Jos Hoggin unikoulu ei toimi...

Tämä on vähän niin kuin jatkoa kappaleeseen "yleisimpiä syitä miksi unikoulu ei toimi". Se kappale keskittyy P.U/P.D. unikoulun ongelmiin, mutta on myös yleistettävissä. Tarjoan tässä muitakin konsteja Hoggin unikoulun lisäksi. Kirjoituksissani mainitsen kyllä osan näistä konsteista, mutta päätin koota näitä vähän yhteen. Yksi ja sama konsti ei päde kaikkiin vauvoihin.

Yksi suosituimpia ja tunnetuimpia on varmasti Tassuttelu-unikoulu. Tältä nettisivulta löytyy mm enemmän tietoa: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Mielestäni tosi hyvä sivusto. En ala niitä tähän kopioimaan. Googlettamalla löytyy lähinnä chat palstoja, mutta niiltäkin löytyy hyviä vinkkejä. MLL:n sivuilta löytyy myös neuvolapsykologi Katja Rantalan vinkkejä tassutelluun.Vauva lehden sivuilta löytyy myös ohjeita.

"Lempeä huudatus-unikoulu" ja "Hivuttautumiskonsti" ovat myös hyviä, joista on tietoa sivuillani mm. kohdissa: "taaperoikäisten nukkuminen", "yli 1-vuotiaan nukkuminen ja siirtymäkaudet" sekä "taaperoikäinen ja uusi vauva talossa". Hivuttautumiskonsti tuntuu olevan yksi tehokkaimmista yli 1-vuotiaan nukkumisongelmiin. Ja melko miellyttävä myös vanhemmille. ;)

Anna Wahlgrenin sivuilla kerrotaan mm. kirjasta "A good night sleep" ("Nyt nukutaan"). Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aion lukaista sen kun kerkeän. En valitettavasti vielä osaa kommentoida kirjaa. Kirjan perusperiaate on tämä: lapsi rauhoitetaan siellä missä hän makaa.

Katso myös sivusto: http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren
Sieltä löytyy tarkempaa tieto kirjasta. Kirja kuulostaa hieman huvittavaltakin. Siinä puhutaan mm. "viuhkatyylistä" ja "rimssuttelusta". Liekkö olisi meidän poitsulle toiminut, mutta varmasti joillekin toimii. Asialliselta ja tietävältä kuitenkin kuulosti. Olen kuullut ennenkin kyseisistä tyyleistä.

Perhepedissä nukkumisessakin on omat konstinsa. Aina se ei ole niin helppoa, että otetaan vain lapsi viereen ja siihen nukahtaa. Elisabeth Panthleyn kirja "Pehmeä matka höyhensaarille" on erikoistunut näihin. Siinäkin on ideana, että vauva ei nukahtaisi tissille, vaan rinta otetaan pois suusta ennen kuin lapsi nukahtaa. Lasta voi myös joutua rauhoittelemaan tässäkin tapauksessa. Vanhemmat löytävät yleensä itse aika nopeaa konstit, jotka toimivat heidän lapsilleen.

Toivottavaa olisi, että lapsi heräisi aina sieltä mihin hänet on nukutettu, ettei hän säikähdä herättyään, mihin on joutunut. Jos silloin tällöin lapsen siirtää, niin ei haittaa.

Tässä nyt oli muutamia vinkkejä. Jos tuntuu ettei oo oma juttu ja jaksaa hyvin, niin turhaankos näitä kokeilee. Mut jos tuntuu, et jotain pitäs tehdä, niin näistä löytyy usein apu. Aikamoista asennoitumista saa olla, kun näihin ryhtyy, sillä nukkumaan opettelu ei aina ole mikään lyhyt projekti. Voi kestää parikin kuukautta, mut joskus vain 1-2vkoa. Helpottaa onnistuessaan elämää kovasti. Oma väsymys ei ole mikään huono syy alkaa unikouluileen!

