Leluja

Laitanpa tänne blogiin muutaman kuvan meidän lempileluista. Ja ne joille on vasta vauva tulossa tai juuri syntynyt, niin varoituksen sana: leluja tulee aina liikaa. Meilläkin on jo monta laatikollista ja varmasti 80% on lahjaksi saatuja.

Kori on lahjasi saatu ja tosi kiva sisustusidea lasten huoneeseen. Kuvassa näkyvä keltainen "naama" oli meidän pojan lempilelu vastasyntyneenä. Kaikki vauvat, jotka kävivät meillä vierailulla, sekosivat myös tästä. =D Ihmisen kasvoja muistuttavat lelut ovat yleensä pienen vauva lempileluja.

Pehmolelut eivät meillä ole mitään suurta suosiota saaneet, mutta tämä iso nalle (jonka sain 16v lahjaksi aikoinaan ystäviltäni) on ollut suosittu. Ja kuvassa näkyvä hirvi oli tuliainen, kun kävimme ensi kertaa reissussa yhdessä lapsen syntymän jälkeen. Liekkö senkin takia se on niin tärkeä pojalle. =) Muistuttaa siitä, kun äiti ja isä tulivat kotiin. Itse hurahdin pienenä kuulemma nalleen, jonka äitini toi tuliasena. ;)

 Tämä kuppasen näköinen riepu ja ikeasta saatu pupu ovat ehdottomat unikaverit. Riepua en uskalla pesuaineella pestä, mut keitän sen aina välillä. ;)

Vauhti kelpaa aina. Perinteinen taaperokärry (vihreä) passaa yleensä lapselle kuin lapselle. Meillä se oli siitäkin kätevä, että kun poika opetteli kävelemään, hän otti tästä tukea. Lähinnä vain rohkaisumielessä, koska ei uskaltanut kävellä ilman tukea. Mutta eihän noin heppanen kärry ilman painoja paljon tue (vaippapussit/-laatikot olivat hyviä painoja). ;) Toinen hyvä kikka, on antaa lapselle käteen jokin esine, niin hän monesti kiinnittää huomion siihen ja lähtee vahingossa kävelemään ilman tukea.

Meillä hyppykeinu ja kävelylaite (johon mennään sisälle ikään kuin istumaan ja sitten rullataan ympäri kämppää) eivät koskaan olleet kovassa suosiossa. Poika on aina halunnut liikkua ihan vapaasti. Tämä laite oli kätevä, kun hän opetteli kävelemään. Siitä lähtee myös paljon ääntä ja valoja. ;) Vieläkin kyllä rämpyttää tätä innoisaan. Laitteen saa istumamoodille tai sen voi laittaa ihan lattiallekin, jos vauva on vielä ryömimisvaiheessa. Jotenkin olen huomannut, että useissa perheissä tytöt viihtyvät hyppykiikussa enemmän kuin pojat (ainakin pidempiä aikoja). x) 

On turha sanoa, että tytöt ja pojat ovat samanlaisia, kun ne eivät vain ole. Monesti näkee kun menee perheeseen, että tyttö istuu rauhassa lattialla leikkimässä ja poika juoksee nakuna sohvalle päälleen. =D Mutta molemmat ovat ihan yhtä ihania lapsia! ;)

Kirjat ovat meillä ihan uskomattoman isossa suosiossa. Etenkin ne joissa on kuvia eläimistä/tavaroista/ruoista ja kuvateksti sitten mukana. Poika löytää helposti esim pallon kuvan kirjasta, kun hänelle sanoo "etsi pallo". Sitten selataan kirjaa niin kauan, kunnes pallo löytyy. Voi sitä riemua. =D Poika on todella näppärä käsistään. Alle 1v iässä jo käänsi sivuja lehdesta. xD Mutta kävelemään oppi sitten vasta 1v2kk.

Kaikki lelut josta lähtee iso ääni ja valoshow ovat yleensä lasten mieleen. Ja kaikki äänet oppii jotenkin suodattamaan, että ne eivät enää aikuista haittaa ollenkaan! =D Piirtäminen on meillä uusi lempparijuttu. Poika haluaa aina, et äiti tulee ensin piirtämään pallon, kuun, sydämen ja kukan. Myös "ongelmanratkaisulelut" ovat tosi hyviä (musta palikkalaatikko mm). Poika taputtaa itselleen joka kerta, kun saa palikan laatikkoon. =D

Fröblelin palikat ovat ainut, jota poika suostuu telkkarista katsomaan. =) Mielestäni 30min telkkaria on päivässä hyvä maksimi 1,5v ikäiselle. Siinä saa itsekin vähä istahtaa. ;) Ja musiikki on meillä oltava päällä melkein koko ajan. Ukkeli niin nauttii siitä.

Ja sitten nämä kaikki ihme romut, mitä poika löytää talosta. Suurin osa lempileluista ei edes ole leluja, vaan esim muovipussiteline ja juomapullot. =) Juomapullon sisään voi laittaa esim riisiä ja korkin kiinni, niin siinä vasta on kiva helistin! Meillä poika vain oppi avaamaan korkin aika aikaisin... x) Paperin silppuaiminen on yksi lempipuuhista ja kaapinovien aikominen. Mut niitäpä saa ihan vapaasti paukuttaa, kunhan vaaralliset aineet ja esineet on siirretty pois. Vielä kun keksisi miten saa pojan pois digiboxin kimpusta.. Ylemmäs sitä ei voi nostaa ja johtojakaan ei viitsisi aina repiä irti. Tällä hetkellä siinä edessä on sohvan rahi, joka antaa vähän aikaa kiirehtiä nappaamaan poika pois sekoittamasta koneita. ;) Astianpesukonekin piti vaihtaa, kun poika kävi laittamassa säädöt aina niin sekaisin, että loppujen lopuksi se lasahti..! Mutta luulen et suurin syy oli se, että kone oli jo aikansa elänyt ja olisi hajonnut muutenkin kohta.

