Vesirokko

Vesirokkovasta-aineita on noin 90% suomalaisista. Suuri osa on sairastanut taudin todella lievänä tai oireettomana. Vesirokko on lapsille melko vaaraton tauti, mutta voi aiheuttaa ikäviä jälkikomplikaatioita. Nykyisin ei enää suositella mitään "vesirokkokutsuja", joissa terveitä lapsia hinkataan sairasta vasten, jotta saadaan tauti tartutettua lapselle ja näin ikään elinikäiset vasta-aineet. Tällä tavoin saadaan lapselle usein todella vaikea tauti ja lapsi kärsii kivuista, kutinasta ja tuskaisesta olosta viikon. Usein lapsi saa taudin joka tapauksessa tarhasta tai koulusta ja sairastaa taudin lievänä.

Vesirokkoon on kehitetty hyvä rokoite, jonka voi ottaa yli vuoden ikäisille. Kannattaa kuitenkin ottaa kaksi piikkiä, sillä yksi ei takaa 100% tehoa. Sikiölle vesirokko on vaarallinen ja voi aiheuttaa vakavan kehitysvamman. Siksi äidin on varmistettava, että on sairastanut vesirokon. Tämä kannattaa tehdä jo ennen raskaaksituloa, sillä raskaanaolijoita ei enää voi rokottaa. Tautia voidaan lääkitä, mutta tämä ei enää sikiötä pelasta. Tosin sikiön vammautuminenkaan ei ole varmaa. Terveyskeskuksessa voi otattaa vasta-aineet ja jos ne ovat negatiiviset, kannattaa rokoite ottaa. Jos raskaanaollessa on ollut vesirokkoaltistuksessa, on otettava yhteys terveyskeskukseen ja verinäytteet on tehtävä päivystyksellisesti, sillä lääkehoito on aloitettava parin päivän sisällä altistuksesta. Vesirokon inkubaatioaika (eli aika altistuksesta oireisiin) on vajaa pari viikkoa. Tauti voi tartuttaa jo pari päivää ennen oireita. Jos haluat lapsellesi rokotuksen, ota yhteys terveyskeskukseesi.

Jos ihminen on sairastanut vesirokon, voi hän aikuisiässä saada vyöruusun, joka on erittäin kivulias, toispuoleinen ihottuma. Tämä johtuu siitä, että vesirokkovirukset jäävät kytemään hermosoluganglioihin ja voivat aktivoitua sieltä. Uutta vesirokkoa ei kuitenkaan ihminen voi sairastaa. Jos joku niin väittää, on kyseessä ollut eri tauti (esim enterorokko).

Lähde: Lastentautien erikoislääkäri Marjo Renko

Rokoteohjelmaan kuuluvat rokotukset 1.1.2005 alkaen:

Ikä	Rokote
<1 vko	Tuberkuloosi (BCG), vain riskiryhmille
3 kk	Yhdistelmärokote (kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-polio-Haemophilus influenzae tyyppi b-bakteeri -rokote eli DTaP-IPV-Hib)
5 kk	Yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib)
12 kk	Yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib)
14-18 kk	Tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote (MPR)
4 v	Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-poliorokote (DTaP-IPV)
6 v	Tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote (MPR)
14-15 v	Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä -tehosterokote (DTaP) Soluton hinkuyskärokoite aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia, mikä tekee tehosterokotusten annon mahdolliseksi. Lisää tietoa rokotuksista mm. Pilittipiirin sivuilta, Rokote.fi ja THL:n sivuilta.

Urheilu raskaanaollessa ja synnytyksen jälkeen

Urheillessa kannattaa kuunnella omaa kehoaan. Raskaanaollessa voi urheilulajeja aika vapaasti harrastaa sinne viikolle 16 asti. Vauva on hyvin suojassa mahassa ja jopa kontaktilajitkin voivat tulla kyseeseen (jalkapallo, jääkiekko). Sen jälkeen on kuitenkin oltava varovainen, sillä sikiön syke on aina paljon korkeampi kuin äidin. Äidin syke olisi hyvä pitää siinä max 140 toisella raskauskolmanneksella ja sen jälkeen. Jos syke ylittyy alkaa sikiön syke olla pitkälti yli 200 eikä semmoisella sykkeellä ole kivaa kellään. Sikiön syke kuuluu kyllä olla huomattavasti korkeampi kuin äidin (140-150), mutta yli 200 ei mielellään pitkään. Viimeisellä raskauskolmanneksella on huolehdittava riittävästä ravinnonsaannista ja liika urheilu on haitaksi sikiön kasvulle. Iskuja maha kestää yllättävän paljon. Suurienergiset vammat, kuten liikenneonnettomuudet, voivat aiheuttaa esim istukan irtoamisen. Potku mahaan taas ei yleensä aiheuta mitään, mutta tottakai kaikkia iskuja pitää välttää ja varoa! Kuntosalilla voi hyvinkin käydä, mutta kannattaa välttää vatsaontelonpainetta nostavia liikkeitä. Personal trainereilta saa hyviä ohjeita.

