Liikkumaanopettelemisesta ym.

Lapsia ei kannata verrata toisiinsa. Joku oppii kävelemään 8kk iässä, toinen 1v4kk. Ja yhtä terveitä ovat kaikki. Ja tästä 8kk ikäisenä kävelemään oppineesta ei välttämttä tule maratoonari. ;) Monella on käynyt niin, että ensin opitaan nousemaan ja kävelemään tukea vasten, sitten vasta konttaamaan. Jokainen tyylillään. Jotkut skippaavat konttaamisen kokonaan. Kun vauva oppii jotain uutta, hän usein unohtaa sen sitten pariksi viikoksi. Näin käy usein mahalleen/selälleen kääntymisen kanssa. Se on ihan normaali ilmiö. Ne tulee kyllä uudestaan sieltä. Jos vuoteen mennessä lapsi ei osoita mitään intoa alkaa liikkumaan, niin silloin pitää jo alkaa selvittelemään mikä on hätänä. Jotkut lapset ovat tarkkailijoita ja saattavat sitten vuorostaan oppia aiemmin puhumaan tai ovat esim tosi käteviä käsistään. He huomaavan ympäristöstään tarkkojakin asioita. Eihän sitä kaikkea maailmassa kerralla voi oppia. =)

Puheen oppiminenkin voi joillain kestää. Jotkut oppivat vasta 3-vuotiaina puhumaan ja tämä voi olla ihan normaalia. He aloittavat usein suoraan useilla sanoilla tai lauseilla. He ikään kuin "tankkaavat" kaiken sanavaraston itsellensä ja sitten kerralla tuottavat sen kaiken ulos. =D
Tietty ensimmäiseksi kannattaa tutkia kuulo, jos nyt jotain haluaa lapsesta testata. Usein huonokuuloiset lapset aistivat, jos heitä lähestytään tai kutsutaan. He huomaavat kaikki pienetkin varjot ym, joita he lukevat näppärästi. Siksi osa jää varhaisessa vaiheessa huomaamatta.

Jos äidistä (tai isästä) tuntuu, että jotain on pielessä, niin tätä kannattaa aina uskoa. Ja vanhempien kannattaa ottaa asia neuvolassa/lääkärissä puheeksi, jos tuntuu, että lapsen kehityksessä on hidastumaa. Se ei ole mikään häpeä, jos lapsi on hidas oppimaan.

Kun lapsi oppii uutta, yöunet yleensä häiriintyvät hetkeksi.

Lapset ymmärtävät puhetta ym  asioita maailmasta aina enemmän mitä vanhemmat uskoisivat! Lapset ovat sairaan fiksuja! ;D

Raskauskilot

Laitanpas muutaman kommentin tästäkin ihanasta aiheesta. Itselle tuli 20kiloa raskauden aikana. Kymmenen lähti aika helposti imettämällä, mutta loput kymmenen oli tiukassa. Äitiyslomalla ei usein kerkeä huomioimaan omaa syömistään ja sitten syödään tosi epäsäännöllisesti ja ihan mitä tahansa. Toki ensimmäisen puolen vuoden aikana kannattaakin suosia esim valmisruokia ym mikä vain helpottaa elämää. Mutta jos yhtään puhtia löytyy, niin kannattaa koittaa tehdä itsellekin päivärutiini, jossa ruoka-ajat olisivat aina samat. Mielellään 4h välein pitäisi syödä jotain. Mielestäni tämä on terveellisin ja järkevin laihdutuskonsti. Kannattaa syödä pieniä määriä ja usein, niin metabolia pysyy aktiivisena. Ei kuitenkaan liian usein (< 2h). Siinä hampaatkin jo kärsii. En oikein välitä karppauksesta ym, mutta en toki sano etteikö niitä voisi kokeilla. Tämä on vain minun suositus. Kun imetin niin en vielä halunnut kiinnittää huomiota kauheasti kalorimääriin, sillä maidontuotanto oli pääasia. Imetyksen päätyttyä päätin kuitenkin pudottaa viimeisetkin kilot. Urheilu on todella suureksi avuksi. Esim 1h liikuntaa kolmesti viikossa on jo aika tehokasta. Jos kaloreita haluaa laskea, niin esim 1000-1500 kcal/vrk pitäisi jo alkaa laihtumaan. Alle 1000 kcal/vko edellyttää, että liikuntaa ei tule ollenkaan. Mitään anorektikoiden konsteja on turha kokeilla, sillä eihän silleen voi loppu elämää jatkaa ja terveys vain menee.

