Älä kiirehdi muutoksen kanssa, mutta jos odotat jo toista lasta älä pitkitäkään prosessia. Aloita siirtäminen viimeistään 3kk ennen laskettua aikaa.
Puhu lapsesi kanssa esim. "olisiko aika hankkia sinulle äidin ja isän tapainen sänky", "haluaisitko valita lakanat siihen".
Älä muuta rutiineita.
Jos lapsi tulee pois sängystä, palauta hänet välittömästi sänkyyn. Älä ala halailemaan tai juttelemaan.
Älä tunne syyllisyyttä. Jos lapsi herää aikaisin, voi hänelle laittaa oman kellon soimaan tai ajastetun valon, joka viestittää hänelle, milloin on aika nousta ylös.
Varmista että lapsen huone on turvallinen ja sängyssä on laidat tarvittaessa.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Vaikeuksia syömisen kanssa?
Jos lapsi pulauttelee paljon ja kieltäytyy syömästä, voi hänella olla mahanportin ahtauma (pylorusstenoosi). Näitä on eri asteisia eikä tämä ole mitenkään harvinaista. Vaiva voi olla vaaraton, mutta jos lapsi ei syö ja paino ei nouse, on mentävä lääkäriin. Joskus tarvitaan erikoissairaanhoidon apua. Vaiva korjaantuu yleensä iän kanssa vauvan kasvaessa ja paikkojen kasvaessa. Tyypillistä tälle on suihkumaiset oksennukset. Ei pelkät pulauttelut. Pelkkä runsas pulauttelu johtuu yleensä mahan suun toiminnan häiriöstä, jolloin ruokaa pääsee takaisin ruokatorveen. Tämä on huomattavasti pienempi ongelma ja paranee itsekseen.
Kaikille vauvoille tulee kausia jolloin tuntuu ettei vauva syö mitään. Jotkut vauvat sitten ovat vain ronkeleita, etteivät syö kuin 5 lusikallista ja toiset söisivät vaikka kaksi lautasellista ihan mitä vain. Erityisesti kuumalla ilmalla lapset eivät tahdo syödä. Tällöin on huolehdittava riittävästä juomisesta. Vastasyntyneet eivät tarvitse vettä rintamaidon lisäksi, jos maitoa tulee hyvin ja vauva juo normaalisti. Äitiyspakkauksen imetyskirjaa kannattaa vilkaista, jos imetyksen kanssa on hankaluuksia. Jos vauva ei ota tuttipulloa, kannattaa kokeilla nokkamukia. Siihen opettelu voi viedä parikin viikkoa. Siksi suosittelen että imettävät äidit tarjoaisivat kuitenkin välillä tuttipulloa vauvalle, jotta hän suostuisi ottamaan nestettä muualtakin kuin tissistä. Pulloon kannattaa laittaa lypsettyä äidinmaitoa. Kiinteitä syövälle lapselle kannattaa tarjota kaikkea kylmää, kuten hedelmäsoseita. Sama pätee myös hampaita tekeville lapsille. Jos vauva on ronkeli, kannattaa ruoka-ajoista kuitenkin pitää kiinni. Ei liikaa välipaloja ym.
Terve lapsi ei kuole nälkään! Ne syövät kun on nälkä. Turhia temppuiluja ei kannata käyttää. Laulamien ruokailun yhteydessä auttaa yleensä suunnattomasti. Joskus täytyy ottaa lapselle lelu kaveriksi, jotta hän malttaa pysyä syöttötuolissaan. Jos lapsi ei oikeasti tahdo syödä ja "nälässä pitäminen" ei auta, kannattaa ehdottomasti käyttää lasta lääkärissä. Telkkarin edessä syömistä ei kannata suosia, sillä tästä tulee huono tapa. Lisäksi lapsi oppii yhdistämään ruokailun ja tv:n katsomisen. Aina on tv on päällä, täytyy saada ruokaa, vaikka ei olisi nälkäkään.
Kiinteiden aloittamisesta:
Useimmat aloittavat kiinteät 4-6kk kohdalla. Viimeistään 6kk kohdalla. Kannattaa aloittaa kokeilu lounasaikaan ja mahdollisimman vähän allegisoivilla aineilla, kuten peruna, bataatti, porkkaa. Viljoista kauraa kannattaa ensin kokeilla. Eri hedelmiä varovasti ja pieniä määriä. Mansikka, kananmuna, pähkinät ja sitrushedelmät ovat hyvin allergisoivia. Kannattaa pitää mielessä myös maitoallergia.
Vitamiinit:
Jos tuntuu, ettei lapsi saa tarpeeksi esim. C-vitamiinia, niin tipauta sitruunamehua ruoan joukkoon. Tyrni marjassa taitaa olla eniten C-vitamiinia. D-vitamiineissa kannattaa suosia vesipohjaisia valmisteita niin ei tule niin paljon masuvaivoja. Jos lapsi syö huonosti useita kuukausia, niin kannattaa varmistaa, ettei hemoglobiini pääse laskemaan. Lihasta mm. saa rautaa. Yleensäkin kannattaa suosia riistaeläimiä, koska ne ovat terveellisimpiä. Kovia rasvoja ja suolaa ei lapsille kannata antaa. Myös sienet ja hunaja ovat kielletty alle 1v.
