keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Imetyksestä

Suosittelen kaikkia äitejä kokeilemaan imetystä jos se vain on mahdollista. Jos yrittää kaikkensa, mutta homma ei suju, ei kannata kuitenkaan masentua. Pääasia että yrittää. Ja helpolla ei kannata luovuttaa, apua löytyy.

Muutama hyvä vinkki:

Imetyksen tuki ry

www.imetys.fi sivuilta löytyy niin paljon tietoa, etten ala sitä tänne kopioimaan. Apua löytyy kyllä joka lähtöön.

Jos rinnanpäät rikkoutuvat, suosittelen apteekista saatavaa Lansinoh voidetta ja rintakumeja, joita saa päivittäistavarakaupoistakin. Vanha kansa kehottaa laittamaan viileitä kaalinlehtiä liiveihin rintojen päälle. Itsellä tämä ainakin toimi. Rintojen kuumotus ja pakotus loppui melkein kokonaan.

Imetystä opetetaan myös jo sairaalassa paljon. Kannattaa siellä ottaa kaikki apu vastaan. Ihmisillä kun ei ole enää oikein mitään "alkukantaisia vaistoja" olemassa vaan kaikki on opeteltava. Itse koin sairaalassa viimeisenä päivänä oikean ahaa-elämyksen, että näinhän se menee. Vauvan päästä saa ottaa ihan kunnolla kiinni ja tunkea tissiin suuhun. Imetyksessä lapsi myös tankkaa läheisyyttä.

Äidinmaitoa voi myös pumpata ja juottaa tuttipullosta. Tämä on sikäli kätevää, että isäkin voi osallistua ruokailuun. Ja äiti saa käydä kaupassa rauhassa. Tuttipulloahan voi pitää vaikka kerran päivässä kaverina, jottei imetyksen jälkeen tule ongelmaa, että mites nyt juodaan. Moni vauva kuitenkin valitsee mielummin tissin. Kivempihan se niin on kaikille, jos imetys vain onnistuu. Äidinmaito on aina paras, mutta ei korvikekaan myrkkyä ole. Sitä voi antaa, mikäli äidinmaito ei ole vaihtoehto. Tarviihan lapsi kuitenkin ruokaa. Ja läheisyyttää saa sylissäkin.

Jos voi imettää lasta 1v asti, niin hyvä juttu. Mutta sen jälkeen se on vähän turhaa, sillä hyviä vasta-aineita ei maidossa enää juuri ole. Tämä opetettiin moneen kertaan lastentaudeilla. Mutta jos haluaa imettää, niin siitä vain. Äidinmaito on kuitenkin vähän turhan rasvaista tänne Suomen kamaralle, jossa ei kärsitä nälästä. Yli 1v tissilapset kärsivät usein anemiasta, koska eivät saa tarpeeksi rautaa. Lisäksi maito aiheuttaa herkästi ummetusta.
 
"Jo muinaiset kreikkalaiset..."

Entisvanhaan oli tapana imettää lasta 4h välein, ei useammin. Olen huomannut, että osassa sairaaloista on vieläkin tämä käytäntö. Juotetaan vain vettä, jos vauva itkee. Mielestäni tämä on aika antiikin aikaista, sillä on todella vaikea sanoa paljonko lapsi saa tissistä maitoa irti. Enkä ole löytänut oikein mitään tutkimustietoa, miksi lapsi ei saisi saada maitoa usein. Imetystä voi kokeilla kun vauva haluaa. Usein vastasyntynyt aukoo vain suutaan tissiä hamuten, ei välttämättä itke. Pulloruokinnalla tietää millilleen paljonko lapsi on juonut, mutta suoraan tissistä tulleena se ei olekaan enää helppoa. Joten parempi vain antaa maitoa, kun lapsi haluaa. Voihan se olla että lapsi ei ole jollain kerralla saanut paljon tissistä irti. Mutta tissin ei tietenkään kannata olla ainut lohduttaja. Kyllähän sylikin riittää.

Joissain maissa on tapana, että lapselle ei anneta maitoa pullosta syntymän jälkeen (esim. Norja). Odotetaan äidin oman maidontuotannon alkamista. Terve lapsi pärjää pari päivää ilman maitoa juomansa lapsiveden ja rasvavarojen turvin. Tämä juontuu siitä, että satoja vuosia sitten oli vain pakko odottaa äidin maidonnousua. Että ei ainakaan kannata panikoida maidon kanssa. Mutta mielestäni on mukava, että vastasyntynut saa huikan pullosta, jos äidin maidontuotanto ei ole vielä käynnistynyt (varsinkin sektion jälkeen).

Alle 1-vuotiaan ravitsemuksestakin voi lukea lisää imetyksestä. Onhan se vähän niin kuin se pääasiallinen juttu. Imetyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan enkä tietty blogiin jaksa perusteellisesti joka kiveä kääntää. Lähinnä vain vinkkeinä nuo tukisivut, jotta kaikki voisivat ainakin kokeilla imetystä. Jos ei onnistu, niin ei saa soimata itseä.

Muutama ihminen on kauhistellut että eihän yli 6kk ikäinen voi selvitä yöltä syömättä. Terve lapsi selviää. Moni myös päivittelee, että täytyyhän lapsen saada ruokaa yöllä, kun aikuinenkin tarvii. Ei aikuisen kuulu nousta keskellä yötä syömään kanankopia... Eräs vanhempi sanoi että hänen on pakko nousta joka yö hakemaan vesilasi keittiöstä.. Entä jos nostaisi sen siihen yöpöydälle. Ja onko tämäkin vain tapa? Vai pitäisikö päivällä juoda enemmän ettei yöllä janota. Ja kannattaa tsekata sokeriarvot. Eihän lapsi herkästi imetyksestä luovu, mutta mikä on oikea tarve. Läheisyyttä voi muutenkin antaa. Minä olen suuri unihygienian kannattaja, koska unettomuus aiheuttaa suuria ongelmia elämässä. Sekä lapsille että aikuisille. Mutta jos ihminen on tyytyväinen ja pirteä noustuaan yöllä pari kertaa, niin tottakai näin voi jatkaa.

Yksi tuskallisimmista uutisista oli, kun eräs äiti kertoi, että lopetti imetyksen koska se vei seksihalut ja mies ei kestänyt olla ilman. Jos on hyvä parisuhde niin kestää tämmöisen pienen pätkän! En moisen syyn takia uhraisi toimivaa imetystä! Sama joidenkin julkkisten kanssa, jotka eivät edes yritä. En ymmärrä miksi. Imetyshän on yksi ihanimmista kokemuksista. Mutta en edelleenkään soimaa niitä, jotka yrittävät tai haluaisivat mutta eivät pysty. Sekin riittää että yrittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti