Hauskoja vauvojen tapoja

Piti koota tähän muutamia hauskoja tapauksia, joita vauvat haluavat touhuta itsekseen. Vauvat ovat niin erilaisia. Jotkut syövät tuttia, jotkut peukaloa. Jotkut tarvitsevat yöllä unipupun, toiset rievun.

 

Yhdessä perheessä peukku oli vauvalle niin tärkeä, että vauva ei nukkunut ulkona vaunuissakaan ilman että peukku oli suussa. Äiti sitten keksi leikata hanskaan pienen reiän, jotta peukku saatiin suuhun talvellakin. Peukku oli suussa turvassa ja lämpimässä. Meilläkin nuorimmaiselle peukku on tosi tärkeä, mutta onneksi ulkona pärjää ilman. =D

 

Meidän juniorille sen sijana hiukset ja nauhat ovat tärkeitä. Mutta eipä niitä oikein sille voi antaa. Hän metsästää ympäritaloa hiuksia (8kk), käärii ne käden ympärille ja pistää peukun suuhun. Yäk. Joskus hän ryömii iloisena vastaan pölypallo suupielessä... Pöly ei onneksi vaarallista ole enkä sen takia ala joka toinen päivä imuroimaan. Pienten roskien takia kuitenkin on oltava hysteerisen varovainen, sillä juniori laittaa kaiken mahdollisen normaalia hanakammin suuhun. Pienet roskat esim. eteisestä on pop (koivun lehdet ym.). Yhteen väliin sidoin vahvan narun pinnasängyn pinnaan kiinni ja sitä hän piti kädessä iltaisin. Yöllä otin sitten sen pois, vaikka tuskinpa siihen olisi kuristunut.

 

Taaperon kanssa alkaa sitten usein tulla jo syömishulinat. Aletaan ronkeliksi ja vanhemmat stressaavat, että nyt lapsi kuolee nälkään. No eihän näin terveelle lapselle ruokalautasen edessä käy. Ei kannata lähteä mukaan kovin suuren hauskuutuskomiteaan ruokailun aikana. Yksi lapsi suostui syömään ruokaa vain jäätelötuutista saunan lauteilla! Jos jotain lelua pitää pöydällä ruokailun aikana, niin se ei minun mielestäni ole kovin paha.

 

Vauvojen pukeminen saattaa joskus olla kuin mustekalaa survoisi toppapukuun... Jossain perheessä lapsi puettiin pää alaspäin, joka oli hänestä mahdottoman hauskaa. x) En ole itse kokeillut.

 

Eri maissa vauvojen jokeltelu on ihan erilaista. Jos pääsee vertaamaan niin kannattaa kiinnittää huomiota. Meidän lapset ovat jokellelleet ihan erillä lailla kuin esim. ystäväni lapsi, joka asuu Belgiassa.

 

Tässä nyt oli muutamia vauvojen touhuja.

Jos tulee jotain hauskoja juttuja mieleen, niin laittakaa kommenttikenttään! ;)

 

Mukavaa joulun odotusta!

 

Päivärytmin siirtäminen

Tulipa tässä mieleen kirjoittaa näistä rytmien siirtämisistä, kun sopivasti siirryttiin kesäajasta talviaikaan. Kukahan noille vauvoille selittäisi, että nyt nukutaankin tunnin pidempään.. x) Vauvat ja pienet lapset heräävät yleensä aamulla aina samaan aikaan riippumatta nukkumaanmenoajasta. Tässä kuitenkin yksi vinkki miten kellojen siirtäminen ehkä onnistuu helpoiten vauvojen kanssa.

 

Jos vauvalla on ilmennyt jo tarkka päivärutiini (tai edes nukkumaanmenorutiini), niin sitä on helpoin siirtää vartti kerrallaan. Esim. jos vauva laittaa yöunille klo19, niin hän kellojen siirron jälkeen haluaakin laittaa klo18 nukkumaan (kesäajasta talviaikaan). Niinpä kellojen siirron jälkeen kannattaakin laittaa lapsi nukkumaan klo18.15. Seuraavana iltana klo18.30, sitä seuraavana klo18.45 ja sitten klo19. Jos tämä tuntuu ihan liian pikkutarkalta ja lapsi jaksaa valvoa, niin voihan tuota nukkumaanmenoaikaa siirtää jo heti puolella tunnilla eli laitetaankin klo18.30 nukkumaan kellojen siirron jälkeen. Yliväsynyttä lasta on vaikea saada nukkumaan. Toki mikään ei estä siirtämästä rytmiä suoraan tunnilla, mutta olen huomannut tässä viime vuosina, että tämä on kuitenkin mukavin tapa vauvalle. Parissa viikossa pitäisi rytmin kääntyä. Ja kannattaa aluksi itsekin laittaa vähän normaalia aikaisemmin nukkumaan, jos tietää että lapsi herää aamulla aikaisin.

Tämä 15min rytminsiirto pätee myös päiväuniin, mutta niille ei ehkä ole aivan niin justiinsa. Riippuu vauvasta.