Rasvat
Omega-3 rasvoja tulisi suosia paljon myös lapsilla, sillä ne ehkäisevät tulehdustauteja. Omega-3 rasvoja saa paljon mm. lohesta. Nykyisin ihmiset syövät liikaa omega-6 rasvoja ja vähän omega-3 rasvoja. Mutta näiden suhteen pitäisi olla 3:1 (omega-6 saa olla kolme kertaa enemmän kuin kolmosta, mutta ei enempää). Amerikassa suhde on 24:1! Omega-6 rasvoja saa mm. pähkinöistä ja öljyistä. Omega-3 on myös tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien estossa. Trans-rasvat ovat vaarallisimpia (esim. friteerauksessa). Omega-3 lisää ei kuitenkaan alle 1v kannata antaa. Omega-3 lisäravinnetta löytyy kuitenkin lapsille apteekista hauskoiksi kalakarkeiksi naamioituneena.
Aamiainen: Puuro on yleinen aamiaisvaihtoehto. Mutta jos lapsi jostain syystä ei huoli puuroa, niin leipä, jogurtti ym on yhtä hyvä vaihtoehto. Puuro kannattaa tehdä maitoon, jotta se olisi täyttävämpi ja monipuolisempi. Sokeria kannattaa välttää, koska se aiheuttaa vain nopean virtapiikin, joka puolen tunnin päästä tulee alas ja lapsi on kärttyinen ja väsynyt. Esim aamiaismuroissa on yleensä aina sokeria ja näitä en suosittele, vaikka USAssa, Britteissä ym tuntuu olevan tapana. Puuro on aikuisellekin erittäin hyvä painonhallinnan kannalta. Kun syö lisäksi leivän, niin pitäisi pärjätä lounaasen saakka.
Kuulin yhdessä lääkäriohjelmassa, että amerikassa yksi suosituimmista ruoiasta kiinteiden aloituksessa on mac and cheese..! En kyllä usko et tämä on yleinen suositus, sillä tuohan on vain makaronia, voita ja juustoa. Kauheaa. En syö itsekään tuommoista.
Vinkki: Juurekset ja vihannekset (peruna, porkkana, bataatti, kukkakaali, parsakaali ym) säilyvät hyvin pakkasessa, kun ne on keitetty ja soseutettu. Kannattaa tehdä isompi annos kerralla ja laittaa nöttösiä pakkaseen valmiiksi annoksiksi. Myös lihaa kannattaa keittää/paistaa ja soseuttaa pakkaseen. Kun mukaan lisää esim sipulia, yrttejä, paprikaa, porkkanaa ym, niin saa vähän maukkaampaa ruokaa. Ja rypsiöljyä kannattaa lisätä. Yli 1-vuotiaalle voi sitten alkaa soseuttamaan jo perheen normaalia ruokaa. Mutta eipä tällä ole kiire.
HOX! Lääketieteellinen pointti: oksentelu ei kuivata lasta läheskään niin paljon kuin ripulointi. Mutta silti pitää huolehtia aina juomisesta, jos lapsella ilmaantuu oksentelua. Ripuloinnissa pitää lähteä pienemmällä kynnyksellä sairaalaan nesteytykseen. Lapsen yleistila ratkaisee. Jos lapsi oksentaa ja ripuloin yhtäaikaa, on myös parempi käydä arviossa nopeasti.
Jos epäilee lapsella maito- tai vilja-allergiaa, pitää ehdottomisti käyttää lääkärissä! Mitään omia diettejä ei saa mennä näiden ruoka-aineiden kohdalla tekemään. Appelsiinin esimerkiksi voi hyvinkin jättää ruokavaliosta pois, mutta maito ja vilja vain lääkärin määräyksestä. Allergiat ovat aika hankalia eikä niitä useinkaan tarpeeksi aikaisin diagnosoida, koska itkeviä lapsia on niin paljon. Julkinen terveydenhuolto on monessa paikkaa valitettavan ruuhkautunut. Siksi olen ottanut lapsillemme hoitokuluvakuutukset, jotta voi käyttää yksityisiä palveluita. Mielestäni on surullista että tähän mennään, mutta lapsien etu on pääasia.
Kaikista paras juttu minkä olen kuullut aiheesta on, kun eräs poika ei suostunut pienenä syömään normaaliruokaa muuten kuin jäätelötötteröstä saunanlauteilla istuien! Tämä juttu on tosi!
Muokattu 2016:
Kirjoitin joskus siitä miten neuvoloihin tulee jatkossa suositukset, että 4kk iässä annettaisiin ihan muutamia makupaloja kiinteää ruokaa, sillä tämän on todettu vähentävän allergioita, etenkin kalan suhteen. Osa lukijoista aloitti semmoisen shown, että päätin poistaa koko tekstin. Tarkoitus ei ole luopua imetyksestä tai aloittaa edes säännöllistä kiinteiden syömistä. Tarkoitus on antaa lapselle näytteitä, jotta keho tottuu paremmin uuteen. Joidenkin on vain pakko saada riehumalla tuoda oma mielipiteensä esiin. Kertoo minusta sosiaalisten taitojen puutteesta. Asian voi aina ilmaista myös asiallisesti. No, nythän nämä suositukset ovat virallisia. Niitä ei ole pakko toteuttaa, jos uskoo että lapsi menee pilalle yhdestä pottu palasesta. Imetys ei kuitenkaan suojaa lapsia kaikelta maailman pahuudelta, vaikka se tärkeää onkin. Jokin maalaisjärki pitäisi tässäkin hommassa pysyä. Eräs kaverini ei syötä lapselleen valmispilttejä kuin äärimmäisessä hädässä. Oikeastiko hän luulee, että yksi mangosose pilaa lapsen terveyden ikuisesti.. Itse suosittelen lapsen täysimetystä 6kk saakka, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö lapselle saisi antaa yhtä teelusikallista viikossa jotain kiinteää. Monella täysimetys ei onnistu, vaikka mitä tekisi eikä tästäkään kannata itseä soimata. Pääasia että yrittää ja tekee niin kuin parhaaksi näkee. Jos kiinteiden aloittaminen vähentää mahavaivoja ja tuo paremmat yöunet, miksei sitten tekisi niin.
