Huudatusunikoulut pannaan

Huomasin tässä yks päivä facebookissa linkin Länsiväylän sivuilla olevaan artikkeliin: "Saako lasta huudattaa unikoulun nimeen?" No minun mielestäni ei saa! Tuo artikkeli aiheesta on mielestäni ihan hyvä. On välillä todella masentavaa, miten paljon Suomessakin vielä huudatetaan huonosti nukkuvia tai usein heräileviä vauvoja. Se minua ei kauheasti huoleta, jos vanhemmat vain ovat ekshaustiossa eivätkä tiedä mitä tehdä ja siksi joutuvat vauvaa sängyssä huudattamaan. Parempihan se on kuin päätyä pahoinpitelemään lasta (valitettavan yleistä). Mutta jos sairaalat ja turvakodit tarjoavat unikouluja, joissa ei lasta saa edes syliin nostaa, niin se on minusta aatamin aikaista. Eihän lapsi pilalle mene vaikka se vähän itkeskeleekin välillä sängyssä. Varsinkin jos vanhempi on siinä vieressä heti saatavilla. Mutta kun konsteja kerta on, niin miksi tehdä elämästä tympeää. Raskaitahan unikoulut periaatteessa ovat, sillä vanhemmat joutuvat yöllä heräilemään ja rauhoittelemaan lasta eri konstein, mutta niin he joutuvat kyllä ilman niitäkin. Ja olen aika pettynyt neuvoloiden tiedonmääriin tämän asian suhteen. Hoitajien koulutukseen ei edes kuulu unikoulua. Siitä ehkä mainitaan jollain tunnilla, mutta itse näistä asioista pitäisi ottaa selvää. Lastenlääkäreillä on usein kattavammat tiedot aiheesta.

 

Olen koittanut koota tänne blogiin kattavasti eri konsteja eri ikäisille lapsille. Toki perhepedit ovat hyviä, mutta joka perheessä se ei välttämättä onnistu. Ja esim. meidän esikoinen ei vain siinä kerta kaikkiaan suostunut nukkumaan vaikka mitä konsteja käytti. Hänet unikoulutin Tracy Hoggin P.U/P.D unikoululla, jossa ei anneta lapsen itkeä yskin sängyssä vaan otetaan vauva syliin aina kun alkaa itkemään. Tassuttelu unikoulut ovat myös ns. lempeitä unikouluja, sillä vaikka vauva on yksin sängyssä, niin vanhemman läsnäolo siinä vieressä riittää kyllä. Riippuu vauvan temperamentista, mikä konsti toimii. Meidän kuopus on ollut kohtuu hyvä nukkumaan, mut hänellekin siinä 7kk iässä pidin pari viikkoa tassuttelua, sillä hän ei oikein osannut nukahtaa itse sänkyyn ja alkoi olla liian iso syliin nukuttamiseen. Tissille ei oikeastaan koskaan nukahtanut. Ja hänelle tuo nostelu ei ollut hyvä, hän vain rimpuili siitä alas. Mutta hän onkin eri luonteinen kuin esikoisemme. Hänelle myös auttoi se, että istuin sängyn vieressä ja hyräilin tiettyä laulua. Nykyisin alkaa haukottelemaan heti, kun kuulee laulun. Yli 1v iässä sitten kans vähän protestoi, mutta kuuntelin huutoa 10-15sek ja sehän taukosi itsestään. Eikä kannata ajatella, että lapsi luovutti, koska ei saanutkaan huomiota. Tämmöinen ilmiö ei ilmene tuommoisena käyttäytymisenä. Siihen tarvitaan kuukausian ignooraaminen.

Kategoriasta nukkuminen, löytyy paljon vinkkejä eri ongelmiin ja kysymyksiin pyrin aina vastaamaan, sillä jokainen lapsi on kuitenkin erilainen ja reagoin asioihin eri lailla.

 

Perhepedeistä tulee harvemmin kirjoiteltua, sillä ne joissa se toimii ei yleensä ilmene paljon ongelmia tai kysymyksiä. Jos lapsi simahtaa vanhemman viereen eikä ala ryömimään sängyltä alas, niin toki siinä on hyvä nukkua. Ja sitten on semmoinenkin konsti, että vauva imetetään sängyssä, mutta varovasti otetaan tissi pois suusta ennen kuin lapsi siihen kokonaan nukahtaa. Näin opetetaan lapsi nukahtamaan aikuisen viereen itsekseen.

Mutta painotan aina yhtä tärkeää asiaa ja se on parisuhde. Koko perheen on oltava tyytyväinen ratkaisuihin ja miestäkin on kuunneltava. Jos parisuhde voi hyvin niin lapsikin voi hyvin.

 

Eli ei huudatusunikouluja. Mutta jos vanhemmat ovat väsyneitä eivätkä saa lasta nukkumaan, niin mielestäni on ehdotonta tehdä asialle jotain. Toivon kovasti, että jokaisessa perheessä nautittaisiin vauvasta ja koko perhe olisi onnellinen. Siksi loinkin nämä sivut ja haluan jakaa kaiken tiedon ja konstit, jotka olen havainnut toimiviksi. En tietenkään mikään guru tässä asiassa ole, mutta paljon olen asiaa opiskellut ja käytännössä kenttätyössäkin sitä oppinut. Aion jatkossakin päivittää tietojani ja kuunnella kaikenlaisten ihmisten kokemuksia ja omia vinkkejä eri ongelmiin.

Yhteistyö on tärkeää.

Jäähynurkka

Mainitsinkin jo supernanny Jo Frostin aiemmassa tekstissäni ja ajattelin kirjoittaa tänne blogiin hänen jäähynurkka menetelmästään. Tämä on maailmankuulu, mutta en ole aivan varma kannattaako sitä tehdä kaikille. Tottakai lapselle täytyy tehdä selväksi käyttäytymissäännöt. Vanhempia on kunnioitettava eikä ketään saa lyödä eikä tavaroita rikkoa. Kiukutella toki saa, mutta rajat on tässäkin oltava. Luulen että tämä ainakin toimii, jos tilanne on todella vaikea ja lapsi käyttäytyy jatkuvasti huonosti eikä vanhempi saa häntä muuten ruotuun.

 

Frostin jäähypenkkimeneltelmä on tässä tiivistetysti. Jokainen vaihe on aina käytävä läpi. Konsti toimii todella nopeasti, kunhan vain ei anna periksi ja uskoo itseensä.

 

1. Anna lapselle varoitus, jos hän ei lopeta jotain tuhmaa tekemistä.

 

2. Jos lapsi ei yhdestä varoituksesta usko, laita hänet jäähypenkille / nurkkaan / portaalle / matolle ym istumaan. Tämä onnistuu 3-4 vuotiailla. 6-7 ikäinen kannattaa laittaa jäähyhuoneeseen, jossa ei ole mitään tekemistä (ei omaan huoneeseen).

 

3. Lapsi istuu arestissa iän osoittaman minuuttimäärän verran. Esim. 3-vuotias istuu 3min, 6-vuotias 6min.

 

4. Jos lapsi ei pysy arestipaikassa, viedään hänet takaisin. Lapselle ei jäädä juttelemaan yhtään mitään vaan viedään hänet takaisin ja lähdetään heti itse pois. Mökästyksestä ei kannata välittää. Lasta voi joutua viemään takaisin yli tunnin ajan, mutta periksi ei saa antaa. Konsti toimii varmasti, kun sen tekee oikein. Kun näkee alussa vaivaa, niin homma helpottuu todella nopeaa ja jatkossa usein pelkkä varoitus riittää.

 

5. Kun jäähyaika on loppunut, mennään lapsen luo ja selitetään miksi hän sai jäähyn.

 

6. Vaaditaan anteeksipyyntö (jos lapsi ei kadu ja pyydä anteeksi, otetaan uusi jäähy) ja lopuksi aina hali ja pusu. Koskaan ei saa jäädä kaunaa ja vanhempi ei saa vihoitella anteeksipyynnön jälkeen.

 

Kun lapsi kokee jäähyn pari kertaa, riittää jatkossa usein vain varoitus ja uhka jäähypenkistä. Lapset ovat fiksuja ja oppivat nopeasti.

 

Usein unohtuu esim. tuo että selitetään lapselle miksi jäähy annetaan. Lapsihan luulee ilman tätä että hän vain naureskeli ja siitä rangaistaan (todellisuudessa hän on ehkä paiskonut leluja muiden päälle). Fyysisesti raskain on viedä lapsi aina arestipaikalle, mutta tässä asiassa ei missään nimessä kannata luovuttaa. Ja tässä vaiheessa ei tosiaan puhuta lapselle eikä aleta neuvottelemaan.

 

Yksi konsti oli sitten sellainen, että jos aresti ei auta, otetaan lapselta yksi lelu karanteeniin. Sen saa takaisin, kun lapsi on kiltti. Mutta tätä ei pidä tehdä ennen arestia, sillä se on epäreilua.

 

Kolmas konsti on nopea ja tehokas, mutta siitä ei ole kiva aloittaa. Jos muu ei onnistu ja lapsi esim. koko ajan kiusaa toisia sisaruksia, niin hänet vain jätetään huomiotta ja laitetaan pois huoneesta, kunnes hän osaa käyttäytyä. Häntä ei ikään kuin aleta vaan pullautetaan leikistä ulos. Tämä ei tietty ihan pienimmille toimi, vaan enemmänkin 5-vuodesta ylöspäin. Eikä tästä ole kiva aloittaa. Mutta ongelmatapauksessa tämä voi olla ainut konsti, jolla saadaan viesti perille.

 

 

Karkaileva lapsi

 

Sisältä ulos karkaava lapsihan hoituu sillä, että oveen kiinnitetään ylös lukko.

Mutta entäs jos lapsi karkaa ulkona. Tähänkin on Frostilla hyvä konsti.

 

Ihan sama mihin mennään, lapselle tehdään ennen lähtöä selväksi, miten hänen oletetaan käyttäytyvän. Pelisääntöjen selvittäminen on tärkeää, sillä miten lapsi voisi muuten tietää. Jos lapsi esim. kaupassa tekee jotain älyttömän tuhmaa, annetaan jäähy kotiin päästyä.

 

Jos lapsi karkaa esim. puistossa, opetetaan lapselle, että kun äiti huutaa "seis" ja näyttää kädellä seis/stop, tulee lapsen pysähtyä paikoilleen. Jos lapsi ei usko, on hänen pidettävä kiinni rattaista (mikäli mukana on vaunuissa/rattaissa kulkeva lapsi) tai kädestä iän osoittama minuuttimäärä. Samalla kävellään eteenpäin Tämä jälkeen on lupa kulkea taas edessä vapaasti, mutta aina on pysähdyttävä kun vanhempi huutaa seis. Näin vanhempi hallitsee lasta, joka meinaa karata liian kauas tai esim. ajotielle.

 

Vinkki: Ravintolaan kannattaa aina ottaa rekvisiittaa mukaan (leluja/kirjoja), sillä on aika paljon vaadittu että lapset pysyvät rauhallisena pitkiä aikoja, jos ruokaa joutuu odottamaan paikoillaan kauan. Kotona on tietty eri. Lapset kyllä hoksaavat tämän.

 

Perheet, joita Frost usein auttaa, ovat usein liian lepsuja lapsille ja lapset ovat ottaneet perheessä johtajan aseman. Jotenkin outoa, että monessa perheessä ei osata pitää rajoja. Ehkä vanhemmat eivät osaa pitää kuria oikein ja pelkäävät satuttavansa lapsia. Mutta nuo konstit kyllä toimivat!

Itsellä menee töissä monesti hermot, kun lapset hyppivät seinille ja minä joudun niitä sitten komentamaan, kun vanhempi ei tee mitään. Sen verran pitää tsemppiä ja voimia löytyä, että ainakin yritetään komentaa lapsia. Jos ei onnistu, niin onpahan yritetty.

 

Itse olen huomannut sen, että kun lasta on joutunut vähän komentamaan ja laittamaan ruotuun, niin hän on jonkin ajan päästä todella iloinen ja ihan parasta kaveria, kun lapsella on turvallinen olo vanhemman ollessa auktoriteetti. Fyysistä kuritusta ei koskaan pidä harrastaa ja huutamistakin kannattaa aina välttää, vaikka kuinka hermot meinaavat mennä.

