Urheilu raskaanaollessa ja synnytyksen jälkeen

Urheillessa kannattaa kuunnella omaa kehoaan. Raskaanaollessa voi urheilulajeja aika vapaasti harrastaa sinne viikolle 16 asti. Vauva on hyvin suojassa mahassa ja jopa kontaktilajitkin voivat tulla kyseeseen (jalkapallo, jääkiekko). Sen jälkeen on kuitenkin oltava varovainen, sillä sikiön syke on aina paljon korkeampi kuin äidin. Äidin syke olisi hyvä pitää siinä max 140 toisella raskauskolmanneksella ja sen jälkeen. Jos syke ylittyy alkaa sikiön syke olla pitkälti yli 200 eikä semmoisella sykkeellä ole kivaa kellään. Sikiön syke kuuluu kyllä olla huomattavasti korkeampi kuin äidin (140-150), mutta yli 200 ei mielellään pitkään. Viimeisellä raskauskolmanneksella on huolehdittava riittävästä ravinnonsaannista ja liika urheilu on haitaksi sikiön kasvulle. Iskuja maha kestää yllättävän paljon. Suurienergiset vammat, kuten liikenneonnettomuudet, voivat aiheuttaa esim istukan irtoamisen. Potku mahaan taas ei yleensä aiheuta mitään, mutta tottakai kaikkia iskuja pitää välttää ja varoa! Kuntosalilla voi hyvinkin käydä, mutta kannattaa välttää vatsaontelonpainetta nostavia liikkeitä. Personal trainereilta saa hyviä ohjeita.

Jälkitarkastuksen jälkeen (1kk) voi jo aloittaa kevyen liikunnan kuten kävelylenkit, jos kaikki on mennyt hyvin. Tämä pätee myös keisarileikkauksella synnyttäneisiin. 3kk jälkeen voi jo alkaa harrastella kunnolla. Jos synnytyksen yhteydessä tai jälkeenpäin on ilmennyt jotain komplikaatioita, kannattaa olla varovaisempi. Oma keho kyllä kertoo, mikä on hyvä. Liian aikaisin aloitetussa rankassa urheilussa on se riski, että myöhemmin tulee kohdunlaskeuma, joka on hoidettava kirurgisesti. Jos urheillessa tuntuu ylivoimaisen raskaalta tai heikottaa, niin on suoritus keskeytettävä välittömästi. Vängellä ei kannata tehdä, niin kuin ehkä normaalisti. ;) Urheilu pitää muistaa aloittaa varovasti, sillä keho on kokenut kovia synnytyksessä ja lihakset eivät ehkä ole entisessä kunnossaa, vaikka taukoa ei olisikaan tullut paljon. Vatsarasva ei lähde pelkkiä vatsalihaksia tekemällä. Ensin kannattaa aloittaa kävely/hölkkä, jotta rasva palaa. Tottakai lihasmassan kertyminen kiihdyttää kehon aineenvaihduntaa, mutta pelkkä vatsalihastenteko ei tuota hyviä tuloksia. Tärkeää on muistaa syvät lantionpohjalihakset. Niiden treenaus estää mm. kohdunlaskeumaa ja virtsaongelmia. Mikään kiire ei rasvanpolttamisella synnytyksen jälkeen ole. Ei mitään Hollywood ihmedietejä ainakaan ekaan kolmeen kuukauteen. Imetys polttaa kaloreita suunnilleen 200kcal/pvä ja huomattava osa naisista menettää raskauskilot ihan huomaamattaan. Omasta kunnosta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää. Se auttaa myös jaksamaan. =)

Hyviä urheilulajeja ovat esim kävely, hölkkä (ei mikään maraton), uinti, henkilökohtaisesti rakennettu kuntosaliohjelma ym. Lastenvaunujen kanssa on hyvä lenkkeillä ja samalla voi tehdä erilaisia lihasliikkeitäkin (kuten askelkyykky). Vauvajumppiakin on useimmilla kuntosaleilla. Niitä kannattaa käydä testaamassa. Kannattaa ottaa myös kaverit mukaan. Netistä löytyy myös paljon eri keskustelupalstoja, joilta voi löytyä mammaseuraa oman kotikaupunkinsa alueelta. Rohkeasti mukaan vain. =)

Kymmenen kysymystä vauvan unesta

      1. Kuinka paljon vauvat nukkuvat? 

Vastasyntynyt voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa, mutta unen määrä vähenee nopeasti. Kuukauden iässä se on 16 tuntia, puolivuotiaana 13–14 tuntia. Uni jakaantuu ensimmäisten elinkuukausien aikana tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön.