Kaikille vauvoille tulee kausia jolloin tuntuu ettei vauva syö mitään. Jotkut vauvat sitten ovat vain ronkeleita, etteivät syö kuin 5 lusikallista ja toiset söisivät vaikka kaksi lautasellista ihan mitä vain. Erityisesti kuumalla ilmalla lapset eivät tahdo syödä. Tällöin on huolehdittava riittävästä juomisesta. Vastasyntyneet eivät tarvitse vettä rintamaidon lisäksi, jos maitoa tulee hyvin ja vauva juo normaalisti. Äitiyspakkauksen imetyskirjaa kannattaa vilkaista, jos imetyksen kanssa on hankaluuksia. Jos vauva ei ota tuttipulloa, kannattaa kokeilla nokkamukia. Siihen opettelu voi viedä parikin viikkoa. Siksi suosittelen että imettävät äidit tarjoaisivat kuitenkin välillä tuttipulloa vauvalle, jotta hän suostuisi ottamaan nestettä muualtakin kuin tissistä. Pulloon kannattaa laittaa lypsettyä äidinmaitoa. Kiinteitä syövälle lapselle kannattaa tarjota kaikkea kylmää, kuten hedelmäsoseita. Sama pätee myös hampaita tekeville lapsille. Jos vauva on ronkeli, kannattaa ruoka-ajoista kuitenkin pitää kiinni. Ei liikaa välipaloja ym.
Terve lapsi ei kuole nälkään! Ne syövät kun on nälkä. Turhia temppuiluja ei kannata käyttää. Laulamien ruokailun yhteydessä auttaa yleensä suunnattomasti. Joskus täytyy ottaa lapselle lelu kaveriksi, jotta hän malttaa pysyä syöttötuolissaan. Jos lapsi ei oikeasti tahdo syödä ja "nälässä pitäminen" ei auta, kannattaa ehdottomasti käyttää lasta lääkärissä. Telkkarin edessä syömistä ei kannata suosia, sillä tästä tulee huono tapa. Lisäksi lapsi oppii yhdistämään ruokailun ja tv:n katsomisen. Aina on tv on päällä, täytyy saada ruokaa, vaikka ei olisi nälkäkään.
Kiinteiden aloittamisesta:
Useimmat aloittavat kiinteät 4-6kk kohdalla. Viimeistään 6kk kohdalla. Kannattaa aloittaa kokeilu lounasaikaan ja mahdollisimman vähän allegisoivilla aineilla, kuten peruna, bataatti, porkkaa. Viljoista kauraa kannattaa ensin kokeilla. Eri hedelmiä varovasti ja pieniä määriä. Mansikka, kananmuna, pähkinät ja sitrushedelmät ovat hyvin allergisoivia. Kannattaa pitää mielessä myös maitoallergia.
Vitamiinit:
Jos tuntuu, ettei lapsi saa tarpeeksi esim. C-vitamiinia, niin tipauta sitruunamehua ruoan joukkoon. Tyrni marjassa taitaa olla eniten C-vitamiinia. D-vitamiineissa kannattaa suosia vesipohjaisia valmisteita niin ei tule niin paljon masuvaivoja. Jos lapsi syö huonosti useita kuukausia, niin kannattaa varmistaa, ettei hemoglobiini pääse laskemaan. Lihasta mm. saa rautaa. Yleensäkin kannattaa suosia riistaeläimiä, koska ne ovat terveellisimpiä. Kovia rasvoja ja suolaa ei lapsille kannata antaa. Myös sienet ja hunaja ovat kielletty alle 1v.
Rasvat
Omega-3 rasvoja tulisi suosia paljon myös lapsilla, sillä ne ehkäisevät tulehdustauteja. Omega-3 rasvoja saa paljon mm. lohesta. Nykyisin ihmiset syövät liikaa omega-6 rasvoja ja vähän omega-3 rasvoja. Mutta näiden suhteen pitäisi olla 3:1 (omega-6 saa olla kolme kertaa enemmän kuin kolmosta, mutta ei enempää). Amerikassa suhde on 24:1! Omega-6 rasvoja saa mm. pähkinöistä ja öljyistä. Omega-3 on myös tärkeä tekijä sydän- ja verisuonitautien estossa. Trans-rasvat ovat vaarallisimpia (esim. friteerauksessa). Omega-3 lisää ei kuitenkaan alle 1v kannata antaa. Omega-3 lisäravinnetta löytyy kuitenkin lapsille apteekista hauskoiksi kalakarkeiksi naamioituneena.
Aamiainen: Puuro on yleinen aamiaisvaihtoehto. Mutta jos lapsi jostain syystä ei huoli puuroa, niin leipä, jogurtti ym on yhtä hyvä vaihtoehto. Puuro kannattaa tehdä maitoon, jotta se olisi täyttävämpi ja monipuolisempi. Sokeria kannattaa välttää, koska se aiheuttaa vain nopean virtapiikin, joka puolen tunnin päästä tulee alas ja lapsi on kärttyinen ja väsynyt. Esim aamiaismuroissa on yleensä aina sokeria ja näitä en suosittele, vaikka USAssa, Britteissä ym tuntuu olevan tapana. Puuro on aikuisellekin erittäin hyvä painonhallinnan kannalta. Kun syö lisäksi leivän, niin pitäisi pärjätä lounaasen saakka.
Kuulin yhdessä lääkäriohjelmassa, että amerikassa yksi suosituimmista ruoiasta kiinteiden aloituksessa on mac and cheese..! En kyllä usko et tämä on yleinen suositus, sillä tuohan on vain makaronia, voita ja juustoa. Kauheaa. En syö itsekään tuommoista.
Vinkki: Juurekset ja vihannekset (peruna, porkkana, bataatti, kukkakaali, parsakaali ym) säilyvät hyvin pakkasessa, kun ne on keitetty ja soseutettu. Kannattaa tehdä isompi annos kerralla ja laittaa nöttösiä pakkaseen valmiiksi annoksiksi. Myös lihaa kannattaa keittää/paistaa ja soseuttaa pakkaseen. Kun mukaan lisää esim sipulia, yrttejä, paprikaa, porkkanaa ym, niin saa vähän maukkaampaa ruokaa. Ja rypsiöljyä kannattaa lisätä. Yli 1-vuotiaalle voi sitten alkaa soseuttamaan jo perheen normaalia ruokaa. Mutta eipä tällä ole kiire.
HOX! Lääketieteellinen pointti: oksentelu ei kuivata lasta läheskään niin paljon kuin ripulointi. Mutta silti pitää huolehtia aina juomisesta, jos lapsella ilmaantuu oksentelua. Ripuloinnissa pitää lähteä pienemmällä kynnyksellä sairaalaan nesteytykseen. Lapsen yleistila ratkaisee. Jos lapsi oksentaa ja ripuloin yhtäaikaa, on myös parempi käydä arviossa nopeasti.
Jos epäilee lapsella maito- tai vilja-allergiaa, pitää ehdottomisti käyttää lääkärissä! Mitään omia diettejä ei saa mennä näiden ruoka-aineiden kohdalla tekemään. Appelsiinin esimerkiksi voi hyvinkin jättää ruokavaliosta pois, mutta maito ja vilja vain lääkärin määräyksestä. Allergiat ovat aika hankalia eikä niitä useinkaan tarpeeksi aikaisin diagnosoida, koska itkeviä lapsia on niin paljon. Julkinen terveydenhuolto on monessa paikkaa valitettavan ruuhkautunut. Siksi olen ottanut lapsillemme hoitokuluvakuutukset, jotta voi käyttää yksityisiä palveluita. Mielestäni on surullista että tähän mennään, mutta lapsien etu on pääasia.
Kaikista paras juttu minkä olen kuullut aiheesta on, kun eräs poika ei suostunut pienenä syömään normaaliruokaa muuten kuin jäätelötötteröstä saunanlauteilla istuien! Tämä juttu on tosi!
Muokattu 2016:
Kirjoitin joskus siitä miten neuvoloihin tulee jatkossa suositukset, että 4kk iässä annettaisiin ihan muutamia makupaloja kiinteää ruokaa, sillä tämän on todettu vähentävän allergioita, etenkin kalan suhteen. Osa lukijoista aloitti semmoisen shown, että päätin poistaa koko tekstin. Tarkoitus ei ole luopua imetyksestä tai aloittaa edes säännöllistä kiinteiden syömistä. Tarkoitus on antaa lapselle näytteitä, jotta keho tottuu paremmin uuteen. Joidenkin on vain pakko saada riehumalla tuoda oma mielipiteensä esiin. Kertoo minusta sosiaalisten taitojen puutteesta. Asian voi aina ilmaista myös asiallisesti. No, nythän nämä suositukset ovat virallisia. Niitä ei ole pakko toteuttaa, jos uskoo että lapsi menee pilalle yhdestä pottu palasesta. Imetys ei kuitenkaan suojaa lapsia kaikelta maailman pahuudelta, vaikka se tärkeää onkin. Jokin maalaisjärki pitäisi tässäkin hommassa pysyä. Eräs kaverini ei syötä lapselleen valmispilttejä kuin äärimmäisessä hädässä. Oikeastiko hän luulee, että yksi mangosose pilaa lapsen terveyden ikuisesti.. Itse suosittelen lapsen täysimetystä 6kk saakka, mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö lapselle saisi antaa yhtä teelusikallista viikossa jotain kiinteää. Monella täysimetys ei onnistu, vaikka mitä tekisi eikä tästäkään kannata itseä soimata. Pääasia että yrittää ja tekee niin kuin parhaaksi näkee. Jos kiinteiden aloittaminen vähentää mahavaivoja ja tuo paremmat yöunet, miksei sitten tekisi niin.
Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi
Jos nämä Hoggin kirjan metodit eivät toimi, niin se ei välttämättä
tarkoita sitä että on tehnyt jotain väärin eikä se todellakaan tarkoita
sitä olisi huono vanhempi. Kaikille lapsille eivät sovi kaikki metodit. Tässä kuitenkin muutamia mahdollisia syitä.