Huomauttaisin vielä, että näitä unikoulusysteemejä ym. kikkoja kannattaa käyttää alle 2-vuotiaille. Toki yli 2-vuotiaiden nukkumisongelmiakin ratkaistaan, niin että palautetaan lapsi vain sänkyyn, kun hän sieltä pois nousee. Tämä voi viedä 3h/yö parin viikon ajan. Ja kouluikäisille on sitten aivan omat juttunsa. Mutta helpointa näitä konsteja on käyttää pienille lapsille. Niihin olen itse enemmän erikoistunut. Yli 2-vuotiaiden kanssa joutuu jo hieman alkaa tekemään kompromisseja. Joka iässä on omat vinkeet. ;)
Jos tuntuu että perhe väsyy vauvan/lapsen nukkumisongelmiin, niin ei ole väärin tehdä asialle jotain. =) Lapsi ei siinä kärsi.

Taaperoikäinen ja uusi vauva talossa

Olen törmännyt tähän aiheeseen viime aikoina tosi usein. Äidit kysyvät paljon aiheesta ja yllättyvät monesta seikasta. Itse en ala mitään maailman ammattitaitoisinta tekstiä tähän kirjoittelemaan, mutta joitain faktoja kuitenkin, joita olen lukenut kirjoista ja lehtien kirjoituksista (yleensä psykologien/psykiatrien). Osa on sitten kokemuspohjalta. Eli ei ole harvinaista, että talossa on 1-2v lapsi ja vastasyntynyt. Kannattaa muistaa, miten suuri muutos tämä on taaperoikäiselle. Toki hän on älyttömän mustasukkainen aluksi ja usein käy niin, että äiti on vauvassa kiinni ja isä yrittää paimentaa vanhempaa. Kannattaa varautua siihen, että unet muuttuvat täysin. Taapero hakee yöllä huomiota, kun päivällä se on vähentynyt. Uhmaiän merkkejä voi alkaa ilmaantua yllättävän aikaisinkin. Vanhemmat ovat usein todella väsyneitä, mutta rutiineista ja yleisistä säännöistä olisi hyvä pitää kiinni, vaikka viimeisillä voimilla. Nämä loppujen lopuksi helpottavat elämää tosi paljon.

Sanoisin, että yleisin ongelma tulee olemaan nukkumisessa. Lapsi kannattaa hyvissä ajoin siirtää omaan huoneeseen, jos näin meinaa tehdä. Ja lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan itsekseen, jos hän ei vielä osaa. Vauvan synnyttyä kun tulee kuitenkin jotain ongelmaa sillä saralla. Kuten edellä jo mainitsin, lapsi hakee huomiota yöllä, jos se päivisin on vähentynyt. Lähemmäs 2-vuotta oleva osaa jo tulla rikkalapion kanssa perässä ja auttaa äitiä hieman siivouksessa (jos sellaista nyt jaksaa tehdä) ym kotihommissa. Tutkimusten mukaan lapset ovat tyytyväisimpiä, kun he saavat tehdä kotihommia äidin/isän kanssa. Picnik reissuilla ym ei niinkään ole väliä. Pitkiä ulkomaanmatkoja lapset tuntuvat suunnilleen vihaavan. Taapero kannattaa ottaa vauvan hoitoon mukaan. Esim niin että hän katsoo vierestä kun vauvaa hoidetaan ja saa välillä silittää vauvaa tai pyyhkiä vaikka pyyhkeillä ym. Vaikka nopeampaahan se äidiltä sujuisi. Riippuu lapsen iästä. Jos lapsi leikkii vain itsekseen jossain nurkassa, niin voisin vaikka vannoa ettei hän ole oikein tyytyväinen. Mut en toki väitä ettei näin voisi olla.
Mitään tutista vieroituksia ym ei kannata tässä vaiheessa tehdä. Jos lapsi protestoi voimakkaasti nukkumaanmenoa omaan sänkyyn ja voimat loppuu, niin toki hänet voi silloin tällöin ottaa viereen nukkumaan suosiolla. Mut periaatteessa kannattaa vähän aikaa jaksaa taistella nukkumaanmenon kanssa, jotta taapero taas rauhoittuisi itsekseen nukkumaan. Hyvä konsti on "hivuttautumiskonsti", jos ei jaksa valvoa lapsen vierellä, kunnes hän nukahtaa. Siinä on se huono puoli, että jos lapsi on tottunut nukahtamaan, että vanhempi on vierellä, niin hän vaatii tätä yölläkin herätessä. Siksi kannattaa totuttaa lapsi nukahtamaan itsekseen.