2. Kuinka monet vauvat heräilevät öisin?

Australialaisen tutkimuksen mukaan 4–6 kuukauden ikäisistä vauvoista 40 prosenttia herää 1–2 kertaa yön aikana. 9,1 prosenttia herää 3–4 kertaa yössä, vielä useammin herääviä on huomattavasti vähemmän. Noin puolet vauvoista ei heräile öisin. 

3. Miksi yksi vauva on hyvä nukkuja ja toinen heräilee alinomaa? 

Mitä nuorempi vauva, sitä epäsäännöllisempi rytmi. Keskushermoston kehitysaste on tärkein univalverytmin säännöllisyyteen vaikuttava tekijä. Joillakin vauvoilla vuorokausirytmi säännöllistyy jo kahdeksanviikkoisena, toisilla vasta noin 16 viikon iästä alkaen.

Myös muut biologiset tekijät, kuten vauvan synnynnäinen temperamentti, vaikuttavat rytmisyyden kehittymiseen. Jotkut lapset ovat rytmiltään tasaisempia ja ennustettavampia kuin toiset.

Luomalla selkeät erot yön ja päivän välille vanhemmat voivat auttaa vauvaa kehittämään ja vakiinnuttamaan vuorokausirytmiään. Esimerkiksi päivällä verhot ovat auki ja jutellaan, illalla ja yöllä ollaan hämärässä ja hiljaa.

4. Onko nukuttaminen huono tapa?

Vastasyntyneistä 90–95 prosenttia tarvitsee vanhemman syliä nukahtamiseen. Toisaalta on huomattu, että esimerkiksi puolivuotiaat yöheräilijät ovat usein juuri näitä syliin nukutettuja lapsia. Jos yöheräily on ongelma, vauvaa voi totuttaa nukahtamaan itsekseen.

Vauvan voi antaa nukahtaa rauhassa, kun hän viihtyy väsyneenä sängyssä itsekseen. Vauvaa ei kannata päästää hätääntymään, koska silloin nukahtaminen vaikeutuu entisestään. Hyvä yöuni perustuu aina turvallisuuden tunteeseen: vauvan pitää voida luottaa siihen, että apua on saatavilla myös öisin. Useimmat vauvat oppivat itsekseen nukahtamisen taidon puolen vuoden iän jälkeen. Jos vauvalla ei ole yöheräilytaipumusta, ei ole syytä välttää syliin nukuttamista.

5. Mikä on vauvalle paras paikka nukkua?

Vauvan nukkumapaikka on perheen arvovalinta. Vauvat ovat yksilöitä, eikä yhtä oikeaa paikkaa ole.  Perheen paras nukkumispaikka selviää vain kokeilemalla. Tärkeintä on hyvä olo, mieluiten kaikilla.

Jos vauva nukkuu pitkät yöunet juurikaan heräämättä, omassa huoneessa nukkuminen voi onnistua. Vanhemmilla on oma rauha, mutta toisaalta yösyötöt voivat olla raskaita. Ja jos vauvalla on yöllä hätä, vanhemmat eivät välttämättä kuule sitä helposti.

Jos vauva taas heräilee öisin paljon, läheisyys voi helpottaa sekä lasta että vanhempia. Levoton lapsi nukkuu perhepedissä ehkä paremmin kuin omassa sängyssä. Vanhempien uni voi tosin olla kevyttä. Äidin väsymystä saattaa toisaalta vähentää se, että hän voi itsekin puoliunessa rauhoitella ja imettää vauvaa.

Vaihtoehtojen välimuoto on lapsen oma sänky vanhempien huoneessa. Syöttäminen on helppoa, kun vauva on lähellä, mutta vanhemmat saavat kuitenkin nukkua rauhassa omassa sängyssä. Varsinkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla omassa sängyssä nukkuminen on turvallisempaa kuin vierekkäin nukkuminen.