 

Päivärutiiniehdotus n.6kk ikäiselle löytyy täältä.

Noin 1-vuotaalle täältä.

6kk tienoilla vauvoille alkaa vähän kuin itsestäänkin kehittyä päivärutiinia ja vanhemman tehtävä on pitää huoli, että siitä pidetään kiinni. Rutiinit tuovat lapselle turvallisuudentunnetta. Toki vauvoja on erilaisia, mutta uskaltaisin väittää, että jokainen hyötyy rutiineista. ;) Ainakin summittaisia kannattaa tehdä. Jos vauva alkaa nukkumaan samaan aikaan kuin vanhemmat, niin se on usein liian myöhään.

 

Jet lag

Rytmin siirtäminen pätee myös matkustettaessa. Monen tunnin aikaero tietty sotkee vauvan rytmin ihan täydellisesti, mutta jos matkustetaan maahan, jossa on +/- 1-2h, niin kannattaa ehkä tehdä niin, että eletään Suomen ajassa, jos reissussa ollaan vain viikko. Tämä on helpoin vauvalle. Jos herätään kuudelta aamulla, niin illalla laitetaan sitten vähän aikaisemmin nukkumaan. Rytmin siirtoa ei lyhyen loman aikana oikein kerkeä tehdä 15min kerrallaan. Ja vauvoille ei tule antaa mitään unilääkkeitä (ei edes antihistamiinia).

"Niin kiire ettei kerkeä syödä"

Varmaan jokaisessa perheessä otsikon lausahdus tuntuu ainaki jossain vaiheessa elämää tutulta. Halusin kuitenkin antaa tällekin aiheelle oman postauksen, sillä oikeanlainen syöminen on kuitenkin todella suuri voimavara. On ihana, että vanhemmat laittavat lapset aina itsensä edelle, mutta itsestäkin on pakko välillä huolehtia.

 

Usein käy niin, että kotiäidit eivät kerkeä syödä päiväsaikaan järkevästi, vaan syövät ehkä leivän silloin tällöin. Kahden lämpimän aterian valmistaminen päivässä on aika mahdoton homma joka päivä. Toki kannattaa suosia ruokia, joista riittää syömistä pariksi päiväksi, mutta toki samaan ruokaan alkaa pidemmän päälle kyllästymään. Varsinkin kun sit yleensä pyörittää samoja ruokia viikoittain ellei sitten iske älytön inspiraatio kokkailla mitä hienompia kokeiluja. Itse olen sitä mieltä, että kun perheessä on pieni vauva, niin valmisruokien käyttö on suositeltavaa välillä. Itsellä vain on se ongelma, etten oikein saa niitä syötyä. Luultavasti niissä on liikaa suolaa tai jotain..

Jos päivällä jättää monta ruokailua väliin, niin sitä tulee sitten ahmittua koko ilta sohvalla, kun on lapset saatu nukkumaan. Kaloreita tulee usein seuraavankin päivän osalta. Kuulostaako tutulta? Tämä on varma keino saada paino nousemaan. Vanha totuus on, että "syömällä laihtuu". Muuten metabolia hidastuu ja paino alkaa kertymään. Pieniä aterioita usein on keino, jolla harvoin pääsee lihomaan. Toki täytyy vähän katsoa mitä suuhunsa pistää. Imetyksen aikana en kyllä suosittele minkäänlaisia dieettejä, mutta painon ei ainakaan kannata antaa nousta. Ja ymmärrän kyllä, ettei pienten lasten vanhempi jaksa monta kertaa viikossa lähteä salille tai lenkille, kun lapset lopultakin on saatu nukkumaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko mahdollista elvyttää jokin vanha harrastus, joka on kenties nuoruudessa ollut ja pyytää vanhoja treenikavereita seuraksi. ;) Urheilu ei huononna imetystä ja synnytyksen lopputarkastuksen jälkeen uskaltaa treenata melkein mitä vain, jos kaikki on ollut ok.

 

Jos tuottaa vaikeuksia saada syötyä päivisin, niin voi tehdä esim. niin, että laittaa pöydälle jotain ruokaa, joka säilyy siinä pitkin päivää ja napsii sitten vähitellen, ettei pääse sokerit laskemaan. Ei tietenkään mitään karkkia tai sipsejä, vaan esim. hedelmiä. Omenan voi kuoria jo aamulla ja laittaa ilmatiiviiseen astiaan. Usein kun lapset ovat aamulla (hyvin) nukutun yön jälkeen iloisia ja aamiainenkin on saatu alas, niin siinä vaiheessa kerkeää hieman järjestellä päivää. Itse saan varsinkin aamuisin tehtyä eniten hommia, mutta myöhään herääjillä voi tietty olla vähän hankalaa. x)

 

Olen sellainen, että koko ajan täytyy touhuta ja jotain projektia täytyy olla käsillä, mutta huomaan että itsellänikin on usein ongelmia saada syötyä oikein kotona ollessa. Itse väsymys ei minua haittaa, mutta kyllä se stressiä aiheuttaa pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun on kaksi pientä lasta ja muutto. x) Mutta nyt on ihana ja iso talo! Stressissä tosin tulee vaistonvaraisesti syötyä väärin ja jopa ahmittua. Sinänsä jokin suru tai vastaava saa minut lopettamaan syömisen kokonaan. Stressi on vaarallinen ja huono ruokavalio aiheuttaa yleensä ongelmia jonkin ajan kuluttua. Esimerkkinä itsellä on löytyi uutena tuttavuutena närästys. Sekin vaiva kyllä hoitui aika helposti ihan vain sillä, että söin kaurapuuroa vähän väliä enkä päästänyt itseä liian nälkäiseksi. Ja kaikki rasvaiset ja sokeriset ruoat oli myrkkyä. Toki närästyslääkkeitäkin kannattaa kokeilla. Kun lapset ovat hieman kasvaneet, kostautuu huono syöminen useilla ihmisillä vasta sitten ja seurauksena voi olla kaikenlaisia ruoansulatusongelmia ja vatsakipuja, joita sitten saatetaan mennä lääkäriin asti selvittämään.

 

Että syökää hyvät ihmiset. =D

 

Yksi asia myös mitä arvostan on se, että tarjotaan apua. Ja ihmisten on otettava se apu vastaan! Tätäkin hienompi asia on se, että pyytää apua! En oikein osaa korostaa tarpeeksi, miten hieno asia avun pyytäminen onkaan. Läheinen sukulainen tai ystävä voi vaikka silloin tällöin tuoda litran maitoa kylässä käydessä ja tästäkin voi olla iso apu. Ja neuvoloistakin kannattaa kysyä apua eri tilanteissa. Se ei mitään maksa. En oikein ymmärrä semmoista, että on kunnian asia, että hoitaa koko huushollin itse. Mitä ihmeen väliä jollain kunnialla on!? Kunnian takiahan ne useimmat sodatkin on aloitettu. En hirveästi arvosta niitä perheitä, joissa vedetään itsensä ihan loppuun ja hoidetaan kaikki vaikka väkisin itse. Usein siinä saa enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaan. En vain yhtään tajua tuota kunnia asiaa. x) Siitä ei kyllä ole ikinä mitään hyvää seurannut. Elämää täytyy helpottaa aina kun vain mahdollista. Perfektionisteja ei arvosta kukaan. Pääasia että homma hoituu. En puhu nyt sitten yhtään laiskuudesta. Väsymys ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa. Itse laiskuus on sinänsä yksi rasittavimmista asioista elämässä, mutta en usko että lapsiperheissä ollaan laiskoja. ;) Itsestä ainakin on ihana auttaa muita, jos vain suinkin energiaa jää yli.

 

Meillä alkaa esikoisella olla pahin uhmaikä jo ohi ja hän on taas tavallaan oma ihana itsensä. x) Vaikka onhan se uhmaikä tärkeä vaihe. Tästä kirjoitinkin jokin aika sitten. Uhmaiässä on jotain kiehtovaa, mutta hermoja se toki vaatii. Huutokonserttiin on turha lähteä. Siinä menettää pelin samantien. Ja lasta pitää muistaa kehua usein, miten hieno poika/tyttö hän on taas tänään ollut, niin lapsi käyttäytyy mielellään hyvin, kun tietää että vanhemmat ovat ylpeitä. Aina kun vain on pienikin sauma, niin kehuja peliin. =) Pienet jutut tekevät arjesta ihanan.

 

Vauvan nukuttaminen muutenkin kuin tissille

Tähän postaukseen kokosin hieman itse hyväksi havaitsemiani vinkkejä.

 

Eihän tissille nukuttamisessa mitään vikaa ole, mutta jos vauva osaa nukahtaa vain tissille, voi ongelmia ilmetä puolenvuoden iässä, jolloin vauva ei ehkä enää nukahdakaan tissille eikä osaa oikein muuallekaan nukahtaa. Näin ei todellakaan välttämättä käy, mutta jos näin käy, vanhemmat kokevat tilanteen yleensä todella haastavaksi. Toki vauvaa välillä nukutellaan yleensä rattaisiin ym ja riippuu paljon lapsen temperamentista, miten hän tulee jatkossa nukahtamaan. Kannattaa tutustua postaukseen Tunnista lapsesi temperamentti. Siinä on karkeasti jaoteltu ei luontoisia lapsia ja tämä on hyvä tiedostaa, sillä ei lapsessa mitään vikaa ole, vaikka hän olisikin hieman haastavampi tai itkuisempi. Temperamentti syntyy jo kohdussa eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa. Ei kuitenkaan liian voimakkaasti tai tosissaan kannata lapsia jaotella.

 

Pullolapsilla ei tietenkään tissillenukahtamisongelmaa ole ja usein heitä on opittu rauhoittelemaan muutenkin kuin tissillä. Tosin osa heistäkin nukahtaa vain pullo suussa, joten tästä voi löytyä vinkkejä heillekin.