Hivuttautumiskonsti
Hivuttautumisesta olen aiemminkin kirjoittanut, mutta periaate on siis se, että laitetaan lapsi sänkyyn omien iltarutiineiden jälkeen, toivotetaan hyvää yötä, iltasuukko jne. Silittää voi pari kertaa ja sitten mennään huoneen keskelle seisomaan ja odottamaan et lapsi rauhoittuu nukkumaan (samoin päiväunille, tässävaiheessa on ehkä hyvä viimeistään siirtää vanhempi lapsi ulkoa rattaista sisälle). Tavoitteena on siirtyä kohti ovea. Seuraavana iltana voi esim mennä jo vähän lähemmäs ovea. Sitten kun tuntuu siltä, niin lähtee suoraan huoneesta. Ei kannata liikaakaan pitkittää tätä. Eli seuraavana päivänä aina edetään. Jos menee hyvin, niin miksei samanakin. Lapsi voi alussa huudella, mutta tämä ei ole vaarallista. Jos tuntuu, ettei lapsi rauhoitu, kun huoneessa oleskelee, niin kannattaa suoraan kokeilla huoneesta poistumista ja odottaa vähän aikaa rauhoittuuko mussukka. Oman tuntemuksen mukaan mennään. Kannattaa olla tosi päättäväinen ja rauhallinen. Lapsi aistii tämän kyllä vanhemmasta. Jos vanhempi ei usko johonkin konstiin, niin ei se tule oikein toimimaankaan. Jos tämä konsti toimii, niin usein huomaa sen, että lapsi on ihan rauhallinen, vaikka vanhempi seisoo huoneessa pois sängynviereltä. Osa lapsista sitten vain villiintyy tästä. He ovat usein temperamentiltaan vähän
"riehakkaampia ja kovakalloisempia". Sen huomaa kuitenkin äkkiä. Jos lapsi yöllä herää eikä rauhoitu, niin käydään hänet vain laskemassa alas. En oikein suosittele sanomaan lapselle mitään. Korkeintaan, et "nyt nukutaan, nyt on yö". Ei halita, kaveerata ym. Pyritään poistumaan huoneesta mahdollisimman nopeaa. Tutti, uniriepu, nalle ym on aika korvaamaton apu. Vauvakin kannattaa totuttaa johonkin rakkaaseen leluun (joka tuoksuu äidiltä) jo ihan pienestä pitäen, joka on aina sängyssä mukana (ei normaalileikeissä). Ja kunnon unikoulua suosittelen noin 6kk ikäiselle, koska se on helpointa toteuttaa tässä vaiheessa, jos tuntuu, että vauva ei nuku kunnolla/ei osaa nukahtaa. Usein unikoulut ovat lähinnä päivärutiineiden muodostamista. Ja monet vauvat oppivat ihan itsekseen nukahtamisen taidon.

Syömisongelmatkaan eivät ole harvinaisia taaperolla uuden vauvan tultua. Jos lapsi on pääsääntöisesti syönyt hyvin, niin tuskin hänellä mitään suurempaa ongelmaa on. Kannattaa suosia lapsen lempiruokia, mutta ei sortua herkkuihin ym ruokapöytäpelleilyihin. Lapsi kyllä syö kun hänellä on nälkä.

"Yhtäpaljon läheisyyttä kaikille lapsille" on hyvä motto. =)

Käsidesi

Tästä mainitsen ihan lyhyesti, mutta tämä on tärkeä aihe. Infektiolääkärit ovat nykyisin sitä mieltä, että kotona, tarhoissa, kouluissa ym ei saisi olla käytössä käsidesinfioitiainetta. Päiväkodeissa on kuitenkin vielä suosituksena, että ainetta käytetään. Itse tosin kielsin käyttämästä sitä meidän pojalle, saippuapesu riittää. Desinfiointiaine tuhoaa bakteereita ja lisää multiresistenttien bakteereiden kasvua (vastustuskykyisiä antibiooteille), koska bakteerit ovat hyvin muutautumiskykyisiä. Tämä on nykyisin iso ongelma. Tästä syystä antibioottejakaan ei saisi määrätä turhaan, vaan silloin jos on ihan pakko. Jos jollain perheessä on äkäinen mahatauti (esim Noro), niin käsidesiä voisi olla hyvä käyttää sillä tällaiset virukset leviävät todella helposti. Ja jos perheessä on pieni vauva (<6kk) ja aikuinen sairastuu, niin käsidesiä ehkä kannattaisi potilaan käyttää ettei pieni sairastu. Ainakin hengityssuojaimia kannattaa apteekista hommata sairaalle. Mutta tosiaan ei läträtä sen käsidesin kanssa. ;)