Jälkitarkastuksen jälkeen (1kk) voi jo aloittaa kevyen liikunnan kuten kävelylenkit, jos kaikki on mennyt hyvin. Tämä pätee myös keisarileikkauksella synnyttäneisiin. 3kk jälkeen voi jo alkaa harrastella kunnolla. Jos synnytyksen yhteydessä tai jälkeenpäin on ilmennyt jotain komplikaatioita, kannattaa olla varovaisempi. Oma keho kyllä kertoo, mikä on hyvä. Liian aikaisin aloitetussa rankassa urheilussa on se riski, että myöhemmin tulee kohdunlaskeuma, joka on hoidettava kirurgisesti. Jos urheillessa tuntuu ylivoimaisen raskaalta tai heikottaa, niin on suoritus keskeytettävä välittömästi. Vängellä ei kannata tehdä, niin kuin ehkä normaalisti. ;) Urheilu pitää muistaa aloittaa varovasti, sillä keho on kokenut kovia synnytyksessä ja lihakset eivät ehkä ole entisessä kunnossaa, vaikka taukoa ei olisikaan tullut paljon. Vatsarasva ei lähde pelkkiä vatsalihaksia tekemällä. Ensin kannattaa aloittaa kävely/hölkkä, jotta rasva palaa. Tottakai lihasmassan kertyminen kiihdyttää kehon aineenvaihduntaa, mutta pelkkä vatsalihastenteko ei tuota hyviä tuloksia. Tärkeää on muistaa syvät lantionpohjalihakset. Niiden treenaus estää mm. kohdunlaskeumaa ja virtsaongelmia. Mikään kiire ei rasvanpolttamisella synnytyksen jälkeen ole. Ei mitään Hollywood ihmedietejä ainakaan ekaan kolmeen kuukauteen. Imetys polttaa kaloreita suunnilleen 200kcal/pvä ja huomattava osa naisista menettää raskauskilot ihan huomaamattaan. Omasta kunnosta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää. Se auttaa myös jaksamaan. =)

Hyviä urheilulajeja ovat esim kävely, hölkkä (ei mikään maraton), uinti, henkilökohtaisesti rakennettu kuntosaliohjelma ym. Lastenvaunujen kanssa on hyvä lenkkeillä ja samalla voi tehdä erilaisia lihasliikkeitäkin (kuten askelkyykky). Vauvajumppiakin on useimmilla kuntosaleilla. Niitä kannattaa käydä testaamassa. Kannattaa ottaa myös kaverit mukaan. Netistä löytyy myös paljon eri keskustelupalstoja, joilta voi löytyä mammaseuraa oman kotikaupunkinsa alueelta. Rohkeasti mukaan vain. =)

Kymmenen kysymystä vauvan unesta

      1. Kuinka paljon vauvat nukkuvat? 

Vastasyntynyt voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa, mutta unen määrä vähenee nopeasti. Kuukauden iässä se on 16 tuntia, puolivuotiaana 13–14 tuntia. Uni jakaantuu ensimmäisten elinkuukausien aikana tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön.

2. Kuinka monet vauvat heräilevät öisin?

Australialaisen tutkimuksen mukaan 4–6 kuukauden ikäisistä vauvoista 40 prosenttia herää 1–2 kertaa yön aikana. 9,1 prosenttia herää 3–4 kertaa yössä, vielä useammin herääviä on huomattavasti vähemmän. Noin puolet vauvoista ei heräile öisin. 

3. Miksi yksi vauva on hyvä nukkuja ja toinen heräilee alinomaa? 

Mitä nuorempi vauva, sitä epäsäännöllisempi rytmi. Keskushermoston kehitysaste on tärkein univalverytmin säännöllisyyteen vaikuttava tekijä. Joillakin vauvoilla vuorokausirytmi säännöllistyy jo kahdeksanviikkoisena, toisilla vasta noin 16 viikon iästä alkaen.

Myös muut biologiset tekijät, kuten vauvan synnynnäinen temperamentti, vaikuttavat rytmisyyden kehittymiseen. Jotkut lapset ovat rytmiltään tasaisempia ja ennustettavampia kuin toiset.