Lounalla ja päivällisellä kannattaa muistaa "lautasmalli". Eli oikeasti puolet lautasesta tulisi täyttyä salaatista. 1/4 peruna/täysjyväriisi/täysjyvämakaroni ym. 1/4 liha (mielellään kala, kana). Keitot ovat hyviä, kevyitä ja riittoisia. Padat ja laatikot ovat myös aika riittoisia, niin ei tarvitse koko ajan kokata.

Jos lounas on esim klo11-12, niin välipala kannattaisi syödä esim klo15 aikaan (hedelmä, leipä, riippuu liikkunnasta). Päivällinen voisi olla sitten klo17 aikaan. Itse teen usein niin että päivällisellä kerkeän syödä vain pari leipää ja syön sitten illemmalla kunnolla (eurooppalaisittain). Iltapala (puuro,leipä ym) ei oikein tahdo riitää jos olen syönyt klo 17. Yösyömisiä ei kannata suosia. Ihminen pärjää ilmankin. Mutta se on fiktiota että iltasyöminen lihottaa. Kokonaiskalorimäärä ratkaisee. Useat tekevät vain niin, että syövät päivällä normaalisti ja illalla napostelevat ylimääräistä.

Kaurapuuro on tosi hyvä aamupala. Maitoon tehtynä paljon täyttävämpi. Kannatta lisäksi syödä leipä, sillä pelkkä puuro ei tahdo pitää nälkää kauan poissa. Myslit ovat yllättävän kaloripitoisia ja sopivat paljon urheileville. Laihdutus on usein kiinni pikkuasioista, kuten ostaako 15% ruokakermaa vai 4%. Kannattaa aina suosia mahdollisimman vähärasvaisia vaihtoehtoja ja jättää sokeriherkut ruokavaliosta pois. Kerran viikossa karkkipäivä. Aluksi voi tuntua liiankin terveysintoilulta ja yllättävän haastavalta. Kun ruokailutottumuksia muuttaa, niin aluksi voi tuntua hieman nälkäiseltä, mutta itse nälkää ei tarvitse nähdä. Menee muutamassa päivässä ohi. Salaattia ym kevyttä voi aina syödä. Annoskoot pieniksi.  Diabetikoiden ruokavalio-ohjeistukset ovat hyviä, niistä kannattaa ottaa mallia. Jotkut ajattelevat, että laihtuvat suunnilleen tekemättä mitään. Hieman pitää vaivaa nähdä jos meinaa tuloksia saada.
Itse tosiaan mahdun nyt vanhoihin vaatteisiin. =) Kannatta huomioida, että lantioliitosten palautuminen normaaliksi kestää vuoden päivät. Ne usein levenevät useita senttejä raskauden aikana. Että ei kannata rynnätä heti kauppaan ostamaan uutta vaatekertaa ensimmäisen vuoden aikana synnytyksestä. ;)

Vaatetuksesta

Raskaanaolijoille antaisin semmoisen vinkin, että jos meinaatte ostaa lapselle ennakkoon vaatteita, niin bodeilla ja potkuhousuilla pärjää sisätiloissa pitkälle. Mitään ihmeempiä farkkuja ym ei kannata ostaa, kuin vasta lähempänä puolta vuotta. Ulos toki pitää talvisaikaan varata mm. toppapuku, alle fleece tai villapuku, villasukat, -hanskat, kypärälakki, pipo, tossut, hanskat joissa ei peukalonreikää. Äitiyspakkauksessa on yleensä ollut hyvä ulkoilupuku (menee vielä 1-vuoden ikäisellekin). Toki useampi kappale esim bodyja kannattaa varata, ellei halua koko ajan pyykkiä pestä. Usein tulee hamstrattua kaukenlaisia vaatteita, joita ei edes kerkeä pitämään, kun lapset kasvavat niin nopeaa.
Ja pinnasänkyyn suojalakana vai miksi sitä nyt kutsuisi. Ohivuotoja tule varsinkin poikalapsilla usein. ;)

Taaperoikäisen (1-2v) nukkumisongelmat ja "siirtymäkaudet"