6. Muuttuuko uni, kun vauva kasvaa taaperoksi?

1–2-vuotiaan vuorokausirytmi on jo vakiintunut ja yöheräilyt vähenevät selvästi. Suurin osa nukkuu vielä 1–2 päiväunet. Kuitenkin tutkimusten mukaan yksivuotiaista vielä noin puolet tarvitsee vanhemman fyysistä läheisyyttä kyetäkseen nukahtamaan. Vauvaiässä tavallisin ongelma on yöheräily, mutta leikki-iässä korostuvat nukkumaan menemisen vaikeudet.

7. Miten syöminen vaikuttaa uneen?

Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä. Näläntunne on yksi tärkeä syy pienen vauvan yöheräilyyn, mutta kiinteän ruoan myötä heräily yleensä vähenee.

8. Entä tutti?

Suositusten mukaan tutin käyttö vähentää kätkytkuoleman vaaraa ja yöheräilyä, joten unen kannalta sillä on edullisia vaikutuksia.

9. Kuinka luon vauvalleni hyvät nukkumisolosuhteet?

Vauvan temperamentin tunteminen auttaa. Yksi kaipaa paljon virikkeitä päivisin malttaakseen illalla nukkua. Toinen menee ylirasitustilaan, jos päivällä on ollut liikaa touhua. Yksi kaipaa joustavuutta, toinen säännöllisiä rituaaleja. Unipäiväkirjan pito auttaa vanhempia. Jos yö oli hyvä, niin millainen oli sitä edeltävä päivä? Jos yönukkuminen oli vaikeaa, mitä tapahtui päivällä?

10. Voidaanko vauvan unihäiriöitä hoitaa?

Unirytmin ongelmat alle 1-vuotiailla liittyvät voimakkaasti keskushermoston kehittymättömyyteen. Siksi univalverytmin ongelmia on vaikea hoitaa ennen vuoden ikää. Toisaalta rytmiin vaikuttavat monet ympäristötekijät, ja niitä voidaan muokata nukkumisen kannalta edulliseen suuntaan. Esimerkiksi äänet, valo, virikkeet ja vuorovaikutus vaikuttavat rytmin säätelyyn.

Vaikka yöheräily sinänsä on tavallista vielä kahden vuoden ikään saakka, siitä voi muodostua ongelma, jos vauva toistuvasti herättää vanhemmat yöllä. Tilannetta voi yrittää korjata kuuden kuukauden iän jälkeen auttamalla vauvaa tuudittautumaan itse takaisin uneen heräämisen jälkeen. Ei-toivotuista nukkumistavoista, esimerkiksi toistuvasta yösyötöstä, saa ja voi opetella pois.

Opetteluvaiheessa on hyvä muistaa, että vauvalla ei ole mitään hätää itkiessään, jos aikuinen on lähellä rauhoittelemassa. Tärkeintä on välittää vauvalle tunne, että yöllä on turvallista ja apua on saatavilla, mutta silloin ei puuhastella vaan nukutaan.

Asiantuntijana lasten unihäiriötä tutkinut lääkäri Juulia Paavonen.

Vauvan itkusta ja koliikista

Mitä on itku? Yleensä se on merkki siitä, että ihminen haluaisi muuttaa tilannetta. Lapsi kaipaa ruokaa tai syliä. Aikuinen suree kenties menetettyä rakastaan. Sen sijaan siellä, missä toivo on mennyttä, ei enää ole kyyneleitä. Masentuneet eivät itke. Itkua on tutkittu kunnolla vasta viime vuosina.

Muutama fakta itkusta:
-Ääntely tehostaa keuhkojen hapenottoa, mikä auttaa vapauttamaan lämpöä kehon lämpövarastoista.
-Itku ylläpitää hengitysteiden ilmanpainetta.

Moni vanhempi varmasti ajattelee, että eikö tuo vauva voisi välillä olla jo hiljaa. Itku kuitenkin auttaa ylikierroksilla käynyttä elimistöä palautumaan lepotilaan ja on siksi erittäin tärkeä ilmiö. Jotkut äidit suorastaan peläävät vauvan itkua ja menevät ihan suunniltaan, jos vauva itkee kymmenenkin sekuntia.