Hampaiden hoito

Lasten hampaiden puhdistaminen aloitetaan, kun ensimmäinen maitohammas puhkeaa. Hampaat harjataan aamuin illoin pienellä ja pehmeällä hammasharjalla pienin nykyttävin liikkein ienrajaa myöten. Lastenfluorihammastahnan käyttö aloitetaan ensimmäisen maitohampaan puhjettua.
Lasten suuta ei tarvitse huuhdella vedellä jälkeenpäin. Riittää kun hammasharjan kastaa vedessä ja vielä harjaa pari kertaa jos haluaa. Hammaslääkärit väittävät, ettei aikuisenkaan suuta tarvitse huuhdella vedellä, jotta hammastahna pääsee vaikuttamaan.

Reikiä aiheuttavat bakteerit tarttuvat syljen välityksellä aikuisesta lapseen ja lasta hoitavan aikuisen olisikin syytä varoa suoraa sylkikontaktia kuten tutin nuolaisua ja samalla lusikalla syömistä.
Reikiintymistä aiheuttava bakteeri tarttuu herkemmin maitohampaiden puhkeamisen aikoihin ja tartuntariski kasvaa, jos lapsi saa sokeripitoista ravintoa monta kertaa päivässä.

Rintaruokinnalla on myönteinen vaikutus purennan ja leukojen kehitykselle, kuitenkin yli vuoden jatkuva imetys, etenkin yöllä, saattaa lisätä hampaiden reikiintymistä.

Jos vauva tarvitsee tuttia, valitaan pieni ja litteä malli. Tutista tulisi kuitenkin luopua noin 1-vuotiaana, sillä pitkään jatkuva tutin käyttö voi aiheuttaa purentavirheitä.

Tuttipullo karies aiheutuu tuttipullosta annettavasta sokeroiduista juomista, joten tuttipullosta annetaan vain maitoa, velliä tai vettä - ei makeita juomia. Maidossa on kuitenkin maitosokeria, joten sitä ei tulisi antaa liian usein lapselle, jolla on jo hampaita. Varsinkin yöllä tulisi antaa vain vettä.

Kun hyvät tavat ja tottumukset luodaan varhaisessa vaiheessa, säilyvät ne läpi elämän.
Vanhempien panos on tärkeä ja lasta tulisi avustaa hampaiden harjauksessa aina 10-vuotiaaksi asti. Myös säännölliset ruokailutottumukset luodaan pienestä pitäen.

Raskausaikana:
-Vanhempien hampaat tulisi olla kunnossa jo ennen lapsen syntymää.
-Äidin raskaudenaikainen hormonitoiminta muuttaa syljen koostumusta ja reikiintymisriski kasvaa. Myös ienverenvuoto harjatessa voi lisääntyä ja olemassa oleva ientulehdus pahentua. Vakavat infektiot voivat olla lähtöisin ientulehduksesta.
-Säännöllinen ruokailurytmi auttaa pitämään hampaat terveinä. Jokaisen ruokailukerran jälkeen suun bakteerit alkavat muodostaa happoa, joka liottaa hampaan kiillettä. Hampaat kestävät 5 - 6 happohyökkäystä päivässä.

Lähde: www.lastenhampaat.fi, Suomen Hammaslääkäriliitto

Joskus hampaiden harjaus voi pieneltä olla haastavaa. Hampaat on kuitenkin tärkeä saada harjattua vaikka pienen taistelunkin avulla. Usein laulaminen ym leikittely auttaa. Lapsen voi palkita esim xylitol pastillilla. Pääasia että edetään rauhassa eikä hätäillä. Harjan voi antaa lapsen käteen, jolloin hän saa tutustua siihen. Vanhempien kannattaa myös näyttää mallia miten he itse harjaavat hampaitaan. Meillä poika tykkää katsella vesihanaa ja istua sylissä jolloin hampaat tulee kätevästi pestyä. Harjaa hän ei tykkää itse laittaa suuhun vielä. Ja vanhempi päättää milloin harjaus on valmis, ei lapsi.

Imemislakko/rintaraivarit

Tämä menee kyllä imetyksen piikkiin, josta on jo aiemmin juttua, mutta tuntuu olevan aika kuuma aihe välillä.