Tässä tulee vähän toistoa, sillä blogista löytyy kohta "taaperoikäisten nukkuminen", mutta laitanpa pari asiaa, mitä on unohtunut. Yli 1-vuotiaalle en suosittele enää P.U/P.D. unikoulua jo ihan lapsen koonkin vuoksi. Lapsi todennäköisesti vain hermostuu nostelusta (voi käydä nuoremmillekin). Tassuttelua voi aina kokeilla. Kannattaa malttaa kokeilla yhtä konstia ainakin 30min ajan, sillä lapsi harvoin reagoin kovin nopeaa mihinkään uuteen. Jos lapsi pomppaa sängyssä pystyyn, niin lasketaan hänet vain alas. Jos lapsi hermostuu tassuttelusta tai se ei muuten vain ole oma juttu, niin kannattaa siirtyä pinnasängyn luota kauemmas, esim huoneen keskelle. Vähitellen sitten ottaa tavoitteeksi siirytä ulos huoneesta. Aina kun lapsi pomppaa pystyyn, hänet käydään laskemassa alas, mutta ei halata tai jutella. Kutsun tätä "hivuttautumiskonstiksi". Jos lapsi nukkuu jo "isojen lasten sängyssä" ja tulee sieltä pois, niin viedään hänet vain joka kerta takaisin eikä jutella ihmeempiä. Tätä saa usein toistaa toooosi monta kertaa. Lapsen ei kannata antaa huutaa kovin monta minuuttia, mutta muutama ei haittaa. Max 15min. 5min toki tuntuu jo ihan ikuisuudelta... Mutta ei vahingoita lasta. Paniikissa ei silti lapsen saa antaa huutaa ja on oltava varma, ettei ole kipuja ym. Kiukuttelua/protestointia voi rauhassa kuunnella vähän aikaa. Mainitsinkin tästä jo aiemmassa tekstissä. Ihan hyvä sääntö on, että ei jätä itkevää lasta yksin huoneseen. Mutta joskus on niin temperamenttisia lapsia, että ne mökästävät isoon ääneen joka tapauksessa ja tällöin on itsellekin helpointa, että kuuntelee rauhoittuisiko lapsi itsestään muutamassa minuutissa.

Joskus heräilyssä on kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin että vaippa on märkä (etenkin kestovaipoissa, kertakäyttöiset pysyvät tosi kuivantuntoisina). Kakka ainakin yleensä herättää. Mutta en usko, että tämä on syynä, jos heräilyä on monena yönä peräkkäin. Jos lapsi on tottunut tuttipulloon öisin, niin olisi siitä hyvä päästä eroon. Jos nyt kuitenkin haluaa sen pitää mukana, niin voi kokeilla semmoista, että täyttää pullon valmiiksi illalla ja laittaa lapsen viereen. Jos lapsi osaa itse juoda pullosta, niin hän tuskin herättää öisin, vaan juo maidon ja jatkaa unia. (Tämän kikan löysin muistaakseni  jostain TV:n vauvaohjelmasta). Ja lapselle ei jutella öisin, vaan pidetään huoneet pimeänä ja korkeintaan kuiskataan, että "nyt nukutaan, nyt on yö". Päivät on sitten seurustelua varten. Mitä vähemmän lapsen kanssa on päivisin, sitä enemmän hän hakee öisin huomiota.


"Siirtymäkausi"
Usein lapsille tulee huonommin nukuttuja kausia, vaikka lapsi normaalisti nukkuisikin hyvin. Jos syy ei ole hampaat, infektiot ym, niin syy voi olla se että lapsen rytmi vaihtuu. Kutsun itse tätä siirtymäkaudeksi. Tätä tapahtuu jo ennen 1-vuotta, esim silloin kun päiväunet vaihtuvat kolmesta kahteen tai kahdesta yhteen. Jos lapsi on tottunut menemään esim klo 10 aamulla päiväunille, hän ei nyt tahdokkaan rauhoittua nukkumaan vaan huutaa suoraa kurkkua. Tämä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että vauva ei ole väsynyt, mutta ilmaisee sen huutamalla. Tällöin voi kokeilla päiväunien siirtämistä esim klo12 ja koittaa pärjäisikö lapsi yhdillä unilla. Jos lapsi on mennyt iltaisin klo19 nukkumaan, niin 1-vuoden iässä se yleensä siirtyy vähän myöhemmäksi (esim klo20). Mutta tässäkin on suuresti vaihtelua. Klo22 nukkumaanmeno aikaa en vielä 1-vuoden ikäiselle suosittele, koska harva lapsi osaa aamulla nukkua myöhään. Yleensä herätään siinä 7-8 aikaan. Kaikenlaisia mysteerikausia tulee lapsille silloin tällöin, jolloin nukkuminen on hankalampaa. Ne kestävät yleensä noin 2vkoa, ellei ole joku suurempi asia kyseessä. Mutta vaihtelua toki on.

