keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Uhmaikä rulettaa

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne vauvablogin puolelle. Pitkää taukoa pidin enkä jatkossakaan varmaan kovin usein kerkeä tekstejä tänne lisäilemään, mutta yleisön pyynnöstä aion koittaa kirjoitella jatkossakin blogiin aina välillä. =) Säännöllisesti blogia on luettu ja kysymyksiä ja kehuja on etenkin sähköpostilla tullut, joten kiva että ihmiset ovat hyötyneet näistä vinkeistäni. Toki eriäviä mielipiteitäkin varmasti on eikä kaikki usko mitä sanotaan, mutta eipä sillä väliä. =D Ei tämä niin vakavaa ole. Blogin on kuitenkin alunperin ollut tarkoitus jelpata etenkin vauvaperheiden vanhempia, joilla alkavat konstit ja voimat loppua alle 1-vuotaan kanssa. Vauvan hoito kun on paikoin rankkaa eikä sitä koskaan tiedä minkälainen kaveri sieltä masusta putkahtaa. Jotkut vauvat esim. vain itkevät enemmän kuin toiset eikä tämän tarvitse olla vanhempien syytä.
 
Blogissa on pääasiassa ollut vinkkejä ja tietoa vauvoista ja taaperoikäisistä, mutta paikoin voin kirjoitella vähäsen vielä vanhemmistakin lapsista. Murrosikäisiin asti en kuitenkaan ole vielä menossa. ;) Tänään aiheenani onkin uhmaikä, johon olen viime aikoina usein törmännyt ja ajattelin että olisi hauska kirjoittaa siitä tännekin.

Uhmaikä on tärkeä vaihe lapsen kehityksessä. Lapsi ottaa ensimmäisen askeleen
itsenäisyyttä kohti. Merkittävämpi on tietty sitten murrosikä, mutta ei mennä siihen nyt. Uhmaikä alkaa ylensä noin 2-vuodesta lähtien ja loppuu yleensä 4-5vuoteen mennessä. Lapselle kehittyy vahva oma tahto ja lapsi testailee vanhempiaan jatkuvasti. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen,
mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä. Kun lapsi irtautuu vähitellen vanhemmastaan, hän samalla omaksuu pienin askelin tämän psyykkisiä säätelytehtäviä: rajoittamaan, rauhoittamaan ja kannustamaan itseään. Tämä on pohjana mm. omantunnon kehittymiselle.
 
Tässä joitain vinkkejä uhmaikäisen lapsen käsittelyyn. Muutaman poimin MLL sivuilta, josta löytyy yleensä tietoa tosi kivassa muodossa. Osa on itse hyväksi kokemiani vinkkejä sekä töissä että kotona.
Lisäksi mukana saattaa olla muutama yleispätevä neuvo lapsiin.
Eri mieltä saa olla, mutta itse olen todennut nämä hyväksi. Jokainen saa tehdä kuitenkin niin kuin tahtoo, jos vain ajattelee lapsen parasta.
 
1. Keskustele lapsen kanssa esim. tämän lempilelun kautta. Tämä houkuttelee enemmän kuin äidin käskyt. Uhmaikäistä voi olla välillä vaikea saada kylpyyn, pissalle, syömään tai yhtään mihinkään, mutta kun lempilelu tulee kysymään, on vaikea vastustaa. Ja näin homma sujuu samalla leikin kautta, johon vanhempikin osallistuu.

2. Lapsen pitää antaa kiukutella, siitä ei saa rangaista. Jokin järki tietty täytyy
   olla, esim. ei koskaan saa rikkoa mitään tahallaan tai satuttaa ketään. Mutta ääntä maailmaan mahtuu ja kiukun täytyy antaa myös tulla ulos tarvittaessa. Usein kiukku menee yllättävän nopeasti ohi. 15min ei ole pitkä aika, vaikka se sillä hetkellä tuntuu ikuisuudelta. Kannattaa kuitenkin antaa aikaa lapselle.

3. Vanhemman on oltava vanhempi, ei kaveri. Lapsi ei saa päättää esim. nukkuma-ajoista ym. Lapselle tulee turvallisempi olo, kun hänellä on rajat ja säännöt. Lapsi myös yleensä kiintyy siihen henkilöön enemmän, joka uskaltaa vähän komentaa. Lapsi voi kuitenkin tehdä päätöksiä aikuisten asettamissa rajoissa, esim. voi valita  kumman värisen paidan laittaa päälle tai haluaako kypärälakin vai karvalakin. Tästä tulee lapselle usein sellainen olo, että hänenkin mielipiteillä on väliä ja kiukkukohtauskin voi jäädä pois. Kannattaa usein antaa lapselle pari vaihtoehtoa jos homma ei meinaa alkaa pelittään.
Nykyaikana vähän hirvittää miten moni vanhempi ei uskalla pitää kuria lapselle ja lapsi on aikuisen pomo. Kurinpitäminen ei tarkoita huutamista tai lyömistä, vaan että vanhempi rauhallisesti vain pitää kiinni rajoista. Periksi ei anneta.

