Tervetuloa blogin pariin! Minulla oli ensimmäisen lapsemme kanssa nukutusongelmia ja kärsin itse hankalasta univajeesta, joten aloin tutkimaan asiaa. Neuvolasta en saanut apua, kun 2009 oli vielä todella huonosti tietoa unikouluista. Huudatuskeinoa en edes harkinnut vaikka henki menisi. Siten tuli ystäväni pelastavana enkelinä ja toi kirjan, josta löytyi paljon vaihtoehtoja vauvan nukuttamiseen, rauhoittamiseen, syömiseen ym. Tähän blogiin kokoan tuon kirjan vinkkejä sekä hyödynnän lääkärikoulutukseni tietoja. Esimerkeissäni puhun perusterveistä ja suunnilleen täysiaikaisista vauvoista. Esim. keskosille pätee eri suositukset monessa asiassa, mutta tottakai kaikkien lasten kanssa pyritään mahdollisimman normaaliin elämään.
Ensimmäiseen postaukseen kirjoitan perusasiaa vastasyntyneen unesta.
Ensimmäiset kolme kuukautta menee enemmän tai vähemmän vauvaa ihmetellessä. Vauva muistuttaa ensimmäisen 3kk aikana hyvin paljon sikiötä. Tällöin vauva tarvitsee lähinnä vain paljon syliä ja ravintoa. Useimmat ottavat vauvan viereen nukkumaan yön ajaksi ja imettelevät siinä pitkin yötä. Tämä on usein alkuvaiheessa paras konsti. Alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan itkuun olisi reagoitava heti, sillä vauva ei ymmärrä vielä viivettä. Mutta ei vauva tietenkään traumatisoidu, jos se pari minuuttia itkeskelee itsekseen. Ei kannata liian hysteerisesti tai paniikinomaisesti elämään suhtautua, sillä lapset aistivat äidin ahdistuksen herkästi. Rentous tarttuu herkästi muihinkin perheenjäseniin ja rauhoittaa ilmapiiriä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaakin hakea vertaistukea ja apuja herkästi. Ja kokeneempien ihmisten tarinoita vauva-ajasta on usein rauhoittava kuunnella kunhan sieltä suusta ei tule: "kyllä se ajan kanssa helpottaa". Ei se kyllä siinä hetkessä auta. Mielummin vaikka empaattinen halaus.
Ensimmäisten parin viikon aikana vauvalla ei ollenkaan ole käsitystä
yöstä ja päivästä, joten yöt voivat olla samanlaista härdelliä kuin
päivätkin. Kannattaa kuitenkin pyrkiä heti siihen, että öisin huoneet olisivat pimeänä. Vauvan kanssa ei jutella/leikitä. Jos vaippa vaihdetaan, vaihdetaan se nopeaa hämärässä eikä jutella mitään.
Perhepeti on ihan hyvä vaihtoehto, jos jokainen osapuoli on siinä tyytyväinen ja lapsi ei varmasti pääse tipahtamaan/ryömimään pois sängystä. Pieni vauva nukahtaa helposti syliin ja se on aika helppo vielä siirtääkin eri paikkaan. Osa vauvoista nukahtaa ihan itsekseen. Varsinkin pullovauvat. Suurin osa kuitenkin nukahtaa tissille ja alkuvaiheessa tämä taitaa ollakin paras. Usein kuulee sanottavan, että vauvan pitäisi herätä siitä mihin on nukahtanut, mutta en oikein usko että tämä on mahdollista monenkaan kohdalla. Jos lapseen huutoon reagoidaan unien jälkeen heti, niin ei kai sillä pitäisi ihmeemmin olla väliä.
Jos vauva nukkuu levottomasti, kannattaa kokeilla kapalointia. Se usein rauhoittaa vauvaa, sillä siinä ollaan tiivisti paketissa niin kuin sikiö masussa. Kaikki eivät suostu kuitenkaan jäämään kapaloon, vaan riuhtovat itsensä sieltä pois. Ei kannata pakottaakaan vauvaa. Kapaloinnista välillä näkyy vähän ristiriitaista tietoa, mutta en usko että siitä on haittaa vauvalle sillä onhan kapalointia käytetty vauvojen rauhoittamiseen jo tuhansia vuosia.
Jos vauva ei rauhoitu nukkumaan voi häntä silittää selästä ja hokea "shh shh shh". Lapsi ei osaa kiinnittää huomiota kuin yhteen asiaan ja nukahtaa usein, kun alkaa kuunnella suhisevaa ääntä. Yhtä rauhoituskonstia kannattaa kokeilla aina useamman minuutin ajan, sillä vauva harvoin rauhoittuu sekunnissa. Mahasta silittäminen usein vain villitsee lasta.
Sitten kun vauva lähestyy neljää kuukautta, alkaa hän hahmottamaan jo selkeämmin yön ja päivän eroa. 3kk jälkeen voikin alkaa pikku hiljaa hakemaan selkeämpää päivärutiinia. Vauvan aamuheräämiseen on hankala vaikuttaa. Vauvan sisäinen kello herättää yleensä suunnilleen samaan aikaan. Myöhempään nukkumaanmeno ei auta asiaa. Alle 4kk ikäinen syö öisin vielä, joten ei kannata säikähtää vaikka vauva laittaisikin nukkumaan vasta klo23 aikaan. Ja alussa nukkuminen voi olla vaikeaa.
Jos on ongelmia saada lapsi nukkumaan päivisin, niin Suomessa harrastetaan paljon vaunuihin nukuttamista. Lapset nukkuvat yleensä myös pidempiä pätkiä ulkona. Jos lapsi ei kävellen nukahda vaunuihin, niin kannattaa heilutella vaunuja hieman ronskimmin ja ikäänkuin "keulia" ja tuudittaa, niin suurin osa kyllä viimeistään tähän nukahtaa. Tämä oli ainut tyyli joka toimi meidän toisella pojalla. Toinen taas simahti lähes samantien kuin vaunuihin laittoi. Moni lapsi ei kuitenkaan nuku vaunuissa millään. Tai saattavat vauhdissa nukkua, mutta heräävät kun vaunut pysähtyy. Tähän on vähän vaikea vaikuttaa. Ei kuitenkaan kannata uuvuttaa itseä liian pitkillä vaunulenkeilläkään. Jos joka päivä reippailee 2h ulkona loskassa vaunujen kanssa, niin voi käydä vähän voimille.
Uniriepuun tai -nalleen kannattaa koittaa opettaa jo tässä vaiheessa, sillä siitä on paljon apua sitten vanhempana. Riepu kannattaa laittaa esim. rattaisiin joka unille, vaikka vauva ei siitä kiinnostuisikaan. Kannattaa hinkata omaa hajua riepuun ja pitää sitä esim. imetyksessä mukana. Saattaa mennä parikin kuukautta ennen kuin lapsi hoksaa rievun. Joillekin uniriepu ei kelpaa millään. Tällöin voi kokeilla jotain pehmolelua. Moni psykologi suosittelee lelua äidin/isän korvikkeeksi. Nyt moni tietty kavahtaa, että eihän äitiä/isää saa korvata. Eihän se lelu oikea korvike olekaan, mutta hankala kenenkään on 24/7 vauvan kyljessä kyhnöttää vaikka olisi kuinka super mama. Eihän lelusta haittaakaan ole, kunhan siinä ei ole irtoavia osia.
Päivärutiineja kannattaa jo alkaa rakentelemaan 3kk iästä lähtien hieman, koska se luo lapselle turvallisuuden tunteen. Jotkut lapset ovat vaikeampia totuttaa rutiineihin ja jotkut äidit väittävät että ne eivät vain heille sovi. Kukin tyylillään, mutta yleensä rutiinit helpottavat elämää, kun voi hieman ennustaa, että milloin esimerkiksi olisi hyvä aika kyläillä ym.
Gro Nylanderin kirjassa "Äidiksi ensi kertaa" painotetaan sitä, että pientä vauvaa ei saisi sysätä päiväunille omaan huoneeseen, vaan pitäisi pitää hänet samassa tilassa muiden kanssa. Vauvahan nukkuu aluksi paljon. Itse tein niin, että vauva nukkui olohuoneessa äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset pari kuukautta. Ja sitterissä aina välillä. Minusta tämä oli ihan toimiva juttu. Mutta tuskinpa vauva siitä kärsii, jos ottaa päikkärit omassa huoneessa. Vauvan vain olisi hyvä tottua elämisen ääniin ja pieneen meteliin. Pienet vauvat tuntuvat nukkuman sitä peremmin mitä kovempi meteli. Esim. meteli äidin mahassahan on aivan järkyttävä verisuonten ym äänten johdosta!
Toiselle lapsellemme sain ihanan pienen sängyn, jota pystyi rullilla siirtelemään huoneesta toiseen. Jos löytää tällaisen edullisesti, niin suosittelen ostamaan. Päivisin nukuttamista kannattaa kokeilla myös kantoliinaan! Kantoreppu on enemmän 6kk iästä ylöspäin. Meillä lapset eivät koskaan suostuneet olemaan kantoliinassa, mutta minulle ei ollut ongelma kantaa vauvaa sylissä pitkin päivää. Välillä tietty meinasi käsi väsyä, mutta tällöin laitoin musiikkia taustalle ja tanssahtelin sen tahdissa. Hyvää käsitreeniä! Tämä sopi minulle oikein hyvin.
Tekstiä päivitetty 2015. Lisätty kehto ja kantoliina.
