Pottatreeniä

Suurin osa lapsista oppii potalle 2-3v. välillä. Alle 1-vuotiaanakin se on kyllä mahdollista (ei ehkä täysin kuivaksi). Pottatreenin kanssa ei kannata hätäillä. Lue milloin lapsi on valmis. Joskus lapset vain yhtäkkiä  innostuvat potasta ja oppivat nopeasti kuviksi. Hoputtaa ei kannata. Esimerkin katsominen vanhemmilta lapsilta on usein tehokas. 

Kun mietit, onko lapsesi valmis potalle, mieti näitä (nämä nyt on aika selkeitä):
- Lapsi pysyy kuivana vähintään 2h päivästä tai on kuiva herättyään
- Suolentoiminta on säännöllistä ja ennustettavaa
- Lue kasvojen ilmeitä, asentoja, sanoja
- Lapsi osaa seurata yksinkertaisia suullisia ohjeita
- Lapsi osaa kävellä vessaan ja riisua itsensä
- Lapsella on epämiellyttävä olla märässä vaipassa ja haluaa että se vaihdetaan heti
- Lapsi pyytää päästä potalle (ylläri ylläri)
- Lapsi haluaa pitää "aikuisten alusvaatteita"

Jos tulosta ei synny, palaa vaippoihin ja kokeile kuukauden päästä  uudestaan. Joillain lapsilla vain voi kestää. Joskus pitää vain löytää se suurin lapsen mielenkiinnonkohde/palkinto, jolla hänet saa houkuteltua potalle. 

Vinkkejä:
- Vessalaulu
- Lukekaa yhdessä
- Kokeile eri pottia
- Laita ajastin 20min välein soimaan, jolloin on aika käydä potalla. Nosta aikaa vähitellen. Jos lapsi oppii sanomaan, ettei hänellä vielä ole hätä, aseta aikaa vielä 10min, jos kellolle on tarvetta.
- Kehu paljon ja palkitse. Jos tulee vahinko, älä toru.

Psykolgoit Nathan H. Azrin and Richard M. Foxx kirjoittivat kirjan Toilet Training in Less Than a Day vuonna 1974. Tätä kutsutaan "quick-training". Useat psykolgoit väittävät, että lapsi tosiaan oppii potalle parissa päivässä ja ovat kehitelleet uusia metodeja tämän kirjan pohjalta. Mm. Dr.Phil kannattaa tätä metodia... Julie Fellom on kehitellyt Diaper Free Toddlers -ohjelman ja hän antaa vinkkejä tähän metodiin sivuilla: diaperfreetoddlers.com

http://www.babycenter.com/toddler-potty-training-advice

Mitä amerikkalaiset "expertit" sanovat vauvan unesta

Tässäpä vähän tietoa vauvan unesta, jos kiinnostaa. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä amerikkalaisista tutkijoista. =D Osa on ihan mielenkiintoista tietoa. Olisi hauska nähdä samantyyppisiä aikuisista. =P Lopussa on sitten lähteitä ja vähän kommenttia.

Vauvan unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisten. Vauvat käyvät useammin ns. REM-unessa (rapid eye movement), mikä on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. REM uni on kevyempää kuin non-REM ja siksi häiriintyy helpommin. Non-REM unen aikana esim. unissakävely on mahdollista, mutta REM unen aikana lihakset ovat niin rennot, ettei tahdonalainen liikkuminen onnistu. Tämän tyyppinen vauvan unisyklikausi on lyhytkestoinen, mutta voi tuntua ikuisuudelta, jos itse on väsynyt vauvan ensimmäisinä kuukausina.

6-8 viikon iässä vauvat alkavat nukkua lyhyempiä pätkiä päivisin ja pidempiä öisin, mutta selkeästi suurin osa syö öisin. Heillä on myös lyhyempiä REM jaksoja ja pidempiä syvän unen (non-REM) vaiheita.

Amerikkalaisten lääkäritutkijoiden mielestä 3-6 kuukauden välillä lapsi kykenee nukkumaan yöt putkeen. MUTTA tämä meinaa suunnilleen 5-6 tunnin pätkää, ei välttämättä 8h (amerikkalaisten logiikkaa).

Osa lapsista heräilee öisin kunnes ovat taaperoikäisiä. Mutta jotkut kykenevät nukkumaan pidempiä pätkiä jo alle 6vkon iässä (Joo, meillä oli näin, kunnes homma muuttuikin päälalelleen 4-5kk iässä xD )

5-6vkon iässä vauva pystyy olemaan hereillä noin 2h. Kun vauva vaikuttaa väsyneltä, laita hänet välittömästi nukkumaan, sillä yliväsynyttä vauvaa on vaikea saada nukkumaan.

2 vkon iässä lapselle voi alkaa opettaa päivän ja yön ero. Öisin pidetään huoneet pimeänä, ei jutella/leikitä ym. Päivisin lapselle annetaan paljon virikkeitä, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei lapsi yliväsy.

Iltarutiineita ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Aloittaa voi esim. unilaulusta.

6-8 vkon iässä vauvan voi jo antaa koittaa saada unta itse. Eli laitetaan hänet sänkyyn ja odotetaan pari minuuttia ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Näin väittää Jodi Mindell, associate director of the Sleep Disorders Center at Children's Hospital of Philadelphia. Hän on kirjoittanut kirjan Sleeping Through the Night. Mindell vastustaa tissille tai syliin nukuttamista, koska hänen mielestään tästä voi kehittyä nukahtamisvaikeuksia myöhemmin, sillä vauva ei osaa enää muualle nukahtaa. Tissille nukutus voi kuitenkin olla vähän aikaa se helpoin tapa nukuttaa vauva. Mutta useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että syliin nukutus on "normaalia ja luonnollista".

7 vinkkiä pienen vauvan nukutukseen:
-Sulje pois lääketieteelliset syyt, jotka itkettävät lasta
-Kanna lasta kantorepussa/-liinassa
-Tee tarkat rutiinit
-Laita vauva sänkyyn hereillä. Jos alkaa itkeä, hoe "shh shh shh" ja silittele
-Anna lapselle aikaa rauhoittua itsekseen
-Pyydä apua ajoissa
-Sitoudu vanhemmuuteen

Tekstit on käännetty sivulta: www.babycenter.com. Siellä on TODELLA paljon asiaa vauvoista, taaperoista ja vanhemmista lapsista. Tähän aiheeseen vain taisi olla linkki jossain iltasanomien sivuilla ym ja siksi eksyin lukemaan tästä. Kaikkea en sivustolta jaksanut lukea. x) Löytyy tietoa myös ruokailusta, sairauksista, pottatreenistä, kiukuttelusta ym. Lisäilen ehkä myöhemmin.

OK, eli kommentoinpa sen verran, että aika tiukalla linjalla ovat amerikkalaiset, etten sanoisi. Jos vanhemmista tuntuu, että jaksaa nukuttaa lapset, niin eipä siitä haittaakaan varmasti ole. Itse olen sitä mieltä että "virheet" on aina korjattavissa. Jos lapsi ei nukahda >6kk iässä muualle kuin syliin niin voihan sen opettaa silloinkin. Mutta mukavahan tuo on huomata, että amerikassakin ollaan sitä mieltä, että parin minuutin huudatus ei haittaa pientäkään lasta, sillä yllättävän moni äiti kuitenkin tietoisesti käyttää tätä metodia eikä siinä mitään pahaa ole. Silti pitää aina kuunnella itseään sekä vauvaansa ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja toisia on turha alkaa kritisoimaan. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta.
Miten se yksi psykologi sanoikaan... jotain että lapselle on siunaus semmoiset hieman "karaistuneet" vanhemmat tai jotain sinne päin. x) No jaa, eipä siitä sen enempää.

Vielä yksi kommentti: se että lukee paljon vauvoista, ei tarkoita sitä että kasvattaisi lapset kirjojen perusteella. Omista periaatteista ei pidä luopua, mutta kirjoista/tutkimuksista on tosi paljon apua ongelmien edessä. Eihän missään sanota, että "kasvata lapsesi näin". Ihmisiä on vain erittäin vaikea opastaa ellei ole tiettyjä raameja.

Ja mielestäni toisten kasvatusmetodeja ei saisi mennä mollaamaan. Kommentoida aina voi, mutta kannattaa muistaa että asiat voi aina esittää sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. =)

Jos Hoggin unikoulu ei toimi...

Tämä on vähän niin kuin jatkoa kappaleeseen "yleisimpiä syitä miksi unikoulu ei toimi". Se kappale keskittyy P.U/P.D. unikoulun ongelmiin, mutta on myös yleistettävissä. Tarjoan tässä muitakin konsteja Hoggin unikoulun lisäksi. Kirjoituksissani mainitsen kyllä osan näistä konsteista, mutta päätin koota näitä vähän yhteen. Yksi ja sama konsti ei päde kaikkiin vauvoihin.

Yksi suosituimpia ja tunnetuimpia on varmasti Tassuttelu-unikoulu. Tältä nettisivulta löytyy mm enemmän tietoa: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Mielestäni tosi hyvä sivusto. En ala niitä tähän kopioimaan. Googlettamalla löytyy lähinnä chat palstoja, mutta niiltäkin löytyy hyviä vinkkejä. MLL:n sivuilta löytyy myös neuvolapsykologi Katja Rantalan vinkkejä tassutelluun.Vauva lehden sivuilta löytyy myös ohjeita.

"Lempeä huudatus-unikoulu" ja "Hivuttautumiskonsti" ovat myös hyviä, joista on tietoa sivuillani mm. kohdissa: "taaperoikäisten nukkuminen", "yli 1-vuotiaan nukkuminen ja siirtymäkaudet" sekä "taaperoikäinen ja uusi vauva talossa". Hivuttautumiskonsti tuntuu olevan yksi tehokkaimmista yli 1-vuotiaan nukkumisongelmiin. Ja melko miellyttävä myös vanhemmille. ;)

Anna Wahlgrenin sivuilla kerrotaan mm. kirjasta "A good night sleep" ("Nyt nukutaan"). Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aion lukaista sen kun kerkeän. En valitettavasti vielä osaa kommentoida kirjaa. Kirjan perusperiaate on tämä: lapsi rauhoitetaan siellä missä hän makaa.

Katso myös sivusto: http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren
Sieltä löytyy tarkempaa tieto kirjasta. Kirja kuulostaa hieman huvittavaltakin. Siinä puhutaan mm. "viuhkatyylistä" ja "rimssuttelusta". Liekkö olisi meidän poitsulle toiminut, mutta varmasti joillekin toimii. Asialliselta ja tietävältä kuitenkin kuulosti. Olen kuullut ennenkin kyseisistä tyyleistä.

Perhepedissä nukkumisessakin on omat konstinsa. Aina se ei ole niin helppoa, että otetaan vain lapsi viereen ja siihen nukahtaa. Elisabeth Panthleyn kirja "Pehmeä matka höyhensaarille" on erikoistunut näihin. Siinäkin on ideana, että vauva ei nukahtaisi tissille, vaan rinta otetaan pois suusta ennen kuin lapsi nukahtaa. Lasta voi myös joutua rauhoittelemaan tässäkin tapauksessa. Vanhemmat löytävät yleensä itse aika nopeaa konstit, jotka toimivat heidän lapsilleen.

Toivottavaa olisi, että lapsi heräisi aina sieltä mihin hänet on nukutettu, ettei hän säikähdä herättyään, mihin on joutunut. Jos silloin tällöin lapsen siirtää, niin ei haittaa.

Tässä nyt oli muutamia vinkkejä. Jos tuntuu ettei oo oma juttu ja jaksaa hyvin, niin turhaankos näitä kokeilee. Mut jos tuntuu, et jotain pitäs tehdä, niin näistä löytyy usein apu. Aikamoista asennoitumista saa olla, kun näihin ryhtyy, sillä nukkumaan opettelu ei aina ole mikään lyhyt projekti. Voi kestää parikin kuukautta, mut joskus vain 1-2vkoa. Helpottaa onnistuessaan elämää kovasti. Oma väsymys ei ole mikään huono syy alkaa unikouluileen!