 

Ensimmäisen lapsen kanssa on luonnollisesti ehkä hieman liiankin varovainen ja se on vain hyvä, koska usein sitä on hieman pihalla kun tulee vanhemmaksi ensi kertaa. Toisen lapsen kanssa uskaltaa jo vähän relata. Pienikään vauva ei pilalle mene, jos se muutaman sekunnin sängyssä itkeskelee. Ehtii istua vessassa loppuun asti eikä tarvitse alushousut nilkoissa kompuroida lasta hyppyyttämään. Joka ininään ei kannata reagoida, sillä lapsi voi juuri olla saamassa unen päästä kiinni, kun vanhempi tempaisee hänet syliin ja siinähän se uni taas menikin. 

 

Olen aiemmin kirjoitellut paljon eri unikoulujen yhteydessä vauvojen eri itkuista. Jo vastasyntyneen itkua oppii kuuntelemaan. Hänkään ei välttämättä joka kerta itke nälkää tai ikävää. Usein itkua oppii kuuntelemaan vasta useamman kuukauden iässä, joten tästäkin syystä toisen lapsen kanssa vastasyntyneisyyskausikin menee helpommin. Kun lapsella on nälkä tai hätä (esim kipu), on huuto todella voimakasta ja melkein "karmivaa". Huono sanavalinta, mutta sen kyllä kuulee. Väsyitku on myös aika voimakasta ja äänekästä, mutta se on selkeästi ponnettomampaa ja tavallaan aika tasaista rääkymistä. Pieni vauva toki kannattaa ottaa syliin, mutta itkua myös uskaltaa muutamia sekunteja kuunnella, että olisiko vauva sittenkin vain nukahtamassa eikä pyytämässä apua. Riippuu paljon lapsen temperamentista ja miten paljon hän yleisestikin sylissä viihtyy. Jokainen äiti oppii sen ajan kanssa itse parhaiten kuulemaan.
 

Koliikkivauvat ovat sitten hieman asia erikseen. Heidän itku jää usein mysteeriksi. Mahavaivoja voi syyttää silloin, kun itkun päätteeksi tulee rupsu tai kakka. Tuolloin kannattaa lasta pyöritellä sohvalla tai sylissä, jotta ilmat tulevat pois. Jos lapsi itkee, voi häntä pitää vain rauhallisesti sylissä ja istua esim. keinutuolissa. Vaikka vauva ei heti hiljenekään, ei hän sylissä mitenkään kärsi.

Mutta kuten otsikossa lupasin, tässä ihan muutama vinkki miten lapsen voisi muutenkin nukuttaa kuin tissille. Kannattaa lukaista myös aiempi postaus Nukkuminen 0-4kk. En viitsi kaikkea tänne toistaa. Osa voi tietty olla hieman toistoa. Jotkut nukahtavat todella helposti tissille ja jotkut eivät sitten millään. Jo pienestä asti voi koittaa semmoista, että imetyksen jälkeen nostaa lapsen vähän pystyyn ettei hän aivan täysin nukahtaisi tissille. Samalla voi esim. röyhtäyttää. Usein ihmiset unohtavat että vauva tosiaan kannattaa röyhtäyttää. Kaikki eivät vastasyntyneenä röyhtäise, mutta joskus syy itkuun on niinkin yksinkertainen. Öisin en suosittele mitään ihmekokeiluja, vaan silloin kannattaa tehdä kuten helpoimmaksi näkee. Kun lapsi on syönyt tissillä, voi hänet sen jälkeen nukuttaa syliin. Moni tietty kysyy nyt, että sama kai se nukahtaako tissille vai syliin. Siinä on kuitenkin selkeä ero ja sylistä pois opettaminen käy vähän helpommin. Tissi on aika kova koukuttaja. Jos vauva on rauhallinen, voi hänet koittaa jättää pikku hiljaa omaan sänkyyn ihan itsekseen ja katsoa nukahtaisiko. Tässä ei kannata kiirehtiä. Kokeilee vain silloin tällöin ja jos vauva ei sänkyyn jää niin ottaa taas syliin tai esim. sitteriin ja nukuttaa siihen. Välillä kuitenkin kannattaa kokeilla jäisikö sänkyyn itse. Tätä kannattaa kokeilla jo ihan 1-2kk iästä lähtien. Vieressä voi välillä käydä näyttäytymässä, että tallessa ollaan.