Syitä miksi vauva kieltäytyy rinnasta:
-maitoa tulee liikaa/liian vähän
-rinta saattaa olla suhteessa liian iso vauvan suuhun
-jos vauva on tottunut juomaan maitoa pullosta, voi rintakumista olla hyötyä imetyksessä
-rintakumi on myös näppärä jos nänni on sisäänpäin kääntynyt
-jos imetys on äidille kivuliasta, voi lapsi kieltäyä juomasta
-vauva voi lakkoilla jos on kipeä. suolatipat (NaCl) nenään voivat auttaa (apteekista)
-hampaat
-imemisasento (muistan että esikoisella suosikki oli tyynypäällä sylissä ja äidin piti kävellä ympäri kämppää koko ajan pahimpien rintaraivarien aikana)
-liian kylmä/kuuma
-sipuli, valkosipuli ja mausteet voivat maistua vahvasti äidinmaidossa (eräs tuttavani söi runsaasti valkosipulia ja vauva kieltäytyi imemästä kahteen päivään)
-äidin kuukautisten alku voi joskus vaikuttaa

-äidin on tärkeä koittaa pysyä rauhallisena, jolloin lapsikin rauhoittuu
-joskus pimeä huone voi auttaa
-jotkut lapset syövät helpommin unisena/unenrajamailla
-kantoliinaa kannattaa hyödyntää
-laulaminen/hyräileminen voi auttaa tässäkin tilanteessa
-yleensä ohimeneviä kausia, mutta voi ilmaantua muutaman viikon päästä uudestaankin (samanlain kuin esim. huonon nukkumisen kaudet)

Jos raivarit jatkuvat useita viikkoja, ongelma voi olla lapsen ja äidin välisessä kommunikaatiossa. Jos äiti säikähtää raivareita, voi hän soimata lasta ja samalla itseään. Katsekontakti vauvaan on tärkeä imetettäessä. Myös ympäristön on oltava rauhallinen. Lastenpsykiatrit ovat erikoistuneet vauvan ja äidin kommunikaatio-ongelmien ratkomiseen ja vaikeissa tilanteissa kannattaakin pyytää omalta lääkäriltään apua. Jos esim tulee jatkuvasti tunne, että "vauva ei pidä minusta" tai "vauva ei halua olla lähelläni tai katsoa minuun", kannattaa pyytää apua. Joskus puolueettoman ihmisen mukana olo avaa äidin silmät ja hän huomaa, että lapsihan ottaa kontaktia koko ajan. Olen varma, että jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan ja haluaa olla tämän lähellä.

Rintaraivarit ovat kuitenkin todella yleisiä ja ohimeneviä (1-3vkoa). Niitä ei kannata säikähtää. Ne voivat myös tauon jälkeen ilmaantua uudestaan, mutta menevät taas ajan kanssa ohi. Vanhemman vauvan kanssa kannattaa ottaa huomioon se, että ehkä hän vain on saanut tissittelystä tarpeekseen.  Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tilalle tulee joukko uusia ja ihania asioita.

Meillä esikoinen ei suostunut juomaan rintamaitoa enää 8kk iästä eteenpäin. Mahtoi olla jo aika laihaa, koska maito oli mintunväristä. Tämä siis on merkki siitä, että maito on laihaa. Ja miksipä pakottaa. Nuorimmainen lopetti 7kk iässä. Siinä mentiin lasten tahdissa. Minulla ei vain enää tullut maitoa tarpeeksi, minkäs teet. Vanhimmalla rintaraivareita tuli varmaan 2kk aikana vähän väliä. Mutta hyvin selvittiin.

Imetyksestä

Suosittelen kaikkia äitejä kokeilemaan imetystä jos se vain on mahdollista. Jos yrittää kaikkensa, mutta homma ei suju, ei kannata kuitenkaan masentua. Pääasia että yrittää. Ja helpolla ei kannata luovuttaa, apua löytyy.

Muutama hyvä vinkki:

Imetyksen tuki ry

www.imetys.fi sivuilta löytyy niin paljon tietoa, etten ala sitä tänne kopioimaan. Apua löytyy kyllä joka lähtöön.