Hellan levyt ja uuni ovat meillä vähän liiankin suositut. Lapsilukot eivät paljon auta. Ostin sitten tämmöisen leikkiuunin alennuksesta ja se on ollut kyllä suosittu. Laitteesta lähtee ääntä ja valonvälähdyksiä. Nappeja on kiva väännellä eikä kukaan tule komentamaan pois. =)

Leikki on lapsen työ ja tarhapäivä on lapselle työpäivä. Parhaat leikit usein kuitenki syntyvät mielikuvituksen avulla. Paljon ei lapsi leluja tarvitse. ;)

Parisuhde ja vauva

Parisuhde muuttuu aina lapsen myötä. Yhtäkkiä ollaankin kumppaneita ja vanhempia. Mukana onkin uusi ihmissuhde. Aluksi vanhemmuus täyttää koko elämän ja parisuhde jää toissijaiseksi. On tärkeää, että vauva saa tarvitsemansa huomion. Perheen aikuisia ei kuitenkaan saa unohtaa. Yhteiset hetket voivat löytyä ihan pienistä asioista. Ensimmäiset vuodet lapsen elämästä ovat todellisia parisuhteentestaajia. Lasta ei kannata tehdä sen takia, että parisuhde paranisi vaan parisuhteen on oltava jo kunnossa ennen lastentuloa.

Jokaiselle löytyy perheessä oma roolinsa. Isä kokee usein jäävänsä huomiotta aluksi. Miehenkin on kuitenkin opeteltava uusi roolinsa perheessä. Lapsen/perheen kanssa vietytty aika on kuin laittaisi rahaa yhteiseen hyvinvointipankkiin. Lapsen lisäksi isä joutuu palaamaan töihin hyvin pian ja väsymys voi iskeä. Miesten masennus synnytyksen jälkeen ei ole mahdottomuus. Ei ole häpeä pyytää apua eikä se kerro, että ihminen olisi jotenkin heikko. Nainenkin tarvitsee tavallista enemmän hellyyttä ja tukea. Keskusteluissa kannattaa keskittyä enemmän positiivisiin asioihin ja osoittaa rakkauttaan usein. Seksiinkään ei saisi panostaa liian aikaisin. Kyllä ne halut sieltä ajan kanssa palautuvat.

Miestä kannattaa hyödyntää vauvanhoidossa. Äiti ei ole ainut ihminen joka osaa vauvaa hoitaa. Miehen ja vauvan kannattaa antaa rauhassa tutustua toisiinsa ja vaikka vaipanvaihto kestäisikin 10min pidempään niin mitäs se haittaa. Mies osaa syöttää tuttipullosta, vaihtaa vaippaa, hyssytellä, ihan mitä tahansa paitsi imettää. Usein vauva riehaantuu äidinmaidonhajusta ja mutka isän sylissä rauhoittaa. Onhan se vähän sama asia, kun joku heiluttelisi pizzaa aikuisen nenän edessä koko ajan. ;) Yksi ihailtavimmista asioista maailmassa on se, että mies tulee töistä kotiin ja viihtyy perheensä parissa vapaa-aikana eikä hyppää viikonloppuisin kavereidensa kanssa baarissa ym. Muutenkin alkoholin runsas käyttö ei mielestäni kuulu lapsiperheen elämään ja tästä ei voi olla kovin vaikea luopua. Asiallinen lasi viiniä ruokailun yhteydessä on tietty eri asia. Muutenkaan toisen ihmisen alkoholinkäyttöön ei tarvitse sopeutua eikä varsinaan pidä lähteä mukaan.

Yövalvomiset ovat rankkoja ja jos uupumus meinaa iskeä, kannattaa kysyä jos sukulaisista/ystävistä joku voisi hieman tulla apuun. Neuvoloistakin saa apua useilta paikkakunnilta. Jos perhepetiin päädytään, niin pitää olla varma, että se käy kaikille osapuolille. Jos isä ei saa nukuttua, niin ei häntä sängystä poiskaan saa potkia eikä häntä saa soimata siitä, että perhepeti ei onnistu. Äidin ja isän yhteinen vuode on todellä tärkeä eikä sitä saa vähätellä. Hetkellisiä ratkaisujahan voi tehdä, mutta pidempiaikaisia erikseen nukkumisia kannattaa välttää. Vanhempien läheisyys on todella tärkeää. Se ei tarkoita pelkästään seksiä. Usein samaan aikaan nukkumaanmeno on jo todella tärkeää. 15min ehkä jutellaan ja sitten nukahdetaan vierekkäin. Mikäs sen mukavampaa. =)

Yhteistä aikaa kannattaa järjestää joka päivä. Sen ei tarvitse olla kuin 15-30min. Se voi olla esim joku hassu TV-sarja, jota molemmat tykkäävät katsoa tai joku peli. Joskus ennen nukkumaanmenoa pieni juttutuokio tai sohvalla istuminen hiljaa voi olla tarpeeksi. Tai yhteinen ruokailu (jotkut ottavat vauvan sitteriin pöydän viereen tai pöydälle). Kerran viikossa olisi hyvä järjestää joku yhteinen juttu. Jos lastenhoitajaa on hankala saada ja lähteminen esim ravintolaan/elokuviin ei onnistu, voi illan istua kotonakin ja katsoa jotain elokuvaa. Vauvan nukkuessa pieniä pätkiä tämä voi olla haastavaa, mutta lapsen kasvaessa se helpottuu. Puoli vuotias jos pystyy nukkumaan yöt putkeen tai ainakin usean tunnin pätkiä.