 

Noh, tässä vaiheessa tutti on usein korvaamaton. Jos vauva ei sitä suostu ottamaan, niin asialle ei mitään voi. Kannattaa lukea tästä Vauvan rauhoittelu postauksesta hieman tuosta tutista. Milloin ja miten sitä vauvalle kannattaa kokeilla. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan sitä huoli vaikka mitä tehtäisiin. Usein kannattaa kokeilla, ottaisiko vauva peukalon. Jotkut vastustavat tätä kovasti, mutta jos tilanne on todella hankala eikä kukaan saa nukuttua viikkokausiin, on tämä tyhjää parempi. Myös unirättiä tai -lelua kannattaa pitää sängyssä kaverina ihan vastasyntyneestä asti, sillä sekin kausi tulee vielä, joilloin lapsi osaa itse ottaa unikaverin kainaloon. Lapsi ei välttämättä heti mitään pehmolelua huoli, mutta jos kaveri on ollut pinnasängyssä aina, ottaa hän yleensä sen melko nopeaa kaveriksi. Unilelu on tärkeä osa lapsen elämää, kun hän on erossa vanhemmista nukkuessa. Vanhemman ei tarvitse olla vieressä 24/7. Saa olla jos haluaa, mutta ei todellakaan tarvitse. Lapselle täytyy antaa paljon hellyyttä ja syliä, mutta täytyyhän äidinkin pari tuntia saada unta. Lasta pitää halia ja pusuttaa niin paljon kun vain suinkin voi. Mutta pitää muistaa myös itse levätä. Ja muistakaa antaa vauva myös välillä isälle (tai kaverille, sukulaiselle ym).

 

Vastasyntynyt usein rauhoittuu meteliin. Ei kannata siis olla ihan hissun kissun, koska mahassa vauva kuulee koko ajan tosi isoa meteliä (verisuonten ja suoliston äänet). Myös vaunuihin on kätevä nukuttaa, mutta tämänhän jo kaikki tietää. Usein pieni vauva täytyy vähän niin kuin opettaa vaunuihin. Pelkkä tärinä ei riitä, vaan vaunuja joutuu ihan tosissaan heiluttelemaan ja "keulimaan", jotta vauva nukahtaa. Vähitellen hän sitten tottuu nukahtamaan niihinkin helpommin. Jos vauva alkaa itkemään vaunuissa, kannattaa niitä ensin koittaa heilutella voimakkaammin eikä heti tempaista vauvaa syliin sillä usein tämäkin itku on vain väsyitkua.

Kantoliinaa/-reppua kannattaa kokeilla. Siinä on hyvä ottaa päikkärit. Voihan lapsen siihen yöksikin kietoa ja itse nukkua istualtaan, mutta käy aika raskaaksi... Reppua olen käyttänyt yli 6kk ikäisille vauvoille. Liinaa voi käyttää heti. Kaikki vauvat eivät vain liinaan suostu millään. Tällöin ei auta kuin kannella lasta sylissä. 

 

Mitään pakkonukuttamista ei tietenkään voi muutaman kuukauden ikäiselle tuputtaa, mutta tämmöisiä pikku konsteja voi kokeilla ja samalla huomata minkalainen temperamentti onkaan kyseessä. Jos mikään ei auta, niin tissille ja syliin voi nukutella useamman kuukauden ajan ja sitten unikouluttaa 6kk iässä. 6kk ikäiselle on jo monta konstia mitä voi kokeilla. Tästä aiheesta löytyy blogistani monta postausta. Kannattaa tsekata kategoria "nukkuminen" läpi. Mitään tarkkaa tutkimusta ei ole, että juuri 6kk iässä on unikoulu aloitettava, joten kannattaa tehdä niin kuin vanhemmista hyvältä tuntuu.

 

Ei tietenkään liian aikaisinkaan kannata alkaa panikoimaan, että mitenhän lapsi 6kk iässä nukkuu. Sen näkee sitten ja jos ongelmia on, löytyy niihin yleensä apua. Jos kuitenkin haluaa jo pienestä asti yrittää saada lasta nukahtamaan itsekseen, voi sitä huoletta yrittää. Jos nämä konstit eivät tunnu hyviltä, niin saa tehdä kuten itse parhaaksi näkee.

Vauvan rauhoittelu

Vauva-lehden sivuilla oli ihan mukavia rauhoittelukonsteja pienelle vauvalle. Suurin osa varmaan nämä tietääkin eikä näihin ole paljoa lisättävää. Mutta halusinpa laittaa ne tännekin, koska noista vinkeistä pitäisi kyllä jonkun toimia. ;) Tietty sitten koliikkilapset ovat astetta haastavampia, mutta sekin menee ajan kanssa ohi. Kannattaa hyödyntää apuvoimia! Ja tietty kannattaa kävästä lääkärissä varmistamassa, ettei kyseessä ole mikään hoidettava vaiva. Korvatulehdusta ei vastasyntyneellä yleensä koskaan ole ja allergiat ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia eikä niitä voi lähteä jokaiselta itkevältä lapselta tutkimaan kunnallisella puolella.

 

Tutti

Tutista mainitsisin sen, että aivan vastasyntyneelle sitä ei kannata edes paljoa tarjota, sillä tutin syöminen voi hankaloittaa imetystä. Tuttia voi alkaa tarjota esim. 2kk ylöspäin. Vastasyntynyt harvoin tuttia edes ottaa ja vanhemmat ajattelevat, että lapsi ei tuttia tule koskaan ottamaan. Vauvat usein kätisevät iltaisin, kun alkaa väsykin painamaan, niin tuttia kannattaa kyllä testata. Siinä on runsaasti vauvalle tekemistä, kun tylsyys iskee. Vauvaa ei ole pakko opettaa nukahtamaan tutti suussa, sillä siinä voi käydä niin että vauva herää aina kun tutti tipahtaa. Mutta todella kätevä apuväline se on, jos vauva kätisee paljon. Tuttia joutuu vähän tuputtamaan ehkä aluksi. Helpoiten se käy, kun tutilla kutittelee vauvan huulia ja suuta ja vähitellen tarjoaa sitä. Ei kannata iskeä tuttia suuhun väkisin ja pitää siitä kiinni.

Tutista vieroittaminen käy sitten jatkossa myös unikoulun kautta. Tähän vinkkejä löytyy kategoriasta "nukkuminen". 1-vuoden iässä olisi hyvä alkaa miettimään, josko tutista päästäisiin eroon. Yleensä siihen menee vain pari päivää ja lapsi hyväksyy tilanteen yllättävän vähällä vaivalla.

 

 

Imetä. Imetys tai pullomaidon tarjoaminen rauhoittaa monen vauvan. On kausia, jolloin vauva voi ruokailla hyvinkin tiheästi. Jos vauvalla ei ole nälkä, kokeile tuttia.

Laula tai soita musiikkia. Joillekin vauvoille toimii parhaiten rauhallinen lauleskelu, jotkut pitävät rytmikkäämmästä meiningistä.

 

Vaihda asentoa. Selällään sylissä oleminen ei useinkaan ole itkuiselle vauvalle se paras asento. Nosta vauva pystyasentoon olkapäätä vasten, pidä vauvaa tiiviisti rintakehääsi vasten tai laita vauva mahalleen käsivartesi päälle.

Nosta naama naamaa vasten. Kun laitat kasvosi vauvan kasvojen lähelle, rauhallisen hengityksesi kuunteleminen voi auttaa vauvaa tyyntymään. Voit kokeilla myös kuiskia ja supattaa vauvan korvaan.

Taputa peppua. Taputtele sylissä olevan vauvan peppua jämäkästi tai silittele selkää.

Pistä tanssiksi vauvan kanssa. Rytmikäs joraaminen musiikin tahtiin voi saada harmin unohtumaan.

Kokeile lorutteluleikkejä, joissa vauvan käsiä ja jalkoja heilutellaan rytmikkäästi.

Näytä jotain yllättävää. Menkää yhdessä vauvan kanssa katsomaan peiliä tai ikkunaa, tai vaikka pyörivän pesukoneen lasiluukkua. Myös värikkäät kuvat voivat toimia.

Ota eläin avuksi. Anna vauvan silittää rauhallista koiraa tai kissaa. Aistielämys voi hiljentää huutajan.

Vaihda sylittelijää. Pyydä välillä joku toinen rauhoittamaan vauvaa. Saat itse tauon, ja muutos saattaa hämmästyttää vauvan niin, että itku unohtuu.

Lähtekää auto- tai vaunuajelulle. Autoajelu ei ole ehkä ekologisin tapa mutta voi auttaa, kun tilanne tuntuu epätoivoiselta. Myös vaunulenkki ulkona rauhoittaa levotonta vauvaa.

Vaunuissa tai rattaissa voi heijata myös sisällä. Laita vauva pieneen kohoasentoon ja heijaa rytmikkäästi. Kokeile työnnellä vaunuja edestakaisin kynnyksen yli niin, että vaunut hypähtelevät.

Keinuttele vauvaa kantoliinassa. Saat samalla lepoa käsillesi.

Kuunnelkaa kohinaa. Radion laittaminen ns. välitaajuudelle tai avonaisen vesihanan kohinan kuuntelu voi auttaa rauhatonta vauvaa nukahtamaan. Väsyitkuun voi tepsiä myös pölynimurin ääni. Tasaisen kohinan taika perustuu siihen, että se muistuttaa kohdun äänimaailmaa ja peittää alleen muita häiritseviä ääniä.

Kylpy rauhoittaa ennen uniaikaa. Lämmin vesi saa monen vauvan tyyntymään. Pienen vauvan ammeeksi käy vaikka lavuaari tai puhdas, iso ämpäri: sopivan lämmintä vettä ämpäriin ja vauva ämpäriin kainaloista kiinni pitäen. Joskus pelkkä vauvan vaatteiden riisuminen voi auttaa.

Kiedo vauva kapaloon. Kapalossa moni vauva tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Pysy itse rauhallisena. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä pysytellä itse tyynenä, niin vauvakin rauhoittuu todennäköisemmin. 

Jos itku johtuu vatsavaivoista, kokeile pumpata selällään makaavan vauvan jalkoja koukkuun lähelle vatsaa ja takaisin. Tämä ns. pierujumppa auttaa ilmavaivoihin. Voit myös hieroa vauvan vatsaa lempeästi. Apteekista on saatavilla vauvoille tarkoitettuja valmisteita, joista voi saada avun vatsavaivoihin.