Koliikki-itku on ns. selittämätöntä itkua, joka ilmenee vähintään 3h/pvä 3kk ajan. Koliikkilapsilla on myös tapana itkeä enemmän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Usein koliikin syynä on pidetty vatsavaivoja, mutta todellisuudessa nämä kattavat vain noin 5% kaikista koliikki-itkuista. Syy on ilmeisesti yleisimmin keskushermostossa.
Useimmat lapset itkevät tietyn käyrän mukaisesti, eli itku lisääntyy kahden viikon iästä lähtien ja saavuttaa huippunsa kuudennen viikon jälkeen. Tämän jälkeen itku alkaa tasaisesti vähentyä. Tämä itkurytmi on on yhteinen kaikille vauvoille kulttuurista huolimatta. Montrealin yliopiston lastenlääketieteen professori Ronald Barr väittää, että tutkimusten mukaan koliikkilapset itkevät yhtä usein kuin muutkin. Itkut vain kestävät pidempään ja lapsi reagoi lohdutusyrityksiin heikommin. Syytä tähän ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvat mielihyväkeskuksen erilaisesta toiminnasta.
Koliikki on nykytutkimusten mukaan evoluutiossa syntynyt ominaisuus, josta on joskus ollut suurta hyötyä lajillemme. Äänekkäimmin itkevä lapsi on selviytynyt suuremmalla todennäköisyydellä.

Itkemistä säätelee parasympaattinen hermosto. Tämän havainnon tutkijat tekivät vasta 1990-luvulla. Tämä meinaa myös sitä, että itkemällä keskushermosto palauttaa itsensä lepotilaan. Tätä tutkimusta tukee myös se, että yleensä ihmiset itkevät vasta tunnekuohun jälkeen, ei niinkään sen aikana. Tämä selittää myös vauvojen elämää. Vauvan elämä on stressaavaa ja kaoottista eikä hän hallitse edes käsiensä tai jalkojensa liikkeitä. Vauva käy usein ylikierroksilla ja itkemällä vauva siis palauttaa itsensä välillä lepotilaan.

Miehetkö eivät itke?

Nykysin itkemistä pidetään hyvin yksityisenä asiana länsimaissa. Historioitsijoiden mukaan 1300-luku oli todellista itkun aikaa, jolloin pieniinkin yllykkeisiin reagoitiin itkien. 1700-luvulla itkemistä pidettiin jalona ja miehisenä ominaisuutena. 1800-luvulla politiikkojen suorastaan odotettiin itkevän puheissaan. Länsimaisten miesten kyyneleet tyrehtyivät vasta teollisen vallankumouksen myötä. Tällöin kuitenkin oli vielä tapana, että herrasmies sai itkeä, mutta talousmies ei.

Lähde: Tiede 3/2004

Raskauspahoinvointi

Itse kärsin raskauspahoinvoinnista suunnilleen viikosta 6 viikolle 20. Mukavaa aikaa... tuntui et maailmanloppu lähestyy. 70-80% raskaanaolijoista kärsii pahoinvoinnista ja lievästä oksentelusta. Kuivumiseen ja sairaalahoitoon johtavasta oksentelusta kärsii vajaa 1%. Yllättävän moni tuttuni kuitenkin on sanonut, ettei kärsinyt ollenkaan pahoinvoinnista raskausaikana. En tiedä mikä aikoinaan lohdutti itseä eniten, kun kärsin kauheasta olosta. Ehkä suurin pelko oli se, että paha olo jatkuisi koko raskaus ajan. Tämä on kuitenkin äärettömän harvinaista.

Syytä raskauspahoinvointiin ei tiedetä, mutta se ilmeisesti johtuu hormoneista. Hormonaalinen pahoinvointi onkin yksi kauheimmista mitä maailmasta löytyy. Ja oksentaminen ei oikein helpota oloa. Lääkeainepahoinvointi on toinen. Monet eivät alussa vielä halua kertoa raskaudestaan niin yritä siinä oksennellessa sitäkin salata.. x) Usein sanotaan, että oksentelu johtuu elimistön jonkinlaisesta sopeutumishäiriöstä raskauteen. Seuraavissa raskauksissa pahoinvointi voi olla lievempää. Oksentelu ei myöskään välttämättä korreloi normaaliin elämään. Vaikka henkilö sietäisikin hyvin esim lääkkeitä tai pyörivää liikettä, voi raskauspahoinvointi siltikin esiintyä todella voimakkaana.

