voi jo alkaa harrastella kunnolla. Jos synnytyksen yhteydessä tai jälkeenpäin on ilmennyt jotain komplikaatioita, kannattaa olla varovaisempi. Oma keho kyllä kertoo, mikä on hyvä. Liian aikaisin aloitetussa rankassa urheilussa on se riski, että myöhemmin tulee kohdunlaskeuma, joka on hoidettava kirurgisesti. Jos urheillessa tuntuu ylivoimaisen raskaalta tai heikottaa, niin on suoritus keskeytettävä välittömästi. Vängellä ei kannata tehdä, niin kuin ehkä normaalisti. ;) Urheilu pitää muistaa aloittaa varovasti, sillä keho on kokenut kovia synnytyksessä ja lihakset eivät ehkä ole entisessä kunnossaa, vaikka taukoa ei olisikaan tullut paljon. Vatsarasva ei lähde pelkkiä vatsalihaksia tekemällä. Ensin kannattaa aloittaa kävely/hölkkä, jotta rasva palaa. Tottakai lihasmassan kertyminen kiihdyttää kehon aineenvaihduntaa, mutta pelkkä vatsalihastenteko ei tuota hyviä tuloksia. Tärkeää on muistaa syvät lantionpohjalihakset. Niiden treenaus estää mm. kohdunlaskeumaa ja virtsaongelmia. Mikään kiire ei rasvanpolttamisella synnytyksen jälkeen ole. Ei mitään Hollywood ihmedietejä ainakaan ekaan kolmeen kuukauteen. Imetys polttaa kaloreita suunnilleen 200kcal/pvä ja huomattava osa naisista menettää raskauskilot ihan huomaamattaan. Omasta kunnosta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää. Se auttaa myös jaksamaan. =)

Hyviä urheilulajeja ovat esim kävely, hölkkä (ei mikään maraton), uinti, henkilökohtaisesti rakennettu kuntosaliohjelma ym. Lastenvaunujen kanssa on hyvä lenkkeillä ja samalla voi tehdä erilaisia lihasliikkeitäkin (kuten askelkyykky). Vauvajumppiakin on useimmilla kuntosaleilla. Niitä kannattaa käydä testaamassa. Kannattaa ottaa myös kaverit mukaan. Netistä löytyy myös paljon eri keskustelupalstoja, joilta voi löytyä mammaseuraa oman kotikaupunkinsa alueelta. Rohkeasti mukaan vain. =)

Kymmenen kysymystä vauvan unesta

      1. Kuinka paljon vauvat nukkuvat? 

Vastasyntynyt voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa, mutta unen määrä vähenee nopeasti. Kuukauden iässä se on 16 tuntia, puolivuotiaana 13–14 tuntia. Uni jakaantuu ensimmäisten elinkuukausien aikana tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön.

2. Kuinka monet vauvat heräilevät öisin?

Australialaisen tutkimuksen mukaan 4–6 kuukauden ikäisistä vauvoista 40 prosenttia herää 1–2 kertaa yön aikana. 9,1 prosenttia herää 3–4 kertaa yössä, vielä useammin herääviä on huomattavasti vähemmän. Noin puolet vauvoista ei heräile öisin. 

3. Miksi yksi vauva on hyvä nukkuja ja toinen heräilee alinomaa? 

Mitä nuorempi vauva, sitä epäsäännöllisempi rytmi. Keskushermoston kehitysaste on tärkein univalverytmin säännöllisyyteen vaikuttava tekijä. Joillakin vauvoilla vuorokausirytmi säännöllistyy jo kahdeksanviikkoisena, toisilla vasta noin 16 viikon iästä alkaen.

Myös muut biologiset tekijät, kuten vauvan synnynnäinen temperamentti, vaikuttavat rytmisyyden kehittymiseen. Jotkut lapset ovat rytmiltään tasaisempia ja ennustettavampia kuin toiset.

Luomalla selkeät erot yön ja päivän välille vanhemmat voivat auttaa vauvaa kehittämään ja vakiinnuttamaan vuorokausirytmiään. Esimerkiksi päivällä verhot ovat auki ja jutellaan, illalla ja yöllä ollaan hämärässä ja hiljaa.

4. Onko nukuttaminen huono tapa?

Vastasyntyneistä 90–95 prosenttia tarvitsee vanhemman syliä nukahtamiseen. Toisaalta on huomattu, että esimerkiksi puolivuotiaat yöheräilijät ovat usein juuri näitä syliin nukutettuja lapsia. Jos yöheräily on ongelma, vauvaa voi totuttaa nukahtamaan itsekseen.