Uhmaikä rulettaa

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne vauvablogin puolelle. Pitkää taukoa pidin enkä jatkossakaan varmaan kovin usein kerkeä tekstejä tänne lisäilemään, mutta yleisön pyynnöstä aion koittaa kirjoitella jatkossakin blogiin aina välillä. =) Säännöllisesti blogia on luettu ja kysymyksiä ja kehuja on etenkin sähköpostilla tullut, joten kiva että ihmiset ovat hyötyneet näistä vinkeistäni. Toki eriäviä mielipiteitäkin varmasti on eikä kaikki usko mitä sanotaan, mutta eipä sillä väliä. =D Ei tämä niin vakavaa ole. Blogin on kuitenkin alunperin ollut tarkoitus jelpata etenkin vauvaperheiden vanhempia, joilla alkavat konstit ja voimat loppua alle 1-vuotaan kanssa. Vauvan hoito kun on paikoin rankkaa eikä sitä koskaan tiedä minkälainen kaveri sieltä masusta putkahtaa. Jotkut vauvat esim. vain itkevät enemmän kuin toiset eikä tämän tarvitse olla vanhempien syytä.

 

Blogissa on pääasiassa ollut vinkkejä ja tietoa vauvoista ja taaperoikäisistä, mutta paikoin voin kirjoitella vähäsen vielä vanhemmistakin lapsista. Murrosikäisiin asti en kuitenkaan ole vielä menossa. ;) Tänään aiheenani onkin uhmaikä, johon olen viime aikoina usein törmännyt ja ajattelin että olisi hauska kirjoittaa siitä tännekin.

Uhmaikä on tärkeä vaihe lapsen kehityksessä. Lapsi ottaa ensimmäisen askeleen
itsenäisyyttä kohti. Merkittävämpi on tietty sitten murrosikä, mutta ei mennä siihen nyt. Uhmaikä alkaa ylensä noin 2-vuodesta lähtien ja loppuu yleensä 4-5vuoteen mennessä. Lapselle kehittyy vahva oma tahto ja lapsi testailee vanhempiaan jatkuvasti. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen,
mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä. Kun lapsi irtautuu vähitellen vanhemmastaan, hän samalla omaksuu pienin askelin tämän psyykkisiä säätelytehtäviä: rajoittamaan, rauhoittamaan ja kannustamaan itseään. Tämä on pohjana mm. omantunnon kehittymiselle.

 

Tässä joitain vinkkejä uhmaikäisen lapsen käsittelyyn. Muutaman poimin MLL sivuilta, josta löytyy yleensä tietoa tosi kivassa muodossa. Osa on itse hyväksi kokemiani vinkkejä sekä töissä että kotona.
Lisäksi mukana saattaa olla muutama yleispätevä neuvo lapsiin.
Eri mieltä saa olla, mutta itse olen todennut nämä hyväksi. Jokainen saa tehdä kuitenkin niin kuin tahtoo, jos vain ajattelee lapsen parasta.

 

1. Keskustele lapsen kanssa esim. tämän lempilelun kautta. Tämä houkuttelee enemmän kuin äidin käskyt. Uhmaikäistä voi olla välillä vaikea saada kylpyyn, pissalle, syömään tai yhtään mihinkään, mutta kun lempilelu tulee kysymään, on vaikea vastustaa. Ja näin homma sujuu samalla leikin kautta, johon vanhempikin osallistuu.

2. Lapsen pitää antaa kiukutella, siitä ei saa rangaista. Jokin järki tietty täytyy
   olla, esim. ei koskaan saa rikkoa mitään tahallaan tai satuttaa ketään. Mutta ääntä maailmaan mahtuu ja kiukun täytyy antaa myös tulla ulos tarvittaessa. Usein kiukku menee yllättävän nopeasti ohi. 15min ei ole pitkä aika, vaikka se sillä hetkellä tuntuu ikuisuudelta. Kannattaa kuitenkin antaa aikaa lapselle.

3. Vanhemman on oltava vanhempi, ei kaveri. Lapsi ei saa päättää esim. nukkuma-ajoista ym. Lapselle tulee turvallisempi olo, kun hänellä on rajat ja säännöt. Lapsi myös yleensä kiintyy siihen henkilöön enemmän, joka uskaltaa vähän komentaa. Lapsi voi kuitenkin tehdä päätöksiä aikuisten asettamissa rajoissa, esim. voi valita  kumman värisen paidan laittaa päälle tai haluaako kypärälakin vai karvalakin. Tästä tulee lapselle usein sellainen olo, että hänenkin mielipiteillä on väliä ja kiukkukohtauskin voi jäädä pois. Kannattaa usein antaa lapselle pari vaihtoehtoa jos homma ei meinaa alkaa pelittään.