-liian aikaisin aloitettu unikoulu
-vanhemmat eivät ymmärää P.U/P.D:n ideaa
-päivärutiinit eivät ole kunnossa
-vanhemmat eivät lue vauvan itkua oikein
-P.U/P.D ei ole muokkautettu lapsen ikään sopivaksi
-vanhempien tunteet tulevat tielle (sääliä ja soimausta)
-huone ei ole valmis nukkumiselle
-vanhemmat eivät huomioi lapsen temperamenttia
-toinen vanhempi ei ole valmis/yhteistyökykyinen
-vanhemmilla on epärealistiset odotukset (P.U./P.D ei ole mikään taikakonsti eikä sovi kaikille)
-vanhemmat luovuttavat/eivät pysy lujina (unikoulussa ei saa jämähtää vaan pitää pyrkiä etenemään koko ajan tavoitteeseen)
Lasten kanssahan tekee aina "virheitä", mutta niitä ei kannata ajatella sinänsä pahalla eikä ottaa liikaa itseensä, sillä pienillä virheillä ei ole mitään väliä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta itse olen ajan kanssa löytänyt paljon myös yllättävääkin tietoa vauvoista ja olen todennut ne toimiviksi. Kirja puhuu alussa vauvan itsenäistämisestä yms heti syntymän jälkeen, mutta itse en ole näistä teksteistä paljon välittänyt. Läheisyyttä vauvalle vain niin paljon kuin irtoaa. Läheisyyden antaminen lapselle on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se rakentaa lapselle hyvin perusturvan alitajuntaan, jonka avulla pärjää aikuisena pelottavissakin tilanteissa.
Hox! Unikouluissa tulee yleensä aina takapakkia 2-3pvän kohdalla! Tämän vuoksi ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa samaan malliin ja aina voi aloittaa alusta.
Kun nostelu-unikoulua on tehnyt pari päivää, lapsen itkua uskaltaa jo kuunnella jonkin aikaa eikä heti tarvitse mennä nostelemaan/silittelemään. Lapsi on jo kuitenkin oppinut yleensä jonkin verran rauhoittumaan itse.
Unikoulu ei ole traumatisoiva kokemus lapselle! Se voi olla pettymys, kun tissiä/tuttipulloa ei tulekaan. Mutta pettymyksiä lapset kestävät paljon! Vanhempien yksi tehtävähän on totuttaa lapsen elämän pettymyksiin lempeillä konsteilla.
Uni on yksi ihmisen perustarpeista, josta lähdetään aina liikkeelle ensimmäisenä syömisen ohella. Myös traumaattisten asioiden kohdatessa. Vanhemmat tarvitsevat unta, kuten lukija kommentissaankin on todennut. Väsymyksestä ei kannata vapaaehtoisesti kärsiä eikä itseään kannata kokonaan uhrata.
Lapsi on onnellinen, kun vanhemmatkin ovat onnellisia!
Voimia kaikille unikouluttajille!
-liian aikaisin aloitettu unikoulu
-vanhemmat eivät ymmärää P.U/P.D:n ideaa
-päivärutiinit eivät ole kunnossa
-vanhemmat eivät lue vauvan itkua oikein
-P.U/P.D ei ole muokkautettu lapsen ikään sopivaksi
-vanhempien tunteet tulevat tielle (sääliä ja soimausta)
-huone ei ole valmis nukkumiselle
-vanhemmat eivät huomioi lapsen temperamenttia
-toinen vanhempi ei ole valmis/yhteistyökykyinen
-vanhemmilla on epärealistiset odotukset (P.U./P.D ei ole mikään taikakonsti eikä sovi kaikille)
-vanhemmat luovuttavat/eivät pysy lujina (unikoulussa ei saa jämähtää vaan pitää pyrkiä etenemään koko ajan tavoitteeseen)
Lasten kanssahan tekee aina "virheitä", mutta niitä ei kannata ajatella sinänsä pahalla eikä ottaa liikaa itseensä, sillä pienillä virheillä ei ole mitään väliä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta itse olen ajan kanssa löytänyt paljon myös yllättävääkin tietoa vauvoista ja olen todennut ne toimiviksi. Kirja puhuu alussa vauvan itsenäistämisestä yms heti syntymän jälkeen, mutta itse en ole näistä teksteistä paljon välittänyt. Läheisyyttä vauvalle vain niin paljon kuin irtoaa. Läheisyyden antaminen lapselle on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se rakentaa lapselle hyvin perusturvan alitajuntaan, jonka avulla pärjää aikuisena pelottavissakin tilanteissa.
Hox! Unikouluissa tulee yleensä aina takapakkia 2-3pvän kohdalla! Tämän vuoksi ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa samaan malliin ja aina voi aloittaa alusta.
Kun nostelu-unikoulua on tehnyt pari päivää, lapsen itkua uskaltaa jo kuunnella jonkin aikaa eikä heti tarvitse mennä nostelemaan/silittelemään. Lapsi on jo kuitenkin oppinut yleensä jonkin verran rauhoittumaan itse.
Unikoulu ei ole traumatisoiva kokemus lapselle! Se voi olla pettymys, kun tissiä/tuttipulloa ei tulekaan. Mutta pettymyksiä lapset kestävät paljon! Vanhempien yksi tehtävähän on totuttaa lapsen elämän pettymyksiin lempeillä konsteilla.
Uni on yksi ihmisen perustarpeista, josta lähdetään aina liikkeelle ensimmäisenä syömisen ohella. Myös traumaattisten asioiden kohdatessa. Vanhemmat tarvitsevat unta, kuten lukija kommentissaankin on todennut. Väsymyksestä ei kannata vapaaehtoisesti kärsiä eikä itseään kannata kokonaan uhrata.
Lapsi on onnellinen, kun vanhemmatkin ovat onnellisia!
Voimia kaikille unikouluttajille!