Huomauttaisin vielä, että näitä unikoulusysteemejä ym. kikkoja kannattaa käyttää alle 2-vuotiaille. Toki yli 2-vuotiaiden nukkumisongelmiakin ratkaistaan, niin että palautetaan lapsi vain sänkyyn, kun hän sieltä pois nousee. Tämä voi viedä 3h/yö parin viikon ajan. Ja kouluikäisille on sitten aivan omat juttunsa. Mutta helpointa näitä konsteja on käyttää pienille lapsille. Niihin olen itse enemmän erikoistunut. Yli 2-vuotiaiden kanssa joutuu jo hieman alkaa tekemään kompromisseja. Joka iässä on omat vinkeet. ;)
Jos tuntuu että perhe väsyy vauvan/lapsen nukkumisongelmiin, niin ei ole väärin tehdä asialle jotain. =) Lapsi ei siinä kärsi.

Taaperoikäinen ja uusi vauva talossa

Olen törmännyt tähän aiheeseen viime aikoina tosi usein. Äidit kysyvät paljon aiheesta ja yllättyvät monesta seikasta. Itse en ala mitään maailman ammattitaitoisinta tekstiä tähän kirjoittelemaan, mutta joitain faktoja kuitenkin, joita olen lukenut kirjoista ja lehtien kirjoituksista (yleensä psykologien/psykiatrien). Osa on sitten kokemuspohjalta. Eli ei ole harvinaista, että talossa on 1-2v lapsi ja vastasyntynyt. Kannattaa muistaa, miten suuri muutos tämä on taaperoikäiselle. Toki hän on älyttömän mustasukkainen aluksi ja usein käy niin, että äiti on vauvassa kiinni ja isä yrittää paimentaa vanhempaa. Kannattaa varautua siihen, että unet muuttuvat täysin. Taapero hakee yöllä huomiota, kun päivällä se on vähentynyt. Uhmaiän merkkejä voi alkaa ilmaantua yllättävän aikaisinkin. Vanhemmat ovat usein todella väsyneitä, mutta rutiineista ja yleisistä säännöistä olisi hyvä pitää kiinni, vaikka viimeisillä voimilla. Nämä loppujen lopuksi helpottavat elämää tosi paljon.

Sanoisin, että yleisin ongelma tulee olemaan nukkumisessa. Lapsi kannattaa hyvissä ajoin siirtää omaan huoneeseen, jos näin meinaa tehdä. Ja lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan itsekseen, jos hän ei vielä osaa. Vauvan synnyttyä kun tulee kuitenkin jotain ongelmaa sillä saralla. Kuten edellä jo mainitsin, lapsi hakee huomiota yöllä, jos se päivisin on vähentynyt. Lähemmäs 2-vuotta oleva osaa jo tulla rikkalapion kanssa perässä ja auttaa äitiä hieman siivouksessa (jos sellaista nyt jaksaa tehdä) ym kotihommissa. Tutkimusten mukaan lapset ovat tyytyväisimpiä, kun he saavat tehdä kotihommia äidin/isän kanssa. Picnik reissuilla ym ei niinkään ole väliä. Pitkiä ulkomaanmatkoja lapset tuntuvat suunnilleen vihaavan. Taapero kannattaa ottaa vauvan hoitoon mukaan. Esim niin että hän katsoo vierestä kun vauvaa hoidetaan ja saa välillä silittää vauvaa tai pyyhkiä vaikka pyyhkeillä ym. Vaikka nopeampaahan se äidiltä sujuisi. Riippuu lapsen iästä. Jos lapsi leikkii vain itsekseen jossain nurkassa, niin voisin vaikka vannoa ettei hän ole oikein tyytyväinen. Mut en toki väitä ettei näin voisi olla.
Mitään tutista vieroituksia ym ei kannata tässä vaiheessa tehdä. Jos lapsi protestoi voimakkaasti nukkumaanmenoa omaan sänkyyn ja voimat loppuu, niin toki hänet voi silloin tällöin ottaa viereen nukkumaan suosiolla. Mut periaatteessa kannattaa vähän aikaa jaksaa taistella nukkumaanmenon kanssa, jotta taapero taas rauhoittuisi itsekseen nukkumaan. Hyvä konsti on "hivuttautumiskonsti", jos ei jaksa valvoa lapsen vierellä, kunnes hän nukahtaa. Siinä on se huono puoli, että jos lapsi on tottunut nukahtamaan, että vanhempi on vierellä, niin hän vaatii tätä yölläkin herätessä. Siksi kannattaa totuttaa lapsi nukahtamaan itsekseen.