Jos rinnanpäät rikkoutuvat, suosittelen apteekista saatavaa Lansinoh voidetta ja rintakumeja, joita saa päivittäistavarakaupoistakin. Vanha kansa kehottaa laittamaan viileitä kaalinlehtiä liiveihin rintojen päälle. Itsellä tämä ainakin toimi. Rintojen kuumotus ja pakotus loppui melkein kokonaan.

Imetystä opetetaan myös jo sairaalassa paljon. Kannattaa siellä ottaa kaikki apu vastaan. Ihmisillä kun ei ole enää oikein mitään "alkukantaisia vaistoja" olemassa vaan kaikki on opeteltava. Itse koin sairaalassa viimeisenä päivänä oikean ahaa-elämyksen, että näinhän se menee. Vauvan päästä saa ottaa ihan kunnolla kiinni ja tunkea tissiin suuhun. Imetyksessä lapsi myös tankkaa läheisyyttä.

Äidinmaitoa voi myös pumpata ja juottaa tuttipullosta. Tämä on sikäli kätevää, että isäkin voi osallistua ruokailuun. Ja äiti saa käydä kaupassa rauhassa. Tuttipulloahan voi pitää vaikka kerran päivässä kaverina, jottei imetyksen jälkeen tule ongelmaa, että mites nyt juodaan. Moni vauva kuitenkin valitsee mielummin tissin. Kivempihan se niin on kaikille, jos imetys vain onnistuu. Äidinmaito on aina paras, mutta ei korvikekaan myrkkyä ole. Sitä voi antaa, mikäli äidinmaito ei ole vaihtoehto. Tarviihan lapsi kuitenkin ruokaa. Ja läheisyyttää saa sylissäkin.

Jos voi imettää lasta 1v asti, niin hyvä juttu. Mutta sen jälkeen se on vähän turhaa, sillä hyviä vasta-aineita ei maidossa enää juuri ole. Tämä opetettiin moneen kertaan lastentaudeilla. Mutta jos haluaa imettää, niin siitä vain. Äidinmaito on kuitenkin vähän turhan rasvaista tänne Suomen kamaralle, jossa ei kärsitä nälästä. Yli 1v tissilapset kärsivät usein anemiasta, koska eivät saa tarpeeksi rautaa. Lisäksi maito aiheuttaa herkästi ummetusta.
 
"Jo muinaiset kreikkalaiset..."

Entisvanhaan oli tapana imettää lasta 4h välein, ei useammin. Olen huomannut, että osassa sairaaloista on vieläkin tämä käytäntö. Juotetaan vain vettä, jos vauva itkee. Mielestäni tämä on aika antiikin aikaista, sillä on todella vaikea sanoa paljonko lapsi saa tissistä maitoa irti. Enkä ole löytänut oikein mitään tutkimustietoa, miksi lapsi ei saisi saada maitoa usein. Imetystä voi kokeilla kun vauva haluaa. Usein vastasyntynyt aukoo vain suutaan tissiä hamuten, ei välttämättä itke. Pulloruokinnalla tietää millilleen paljonko lapsi on juonut, mutta suoraan tissistä tulleena se ei olekaan enää helppoa. Joten parempi vain antaa maitoa, kun lapsi haluaa. Voihan se olla että lapsi ei ole jollain kerralla saanut paljon tissistä irti. Mutta tissin ei tietenkään kannata olla ainut lohduttaja. Kyllähän sylikin riittää.

Joissain maissa on tapana, että lapselle ei anneta maitoa pullosta syntymän jälkeen (esim. Norja). Odotetaan äidin oman maidontuotannon alkamista. Terve lapsi pärjää pari päivää ilman maitoa juomansa lapsiveden ja rasvavarojen turvin. Tämä juontuu siitä, että satoja vuosia sitten oli vain pakko odottaa äidin maidonnousua. Että ei ainakaan kannata panikoida maidon kanssa. Mutta mielestäni on mukava, että vastasyntynut saa huikan pullosta, jos äidin maidontuotanto ei ole vielä käynnistynyt (varsinkin sektion jälkeen).

Alle 1-vuotiaan ravitsemuksestakin voi lukea lisää imetyksestä. Onhan se vähän niin kuin se pääasiallinen juttu. Imetyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan enkä tietty blogiin jaksa perusteellisesti joka kiveä kääntää. Lähinnä vain vinkkeinä nuo tukisivut, jotta kaikki voisivat ainakin kokeilla imetystä. Jos ei onnistu, niin ei saa soimata itseä.