Uupumustakin voi ehkäistä. Kannattaa pohtia tarkkaan mitä voisi jättää tekemättä ja mistä menoista voisi tinkiä. Molempien pitää tinkiä harrastuksistaan, mutta myös molemmilla on oltava hieman omaa aikaa. Pieni siivo kotona vain osoittaa sitä, että lapsi on saanut huomiota. Siisti koti on päinvastoin huolestuttava, koska tällöin aikaa on mennyt siivoamiseen ja lapsi (sekä aikuinen itse) jäänyt vähemmälle huomiolle. ;) Omasta jaksamisesta ja syömisestä on huolehdittava. Kun vauva on pieni, kannattaa suosiolla suosia kauppojen valmisruokia ja tehdä elämä muutenkin itselle helpoksi. Joistain saattaa tuntua hurjalta, että miten sitä lasta jaksaa 24/7 hoitaa. Ei varmaan muiden lapsia jaksaisikaan, mutta oma lapsi on ehkä ainut asia maailmassa jonka puolesta voisi oikeasti antaa vaikka henkensä. ;)

Parisuhde ja erimielisyydet

On tullut kirjoiteltua kaikenlaista tietoa vauvoista ja taaperoista, mutta haluaisin kirjoittaa muutaman tekstin parisuhteestakin, sillä lapsi on parisuhteen peili. Jos vanhempien suhde voi hyvin, yleensä lapsikin voi hyvin. Väestöliiton sivuilta muun muassa löytyy asiallista tietoa ja apua.

Ihminen tuo suhteisiinsa elämän varrella paljon lapsuudessa opittuja toimintatapoja ja -malleja. Ihmisen temperamentti syntyy jo kohdussa, mutta paljon siitä on myös muokkautuvaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa vasten tämän tahtoaan. Oleellista on tunnistaa itsensä ja olla itselleen rehellinen. Omaa käyttäytymistään voi aina muuttaa, mutta helppoa se ei välttämättä ole.

On tärkeä muokata suhde molempien näköiseksi. Ei vain kopioida haavekuvaa ihannesuhteesta tai omasta lapsuudenkodistaan. Mediaan ei kannata tuijottaa.

Hyvä parisuhde luo puitteet tasapainoiselle elämälle. Kumppania ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Täydellinenkään suhde ei kestä kahta vuotta, ellei sen eteen tehdä töitä. Aina pitäisi kaivaa jostain voimavaroja toisen huomioimiseksi. Puhumisen ja kuuntelemisen tärkeyttä ei voi korkostaa liikaa.

Rakkaus on tahdon asia. Se on motivoitunutta toimintaa vaalia suhdetta ja osoittaa sitoutumistaan. Rakkaus ei ole vain tunne jota romantisoidaan mediassa vaan se on tekoja. Rakkautta on löydyttävä molemmista osapuolista. Muuten suhde ei voi toimia. Riippuvuus toisesta on myös eri asia kuin rakkaus. Rakastuminen on ihanaa ja suhteen alku on ihaninta aikaa maailmassa. Pitkässä suhteessa rakkaus kuitenkin on tekoja. "All you need is love" ei päde tässä maailmassa. Mutta silti rakkaus on se suurin voima. =)

Yhdessäolon tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja kunnioittamiseen. Toisen erilaisuus pitää hyväksyä. Molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisia suhteessa. Omista tuntemuksistaan pitää puhua. Kannattaa usein käyttää ilmaisua "minusta tuntuu...." eikä aloittaa joka lausetta "kun sinä et tee....", "sinä et koskaan..." jne. Syyllistäminen harvoin johtaa mihinkään tuloksiin ja aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Aina kun toinen tekee jotain fiksua tai mukavaa, pitää muistaa kehua. Kun jaksaa osoittaa kumppanilleen hyväksyntää, saa sitä itsekin.

Turhautumiset ja suuttumisetkin pitää hyväksyä. On hyvä, että on joku jolle saa myös purkaa pahaa oloaan. Raja menee kuitenkin siinä, että koskaan ei saa ketään vahingoittaa eikä mitään saa rikkoa. Väkivalta ja riita ovat kaksi eri asiaa! Huutaminen ja riehuminekin ovat huonoja konsteja. Viha pitää purkaa esim urheiluun ym. Mutta toisaalta maailmaanhan ääntä mahtuu ja se ei välttämättä ketään vahingoita. Jos toinen suuttuu oikein kovasti, niin paras keino on yleensä antaa savun laskeutua vähän aikaa ja aloittaa keskustelu alusta. Viha on ikään kuin "puolihulluus-tila" eikä sen aikana saa sanottua mitään järkevää. Viha on kuitenkin hyväksyttävä tunne. Lapsi apinoi aikuisten tyylin riidellä. On hyvä, että lapsi näkee riitoja ja erimielisyyksiä, mutta riidat on myös tällöin sovittava. Näin lapsi oppii miten erimielisyyksistä päästään yli. Vanhemmalle lapselle tulisi myös selittää, että nyt oli hieman erimielisyyksiä, mutta se ei tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi toisiamme ihan yhtä paljon. Lapsi kyllä huomaa, jos vanhemmat ovat riidoissa. Lasta ei helpolla huijata. He tietävät aina enemmän mitä luulemme. Rauhallinen keskustelu ja KUUNTELU takaavat yleensä parhaan lopputuloksen.