Vauvan voi antaa nukahtaa rauhassa, kun hän viihtyy väsyneenä sängyssä itsekseen. Vauvaa ei kannata päästää hätääntymään, koska silloin nukahtaminen vaikeutuu entisestään. Hyvä yöuni perustuu aina turvallisuuden tunteeseen: vauvan pitää voida luottaa siihen, että apua on saatavilla myös öisin. Useimmat vauvat oppivat itsekseen nukahtamisen taidon puolen vuoden iän jälkeen. Jos vauvalla ei ole yöheräilytaipumusta, ei ole syytä välttää syliin nukuttamista.

5. Mikä on vauvalle paras paikka nukkua?

Vauvan nukkumapaikka on perheen arvovalinta. Vauvat ovat yksilöitä, eikä yhtä oikeaa paikkaa ole.  Perheen paras nukkumispaikka selviää vain kokeilemalla. Tärkeintä on hyvä olo, mieluiten kaikilla.

Jos vauva nukkuu pitkät yöunet juurikaan heräämättä, omassa huoneessa nukkuminen voi onnistua. Vanhemmilla on oma rauha, mutta toisaalta yösyötöt voivat olla raskaita. Ja jos vauvalla on yöllä hätä, vanhemmat eivät välttämättä kuule sitä helposti.

Jos vauva taas heräilee öisin paljon, läheisyys voi helpottaa sekä lasta että vanhempia. Levoton lapsi nukkuu perhepedissä ehkä paremmin kuin omassa sängyssä. Vanhempien uni voi tosin olla kevyttä. Äidin väsymystä saattaa toisaalta vähentää se, että hän voi itsekin puoliunessa rauhoitella ja imettää vauvaa.

Vaihtoehtojen välimuoto on lapsen oma sänky vanhempien huoneessa. Syöttäminen on helppoa, kun vauva on lähellä, mutta vanhemmat saavat kuitenkin nukkua rauhassa omassa sängyssä. Varsinkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla omassa sängyssä nukkuminen on turvallisempaa kuin vierekkäin nukkuminen.

6. Muuttuuko uni, kun vauva kasvaa taaperoksi?

1–2-vuotiaan vuorokausirytmi on jo vakiintunut ja yöheräilyt vähenevät selvästi. Suurin osa nukkuu vielä 1–2 päiväunet. Kuitenkin tutkimusten mukaan yksivuotiaista vielä noin puolet tarvitsee vanhemman fyysistä läheisyyttä kyetäkseen nukahtamaan. Vauvaiässä tavallisin ongelma on yöheräily, mutta leikki-iässä korostuvat nukkumaan menemisen vaikeudet.

7. Miten syöminen vaikuttaa uneen?

Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä. Näläntunne on yksi tärkeä syy pienen vauvan yöheräilyyn, mutta kiinteän ruoan myötä heräily yleensä vähenee.

8. Entä tutti?

Suositusten mukaan tutin käyttö vähentää kätkytkuoleman vaaraa ja yöheräilyä, joten unen kannalta sillä on edullisia vaikutuksia.

9. Kuinka luon vauvalleni hyvät nukkumisolosuhteet?

Vauvan temperamentin tunteminen auttaa. Yksi kaipaa paljon virikkeitä päivisin malttaakseen illalla nukkua. Toinen menee ylirasitustilaan, jos päivällä on ollut liikaa touhua. Yksi kaipaa joustavuutta, toinen säännöllisiä rituaaleja. Unipäiväkirjan pito auttaa vanhempia. Jos yö oli hyvä, niin millainen oli sitä edeltävä päivä? Jos yönukkuminen oli vaikeaa, mitä tapahtui päivällä?

10. Voidaanko vauvan unihäiriöitä hoitaa?

Unirytmin ongelmat alle 1-vuotiailla liittyvät voimakkaasti keskushermoston kehittymättömyyteen. Siksi univalverytmin ongelmia on vaikea hoitaa ennen vuoden ikää. Toisaalta rytmiin vaikuttavat monet ympäristötekijät, ja niitä voidaan muokata nukkumisen kannalta edulliseen suuntaan. Esimerkiksi äänet, valo, virikkeet ja vuorovaikutus vaikuttavat rytmin säätelyyn.

Vaikka yöheräily sinänsä on tavallista vielä kahden vuoden ikään saakka, siitä voi muodostua ongelma, jos vauva toistuvasti herättää vanhemmat yöllä. Tilannetta voi yrittää korjata kuuden kuukauden iän jälkeen auttamalla vauvaa tuudittautumaan itse takaisin uneen heräämisen jälkeen. Ei-toivotuista nukkumistavoista, esimerkiksi toistuvasta yösyötöstä, saa ja voi opetella pois.

Opetteluvaiheessa on hyvä muistaa, että vauvalla ei ole mitään hätää itkiessään, jos aikuinen on lähellä rauhoittelemassa. Tärkeintä on välittää vauvalle tunne, että yöllä on turvallista ja apua on saatavilla, mutta silloin ei puuhastella vaan nukutaan.

Asiantuntijana lasten unihäiriötä tutkinut lääkäri Juulia Paavonen.