Usein sanotaan, että pahoinvointi on pahinta aamuisin. Tämä johtuu kenties siitä, että aamulla maha on tyhjä ja siksi huono olo kovempi. Itsellä kyllä oli 24/7 huono olo ja osa naisista sanoo, että iltaisin on pahempi. Tämä voi johtua siitä, että on tullut syötyä huonosti koko päivän. Parasta onkin syödä pieniä määriä ja usein. Tässä muutama vinkki mitä äidit ovat kertoneet. Ehkä joukosta löytyy jotain itsellekin sopivia. Kaikki konstit eivät suinkaan sovi kaikille.

-Nauti aamupala sängyssä

-Joillain juominen aamuisin aiheuttaa pahempaa oloa. Kokeile syödä esim myslipatukka aamulla ennen töihinlähtöä ja juo heti kun vain pystyt

-Joillain taas aamulla ei mene alas muu kuin neste

-Kaurapuuro on hyvä

-Myös hedelmät, kuten banaani

-(Vaalea) kala on myös hyvin siedetty. Kalojen kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, että mikä laji on kyseessä ja mistä ne on pyydetty. Esim perämeren lohi on turvallista, mutta Itämeren ei jne.

-Maisemanvaihdos auttaa usein. Itse tein viikon reissun ulkomaille suunnilleen viikolla 10 enkä oksentanut siellä kertaakaan!

-Stressi pahentaa

-Vältä aikaisia aamuja, jos suinkin mahdollista (esim harrastukset kannattaa siirtää myöhempään)

-Telkkarin katsominen pahentaa oloa

-Rasvaa ja sokeria kannattaa välttää

-Pahoinvointilääkkeet ei auta (eikä näitä oikein ole olemassakaan, antihistamiineja ovat jotkut kokeilleet)

-Läheisten ihmiste tuki ja apu on tärkeää

Vaikka alkuraskaudessa söisikin todella vähän, sikiö kyllä ottaa tarvitsemansa energian! Tästä voi aiheutua äidille väsymystä. Loppuraskaudessa pitää sitten huolehtia, että äiti saa tarpeeksi ravintoa, koska tällöin aliravitsemus voi aiheuttaa sikiön pienikokoisuutta ym ongelmia.

Lahjaideoita

Pienelle vauvalle voi olla vaikea ostaa mitään, sillä lelujakaan hän ei paljon tarvitse paljoa, mitä olen aiemmin jo vähän korostanut. ;) Yleensä vaatteet ovat aina tervetulleita. Varsinkin muutamaa kokoa isommat, sillä kasvavan lapsen kanssa tulee harvoin lähdettyä vaateostoksille. Yhtäkkiä huomaakin, että kaikki vaatteet ovat käyneet pieneksi. Ja jos käy kahvilla tutun perheen luona jossa on vauva, niin varmasti ihan pelkät vaipatkin ilahduttavat perhettä! =D Tutit ja juomapullotkin ovat yleensä tosi tervetulleita. Itse olen pitänyt bodyja tosi kätevinä ja yksi suosikkilahjoistani onkin body, johon on printattu oma teksti. Näitä voi tilata muun muassa babylux verkkokaupasta. Tosi ihania!
Jos äidille miettii jotain kivaa lahjaa, niin esim. hieronta- tai kosmetologilahjakortti on aika hyvä. ;) Riippuu paljolti luonteesta.
Ristiäislahjoista omia suosikkejani oli mm. kirja, johon sai kertoa vauvan ensimmäisen vuoden tapahtumia, tinasta tehty kaunis ristiäistodistuskäärö, hopeinen helistin ja kummilusikka. Mutta lelutkin ovat hyviä lahjaideoita. ;) Pitäähän niitä jostain tulla. =D Hyvät lelut ovat sellaisia, jotka eivät ole valmiiksi leikittyjä (liikkuvat ja laulavat itsestään eikä niitä voi kuin katsoa), vaan lapsi voi mielikuvituksensa avulla kehitellä siitä vaikka mitä. Pienelle taaperolle tietty riittää yksinkertainenkin lelu, jota voi räplätä. Kirjat ovat myös hyviä ja ajattomia. =)

Vieraskirja

Tänne voi lähetellä ihan vapaasti kysymyksiä laidasta laitaan, jos ei keksi mihin tekstiin kommentin laittaisi. Ja muutenkin yleistä kommenttia saa laittaa. Sähköpostiakin toki saa laittaa, mutta jos haluaa, että muutkin näkevät kysymykset, niin tänne on näppärä kirjoittaa. =) Ymmärrän kyllä, et suurin osa varmasti silti haluaa laittaa maililla. ;) Pyrin vastaamaan kaikille.