Luomalla selkeät erot yön ja päivän välille vanhemmat voivat auttaa vauvaa kehittämään ja vakiinnuttamaan vuorokausirytmiään. Esimerkiksi päivällä verhot ovat auki ja jutellaan, illalla ja yöllä ollaan hämärässä ja hiljaa.

4. Onko nukuttaminen huono tapa?

Vastasyntyneistä 90–95 prosenttia tarvitsee vanhemman syliä nukahtamiseen. Toisaalta on huomattu, että esimerkiksi puolivuotiaat yöheräilijät ovat usein juuri näitä syliin nukutettuja lapsia. Jos yöheräily on ongelma, vauvaa voi totuttaa nukahtamaan itsekseen.

Vauvan voi antaa nukahtaa rauhassa, kun hän viihtyy väsyneenä sängyssä itsekseen. Vauvaa ei kannata päästää hätääntymään, koska silloin nukahtaminen vaikeutuu entisestään. Hyvä yöuni perustuu aina turvallisuuden tunteeseen: vauvan pitää voida luottaa siihen, että apua on saatavilla myös öisin. Useimmat vauvat oppivat itsekseen nukahtamisen taidon puolen vuoden iän jälkeen. Jos vauvalla ei ole yöheräilytaipumusta, ei ole syytä välttää syliin nukuttamista.

5. Mikä on vauvalle paras paikka nukkua?

Vauvan nukkumapaikka on perheen arvovalinta. Vauvat ovat yksilöitä, eikä yhtä oikeaa paikkaa ole.  Perheen paras nukkumispaikka selviää vain kokeilemalla. Tärkeintä on hyvä olo, mieluiten kaikilla.

Jos vauva nukkuu pitkät yöunet juurikaan heräämättä, omassa huoneessa nukkuminen voi onnistua. Vanhemmilla on oma rauha, mutta toisaalta yösyötöt voivat olla raskaita. Ja jos vauvalla on yöllä hätä, vanhemmat eivät välttämättä kuule sitä helposti.

Jos vauva taas heräilee öisin paljon, läheisyys voi helpottaa sekä lasta että vanhempia. Levoton lapsi nukkuu perhepedissä ehkä paremmin kuin omassa sängyssä. Vanhempien uni voi tosin olla kevyttä. Äidin väsymystä saattaa toisaalta vähentää se, että hän voi itsekin puoliunessa rauhoitella ja imettää vauvaa.

Vaihtoehtojen välimuoto on lapsen oma sänky vanhempien huoneessa. Syöttäminen on helppoa, kun vauva on lähellä, mutta vanhemmat saavat kuitenkin nukkua rauhassa omassa sängyssä. Varsinkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla omassa sängyssä nukkuminen on turvallisempaa kuin vierekkäin nukkuminen.

6. Muuttuuko uni, kun vauva kasvaa taaperoksi?

1–2-vuotiaan vuorokausirytmi on jo vakiintunut ja yöheräilyt vähenevät selvästi. Suurin osa nukkuu vielä 1–2 päiväunet. Kuitenkin tutkimusten mukaan yksivuotiaista vielä noin puolet tarvitsee vanhemman fyysistä läheisyyttä kyetäkseen nukahtamaan. Vauvaiässä tavallisin ongelma on yöheräily, mutta leikki-iässä korostuvat nukkumaan menemisen vaikeudet.

7. Miten syöminen vaikuttaa uneen?

Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä. Näläntunne on yksi tärkeä syy pienen vauvan yöheräilyyn, mutta kiinteän ruoan myötä heräily yleensä vähenee.

8. Entä tutti?

Suositusten mukaan tutin käyttö vähentää kätkytkuoleman vaaraa ja yöheräilyä, joten unen kannalta sillä on edullisia vaikutuksia.

9. Kuinka luon vauvalleni hyvät nukkumisolosuhteet?

Vauvan temperamentin tunteminen auttaa. Yksi kaipaa paljon virikkeitä päivisin malttaakseen illalla nukkua. Toinen menee ylirasitustilaan, jos päivällä on ollut liikaa touhua. Yksi kaipaa joustavuutta, toinen säännöllisiä rituaaleja. Unipäiväkirjan pito auttaa vanhempia. Jos yö oli hyvä, niin millainen oli sitä edeltävä päivä? Jos yönukkuminen oli vaikeaa, mitä tapahtui päivällä?