Väkivalta parisuhteessa on niin vakava asia, että siitä pitäisi kirjoittaa erikseen. Aiheeseen löytyy paljon asiantuntevaa ja ammattitaitoista väkeä. Jos lapset liittyvät kuvaan, pitäisi heidän turvallisuus aina ensin taata. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja väestöliitosta saa mm apua. Väkivalta parisuhteessa on todella yleistä ja jos ihminen lyö kerran hän todennäköisesti lyö uudestaankin. Väkivalta voi olla myös henkistä/sanallista ym. Väkivallalla on tapimus lisääntyä ja raaistua ajan mittaan. Asialle on aina tehtävä jotain. Jos haluaa puhua anonyymisti on olemassa mm. Naisten linja, jossa on koulutettuja ihmisiä auttamassa, kuuntelemassa ja ohjaamassa eteenpäin. Numero on 0800 02400. Päivystys toimii suomeksi arkipäivisin klo16-20, englanniksi pe klo 16-20 ja ruotsiksi ke klo 16-20.

Lasten fyysinen kurittaminen on ollut laitonta Suomessa vuodesta 1984 ja on rangaistava teko!

Ihmiset muuttuva aina elämässä. Sitä ei voi estää. Tällöin myös parisuhdekin muuttuu. Yhdessäolo on kuitenkin perusta kaikelle ja suhde kestää muutoksetkin, jos vain molemmat tekevät sen eteen töitä.

Parisuhteen voi jakaa kolmeen vaiheeseen:
1. rakastumisevaihe (noin 1-3v karkeasti). Kumppanista ei vielä ehkä näe kaikkia piirteitä ja eletään ihanassa "humussa". Tämä on tärkeä vaihe me-hengen luomiseksi.
2. kumppanit ottavat enemmän tilaa ja näyttyäytyvät uudessa valossa. Tällöin pohditaan voiko sitoutua toiseen loppuelämäksi ja mitä itse elämältä haluaa. Kysymykset olisi hyvä esittää tässä vaiheessa. Liuku tähän vaiheeseen voi mennä ihan huomaamatta, jos suhde on ollut tasapainoinen.
3. kumppanuusvaihe. Tämä voi tapahtua osapuolilla eri aikaan. Tämä näyttäytyy läheisyyden ja etäisyyden tarpeissa. Keskustelu ja kuuntelu on tässäkin tapauksessa erittäin tärkeää.

Hieman itsekyyttäkin pitää elämässä olla. Liika kiltteys johtaa usein suuriin ongelmiin ja siihen, että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen. Puolensa on pidettävä. Toinen ääripää on sitten narsistinen peroona, joka ei koskaan myönnä virheitään. Tämä on erittäin vaikea tilanne eikä usein korjaudu ollenkaan. Turvallinen koti on kuitenkin paras keino estää tätä. Lasta ei voi lelliä pilalle sylin, huomion ja hellyyden avulla!

Yksi vinkki vielä lasten (jo vähän vanhempien) kanssa keskusteluun. Lapset harvoin alkavat puhua mistään asioista, vaikka heiltä kuinka kyselisi. On kuitenkin tärkeää kysellä ja olla koko ajan valmiina kuuntelemaan. Lapsi ei kerro mitään, jos istutaan sohvalla, että nyt keskustellaan. Hyvä keino on tehdä jotain mukavaa samalla ja välillä koittaa aloittaa keskustelu. Se voi olla leikki, askartelu, TV, saunominen ym. Siinä sivussa lapset sitten yleensä alkavat jutella. Pääasia, että aikuinen on aidosti kiinnostunut ja kuuntelee sekä pyrkii ymmärtämään lapsen aivotuksia. Lapset ovat viisaita, mutta heillä ei ole vielä resursseja aivoissa käydä kunnon keskusteluja. Tämä tulee kuitenkin esiin muunlaisena toimintana. Ja ongelmat tulevat usein esiin väkivaltaisena käytöksenä.

Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa eikä olemassa olevaa parisuhdetta. Tämä ei kuitenkaan huononna vanhemmuutta. Läheisten tuki on todella tärkeää ja apua ei saa pelätä pyytää. Vertaistuen hakeminen on myös hyvä. Vanhin lapsi ei saisi joutua olemaan aikuinen liian aikaisin. Jos perheessä ei ole isää, perheen vanhin poika yleensä jotuu raskaiden tilanteiden eteen. Olisi hyvä ottaa mukaan ulkopuolinen apu, jos perheen ainut aikuinen ei tahdo jaksaa. Väsyminen on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Uusperheissä yhteinen aika korostuu. Usein kun vanhemmat jo rakentavat uutta elämää, lapset vasta käsittelevät edellisen perheen eroa. Aikaa täytyy antaa sekä kumppanille että lapsille tarpeeksi. Uusperheessä täytyy muistaa, että isäpuoli ei ole isä ja sisarpuoli ei ole sisar. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä enemmän tämä korostuu. Uudet sisarukset saattavat aluksi tuntea vetoa toisiinsa, mutta tämä on vain normaalireaktio. Lähtökohta on se, että isä/äitipuolella ei ole komennusvaltaa toisen lapsiin. Nämäkin säännöt pitää yhteisymmäryksessä sopia kaikkien kanssa ja tottakai asiat ajanmyötä aina muuttuvat. Työtä on tehtävä kovasti.