4. Lapsi on viisas, lapsen kanssa kannattaa keskustella ja ottaa hyvä kontakti tähän. Keskustelu ei tietenkään saa olla liian monimutkaista eikä käskyt saa olla liian monimutkaisia.

5. Älä kysy asioita, joita lapsi ei voi päättää. Protestikiukkua voi vähän välttää, kun varoitetaan lasta hyvissä ajoin, esim. ennen kuin lähdetään puistosta kotiin.

6. Usein kiukku laantuu yllättävän nopeasti. Katso ettei lapsi satuta itseään. Jos lapsi menee toiseen huoneeseen kiukuttelemaan, käy välillä katsomassa antaako lapsi lohduttaa. Mutta joskus voi antaa lapsen rauhassa itsekin koittaa rauhoittua ja antaa esim. lempilelun kaveriksi. Lapset ovat hyvin erilaisia. Joillakin kiukku kestää kauan. Lapsen ei ole kuitenkaan hyvä olla liian kauaa yksin. Lapselle kannattaa vähän väliä koittaa puhua ja tarjoutua avuksi ettei lapsi jää yksin. Vanhemman rauhallisuus vaikuttaa lapseen ja auttaa myös lasta rauhoittumaan.

7. Jos lapsi tekee jotain todella väärin (esim lyö), on uskallettava olla jämäkkä. Aikuisen on turha alkaa rääkymään, siinä menee vain kaikilta kuulo. Jotkut käyttävät arestinurkkaa. Perussääntö on että lapsen iän osoittama määrä arestia (3v, 3min). Tosin tämä lapsen yksin jättäminen on aika kyseenalainen. Olisiko parempi vain istua vieressä. Vaikea sanoa. Riippuu varmaan lapsesta ja tapauksesta.

8. Älä koskaan uhkaa lasta hylkäämisellä. Tämä on henkistä pahoinpitelyä.
Ja lapsen fyysinen kuritus on ollut Suomen laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien ja on rangaistava teko.

9. Rauhallisuus maan perii. Kiukku ei ole vaarallista vaan kuuluu elämään.
Ei ole inhimillistä olla rauhallinen koko aikaa ja toki vanhemmilla saa mennä hermot täydellisesti, mutta tällöin voi itse mennä rauhoittumaan omaan huoneeseen. Ja huutaa tosiaan saa (joskus melkein pakko), mutta vanhemmankin täytyy muistaa pyytää anteeksi tarvittaessa. Kaikki on vain inhimillistä.

10. Jos esim. kaupassa tulee äxät karkkihyllyn edessä, voi koittaa vain olla huomioimatta asiaa. Aivan sama mitä muut ajattelevat, sillä ei ole mitään väliä. Vanhemmalle lapselle voi myös koittaa selittää että "sinä olet nyt vihainen/kiukkuinen kun ei tule karkkia ja se on ihan ok, mutta huutaminen ei auta". Lapsi voi tyytyä tietoon että tunne tällä hetkellä on kiukku ja se menee ohi. Joskus sitten pitää vain napata lapsi kainaloon ja häipyä.

11. Kokeile ensin houkuttelua ennen uhkailua. Tarvittaessa uhkauskin on uskallettava
   toteuttaa (esim. lelu lähtee pois tai ruokailu loppuu heti jos pöydössä pelleillään), jos lapsi ei usko. Muuten lapsi huomaa ettei uhkailulla ole väliä eikä tästä tule olemaan mitään hyöytä.

12. Koti olisi hyvä järjestää niin että siellä voi leikkiä ilman että koko ajan tarvitsee kieltää
   tai varoa jotain.

13. Älä naura lapselle vaan naura hänen kanssaan.

14. Alkavan kiukun voi vielä yrittää kääntää, kun keksii lapselle jonkin kivan jutun,
   esim. tekee kuperkeikan ja katsoo lähteekö lapsi mukaan. Tai jos lapsi pitää
   jostain hassusta jutusta tai ilmeestä voi sitä kokeilla.

15. Ota hyvä kontakti lapseen ja katso silmiin, kun keskustelet hänelle.

16. Lapset tykkäävät olla hyödyksi, lapsen voi ottaa mukaan esim. pyykin pesuun.
   Usein lapsi haluaa vain huomiota, kun hän alkaa käyttäytymään huonosti.
 
 
Tulipa pitkä teksti. Kuinkahan moni jaksaa lukea. x) Kirjoitusvirheitä löytyy varmaan monta, älkää välittäkö. 
Jos keksitte muita kivoja konsteja uhmaikäisen hallintaan, niin nakatkaa kommenttikentään. =D
Ja aihetoiveita saa esittää, jos kaipaa apua johonkin.
Uhmaikäinen lapsikin on aivan ihana. =)