10. Voidaanko vauvan unihäiriöitä hoitaa?

Unirytmin ongelmat alle 1-vuotiailla liittyvät voimakkaasti keskushermoston kehittymättömyyteen. Siksi univalverytmin ongelmia on vaikea hoitaa ennen vuoden ikää. Toisaalta rytmiin vaikuttavat monet ympäristötekijät, ja niitä voidaan muokata nukkumisen kannalta edulliseen suuntaan. Esimerkiksi äänet, valo, virikkeet ja vuorovaikutus vaikuttavat rytmin säätelyyn.

Vaikka yöheräily sinänsä on tavallista vielä kahden vuoden ikään saakka, siitä voi muodostua ongelma, jos vauva toistuvasti herättää vanhemmat yöllä. Tilannetta voi yrittää korjata kuuden kuukauden iän jälkeen auttamalla vauvaa tuudittautumaan itse takaisin uneen heräämisen jälkeen. Ei-toivotuista nukkumistavoista, esimerkiksi toistuvasta yösyötöstä, saa ja voi opetella pois.

Opetteluvaiheessa on hyvä muistaa, että vauvalla ei ole mitään hätää itkiessään, jos aikuinen on lähellä rauhoittelemassa. Tärkeintä on välittää vauvalle tunne, että yöllä on turvallista ja apua on saatavilla, mutta silloin ei puuhastella vaan nukutaan.

Asiantuntijana lasten unihäiriötä tutkinut lääkäri Juulia Paavonen.

Vauvan itkusta ja koliikista

Mitä on itku? Yleensä se on merkki siitä, että ihminen haluaisi muuttaa tilannetta. Lapsi kaipaa ruokaa tai syliä. Aikuinen suree kenties menetettyä rakastaan. Sen sijaan siellä, missä toivo on mennyttä, ei enää ole kyyneleitä. Masentuneet eivät itke. Itkua on tutkittu kunnolla vasta viime vuosina.

Muutama fakta itkusta:
-Ääntely tehostaa keuhkojen hapenottoa, mikä auttaa vapauttamaan lämpöä kehon lämpövarastoista.
-Itku ylläpitää hengitysteiden ilmanpainetta.

Moni vanhempi varmasti ajattelee, että eikö tuo vauva voisi välillä olla jo hiljaa. Itku kuitenkin auttaa ylikierroksilla käynyttä elimistöä palautumaan lepotilaan ja on siksi erittäin tärkeä ilmiö. Jotkut äidit suorastaan peläävät vauvan itkua ja menevät ihan suunniltaan, jos vauva itkee kymmenenkin sekuntia.

Koliikki-itku on ns. selittämätöntä itkua, joka ilmenee vähintään 3h/pvä 3kk ajan. Koliikkilapsilla on myös tapana itkeä enemmän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Usein koliikin syynä on pidetty vatsavaivoja, mutta todellisuudessa nämä kattavat vain noin 5% kaikista koliikki-itkuista. Syy on ilmeisesti yleisimmin keskushermostossa.
Useimmat lapset itkevät tietyn käyrän mukaisesti, eli itku lisääntyy kahden viikon iästä lähtien ja saavuttaa huippunsa kuudennen viikon jälkeen. Tämän jälkeen itku alkaa tasaisesti vähentyä. Tämä itkurytmi on on yhteinen kaikille vauvoille kulttuurista huolimatta. Montrealin yliopiston lastenlääketieteen professori Ronald Barr väittää, että tutkimusten mukaan koliikkilapset itkevät yhtä usein kuin muutkin. Itkut vain kestävät pidempään ja lapsi reagoi lohdutusyrityksiin heikommin. Syytä tähän ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvat mielihyväkeskuksen erilaisesta toiminnasta.
Koliikki on nykytutkimusten mukaan evoluutiossa syntynyt ominaisuus, josta on joskus ollut suurta hyötyä lajillemme. Äänekkäimmin itkevä lapsi on selviytynyt suuremmalla todennäköisyydellä.

Itkemistä säätelee parasympaattinen hermosto. Tämän havainnon tutkijat tekivät vasta 1990-luvulla. Tämä meinaa myös sitä, että itkemällä keskushermosto palauttaa itsensä lepotilaan. Tätä tutkimusta tukee myös se, että yleensä ihmiset itkevät vasta tunnekuohun jälkeen, ei niinkään sen aikana. Tämä selittää myös vauvojen elämää. Vauvan elämä on stressaavaa ja kaoottista eikä hän hallitse edes käsiensä tai jalkojensa liikkeitä. Vauva käy usein ylikierroksilla ja itkemällä vauva siis palauttaa itsensä välillä lepotilaan.

Miehetkö eivät itke?