-Paula

Synnytyksen jälkeinen masennus

Teksti voi olla paikoin aika rankkaakin, mutta joka sana on vain realismia. Tieto on peräisin mm. Duodecimin (suomalaisen lääkäriseuran) sivuilta. Tästäkin asiasta on kuitenkin puhuttava eikä sitä todellakaan tarvitse piilotella tai hävetä.

Jopa 80 prosenttia synnyttäjistä kokee herkistymistä, joka on voimakkaimmillaan kolme–viisi päivää synnytyksen jälkeen. Tämä ns. baby blues kestää yleensä muutamia päiviä. Sen tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, mielialan vaihtelu, ärtyneisyys, joskus myös ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Oireiden onkin katsottu olevan normaali osa uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista – jonkinasteinen kriisi kuuluu asiaan. Yleensä riittää, että äiti saa ymmärtämystä ja tukea. Oireet häviävät normaalisti parin viikon sisällä. Herkistyminen lisää kuitenkin masennukseen sairastumisen vaaraa: 20 prosentilla äideistä herkistymistä seuraa synnytyksen jälkeinen masennus.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, kun äidin mieliala laskee pitkäaikaisesti. Äiti ei enää näe asioiden hauskoja ja hyviä puolia. On vaikea selvitä päivittäisistä tehtävistä, ja tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Äiti on ahdistunut, huolestunut, peloissaan tai hädissään ilman konkreettista syytä. Hän syyllistää itseään ja usein myös kumppaniaan, tuntee olonsa surulliseksi ja kurjaksi, ja moni itkeskelee. Joillekin tulee univaikeuksia, joku lihoo, joku laihtuu. Joillekin tulee jopa itsetuhoisia ajatuksia tai lapseen liittyviä uhkakuvia.
Lieviä masennuksen oireita jopa äidin itsensä on usein vaikea huomata. Jotkut häpeävät, etteivät pärjää kaikkien lapseen ja äitiyteen liittyvien haasteiden kanssa, ja pyrkivät piilottelemaan vaikeuksiaan. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole pelkästään äitien ongelma, vaan myös isillä on todettu tavallista enemmän mielialan häiriöitä.

Masennus kestää kuukausia, mutta pitkäaikaisennuste on hyvä: Tyypillisesti oireet helpottuvat hiljalleen kuukausien kuluessa. Masennusvaiheen kesto ilman hoitoa on keskimäärin seitsemän kuukautta. Äidin täydellisen toipumisen todennäköisyys on hyvä. Masennus on hyvänlaatuinen sairaus. Se ei ole mikään kirosana eikä sitä tarvitse hävetä. Se ei kerro, että äiti olisi heikompi kuin muut! Se ei ole yhtään sen nolompi sairaus kuin esim flunssa.

Joskus synnytyksen jälkeinen masennus laukaisee kuitenkin pitkäkestoisen masennuksen ja ahdistuneisuuden. Jos äiti on masentunut ensimmäisen synnytyksen jälkeen, on noin 40 prosentin todennäköisyys, että masennus uusiutuu seuraavan vauvan saamisen yhteydessä.

Toistaiseksi ei osata sanoa yksiselitteisesti, mikä aiheuttaa synnytyksen jälkeisen masennuksen. Hormonaalisilla tekijöillä on todennäköisesti merkittävä osuus. On ilmeistä, että osalla äideistä masennus liittyy äitiyteen ja synnytykseen. Osalla puolestaan masennuksen synty ei liity mitenkään äidiksi tulemiseen, vaan masennus on aiemmin koetun mielialahäiriön uudelleen puhkeamista. Odottavat vanhemmat voivat varautua tutkimalla listaa, jossa on kuvattu masennukselle altistavia tekijöitä. Jos altistavia tekijöitä löytyy useita, kannattaa ennakkoon pohtia, mistä saisi lisäapua ainakin arkipäivästä selviämiselle.

