Poimin muutamia kivoja juttuja MLL sivuilta.
Lapsi on valmis aloittamaan koulun mm. kun:
- Lapsi kykenee suoriutumaan tietyistä perustarpeista itsenäisesti, esim. wc:ssä käynnistä, käsien pesusta, syömisestä, riisumisesta, pukemisesta ja takin ripustamisesta naulaan.
- Lapsi pystyy olemaan erossa vanhemmistaan koulupäivän ajan ja tarvittaessa toimimaan itsenäisesti koulupäivän jälkeenkin. Lapsen pitää tietää kuka aikuinen hänestä kulloinkin huolehtii.
- Lapsi on fyysisesti valmis koulutyöhön. Tämä tarkoittaa esim., että lapsi jaksaa kulkea koulumatkan ja toimia koulussa, ja että silmän ja käden yhteistyö ja kynäote ovat niin kehittyneet, että lapsi voi opetella kirjoittamista.
- Lapsi on riittävän pitkäjänteinen ja jaksaa keskittyä mm. istumaan paikoillaan, tekemään tehtäviä ja ottamaan vastaan uusia asioita ja ohjeita.
- Lapsi ymmärtää puhetta ja osaa ilmaista itseään puhumalla.
- Lapsi osaa odottaa, malttaa vuorotella ja sietää pettymyksiä ja turhaumia riittävän hyvin.
- Lapsi pystyy hakeutumaan muiden lasten seuraan ja toimimaan kavereiden kanssa.
- Lapsi ymmärtää esim. mitä vähentäminen ja lisääminen tarkoittavat tai miten esineet voivat kuulua samanaikaisesti eri luokkiin.
Pakko vielä mainita koulukiusaamisesta sen verran, että kannatta lukaista asiasta täältä.
Hyvä pointti on mm. se mitä vanhemmat voivat tehdä:
- Keskustele kiusaamisesta lapsesi kanssa, vaikka asia ei koskettaisikaan perhettänne juuri nyt.
- Kerro lapsellesi, että kiusaaminen on aina väärin.
- Eläytykää pohtimaan miten pahalta, yksinäiseltä ja surulliselta kiusatusta tuntuu. Tämä auttaa lapsen empatiakyvyn kehittymistä.
- Kysy, miten lapsesi on toiminut tai mitä hän tekisi, jos hän huomaisi, että jotakuta kiusataan. Meneekö hän mukaan ja alkaa ilkkua vai vetäytyykö pois, etteivät kiusaajat ottaisi häntäkin silmätikukseen? Kerro lapselle, että on rohkeaa asettautua puolustamaan tyttöä tai poikaa, joka on joutunut toisten syrjimäksi. Puolustaminen on paljon vaikeampaa kuin mukana ilkkuminen. Muutkin lapset arvostavat varmasti sellaista, joka rohkeasti puuttuu kiusaamiseen, vaikka eivät sitä itse uskaltaisikaan tehdä. Kerro, että kiusaamisesta pitää kertoa jollekin aikuiselle, vaikka opettajalle tai vanhemmalle.
- Tue lapsesi ystävyyssuhteita koulukavereihin. Kutsukaa yhdessä kavereita kotiin.
- Osallistu luokan järjestämiin tilaisuuksiin ja tutustu toisiin vanhempiin. Vanhempien keskinäinen yhteistyö ehkäisee kiusaamista.
Kaikesta kannattaa puhua myös lasten kanssa, sillä pienillä lapsilla kiusaamistilanne saattaa olla vain väärinkäsitys ja kun aikuinen tulee oikaisemaan tilanteen, ovat lapset taas kavereita. Joskus pieni lapsi saattaa tulla tönäisemään toista, koska haluaa leikkiä tämän kanssa. Tällöin on opetettava lapselle, että tuo ei ole sopiva tyyli hakea kaveria leikkiin.
Niin rankkaa kuin se onkin jättää lapsi tarhaan, niin hyvin se siellä pärjää! Äidille taitaa olla rankinta. Minusta on ihan normaalia, että äidillä pääsee kyynel kun lapsi lähtee ensimmäisen päivänä kouluun. Onhan se kaihoisa hetki, mutta toisaalta ihana, koska yksi etappi taas suoritettu. Vanhempien tehtävähän on kuitenkin tehdä itsensä tarpeettomiksi. Itse ainakin toivon että lapsistani tulee vahvoja ja itsenäisiä aikuisia, jotka pystyvät ratkaisemaan ongelmat itse. Mutta tottakai tulen auttamaan heitä aina kaikinkeinon iästä huolimatta, mikäli tarve vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti