tiistai 17. syyskuuta 2013

"Niin kiire ettei kerkeä syödä"

Varmaan jokaisessa perheessä otsikon lausahdus tuntuu ainaki jossain vaiheessa elämää tutulta. Halusin kuitenkin antaa tällekin aiheelle oman postauksen, sillä oikeanlainen syöminen on kuitenkin todella suuri voimavara. On ihana, että vanhemmat laittavat lapset aina itsensä edelle, mutta itsestäkin on pakko välillä huolehtia.
 
Usein käy niin, että kotiäidit eivät kerkeä syödä päiväsaikaan järkevästi, vaan syövät ehkä leivän silloin tällöin. Kahden lämpimän aterian valmistaminen päivässä on aika mahdoton homma joka päivä. Toki kannattaa suosia ruokia, joista riittää syömistä pariksi päiväksi, mutta toki samaan ruokaan alkaa pidemmän päälle kyllästymään. Varsinkin kun sit yleensä pyörittää samoja ruokia viikoittain ellei sitten iske älytön inspiraatio kokkailla mitä hienompia kokeiluja. Itse olen sitä mieltä, että kun perheessä on pieni vauva, niin valmisruokien käyttö on suositeltavaa välillä. Itsellä vain on se ongelma, etten oikein saa niitä syötyä. Luultavasti niissä on liikaa suolaa tai jotain..
Jos päivällä jättää monta ruokailua väliin, niin sitä tulee sitten ahmittua koko ilta sohvalla, kun on lapset saatu nukkumaan. Kaloreita tulee usein seuraavankin päivän osalta. Kuulostaako tutulta? Tämä on varma keino saada paino nousemaan. Vanha totuus on, että "syömällä laihtuu". Muuten metabolia hidastuu ja paino alkaa kertymään. Pieniä aterioita usein on keino, jolla harvoin pääsee lihomaan. Toki täytyy vähän katsoa mitä suuhunsa pistää. Imetyksen aikana en kyllä suosittele minkäänlaisia dieettejä, mutta painon ei ainakaan kannata antaa nousta. Ja ymmärrän kyllä, ettei pienten lasten vanhempi jaksa monta kertaa viikossa lähteä salille tai lenkille, kun lapset lopultakin on saatu nukkumaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko mahdollista elvyttää jokin vanha harrastus, joka on kenties nuoruudessa ollut ja pyytää vanhoja treenikavereita seuraksi. ;) Urheilu ei huononna imetystä ja synnytyksen lopputarkastuksen jälkeen uskaltaa treenata melkein mitä vain, jos kaikki on ollut ok.
 
Jos tuottaa vaikeuksia saada syötyä päivisin, niin voi tehdä esim. niin, että laittaa pöydälle jotain ruokaa, joka säilyy siinä pitkin päivää ja napsii sitten vähitellen, ettei pääse sokerit laskemaan. Ei tietenkään mitään karkkia tai sipsejä, vaan esim. hedelmiä. Omenan voi kuoria jo aamulla ja laittaa ilmatiiviiseen astiaan. Usein kun lapset ovat aamulla (hyvin) nukutun yön jälkeen iloisia ja aamiainenkin on saatu alas, niin siinä vaiheessa kerkeää hieman järjestellä päivää. Itse saan varsinkin aamuisin tehtyä eniten hommia, mutta myöhään herääjillä voi tietty olla vähän hankalaa. x)
 
Olen sellainen, että koko ajan täytyy touhuta ja jotain projektia täytyy olla käsillä, mutta huomaan että itsellänikin on usein ongelmia saada syötyä oikein kotona ollessa. Itse väsymys ei minua haittaa, mutta kyllä se stressiä aiheuttaa pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun on kaksi pientä lasta ja muutto. x) Mutta nyt on ihana ja iso talo! Stressissä tosin tulee vaistonvaraisesti syötyä väärin ja jopa ahmittua. Sinänsä jokin suru tai vastaava saa minut lopettamaan syömisen kokonaan. Stressi on vaarallinen ja huono ruokavalio aiheuttaa yleensä ongelmia jonkin ajan kuluttua. Esimerkkinä itsellä on löytyi uutena tuttavuutena närästys. Sekin vaiva kyllä hoitui aika helposti ihan vain sillä, että söin kaurapuuroa vähän väliä enkä päästänyt itseä liian nälkäiseksi. Ja kaikki rasvaiset ja sokeriset ruoat oli myrkkyä. Toki närästyslääkkeitäkin kannattaa kokeilla. Kun lapset ovat hieman kasvaneet, kostautuu huono syöminen useilla ihmisillä vasta sitten ja seurauksena voi olla kaikenlaisia ruoansulatusongelmia ja vatsakipuja, joita sitten saatetaan mennä lääkäriin asti selvittämään.
 
Että syökää hyvät ihmiset. =D
 
Yksi asia myös mitä arvostan on se, että tarjotaan apua. Ja ihmisten on otettava se apu vastaan! Tätäkin hienompi asia on se, että pyytää apua! En oikein osaa korostaa tarpeeksi, miten hieno asia avun pyytäminen onkaan. Läheinen sukulainen tai ystävä voi vaikka silloin tällöin tuoda litran maitoa kylässä käydessä ja tästäkin voi olla iso apu. Ja neuvoloistakin kannattaa kysyä apua eri tilanteissa. Se ei mitään maksa. En oikein ymmärrä semmoista, että on kunnian asia, että hoitaa koko huushollin itse. Mitä ihmeen väliä jollain kunnialla on!? Kunnian takiahan ne useimmat sodatkin on aloitettu. En hirveästi arvosta niitä perheitä, joissa vedetään itsensä ihan loppuun ja hoidetaan kaikki vaikka väkisin itse. Usein siinä saa enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaan. En vain yhtään tajua tuota kunnia asiaa. x) Siitä ei kyllä ole ikinä mitään hyvää seurannut. Elämää täytyy helpottaa aina kun vain mahdollista. Perfektionisteja ei arvosta kukaan. Pääasia että homma hoituu. En puhu nyt sitten yhtään laiskuudesta. Väsymys ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa. Itse laiskuus on sinänsä yksi rasittavimmista asioista elämässä, mutta en usko että lapsiperheissä ollaan laiskoja. ;) Itsestä ainakin on ihana auttaa muita, jos vain suinkin energiaa jää yli.
 
Meillä alkaa esikoisella olla pahin uhmaikä jo ohi ja hän on taas tavallaan oma ihana itsensä. x) Vaikka onhan se uhmaikä tärkeä vaihe. Tästä kirjoitinkin jokin aika sitten. Uhmaiässä on jotain kiehtovaa, mutta hermoja se toki vaatii. Huutokonserttiin on turha lähteä. Siinä menettää pelin samantien. Ja lasta pitää muistaa kehua usein, miten hieno poika/tyttö hän on taas tänään ollut, niin lapsi käyttäytyy mielellään hyvin, kun tietää että vanhemmat ovat ylpeitä. Aina kun vain on pienikin sauma, niin kehuja peliin. =) Pienet jutut tekevät arjesta ihanan.