Nykyaikana vähän hirvittää miten moni vanhempi ei uskalla pitää kuria lapselle ja lapsi on aikuisen pomo. Kurinpitäminen ei tarkoita huutamista tai lyömistä, vaan että vanhempi rauhallisesti vain pitää kiinni rajoista. Periksi ei anneta.

4. Lapsi on viisas, lapsen kanssa kannattaa keskustella ja ottaa hyvä kontakti tähän. Keskustelu ei tietenkään saa olla liian monimutkaista eikä käskyt saa olla liian monimutkaisia.

5. Älä kysy asioita, joita lapsi ei voi päättää. Protestikiukkua voi vähän välttää, kun varoitetaan lasta hyvissä ajoin, esim. ennen kuin lähdetään puistosta kotiin.

6. Usein kiukku laantuu yllättävän nopeasti. Katso ettei lapsi satuta itseään. Jos lapsi menee toiseen huoneeseen kiukuttelemaan, käy välillä katsomassa antaako lapsi lohduttaa. Mutta joskus voi antaa lapsen rauhassa itsekin koittaa rauhoittua ja antaa esim. lempilelun kaveriksi. Lapset ovat hyvin erilaisia. Joillakin kiukku kestää kauan. Lapsen ei ole kuitenkaan hyvä olla liian kauaa yksin. Lapselle kannattaa vähän väliä koittaa puhua ja tarjoutua avuksi ettei lapsi jää yksin. Vanhemman rauhallisuus vaikuttaa lapseen ja auttaa myös lasta rauhoittumaan.

7. Jos lapsi tekee jotain todella väärin (esim lyö), on uskallettava olla jämäkkä. Aikuisen on turha alkaa rääkymään, siinä menee vain kaikilta kuulo. Jotkut käyttävät arestinurkkaa. Perussääntö on että lapsen iän osoittama määrä arestia (3v, 3min). Tosin tämä lapsen yksin jättäminen on aika kyseenalainen. Olisiko parempi vain istua vieressä. Vaikea sanoa. Riippuu varmaan lapsesta ja tapauksesta.

8. Älä koskaan uhkaa lasta hylkäämisellä. Tämä on henkistä pahoinpitelyä.

Ja lapsen fyysinen kuritus on ollut Suomen laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien ja on rangaistava teko.

9. Rauhallisuus maan perii. Kiukku ei ole vaarallista vaan kuuluu elämään.

Ei ole inhimillistä olla rauhallinen koko aikaa ja toki vanhemmilla saa mennä hermot täydellisesti, mutta tällöin voi itse mennä rauhoittumaan omaan huoneeseen. Ja huutaa tosiaan saa (joskus melkein pakko), mutta vanhemmankin täytyy muistaa pyytää anteeksi tarvittaessa. Kaikki on vain inhimillistä.

10. Jos esim. kaupassa tulee äxät karkkihyllyn edessä, voi koittaa vain olla huomioimatta asiaa. Aivan sama mitä muut ajattelevat, sillä ei ole mitään väliä. Vanhemmalle lapselle voi myös koittaa selittää että "sinä olet nyt vihainen/kiukkuinen kun ei tule karkkia ja se on ihan ok, mutta huutaminen ei auta". Lapsi voi tyytyä tietoon että tunne tällä hetkellä on kiukku ja se menee ohi. Joskus sitten pitää vain napata lapsi kainaloon ja häipyä.

11. Kokeile ensin houkuttelua ennen uhkailua. Tarvittaessa uhkauskin on uskallettava
   toteuttaa (esim. lelu lähtee pois tai ruokailu loppuu heti jos pöydössä pelleillään), jos lapsi ei usko. Muuten lapsi huomaa ettei uhkailulla ole väliä eikä tästä tule olemaan mitään hyöytä.

12. Koti olisi hyvä järjestää niin että siellä voi leikkiä ilman että koko ajan tarvitsee kieltää
   tai varoa jotain.

13. Älä naura lapselle vaan naura hänen kanssaan.

14. Alkavan kiukun voi vielä yrittää kääntää, kun keksii lapselle jonkin kivan jutun,
   esim. tekee kuperkeikan ja katsoo lähteekö lapsi mukaan. Tai jos lapsi pitää
   jostain hassusta jutusta tai ilmeestä voi sitä kokeilla.

15. Ota hyvä kontakti lapseen ja katso silmiin, kun keskustelet hänelle.

16. Lapset tykkäävät olla hyödyksi, lapsen voi ottaa mukaan esim. pyykin pesuun.
   Usein lapsi haluaa vain huomiota, kun hän alkaa käyttäytymään huonosti.

 

 

Tulipa pitkä teksti. Kuinkahan moni jaksaa lukea. x) Kirjoitusvirheitä löytyy varmaan monta, älkää välittäkö. 

Jos keksitte muita kivoja konsteja uhmaikäisen hallintaan, niin nakatkaa kommenttikentään. =D

Ja aihetoiveita saa esittää, jos kaipaa apua johonkin.

Uhmaikäinen lapsikin on aivan ihana. =)