Hivuttautumiskonsti
Hivuttautumisesta olen aiemminkin kirjoittanut, mutta periaate on siis se, että laitetaan lapsi sänkyyn omien iltarutiineiden jälkeen, toivotetaan hyvää yötä, iltasuukko jne. Silittää voi pari kertaa ja sitten mennään huoneen keskelle seisomaan ja odottamaan et lapsi rauhoittuu nukkumaan (samoin päiväunille, tässävaiheessa on ehkä hyvä viimeistään siirtää vanhempi lapsi ulkoa rattaista sisälle). Tavoitteena on siirtyä kohti ovea. Seuraavana iltana voi esim mennä jo vähän lähemmäs ovea. Sitten kun tuntuu siltä, niin lähtee suoraan huoneesta. Ei kannata liikaakaan pitkittää tätä. Eli seuraavana päivänä aina edetään. Jos menee hyvin, niin miksei samanakin. Lapsi voi alussa huudella, mutta tämä ei ole vaarallista. Jos tuntuu, ettei lapsi rauhoitu, kun huoneessa oleskelee, niin kannattaa suoraan kokeilla huoneesta poistumista ja odottaa vähän aikaa rauhoittuuko mussukka. Oman tuntemuksen mukaan mennään. Kannattaa olla tosi päättäväinen ja rauhallinen. Lapsi aistii tämän kyllä vanhemmasta. Jos vanhempi ei usko johonkin konstiin, niin ei se tule oikein toimimaankaan. Jos tämä konsti toimii, niin usein huomaa sen, että lapsi on ihan rauhallinen, vaikka vanhempi seisoo huoneessa pois sängynviereltä. Osa lapsista sitten vain villiintyy tästä. He ovat usein temperamentiltaan vähän
"riehakkaampia ja kovakalloisempia". Sen huomaa kuitenkin äkkiä. Jos lapsi yöllä herää eikä rauhoitu, niin käydään hänet vain laskemassa alas. En oikein suosittele sanomaan lapselle mitään. Korkeintaan, et "nyt nukutaan, nyt on yö". Ei halita, kaveerata ym. Pyritään poistumaan huoneesta mahdollisimman nopeaa. Tutti, uniriepu, nalle ym on aika korvaamaton apu. Vauvakin kannattaa totuttaa johonkin rakkaaseen leluun (joka tuoksuu äidiltä) jo ihan pienestä pitäen, joka on aina sängyssä mukana (ei normaalileikeissä). Ja kunnon unikoulua suosittelen noin 6kk ikäiselle, koska se on helpointa toteuttaa tässä vaiheessa, jos tuntuu, että vauva ei nuku kunnolla/ei osaa nukahtaa. Usein unikoulut ovat lähinnä päivärutiineiden muodostamista. Ja monet vauvat oppivat ihan itsekseen nukahtamisen taidon.

Syömisongelmatkaan eivät ole harvinaisia taaperolla uuden vauvan tultua. Jos lapsi on pääsääntöisesti syönyt hyvin, niin tuskin hänellä mitään suurempaa ongelmaa on. Kannattaa suosia lapsen lempiruokia, mutta ei sortua herkkuihin ym ruokapöytäpelleilyihin. Lapsi kyllä syö kun hänellä on nälkä.

"Yhtäpaljon läheisyyttä kaikille lapsille" on hyvä motto. =)