MEILLÄ
Meillä ei jääähynurkkaa käytetä, vaan jos lapsi kiukuttelee, niin yleensä olen siinä vieressä kunnes tilanne rauhoittuu ja sitten juttelen lapselle asiasta. Pienen lapsen kanssa juttelu ei aina toimi, mutta silloinkin voi istua vieressä ja katsoa ettei lapsi loukkaa itseään. Lapsihan ei ilkeyttään kiukuttele vaan jokin hänellä on hätänä ja se pitää selvittää. Lapsi vain ei aina osaa itse sitä kertoa.

 

Rajat ovat rakkautta.

Rajaton lapsuus on sama kuin lapsen hylkääminen.

Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta

Tähän artikkeliin törmäsin ensin vau.fi sivuilla, mutta artikkeli on alunperin otettu yhdysvaltalaistutkimuksesta Pediatrics lehdestä.

 

Ruumiillinen kuritus ja rankaiseminen on aikaisemminkin yhdistetty lasten aggressiivisuuteen, mutta nyt tehty tutkimus on laadukkain tähänastisista selvityksistä.

 

Tutkijat huomioivat mm. lapsen aggressiivisuuden kolmivuotiaana sekä monia perheoloihin ja vanhempiin liittyviä riskitekijöitä, jotka ovat vaikeuttaneet aikaisempien tutkimusten tulkintaa.

 

Tutkijat haastattelivat 2 500 äitiä ja havaitsivat, että kolmevuotiaana säännöllisesti kuritetut lapset olivat puolet todennäköisemmin aggressiivisia viisivuotiaana kuin lapset, joiden vanhemmat eivät käyttäneet väkivaltaa lapsiinsa.

 

Säännöllisenä kurittamisena pidettiin esimerkiksi piiskaamista vähintään kolmesti edeltävän kuukauden aikana. Niin menetteli neljännes äideistä. Toinen neljännes oli kurittanut kerran tai kahdesti ja loput eli noin puolet äideistä ei käyttänyt fyysistä kuritusta.

 

Suomalaisista vajaa kolmannes hyväksyy lapsen fyysisen kurittamisen joissain tilanteissa. Kannattajia on usein kuritettu lapsena. Tiedot perustuvat Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2006 toteuttamaan kyselyyn.

 

Pediatrics published online April 29, 2010

 

Suomessa lasten ruumiillinen kurittaminen ja muu pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Ollut vuodesta 1984. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettäkö suurimmassa osassa perheistä olisi ollut lasten ruumiillista kuritusta tätä aikaisemmin. Esim. mummuni kotona ei koskaan kuulemma kuritettu lapsia vaan ilmapiiri oli aina ihana ja lämmin, vaikka rajat toki olivatkin.

 

  Kannattaa myös huomata, että huutamisella on samoja vaikutuksia kuin fyysisellä kurituksella. Jos kaikki keskustelut käydään huutamalla ja vanhemmat komentavat lapsia aina huutaen, niin lapset alkavat huutaa takaisin. Sitten on turha syyttää huonotapaisia lapsia. Toki on inhimillistä että hermot menee, mutta aina on paras, jos säilyttää hermonsa. Näin tilanne pysyy hallinnassa ja varma sekä rauhallinen vanhempi on aina auktoriteetti. Lapsen kiukkua ei myöskään kannata säikähtää. Ei se ole vaarallista. Matala ja jämäkkä äänenpaino on paras. Lapsi tietää että vanhempi on tosissaan, mutta ei kuitenkaan säikähdä. Ja vanhemman tulisi aina tulla lapsen tasolle (fyysisesti eli laskeudutaan esim. polvilleen), kun hän puhuu lapselle. Jotkut lapset säikähtävät huutoa ja vanhemmat ajattelevat että tämähän toimii. Mutta tämä kuitenkin kostautuu jatkossa. Lasta ei saa pelotella. Lapsia on loppujen lopuksi helppo pitää ruodussa, kunhan vain pysyy määrätietoisena ja rauhallisena. Pitää tietty tietää mitä tekee. Itse tykkään lukea paljon lasten kasvatuksesta, sillä olen huomannut että moni vanhempi menee täysin metsään luottamalla "maalaisjärkeensä". Toki tähänkin kannattaa luottaa, mutta suosittelen lukemaan tästäkin aiheesta. ;)

 

Ikuisena optimistina uskon, että Suomessa suurin osa vanhemmista osaa hommansa ;)