Maahanmuutto on iso asia perheessä. Omasta kulttuuristaan ja kielestään ei pidä luopua, mutta tottakai uusiin tapoihin on sopeuduttava. Tämä on erittäin kuluttavaa ja voimia vievää eikä avun pyytämistä saa epäröidä. Kaiken keskellä pitäisi muistaa kiinnittää huomiota parisuhteeseenkin.

Sateenkaariperheet eli samaa sukupuolta olevien perheet lisääntyvät koko ajan. Tästä ei ole Suomessa vielä vahvaa kulttuurillista mallia. Tällöin työnjako ja tehtävät on jaettava uusiksi, mikä voi olla haasteellista. Usein nämä perheet kuitenkin oppivat keskustelun taidon hyvin ja ratkovat useita ongelmia helposti. Jos lapsi on toisen biologinen, voi ongelmia ilmetä senkin kanssa, kumpi on esim "äiti". Asiat olisi hyvä sopia jo odotusaikana ja nämä sopimukset ovat sitten pitäviä. Paras apu löytyy usein samassa elämäntilanteissa olevilta pareilta.

Pottatreeniä

Suurin osa lapsista oppii potalle 2-3v. välillä. Alle 1-vuotiaanakin se on kyllä mahdollista (ei ehkä täysin kuivaksi). Pottatreenin kanssa ei kannata hätäillä. Lue milloin lapsi on valmis. Joskus lapset vain yhtäkkiä  innostuvat potasta ja oppivat nopeasti kuviksi. Hoputtaa ei kannata. Esimerkin katsominen vanhemmilta lapsilta on usein tehokas. 

Kun mietit, onko lapsesi valmis potalle, mieti näitä (nämä nyt on aika selkeitä):
- Lapsi pysyy kuivana vähintään 2h päivästä tai on kuiva herättyään
- Suolentoiminta on säännöllistä ja ennustettavaa
- Lue kasvojen ilmeitä, asentoja, sanoja
- Lapsi osaa seurata yksinkertaisia suullisia ohjeita
- Lapsi osaa kävellä vessaan ja riisua itsensä
- Lapsella on epämiellyttävä olla märässä vaipassa ja haluaa että se vaihdetaan heti
- Lapsi pyytää päästä potalle (ylläri ylläri)
- Lapsi haluaa pitää "aikuisten alusvaatteita"

Jos tulosta ei synny, palaa vaippoihin ja kokeile kuukauden päästä  uudestaan. Joillain lapsilla vain voi kestää. Joskus pitää vain löytää se suurin lapsen mielenkiinnonkohde/palkinto, jolla hänet saa houkuteltua potalle. 

Vinkkejä:
- Vessalaulu
- Lukekaa yhdessä
- Kokeile eri pottia
- Laita ajastin 20min välein soimaan, jolloin on aika käydä potalla. Nosta aikaa vähitellen. Jos lapsi oppii sanomaan, ettei hänellä vielä ole hätä, aseta aikaa vielä 10min, jos kellolle on tarvetta.
- Kehu paljon ja palkitse. Jos tulee vahinko, älä toru.

Psykolgoit Nathan H. Azrin and Richard M. Foxx kirjoittivat kirjan Toilet Training in Less Than a Day vuonna 1974. Tätä kutsutaan "quick-training". Useat psykolgoit väittävät, että lapsi tosiaan oppii potalle parissa päivässä ja ovat kehitelleet uusia metodeja tämän kirjan pohjalta. Mm. Dr.Phil kannattaa tätä metodia... Julie Fellom on kehitellyt Diaper Free Toddlers -ohjelman ja hän antaa vinkkejä tähän metodiin sivuilla: diaperfreetoddlers.com

http://www.babycenter.com/toddler-potty-training-advice

Mitä amerikkalaiset "expertit" sanovat vauvan unesta

Tässäpä vähän tietoa vauvan unesta, jos kiinnostaa. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä amerikkalaisista tutkijoista. =D Osa on ihan mielenkiintoista tietoa. Olisi hauska nähdä samantyyppisiä aikuisista. =P Lopussa on sitten lähteitä ja vähän kommenttia.

Vauvan unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisten. Vauvat käyvät useammin ns. REM-unessa (rapid eye movement), mikä on tärkeää aivojen kehityksen kannalta. REM uni on kevyempää kuin non-REM ja siksi häiriintyy helpommin. Non-REM unen aikana esim. unissakävely on mahdollista, mutta REM unen aikana lihakset ovat niin rennot, ettei tahdonalainen liikkuminen onnistu. Tämän tyyppinen vauvan unisyklikausi on lyhytkestoinen, mutta voi tuntua ikuisuudelta, jos itse on väsynyt vauvan ensimmäisinä kuukausina.

6-8 viikon iässä vauvat alkavat nukkua lyhyempiä pätkiä päivisin ja pidempiä öisin, mutta selkeästi suurin osa syö öisin. Heillä on myös lyhyempiä REM jaksoja ja pidempiä syvän unen (non-REM) vaiheita.