Tracy Hogg
Tässä vielä tarkemmin näitä Hoggin metodeja:
1. Päivärutiinit kuntoon
2. Tunnista lapsesi temperamentti
3. Rauhoittelu ennen nukkumaanmenoa
Eli rauhoitellaan 5-10min ennen nukkumaanmenoa hämärässä huoneessa. Kaikki virikkeet ja värikkäät objektit pois. Tuijotetaan vaikka seinää tai nallea ym. Voi lauleskella/hyräillä, mutta lasta ei kannata hirveästi paijata. Unipussi ja -riepu ovat käteviä.
4. Tassuttelu
Silitellään selästä/jaloista/pepusta rauhallisesti. Lapsi ei sekunnissa reagoi yhteen rauhoittelukonstiin. Kannattaa maltaa odottaa pari minuuttia. Vältetään katsekontaktia lapsen kanssa. Tämä vain aktivoi. Voi kokeilla myös sitä että on hieman piilossa lapselta tai hyräilee vaikka sohvalla/sängyllä, mutta on samassa tilassa vauvan kanssa.
5. Pick up, put down (P.U/P.D.)
Tämä on vähän niin kuin viimeinen konsti, jos lapsi ei meinaa rauhoittua. Lapsi opetetaan rauhoittumaan itsekseen ja luottamaan, että vanhempi tulee aina hätiin, jos tulee hätä. Lapsi otetaan syliin esim olkapäätä vasten. Pidetään siinä ja rauhoitellaan. Heti kun huuto loppuu, lasketaan sillä sekunnilla alas, ettei lapsi nukahda syliin. Huuto alkaa jo usein alas laskettaessa, mutta lasketaan vauva alas, irroitetaan ote ja otetaan uudestaan syliin. Voi myös hokea lapselle esim "nyt rauhoitutaan". Äänensävy ei saa kuitenkaan olla säälivä, vaan sen pitää olla varma ja rauhallinen. Usein nostoja joutuu eka iltana tekemään n.100, mutta seuraavana se voi olla enää 10. Noistelu tehdään joka unille. Mielellään joka unet otetaan sisällä omassa sängyssä, kunnes lapsi on oppinut nukahtamaan itse. Sitten voi ottaa taas rattaat käyttöön. 6kk ikäistä pidetään sylissä max2min. Sitten lasketaan alas, vaikka vauva ei olisikaan rauhoittunut. Jos lapsi rimpuilee vastaan, hänet lasketaan myös alas. 4kk ikäistä voi pitää sylissä 3-4min. Lapsi lopulta sammahtaa sänkyyn. Tämä on ikäänkuin uuvutuskonsti. Lapsi ei kuitenkaan nukahda syliin vaan omaan sänkyyn. Lopulta hän huomaa, että tämähän on ihan turvallista ja mukavaa. Joskus nostelua joutuu tekemään jopa 1,5h, mutta 30min taitaa olla yleisempi. Kannattaa käyttää korvatulppia. Lapsen voi siirtää tässä vaiheessa omaan huoneeseen nukkumaan ettei tule joka ähinään reagoitua. Joskus lapsi rauhoittuu yöllä itsekseen minuutissa. Tutista vieroitus käy myös samalla, mutta ei ole välttämätöntä.
P.U/P.D.tä ja tassuttelua ei välttämättä kannata yhdistää samana iltana (ei ainakaan kahtena ensimmäisenä päivänä, jos nostelu on havaittu toimivaksi). Alkuun tekee nostelua ja vähitellen siirtyy tassutteluun tarvittaessa (parin päivän aikana esim). Pyritään koko ajan siihen, että vauvan voi jättää sänkyyn ja lähteä itse huoneesta pois. Tarkoitus on opettaa vauva nukahtamaan itsekseen ilman vanhemman apua. Näin yöheräilyt vähenevät, kun vauva ei huuda yöllä vanhempaa nukahtamisapuun. Voi myös tehdä niin, että kun laittaa vauvan sänkyyn niin kokeilee poistua huoneesta ja kuuntelee rauhoittuuko vauva. Jos ei niin sitten mennään rauhoittelemaan.
6. Opi kuuntelemaan vauvan itkua
Kiukuttelua/protestointia voi jonkin aikaa kuunnella. Hätäitkuun on reagoitava heti. Tämän oppii ajan kanssa tunnistamaan. Monet vauvat laulavat "unilaulua" ennen nukahtamista ja tätä ei saa häiritä. Joillain vauvoilla tämä on hieman äänekkäämpää "unihuutoa", mutta se rauhoittuu ajan kanssa. Kiukutteluitku on semmoista terävää "väy väy väy". Unikouluissa kannattaa hyödyntää apujoukkoja, kuten esim isää. Isältä vauva ei odota esim tissiä.
7. Wake-to-sleep
Jos lapsi herää joka yö samaan aikaan, on siitä tullut vain tapa. Tämä ei ole nälkää. Tämän voi estää sillä, että mennään 30min ennen oletettua heräämistä lapsen luo ja käytetään häntä puolihereillä esim silittelemällä poskesta tai taputtelemalla ym.
Jos lapsi herää, mutta ei itke, niin annetaan hänen olla. Itkuun tehdään tassuttelua tai P.U./P.D. Usein nostelun voi lopettaa viikon kuluttua. Jos tulee takapakkia, niin jatketaan vain samaan malliin tai aloitetaan uudestaan alusta. Takapakkia tulee usein 3-7pvän kuluttua, mutta kuuluu asiaan eikä sen takia kannata luovuttaa. Unikoulun edetessä kannattaa venyttää aikaa joka kuluu lapsen itkusta vanhemman tulemiseen paikalle. Joillain unikoulu tehoaa kahdessa päivässä, joillain kahdessa kuukaudessa. Yleensä saadaan kuitenkin nopeaa tuloksia. Pari viikkoa ei kuitenkaan ole mikään hälyttävän pitkä aika kaiken kaikkiaan.