On todettu, että suurin osa masentuneista äideistä ovat ajatelleet äitiyden ja vauva-ajan olevat jotain aivan ihanaa ja mahtavaa, mutta arki tuottaakin pettymyksen. Vanhemmuuden ei tarvitse olla pääsääntöisesti rankkaa, mutta välillä se tulee sitä olemaan. Vauva voi aluksi olla ihan erilainen kuin on olettanut. Jos vauva ei hymyile, äiti voi ottaa sen todella henkilökohtaisesti ja soimata itseään tai vauvaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina mennään vauvan ehdoilla. Vauva ei koskaan vihaa äitiään. Vanhempien on hyvä olla valmiina, kun vauva haluaa ottaa kontaktia. Mutta toisinpäin ei tarvitse mennä. Pääasia ettei lasta torju tai hylkää. Raskaanaollessa ei paljon kannata kuvitella mikälainen lapsi tulee olemaan tai mistä hän tulee pitämään ym. Antaa ajan vain näyttää ja otetaan päivä kerrallaan. =)

Myös tuore adoptioäiti tai adoptioisä voi masentua. Pitkä ja harras odotus vaihtuu äkkiä arkitodellisuudeksi. Lapsen ja vanhemman suhde saattaa käynnistyä tahmeasti. Suuri elämänmuutos ja vähäinen taustatieto lapsesta voivat aiheuttaa alavireisyyttä. Vanhemmaksi tuleminen on kova paikka jokaiselle

Tekijöitä, joiden on todettu altistavan synnytyksen jälkeiselle masennukselle:

Äitiin liittyvät tekijät:

• Masennushistoria itsellä tai suvussa. Ennen synnytystä todettu masennus.
• Itsearvostukseen liittyvät vaikeudet äitinä. Esimerkiksi ongelmitta sujuvaa rintaruokintaa korostava ja ihannoiva 'äitiyskulttuuri' ja sitä voimakkaasti suositteleva terveydenhuolto voi tuntua ahdistavalta. Vaikeudet rintaruokinnassa liittyvät kasvaneeseen masennusriskiin, muttei tiedetä, mikä on syy, mikä seuraus.
• Suunnittelematon raskaus
• Vaikea baby blues
• Tapa ratkaista ongelmia ns. emootiokeskeisesti: kieltämällä, pakenemalla tai odottamalla, että ne korjautuvat itsestään
• Kommunikaatio-ongelmat vauvan kanssa (lastenpsykiatrit ovat erikoistuneet tähän)
• Liian "ruusuiset" kuvitelmat äitinä olosta

Synnytykseen liittyvät tekijät:

• Puuttuva tuki synnytyksen aikana
• Synnytys, joka ei vastaa äidin mielikuvia
• Synnytykseen liittyneet komplikaatiot
• Ennenaikainen tai yliaikainen synnytys
• Äidin ja lapsen erottaminen
• Varhainen kotiutus sairaalasta synnytyksen jälkeen
• Vastasyntyneen kotiutumista lykkäävä sairaus

Lapseen liittyvät tekijät:

• Kaksoset tai kolmoset
• Negatiiviset tunteet lasta kohtaan, puutteellinen kiintymys
• Lapsen terveyteen liittyvät ongelmat
• Lapsi ei esimerkiksi ulkonäöltään tai sukupuoleltaan vastaa toivottua.
• Lapsen "vaikea temperamentti" tai vaikeudet nukuttaa, syöttää tai muuten hoitaa häntä.

Sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät tekijät:

• Heikot suhteet puolisoon tai ei puolisoa
• Muut samanaikaiset suuret stressitekijät
• Perheessä on vanhempi lapsi tai vanhempia lapsia.
• Puuttuva perheen ulkopuolinen tuki stressi- ja ongelmatilanteissa: kumppani on hyvä tuki, mutta usein hän kokee itsekin samaa stressiä ja samoja ongelmia kuin äiti.
• Isän työttömyys
• Äidin työttömyys (tulevaisuudessa odotettavat vaikeudet)

Vauvan kannalta äidin masennus on riski. Vauva kasvaa suhteestaan äitiin. Äidin silmät ovat vauvalle kuin peili: ellei hän tavoita katsetta tai syli on kylmä, ihminen vauvassa ei kasva (ks. luku "Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys".