Nykysin itkemistä pidetään hyvin yksityisenä asiana länsimaissa. Historioitsijoiden mukaan 1300-luku oli todellista itkun aikaa, jolloin pieniinkin yllykkeisiin reagoitiin itkien. 1700-luvulla itkemistä pidettiin jalona ja miehisenä ominaisuutena. 1800-luvulla politiikkojen suorastaan odotettiin itkevän puheissaan. Länsimaisten miesten kyyneleet tyrehtyivät vasta teollisen vallankumouksen myötä. Tällöin kuitenkin oli vielä tapana, että herrasmies sai itkeä, mutta talousmies ei.

Lähde: Tiede 3/2004

Raskauspahoinvointi

Itse kärsin raskauspahoinvoinnista suunnilleen viikosta 6 viikolle 20. Mukavaa aikaa... tuntui et maailmanloppu lähestyy. 70-80% raskaanaolijoista kärsii pahoinvoinnista ja lievästä oksentelusta. Kuivumiseen ja sairaalahoitoon johtavasta oksentelusta kärsii vajaa 1%. Yllättävän moni tuttuni kuitenkin on sanonut, ettei kärsinyt ollenkaan pahoinvoinnista raskausaikana. En tiedä mikä aikoinaan lohdutti itseä eniten, kun kärsin kauheasta olosta. Ehkä suurin pelko oli se, että paha olo jatkuisi koko raskaus ajan. Tämä on kuitenkin äärettömän harvinaista.

Syytä raskauspahoinvointiin ei tiedetä, mutta se ilmeisesti johtuu hormoneista. Hormonaalinen pahoinvointi onkin yksi kauheimmista mitä maailmasta löytyy. Ja oksentaminen ei oikein helpota oloa. Lääkeainepahoinvointi on toinen. Monet eivät alussa vielä halua kertoa raskaudestaan niin yritä siinä oksennellessa sitäkin salata.. x) Usein sanotaan, että oksentelu johtuu elimistön jonkinlaisesta sopeutumishäiriöstä raskauteen. Seuraavissa raskauksissa pahoinvointi voi olla lievempää. Oksentelu ei myöskään välttämättä korreloi normaaliin elämään. Vaikka henkilö sietäisikin hyvin esim lääkkeitä tai pyörivää liikettä, voi raskauspahoinvointi siltikin esiintyä todella voimakkaana.

Usein sanotaan, että pahoinvointi on pahinta aamuisin. Tämä johtuu kenties siitä, että aamulla maha on tyhjä ja siksi huono olo kovempi. Itsellä kyllä oli 24/7 huono olo ja osa naisista sanoo, että iltaisin on pahempi. Tämä voi johtua siitä, että on tullut syötyä huonosti koko päivän. Parasta onkin syödä pieniä määriä ja usein. Tässä muutama vinkki mitä äidit ovat kertoneet. Ehkä joukosta löytyy jotain itsellekin sopivia. Kaikki konstit eivät suinkaan sovi kaikille.

-Nauti aamupala sängyssä

-Joillain juominen aamuisin aiheuttaa pahempaa oloa. Kokeile syödä esim myslipatukka aamulla ennen töihinlähtöä ja juo heti kun vain pystyt

-Joillain taas aamulla ei mene alas muu kuin neste

-Kaurapuuro on hyvä

-Myös hedelmät, kuten banaani

-(Vaalea) kala on myös hyvin siedetty. Kalojen kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, että mikä laji on kyseessä ja mistä ne on pyydetty. Esim perämeren lohi on turvallista, mutta Itämeren ei jne.

-Maisemanvaihdos auttaa usein. Itse tein viikon reissun ulkomaille suunnilleen viikolla 10 enkä oksentanut siellä kertaakaan!

-Stressi pahentaa

-Vältä aikaisia aamuja, jos suinkin mahdollista (esim harrastukset kannattaa siirtää myöhempään)

-Telkkarin katsominen pahentaa oloa

-Rasvaa ja sokeria kannattaa välttää

-Pahoinvointilääkkeet ei auta (eikä näitä oikein ole olemassakaan, antihistamiineja ovat jotkut kokeilleet)

-Läheisten ihmiste tuki ja apu on tärkeää

Vaikka alkuraskaudessa söisikin todella vähän, sikiö kyllä ottaa tarvitsemansa energian! Tästä voi aiheutua äidille väsymystä. Loppuraskaudessa pitää sitten huolehtia, että äiti saa tarpeeksi ravintoa, koska tällöin aliravitsemus voi aiheuttaa sikiön pienikokoisuutta ym ongelmia.