Vinkkejä:
-aloita unikoulu perjantaina tai ennen lomaa
-ota mukaan mies, isovanhemmat tai ystävä, unikoulu voi olla stressaavaa
-älä sääli lasta, P.U/P.D ei vahingoita lasta. Sillä annetaan lapselle nukahtamisen lahja.
-mieti aina kaksi kertaa ennen kuin luovutat. Jos 45min päästä luovuttaa, niin kaikki alkaa taas alusta ja voi kestää tuplasti kauemmin
-pysy rauhallisena, niin vauvakin on rauhallisempi
-hyvä keino on, että äiti menee toiseen huoneeseen korvatulpat päässä nukkuman (tai kylään pariksi päiväksi) ja isä hoitaa yöheräämiset. Isät eivät yleensä herää niin helposti vauvan itkuun ja osaavat muutenkin ottaa rauhallisemmin eivätkä sääli lasta.
-varmista aina että lapsella ei ole mitään lääketieteellistä syytä itkeä tai esim vain kakka!
Katso myös "Yleisimpiä syitä, miksi unikoulu ei toimi"
Ja "Jos Hoggin unikoulu ei toimi..."
Paras vinkkini melkeinpä on, että jos äiti imettää, niin kannattaa laittaa puoliso öisin asialle! Lapsi haistaa rintamaidon heti ja nostaa siitä jo metelin. Isä ei voi suurempaa lahjaa perheelleen antaa, jos jaksaa pari yötä herätä lasta rauhoitteleen. Mutta toki pitää ymmärtää niitäkin isiä, jotka eivät tähän jaksa/kykene. Eivät ole yhtään sen huonompia isiä. Jos isä ei tähän hommaan kerkeä/kykene, voi apua pyytää myös isovanhemmilta ja ystäviltä.
Kannattaa muutenkin hyödyntää isiä, jos se vain on mahdollista! He osaavat ihan yhtä hyvin kunhan heille vain antaa mahdollisuuden. Varsinkin vaipanvaihto on hyvä delgoida isälle. Siinä saattaa kestää 20min, mutta onpahan äidillä aikaa oikaista sohvalle.
Usein painota sitä, että lasta ei ihan helpolla pilalle saa. Monet äidit panikoivat tätä ihan liikaa. Ja täydellisyyteen ei kannata pyrkiä. Rento asenne on hyväksi. Lapsi ei mene pilalle yhdestä mehutetrasta. Kunhan niitä ei anna joka päivä.
Mutta pitää myös muistaa, että vauvan hätään on aina vastattava ja pieni vauva etenkin tarvitsee hyvin paljon aikuisen syliä. Mitä enemmän vauvaa/lasta pienenä sylittelee/halaa/pussailee, sitä vahvempi aikuinen hänestä tulee. Turvattoman lapsuuden elänyt ihminen on aikuisena usein hyvin pelokas ja ahdistunut. Lasta ei voi sylitellä liikaa! Nauttikaa toistenne rakkaudesta!
Tunnista lapsesi temperamentti
Jokainen lapsi on yksilö. Lapsen temperamentti syntyy jo kohdussa ja on aika sattumanvaraista minkä luonteinen vauva on. Kuitenkin lapset voidaan Tracy Hoggin mukaan karkeasti jakaa eri ryhmiin.
-"oppikirja" -lapset / textbook babies
-"enkelit" /angels
Nämä rauhoittuvat usein helposti ja vanhemmat kokevatkin nämä helpoiksi vauvoiksi.
Haasvavampia lapsia ovat sitten:
-"herkkä" / touchy , joka säikkyy helposti
-"virkeä" / spirited , touhukas ja hermostuu helposti
-"ärtyisä" / grumpy , turhautuu helposti
Vanhemman on helpompi ottaa tilanne hallintaan, kun hän tuntee vauvansa ja ymmärtää tätä. Monet vauvat ovat myös sekoituksia ja toki jokainen on välillä kuin pikku enkeli. Ei ärtyisä tarkoita välttämättä sitä, että lapsi on vain raivoava tarmon pesä, vaan että luonnetta löytyy. Tällaisen kanssa tarvitaan huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta kuin oppikirja lasten kanssa. Mutta toki jokainen lapsi on tavallaan työläs luonteesta riippumatta. Kaikille tulee kiukkupäiviä. Kukaan äiti ei varmasti liian helpolla pääse.
Moni kavahtaa lasten kategorioimista. Jokainen ihminenhän on kuitenkin yksilö eikä samanlaista persoonaa löydy edes identtisestä kaksosesta. Tuota jaottelua voi kuitenkin alussa käyttää karkeana apuna, jos tuntuu että vauvan lukeminen on hankalaa. Ei kannata kuitenkaan liian tosissaan ottaa.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
-"oppikirja" -lapset / textbook babies
-"enkelit" /angels
Nämä rauhoittuvat usein helposti ja vanhemmat kokevatkin nämä helpoiksi vauvoiksi.
Haasvavampia lapsia ovat sitten:
-"herkkä" / touchy , joka säikkyy helposti
-"virkeä" / spirited , touhukas ja hermostuu helposti
-"ärtyisä" / grumpy , turhautuu helposti
Vanhemman on helpompi ottaa tilanne hallintaan, kun hän tuntee vauvansa ja ymmärtää tätä. Monet vauvat ovat myös sekoituksia ja toki jokainen on välillä kuin pikku enkeli. Ei ärtyisä tarkoita välttämättä sitä, että lapsi on vain raivoava tarmon pesä, vaan että luonnetta löytyy. Tällaisen kanssa tarvitaan huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta kuin oppikirja lasten kanssa. Mutta toki jokainen lapsi on tavallaan työläs luonteesta riippumatta. Kaikille tulee kiukkupäiviä. Kukaan äiti ei varmasti liian helpolla pääse.