Masennusta vaikeampi tila on niin sanottu puerperaalipsykoosi, johon sairastuu yksi–kaksi äitiä tuhannesta. Se puhkeaa tavallisesti kahden viikon kuluessa synnytyksestä. Sairaudelle on tyypillistä todellisuudentajun pettäminen ("vauva haluaa olla minulle ilkeä") ja harha-aistimukset. Häiriö on aina vakava, sillä se saattaa olla hengenvaarallinen sekä äidille että lapselle. Yleensä psykoosi kehittyy aina masennuksen kautta!

Masentuneen äidin hoidossa tärkeintä on tuki ja ymmärrys. Äidin täytyy saada tuntea, että hänen ristiriitaiset tunteensa hyväksytään. Hän tarvitsee kokemusta, että on hyväksytty omana itsenään; neuvot ja ohjeet eivät juuri helpota. Isän rooli on hyvin merkittävä, mutta auttaa, kun äiti saa puhua tilanteestaan ja tunteistaan useammalle ihmiselle. Vieraalle puhuminen on usein helpompaa kuin aivan tutuille. Siitä syystä neuvolasta kannattaa herkästi hakea apua. Terveydenhoitajilla on kokemusta muista masentuneista äideistä, ja monin paikoin järjestetään vertaistukiryhmiä. Keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntuu monesta hyvältä.

Isän panos lasten ja kodin hoidossa tulee erityisen merkittäväksi, jos äiti masentuu. Tarvitaan konkreettista apua on arkisissa askareissa, vauvan hoivaamisessa ja päivästä toiseen selviämisessä. Sairaan syyttely tai tilanteen pakoilu eivät yhtään auta tilannetta.

Koska isien pitää tavallisesti käydä töissä, hyvin usein tarvitaan kodin ulkopuolista käytännön apua. Neuvola auttaa tuen järjestämisessä, ellei lähipiiristä löydy sukulaista tai tuttavaa, joka voisi olla riittävän tehokkaasti apuna.

Masentunutta äitiä auttaa

• Tilanteen tunnistaminen ja tunnustaminen
• Arkipäiväinen, käytännöllinen apu: puoliso, sukulaiset, ystävät, ostettu kodinhoitoapu, kunnan perhetyö
• Kuunteleminen, ymmärtäminen: puoliso, samassa tilanteessa olevat muut äidit, ystävät, terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä, terapeutti
• Hellittely, hyväksyminen, levon ja virkistyksen järjestäminen: puoliso, sukulaiset
• Lääkehoito: lääkäri

Jos kuunteluapu, arkipäivän kodinhoidon tuki ja vertaisryhmä eivät tuo helpotusta, lääkäri voi aloittaa masennuslääkityksen. Joskus siihen yhdistetään jokin terapia. Lääkitystä ei kannata pelätä. Nykyisin synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa käytetään etenkin niin sanottuja serotoniinin takaisinoton estäjiä. Niiden vaikutusmekanismina on masennuksen johdosta alentuneen serotoniinitason nostaminen aivoissa. Ne eivät huumaa tai lamaa. Imettäminen on turvallista, vaikka äiti käyttäisi masennuslääkitystä.

Äiti ei usein huomaa omaa masennustaan. On tärkeä tarkkailla äitiä ja että äiti kuuntelee myös muita ja uskoo jos he sanovat, että nyt on jokin vialla.

Masennuksen kolme pääoiretta:
-masentunut mieliala (>2kk)
-mielenkiinnon ja mielihyvän katoaminen
-poikkeavan kova väsymys

Lisäksi on muitakin kriteerejä. Synnyttäneillä tottakai täytyy ottaa huomioon valvominen, baby blues ym. Mutta jos epäilet tai läheisesi epäilee masennusta, ota yhteys neuvolaan heti. Yksin ei kannata jäädä. Masennus on kuitenkin "hyvänlaatuinen tauti", sillä paranemisprosentti on hyvä. Ja masennus diagnoosi ei ole häpeä. Selvittyään siitä ihminen on paljon vahvempi ja viisaampi. =)