Muutama ihminen on kauhistellut että eihän yli 6kk ikäinen voi selvitä yöltä syömättä. Terve lapsi selviää. Moni myös päivittelee, että täytyyhän lapsen saada ruokaa yöllä, kun aikuinenkin tarvii. Ei aikuisen kuulu nousta keskellä yötä syömään kanankopia... Eräs vanhempi sanoi että hänen on pakko nousta joka yö hakemaan vesilasi keittiöstä.. Entä jos nostaisi sen siihen yöpöydälle. Ja onko tämäkin vain tapa? Vai pitäisikö päivällä juoda enemmän ettei yöllä janota. Ja kannattaa tsekata sokeriarvot. Eihän lapsi herkästi imetyksestä luovu, mutta mikä on oikea tarve. Läheisyyttä voi muutenkin antaa. Minä olen suuri unihygienian kannattaja, koska unettomuus aiheuttaa suuria ongelmia elämässä. Sekä lapsille että aikuisille. Mutta jos ihminen on tyytyväinen ja pirteä noustuaan yöllä pari kertaa, niin tottakai näin voi jatkaa.

Yksi tuskallisimmista uutisista oli, kun eräs äiti kertoi, että lopetti imetyksen koska se vei seksihalut ja mies ei kestänyt olla ilman. Jos on hyvä parisuhde niin kestää tämmöisen pienen pätkän! En moisen syyn takia uhraisi toimivaa imetystä! Sama joidenkin julkkisten kanssa, jotka eivät edes yritä. En ymmärrä miksi. Imetyshän on yksi ihanimmista kokemuksista. Mutta en edelleenkään soimaa niitä, jotka yrittävät tai haluaisivat mutta eivät pysty. Sekin riittää että yrittää.

Kirjallisuutta

Tässäpä muutama kirjaehdotus. Itse en ole näitä vielä lukenut, vaan nämä ovat seuraavana suunnitelmissa lukea (tai ainakin selata läpi), kunhan vain opiskelukiireiltä kerkeän. =) Jos joku on lukenut, niin kuulisin mielelläni mielipiteitä kirjoista.

Baby sleep bible - Choosing what's right for you and your baby

Kirja tarjoaa viisi päälähestymiskeinoa vastasyntyneen nukkumiseen. Jokainen voi itse päättää, mikä tyyli itselle sitten sopii. Kirja korostaa sitä, että jokainen lapsi on yksilö ja vanhempi tietää parhaiten, mikä omalle lapselle on parasta.

Babycentre Baby - The All-important First Year

Ohjeita lapsen ensimmäiseen vuoteen. Käsittelee pääasioita, kuten nukkumista ja kiinteiden aloittamista. Kirja kertoo, mitä asioita on lapselta odotettavissa minäkin ikäkuukautena. Sisältää myös lääketieteellistä tietoa.

Isän kasvatusoppi - Juha T. Hakala

Isän kasvatusoppi on osoitettu odotusten ja velvollisuuksien ristipaineessa kamppaileville pienten lasten isille. Työelämän vaatimukset aiheuttavat helposti ristiriidan kodin ja työn välille - miten saada aikaa lapsille ja välttää huonossa omassatunnossa kieriskely, miten ylipäätään toimia uusien ihmisalkujen kanssa!Juha T. Hakala on seitsemän lapsen isä ja kasvatustieteen professori. Taustastaan huolimatta hän lähestyy muita isiä itsekin virheitä tehneenä, tavallisena isänä. Teoreettisen tiedon hän on paketoinut selväsanaiseen, jutustelevaan kirjoitustyyliinsä ja runsaisiin käytännön esimerkkeihin. Lukija voi löytää kirjasta myös osuvaa mutta hyväntuulista kritiikkiä tehokkuusyhteiskunnan vaatimuksia kohtaan. Yksi kirjan helmistä onkin Hakalan peräänkuuluttama hidas lapsuus.Kirja tarjoaa raikkaita näkökulmia monia askarruttaviin arjen kasvatuskysymyksiin: ajan hallintaan, kotitöihin, harrastuksiin, leppoisaan yhdessä oloon ja rajojen asettamiseen. Hakala kannustaa jokaista vanhempaa löytämään oman, perustellus kasvatusnäkemyksensä.

www.bookplus.com (osa teksteistä kopioitu sieltä)