Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta

Tähän artikkeliin törmäsin ensin vau.fi sivuilla, mutta artikkeli on alunperin otettu yhdysvaltalaistutkimuksesta Pediatrics lehdestä.

 

Ruumiillinen kuritus ja rankaiseminen on aikaisemminkin yhdistetty lasten aggressiivisuuteen, mutta nyt tehty tutkimus on laadukkain tähänastisista selvityksistä.

 

Tutkijat huomioivat mm. lapsen aggressiivisuuden kolmivuotiaana sekä monia perheoloihin ja vanhempiin liittyviä riskitekijöitä, jotka ovat vaikeuttaneet aikaisempien tutkimusten tulkintaa.

 

Tutkijat haastattelivat 2 500 äitiä ja havaitsivat, että kolmevuotiaana säännöllisesti kuritetut lapset olivat puolet todennäköisemmin aggressiivisia viisivuotiaana kuin lapset, joiden vanhemmat eivät käyttäneet väkivaltaa lapsiinsa.

 

Säännöllisenä kurittamisena pidettiin esimerkiksi piiskaamista vähintään kolmesti edeltävän kuukauden aikana. Niin menetteli neljännes äideistä. Toinen neljännes oli kurittanut kerran tai kahdesti ja loput eli noin puolet äideistä ei käyttänyt fyysistä kuritusta.

 

Suomalaisista vajaa kolmannes hyväksyy lapsen fyysisen kurittamisen joissain tilanteissa. Kannattajia on usein kuritettu lapsena. Tiedot perustuvat Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2006 toteuttamaan kyselyyn.

 

Pediatrics published online April 29, 2010

 

Suomessa lasten ruumiillinen kurittaminen ja muu pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Ollut vuodesta 1984. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettäkö suurimmassa osassa perheistä olisi ollut lasten ruumiillista kuritusta tätä aikaisemmin. Esim. mummuni kotona ei koskaan kuulemma kuritettu lapsia vaan ilmapiiri oli aina ihana ja lämmin, vaikka rajat toki olivatkin.

 

  Kannattaa myös huomata, että huutamisella on samoja vaikutuksia kuin fyysisellä kurituksella. Jos kaikki keskustelut käydään huutamalla ja vanhemmat komentavat lapsia aina huutaen, niin lapset alkavat huutaa takaisin. Sitten on turha syyttää huonotapaisia lapsia. Toki on inhimillistä että hermot menee, mutta aina on paras, jos säilyttää hermonsa. Näin tilanne pysyy hallinnassa ja varma sekä rauhallinen vanhempi on aina auktoriteetti. Lapsen kiukkua ei myöskään kannata säikähtää. Ei se ole vaarallista. Matala ja jämäkkä äänenpaino on paras. Lapsi tietää että vanhempi on tosissaan, mutta ei kuitenkaan säikähdä. Ja vanhemman tulisi aina tulla lapsen tasolle (fyysisesti eli laskeudutaan esim. polvilleen), kun hän puhuu lapselle. Jotkut lapset säikähtävät huutoa ja vanhemmat ajattelevat että tämähän toimii. Mutta tämä kuitenkin kostautuu jatkossa. Lasta ei saa pelotella. Lapsia on loppujen lopuksi helppo pitää ruodussa, kunhan vain pysyy määrätietoisena ja rauhallisena. Pitää tietty tietää mitä tekee. Itse tykkään lukea paljon lasten kasvatuksesta, sillä olen huomannut että moni vanhempi menee täysin metsään luottamalla "maalaisjärkeensä". Toki tähänkin kannattaa luottaa, mutta suosittelen lukemaan tästäkin aiheesta. ;)

 

Ikuisena optimistina uskon, että Suomessa suurin osa vanhemmista osaa hommansa ;)