Amerikkalaisten lääkäritutkijoiden mielestä 3-6 kuukauden välillä lapsi kykenee nukkumaan yöt putkeen. MUTTA tämä meinaa suunnilleen 5-6 tunnin pätkää, ei välttämättä 8h (amerikkalaisten logiikkaa).

Osa lapsista heräilee öisin kunnes ovat taaperoikäisiä. Mutta jotkut kykenevät nukkumaan pidempiä pätkiä jo alle 6vkon iässä (Joo, meillä oli näin, kunnes homma muuttuikin päälalelleen 4-5kk iässä xD )

5-6vkon iässä vauva pystyy olemaan hereillä noin 2h. Kun vauva vaikuttaa väsyneltä, laita hänet välittömästi nukkumaan, sillä yliväsynyttä vauvaa on vaikea saada nukkumaan.

2 vkon iässä lapselle voi alkaa opettaa päivän ja yön ero. Öisin pidetään huoneet pimeänä, ei jutella/leikitä ym. Päivisin lapselle annetaan paljon virikkeitä, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei lapsi yliväsy.

Iltarutiineita ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin. Aloittaa voi esim. unilaulusta.

6-8 vkon iässä vauvan voi jo antaa koittaa saada unta itse. Eli laitetaan hänet sänkyyn ja odotetaan pari minuuttia ennen kuin mennään rauhoittelemaan. Näin väittää Jodi Mindell, associate director of the Sleep Disorders Center at Children's Hospital of Philadelphia. Hän on kirjoittanut kirjan Sleeping Through the Night. Mindell vastustaa tissille tai syliin nukuttamista, koska hänen mielestään tästä voi kehittyä nukahtamisvaikeuksia myöhemmin, sillä vauva ei osaa enää muualle nukahtaa. Tissille nukutus voi kuitenkin olla vähän aikaa se helpoin tapa nukuttaa vauva. Mutta useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että syliin nukutus on "normaalia ja luonnollista".

7 vinkkiä pienen vauvan nukutukseen:
-Sulje pois lääketieteelliset syyt, jotka itkettävät lasta
-Kanna lasta kantorepussa/-liinassa
-Tee tarkat rutiinit
-Laita vauva sänkyyn hereillä. Jos alkaa itkeä, hoe "shh shh shh" ja silittele
-Anna lapselle aikaa rauhoittua itsekseen
-Pyydä apua ajoissa
-Sitoudu vanhemmuuteen

Tekstit on käännetty sivulta: www.babycenter.com. Siellä on TODELLA paljon asiaa vauvoista, taaperoista ja vanhemmista lapsista. Tähän aiheeseen vain taisi olla linkki jossain iltasanomien sivuilla ym ja siksi eksyin lukemaan tästä. Kaikkea en sivustolta jaksanut lukea. x) Löytyy tietoa myös ruokailusta, sairauksista, pottatreenistä, kiukuttelusta ym. Lisäilen ehkä myöhemmin.

OK, eli kommentoinpa sen verran, että aika tiukalla linjalla ovat amerikkalaiset, etten sanoisi. Jos vanhemmista tuntuu, että jaksaa nukuttaa lapset, niin eipä siitä haittaakaan varmasti ole. Itse olen sitä mieltä että "virheet" on aina korjattavissa. Jos lapsi ei nukahda >6kk iässä muualle kuin syliin niin voihan sen opettaa silloinkin. Mutta mukavahan tuo on huomata, että amerikassakin ollaan sitä mieltä, että parin minuutin huudatus ei haittaa pientäkään lasta, sillä yllättävän moni äiti kuitenkin tietoisesti käyttää tätä metodia eikä siinä mitään pahaa ole. Silti pitää aina kuunnella itseään sekä vauvaansa ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ja toisia on turha alkaa kritisoimaan. Jokainen varmasti haluaa lapselleen vain parasta.
Miten se yksi psykologi sanoikaan... jotain että lapselle on siunaus semmoiset hieman "karaistuneet" vanhemmat tai jotain sinne päin. x) No jaa, eipä siitä sen enempää.

Vielä yksi kommentti: se että lukee paljon vauvoista, ei tarkoita sitä että kasvattaisi lapset kirjojen perusteella. Omista periaatteista ei pidä luopua, mutta kirjoista/tutkimuksista on tosi paljon apua ongelmien edessä. Eihän missään sanota, että "kasvata lapsesi näin". Ihmisiä on vain erittäin vaikea opastaa ellei ole tiettyjä raameja.

Ja mielestäni toisten kasvatusmetodeja ei saisi mennä mollaamaan. Kommentoida aina voi, mutta kannattaa muistaa että asiat voi aina esittää sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. =)

Jos Hoggin unikoulu ei toimi...

Tämä on vähän niin kuin jatkoa kappaleeseen "yleisimpiä syitä miksi unikoulu ei toimi". Se kappale keskittyy P.U/P.D. unikoulun ongelmiin, mutta on myös yleistettävissä. Tarjoan tässä muitakin konsteja Hoggin unikoulun lisäksi. Kirjoituksissani mainitsen kyllä osan näistä konsteista, mutta päätin koota näitä vähän yhteen. Yksi ja sama konsti ei päde kaikkiin vauvoihin.

Yksi suosituimpia ja tunnetuimpia on varmasti Tassuttelu-unikoulu. Tältä nettisivulta löytyy mm enemmän tietoa: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Mielestäni tosi hyvä sivusto. En ala niitä tähän kopioimaan. Googlettamalla löytyy lähinnä chat palstoja, mutta niiltäkin löytyy hyviä vinkkejä. MLL:n sivuilta löytyy myös neuvolapsykologi Katja Rantalan vinkkejä tassutelluun.Vauva lehden sivuilta löytyy myös ohjeita.