Yölliset kauhukohtaukset

Yöllinen kauhukohtaus on ilmiö, jossa lapsi herää unesta kauhun valtaamana ja huutaa silmät auki, vaikka on vielä unessa. Sydän hakkaa ja hengitys on tiheää. Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia. Näitä kauhukohtauksia ilmenee kaiken ikäisillä ja kulkee usein suvussa, mutta ei ole vaarallinen. Yöllinen kauhukohtaus kestää yleensä noin parikymmentä minuuttia, ilmeten REM unta edeltävässä neljännessä univaiheessa (nREM). Tämä erottaa ne painajaisista, jotka voivat ilmetä missä tahansa unen vaiheessa. Ilmiön syytä ei toistaiseksi ole selvitetty. 

2-6 vuoden ikäiset lapset ovat unikauhuhäiriölle altteimpia. Kauhukohtauksia ilmenee noin 15% kaikista lapsista. Ilmiö on yleinen yliväsyneillä lapsilla ja riittävä uni voi auttaa ehkäisemään niitä. Kauhukohtausten ei tarvitse olla merkki psyykkisestä oireilusta. Hyvät päivärutiinit auttavat tässäkin. Myös nukkumaanmenoajan vaihtoa voi kokeilla. Yleisimmin kauhukohtaukset tulevat pari tuntia nukahtaminsen jälkeen. Unilääkkeitä ei pidä mennä kokeilemaan ilman lääkärin lupaa.

Jos lapsen herättää tai ottaa syliin, hän kokee tutkimusten mukaan kauhukokemuksen pahempana. Yleensä sen takia, että vanhempi on myös säikähtänyt ja paniikissa. Parasta onkin olla lapsen vierellä ja vahtia ettei hän loukkaa itseään. Lohduttaa toki pitää rauhallisella äänellä ja silitellä. Kun kohtaus on ohi, lasta kannattaa auttaa nukahtamaan uudestaan. Halaa sitten vähän myöhemmin. Jos lapsella on tapana aina samaan aikaan herätä kauhukohtaukseen, voi hänet varovasti herättää tai havahduttaa ennen tätä kellonaikaa, jolloin uni häiriintyy sen verran, että kauhukohtaus voi jäädä pois.

Kauhukohtaukset vaihtelevat. Tässä yksi tarina, jonka pääsin todistamaan:
 
Tämä kyseinen lapsi (2v), jonka näin heräsi ja itkeskeli vain. Aina kun äiti lähestyi, alkoi kova huuto ja poika juoksi pimeään huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni. Aina kun äiti tuli huoneeseen hän, sysäsi tämän ulos paniikissa ja löi oven kiinni. Sitten hän nojasi ja piti ovea kiinni eikä päästänyt ketään sisälle. Välillä kurkkasi ovenraosta kuin harhainen mummo ja paiskasi oven kiinni. Pupillit olivat laajentuneet ja katsekaan ei kohdistunut kunnolla. Lasta ei millään saanut otettua syliin, koska tuntui menevän enemmän paniikkiin. Kohtaus kesti noin 20min. Lapsen herättyä, hän oli täysin normaali ja hymyilevä. Lapsi on herännyt kun pupillit ovat taas normaalit ja katse kohdistuu taas kunnolla. Lapsi ei todennäköisesti muista mitään. Luultavasti lenssutauti laukaisi tässä tapauksessa tämän. Kohtauksen aikana on vaikea ymmärtää mikä on kyseessä. Toki täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään infektio tai lääkeainereaktio, joka on mennyt aivoihin tms. Mutta nämä ovat harvinaisia eivätkä mene noin nopeaa ohi. Painajaisuni on todellakin ihan erilainen. Yleensä lapsi antaa tällöin ottaa itsensä syliin eikä ole noin harhainen. Tärkeää on muistaa kauhukohtauksessa että katsoo ettei lapsi loukkaa itseään. Ei vaadi psykologisia tutkimuksia tai mitään nykytiedon mukaan.


Englanniksi: Sleep terror, Night terror, Pavor nocturnus
Lähteet: http://pediatrics.about.com/cs/sleep/a/night_terrors.htm, http://www.nightterrors.org/

Noin 1-vuotiaan päivärutiini

Tässä ois yhdenlainen päivärutiiniehdotus. Päiväkodeissa on samantyyppinen, joten jos lapsi on menossa hoitoon, niin tätä kannattaa pitää jo kotonakin. Muutenkin olen havainnut tämän toimivaksi. Kun lapsen rutiineita muuttaa, niin kannattaa tehdä ne 15-30min kerrallaan. Esim jos lounas siirretään klo 12sta klo 11een, niin ensimmäisenä päivänä esim 11.30 ja seuraavana 11. Mut eipä se niin minuutin päälle tämän ikäisellä enää ole. Vauvoilla rutiinit vaikuttavat uniin, niin kannattaa pitää ne todella tarkkoina. Jos mitenkään mahdollista, niin kannattaa mennä ulos lapsen kanssa aina kun pystyy. Siellä on hyvä kuluttaa energiaa, ruoka maistuu paremmin ja unikin tulee nopeampaa. Vielä pystyy aika hyvin olemaan ulkona, kun ei ole mahtipakkasia. =)

7-8 aikaan puuro (riippuu heräämisestä)
10 ulos
10.30-11 aikaan lounas
11.30 päiväunet
14 välipala
15 ulos
16.30 päivällinen
19 kylpy ja iltapuuro
20 nukkumaan

Hyväksi havaitsemiani yleisvinkkejä

Vauvan nenä on helpoin niistää niin että laittaa vauvan lavuaarin ylle, lämmintä vettä valumaan, kastaa sormet siinä ja vetää vauvan nenänvartta pitkin niin räkä irtoaa tosi näppärästi. Lapsista imulaitteet ja paperit tuntuvat tosi keljuilta.

Jos vauva pulauttelee äidinmaitokorviketta tai maitoa erittäin paljon, lisää sekaan Maizenaa. Tämä sakeuttaa maitoa eikä maito tule ulos yhtä helposti.

Useiden laatikoiden telkeäminen (keittiössä esim lusikkalaatikot ym) on helppoa kenkälusikalla.

Lastentarvikeliikkeistä saa kaikenlaisia turvavälineitä, joilla voi teljetä esim uunin, laatikostot ym. Mutta nämä eivät mielestäni ole kovin hyviä, sillä lapset oppivat nopeasti avaamaan ne.

Laatikoista kahvojen poisto on kätevämpää kuin turvalukot. Ja pienet kaapit/lipastot voi kääntää toisinpäin, jotta laatikot jäävätä seinään päin.

Tavaroita ei kannata siirtää liikaa varastoihin ym. Välttämättömimmät ja vaarallisimmat vain. Lasta täytyy myös uskaltaa kieltää. Tämä vaatii kärsivällistyyttä ja periksiantamattomuutta...

Leluja tulee aina liikaa ja lapset tarvitsevat niitä yllättävän vähän. Yleensä pahvilaatikko, jossa lelu on ollut, on paljon kiinnostavampi kuin itse lelu. Kannattaa avata lapselle oma tili, johon toivoo juhlapäivinä rahaa, jotta voi jatkossa ostaa sitten joitan isompaa (esim pyörä).

Laulaminen on tehokas konsti lapsen rauhoitteluun/lohduttamiseen. Joskus taaperoikäinen tarvitsee pienen rauhoittuishetken. Ei ole tarpeeksi väsynyt nukkuakseen, mutta ei jaksa leikkiäkään, vaan tulee itku tai kitinä. Silloin voi kokeilla semmoista, että ottaa vauvan 10-15min syliin ja lauleskelee jotain mukavia, tuttuja lauluja. Ei varmaan kaikista vilkkaimmille lapsille sovi, mutta kannattaa kokeilla. Yli 1v ikäistä ei välttämättä kovin kauaa jaksa sylissäkään enää kannella. Usein riittää kun lapsen kanssa touhuaa esim lattialla lelujen kanssa ja välillä käyttää sylissä.

Vanhempien lasten kanssa kannattaa hyödyntää "lahjontaa". Ottaa käytöön esim tarrat. Aina kun lapsi toteuttaa jonkun asian toivotusti, hän saa tarran. Tarrat kannattaa laittaa esille esim seinälle kiinnitettyyn julisteeseen/paperiin ym johon on kirjoitettu mistä tarra on tullut. Esim jos haluaa opettaa lapsen syömään monipuolisemmin eri ruokia, voi julisteeseen piirtää/kirjoittaa eri ruokia (hedelmät, kasvikset ym) ja aina kun lapsi maistaa yhtä, hän saa tarran. Kun hän syö esim kaiken esille laitetun porkkanan, hän saa vielä hienomman tarran.

Kannattaa opettaa kehumisen kautta.