"Lempeä huudatus-unikoulu" ja "Hivuttautumiskonsti" ovat myös hyviä, joista on tietoa sivuillani mm. kohdissa: "taaperoikäisten nukkuminen", "yli 1-vuotiaan nukkuminen ja siirtymäkaudet" sekä "taaperoikäinen ja uusi vauva talossa". Hivuttautumiskonsti tuntuu olevan yksi tehokkaimmista yli 1-vuotiaan nukkumisongelmiin. Ja melko miellyttävä myös vanhemmille. ;)

Anna Wahlgrenin sivuilla kerrotaan mm. kirjasta "A good night sleep" ("Nyt nukutaan"). Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja aion lukaista sen kun kerkeän. En valitettavasti vielä osaa kommentoida kirjaa. Kirjan perusperiaate on tämä: lapsi rauhoitetaan siellä missä hän makaa.

Katso myös sivusto: http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren
Sieltä löytyy tarkempaa tieto kirjasta. Kirja kuulostaa hieman huvittavaltakin. Siinä puhutaan mm. "viuhkatyylistä" ja "rimssuttelusta". Liekkö olisi meidän poitsulle toiminut, mutta varmasti joillekin toimii. Asialliselta ja tietävältä kuitenkin kuulosti. Olen kuullut ennenkin kyseisistä tyyleistä.

Perhepedissä nukkumisessakin on omat konstinsa. Aina se ei ole niin helppoa, että otetaan vain lapsi viereen ja siihen nukahtaa. Elisabeth Panthleyn kirja "Pehmeä matka höyhensaarille" on erikoistunut näihin. Siinäkin on ideana, että vauva ei nukahtaisi tissille, vaan rinta otetaan pois suusta ennen kuin lapsi nukahtaa. Lasta voi myös joutua rauhoittelemaan tässäkin tapauksessa. Vanhemmat löytävät yleensä itse aika nopeaa konstit, jotka toimivat heidän lapsilleen.

Toivottavaa olisi, että lapsi heräisi aina sieltä mihin hänet on nukutettu, ettei hän säikähdä herättyään, mihin on joutunut. Jos silloin tällöin lapsen siirtää, niin ei haittaa.

Tässä nyt oli muutamia vinkkejä. Jos tuntuu ettei oo oma juttu ja jaksaa hyvin, niin turhaankos näitä kokeilee. Mut jos tuntuu, et jotain pitäs tehdä, niin näistä löytyy usein apu. Aikamoista asennoitumista saa olla, kun näihin ryhtyy, sillä nukkumaan opettelu ei aina ole mikään lyhyt projekti. Voi kestää parikin kuukautta, mut joskus vain 1-2vkoa. Helpottaa onnistuessaan elämää kovasti. Oma väsymys ei ole mikään huono syy alkaa unikouluileen!

Huomauttaisin vielä, että näitä unikoulusysteemejä ym. kikkoja kannattaa käyttää alle 2-vuotiaille. Toki yli 2-vuotiaiden nukkumisongelmiakin ratkaistaan, niin että palautetaan lapsi vain sänkyyn, kun hän sieltä pois nousee. Tämä voi viedä 3h/yö parin viikon ajan. Ja kouluikäisille on sitten aivan omat juttunsa. Mutta helpointa näitä konsteja on käyttää pienille lapsille. Niihin olen itse enemmän erikoistunut. Yli 2-vuotiaiden kanssa joutuu jo hieman alkaa tekemään kompromisseja. Joka iässä on omat vinkeet. ;)
Jos tuntuu että perhe väsyy vauvan/lapsen nukkumisongelmiin, niin ei ole väärin tehdä asialle jotain. =) Lapsi ei siinä kärsi.

Taaperoikäinen ja uusi vauva talossa

Olen törmännyt tähän aiheeseen viime aikoina tosi usein. Äidit kysyvät paljon aiheesta ja yllättyvät monesta seikasta. Itse en ala mitään maailman ammattitaitoisinta tekstiä tähän kirjoittelemaan, mutta joitain faktoja kuitenkin, joita olen lukenut kirjoista ja lehtien kirjoituksista (yleensä psykologien/psykiatrien). Osa on sitten kokemuspohjalta. Eli ei ole harvinaista, että talossa on 1-2v lapsi ja vastasyntynyt. Kannattaa muistaa, miten suuri muutos tämä on taaperoikäiselle. Toki hän on älyttömän mustasukkainen aluksi ja usein käy niin, että äiti on vauvassa kiinni ja isä yrittää paimentaa vanhempaa. Kannattaa varautua siihen, että unet muuttuvat täysin. Taapero hakee yöllä huomiota, kun päivällä se on vähentynyt. Uhmaiän merkkejä voi alkaa ilmaantua yllättävän aikaisinkin. Vanhemmat ovat usein todella väsyneitä, mutta rutiineista ja yleisistä säännöistä olisi hyvä pitää kiinni, vaikka viimeisillä voimilla. Nämä loppujen lopuksi helpottavat elämää tosi paljon.

Sanoisin, että yleisin ongelma tulee olemaan nukkumisessa. Lapsi kannattaa hyvissä ajoin siirtää omaan huoneeseen, jos näin meinaa tehdä. Ja lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan itsekseen, jos hän ei vielä osaa. Vauvan synnyttyä kun tulee kuitenkin jotain ongelmaa sillä saralla. Kuten edellä jo mainitsin, lapsi hakee huomiota yöllä, jos se päivisin on vähentynyt. Lähemmäs 2-vuotta oleva osaa jo tulla rikkalapion kanssa perässä ja auttaa äitiä hieman siivouksessa (jos sellaista nyt jaksaa tehdä) ym kotihommissa. Tutkimusten mukaan lapset ovat tyytyväisimpiä, kun he saavat tehdä kotihommia äidin/isän kanssa. Picnik reissuilla ym ei niinkään ole väliä. Pitkiä ulkomaanmatkoja lapset tuntuvat suunnilleen vihaavan. Taapero kannattaa ottaa vauvan hoitoon mukaan. Esim niin että hän katsoo vierestä kun vauvaa hoidetaan ja saa välillä silittää vauvaa tai pyyhkiä vaikka pyyhkeillä ym. Vaikka nopeampaahan se äidiltä sujuisi. Riippuu lapsen iästä. Jos lapsi leikkii vain itsekseen jossain nurkassa, niin voisin vaikka vannoa ettei hän ole oikein tyytyväinen. Mut en toki väitä ettei näin voisi olla.
Mitään tutista vieroituksia ym ei kannata tässä vaiheessa tehdä. Jos lapsi protestoi voimakkaasti nukkumaanmenoa omaan sänkyyn ja voimat loppuu, niin toki hänet voi silloin tällöin ottaa viereen nukkumaan suosiolla. Mut periaatteessa kannattaa vähän aikaa jaksaa taistella nukkumaanmenon kanssa, jotta taapero taas rauhoittuisi itsekseen nukkumaan. Hyvä konsti on "hivuttautumiskonsti", jos ei jaksa valvoa lapsen vierellä, kunnes hän nukahtaa. Siinä on se huono puoli, että jos lapsi on tottunut nukahtamaan, että vanhempi on vierellä, niin hän vaatii tätä yölläkin herätessä. Siksi kannattaa totuttaa lapsi nukahtamaan itsekseen.

Hivuttautumiskonsti
Hivuttautumisesta olen aiemminkin kirjoittanut, mutta periaate on siis se, että laitetaan lapsi sänkyyn omien iltarutiineiden jälkeen, toivotetaan hyvää yötä, iltasuukko jne. Silittää voi pari kertaa ja sitten mennään huoneen keskelle seisomaan ja odottamaan et lapsi rauhoittuu nukkumaan (samoin päiväunille, tässävaiheessa on ehkä hyvä viimeistään siirtää vanhempi lapsi ulkoa rattaista sisälle). Tavoitteena on siirtyä kohti ovea. Seuraavana iltana voi esim mennä jo vähän lähemmäs ovea. Sitten kun tuntuu siltä, niin lähtee suoraan huoneesta. Ei kannata liikaakaan pitkittää tätä. Eli seuraavana päivänä aina edetään. Jos menee hyvin, niin miksei samanakin. Lapsi voi alussa huudella, mutta tämä ei ole vaarallista. Jos tuntuu, ettei lapsi rauhoitu, kun huoneessa oleskelee, niin kannattaa suoraan kokeilla huoneesta poistumista ja odottaa vähän aikaa rauhoittuuko mussukka. Oman tuntemuksen mukaan mennään. Kannattaa olla tosi päättäväinen ja rauhallinen. Lapsi aistii tämän kyllä vanhemmasta. Jos vanhempi ei usko johonkin konstiin, niin ei se tule oikein toimimaankaan. Jos tämä konsti toimii, niin usein huomaa sen, että lapsi on ihan rauhallinen, vaikka vanhempi seisoo huoneessa pois sängynviereltä. Osa lapsista sitten vain villiintyy tästä. He ovat usein temperamentiltaan vähän
"riehakkaampia ja kovakalloisempia". Sen huomaa kuitenkin äkkiä. Jos lapsi yöllä herää eikä rauhoitu, niin käydään hänet vain laskemassa alas. En oikein suosittele sanomaan lapselle mitään. Korkeintaan, et "nyt nukutaan, nyt on yö". Ei halita, kaveerata ym. Pyritään poistumaan huoneesta mahdollisimman nopeaa. Tutti, uniriepu, nalle ym on aika korvaamaton apu. Vauvakin kannattaa totuttaa johonkin rakkaaseen leluun (joka tuoksuu äidiltä) jo ihan pienestä pitäen, joka on aina sängyssä mukana (ei normaalileikeissä). Ja kunnon unikoulua suosittelen noin 6kk ikäiselle, koska se on helpointa toteuttaa tässä vaiheessa, jos tuntuu, että vauva ei nuku kunnolla/ei osaa nukahtaa. Usein unikoulut ovat lähinnä päivärutiineiden muodostamista. Ja monet vauvat oppivat ihan itsekseen nukahtamisen taidon.

Syömisongelmatkaan eivät ole harvinaisia taaperolla uuden vauvan tultua. Jos lapsi on pääsääntöisesti syönyt hyvin, niin tuskin hänellä mitään suurempaa ongelmaa on. Kannattaa suosia lapsen lempiruokia, mutta ei sortua herkkuihin ym ruokapöytäpelleilyihin. Lapsi kyllä syö kun hänellä on nälkä.

"Yhtäpaljon läheisyyttä kaikille lapsille" on hyvä motto. =)