Moni kavahtaa lasten kategorioimista. Jokainen ihminenhän on kuitenkin yksilö eikä samanlaista persoonaa löydy edes identtisestä kaksosesta. Tuota jaottelua voi kuitenkin alussa käyttää karkeana apuna, jos tuntuu että vauvan lukeminen on hankalaa. Ei kannata kuitenkaan liian tosissaan ottaa.
Lähde: Tracy Hogg, The baby whisperer solves all your problems. 2006
Päivärutiiniehdotus n.6kk ikäiselle
Unikoulun onnistumisen edellytys on toimiva päivärutiini. Vaikka lapsi ei söisikään vielä kiinteitä kunnolla, voi tämäntyyppisen rutiinin tehdä vielä täysimetettävällekin. Päivärutiinia kannattaa alkaa suunnittelemaan 3kk iästä lähtien, sillä se tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Mutta painota yhä sitä, että jokainen tyylillään. Ei kannata ajatella, että tämä on ainut totuus. On monia perheitä, joissä tämä ei esim. ole mahdollista. Jos jollain on täysin toisenlainen ja toimiva päivärutiiniehdotus, niin laittakaa ihmeessä kommenttikenttään omia konstejanne!
7.00 herätys
7.30 puuro
11.30 lounas
14.00 välipala tarvittaessa (esim hedelmäpiltti)
15.30 päivällinen
18.15 kylpy
18.30 puuro
19.00 nukkumaan
Päiväunet esim:
1. klo 8-9(10)
2. klo 12-14(15)
3. klo 16-17
Kaksi tuntia 6kk ikäinen ainakin jaksaa olla hereillä kerrallaan. Kolmas tunti voi olla hieman kiukuttelua, mutta se menee ajan kanssa ohi.
6kk ikäinen ottaa usein vielä kolmet päiväunet ja ne kannattaa ottaa silloin, kun lapsi vaikuttaa väsyneeltä. Korvien harominen on yleisin ele väsymyksestä! Sitten tulee silmien harmominen. Pienestä vauvasta aina sanotaan, että hänet kannattaa laittaa heti nukkumaan, kun hän vaikuttaa väsyneeltä, ettei pääse yliväsyneeksi. Yliväsynyttä lasta ei meinaa millään saada nukkumaan. Puolen vuoden tienoilla voi tosin jo koittaa venyttää vähän päiväunien väliä, jos tuntuu että se auttaa rutiinin rakentamisessa. Yli 3h voi kuitenkin olla jo liikaa. Yhdet pitkät päiväunet olisi hyvä ottaa. Usein tämä onnistuu vain vaunuissa. Jos lapsi kuitenkin opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn, saattaa hän alkaa nukkumaan pidempiä pätkiä. Ensimmäiset päiväunet otetaan usein jo tunti aamuherätyksen jälkeen. Päiväunet vaihtelevat aina pienellä lapsella, vaikka olisi kuinka tarkat päivärutiinit. Joskus tuntuu, että päivärutiinin pitäminen on todella vaikeaa. Sitten on vain hieman sovellettava. Olisi hyvä pyrkiä pitämään ruokailuajat ja iltarutiinit samana. Välipalan tosin voi skipata, jos lapsi haluaa posottaa pitkät päiväunet. Sanoisin kuitenkin et max 4h kannattaa päiväunien olla, ettei yöunet häiriinny.
8kk iässä siirrytään usein kaksiin päikkäreihin. 8kk ikäinen jaksaa olla hereillä jo 4h putkeen. Pieni vauva jaksaa max.2h. 1v lähestyessä moni pärjää jo yhdillä päiväunilla. Mutta kuten kaikki muukin, nämäkin ovat ihan vauvakohtaisia. Yksi rauhoittumishetki päivässä on kuitenkin paikallaan vielä 1-2vuotiaalle. Illalla nukkumaanmenoaika voi joillain olla esim klo21. Jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, pystyy hän nukkumaan jopa 12h putkeen.
Jo mainitsemassani Hoggin kirjassa on erilaisia päivärutiiniehdotuksia vauvoille. Muun muassa ns E.A.S.Y (eat, activity, sleep). Tämä on tehty imetettäville, mutta käy myös kiinteitä syöville. Itse muokkasin kirjan rutiineita meille sopivimmiksi. Pääasia, että rutiinit ovat joka päivä samat. Täysimetettävällekin on hyvä jo tehdä rutiini. Kirjassa on kuitenkin jo aika vastasyntyneellekin rutiiniehdotuksia.
Hogg kehoittaa imettämään vauvaa aluksi 3h välein ja myöhemmin siirtymään 4h välein. Itse en kuitenkaan tämmöisistä suosituksista välitä. Esikoisemme kanssa merkitsin imetyskerrat lapulle hänen ollessaan alle 1kk ikäinen. Imetyskertoja oli jopa 2h välein. Jälkeenpäin ajateltuna tämä imetyskertojen kirjaaminen vaikuttaa ihan hölömöläisten hommalta. Ainakin siitä oli se hyöty, et väsyneenä oli helppo katsoa aamulla, milloin se lapsi söikään viimeksi yöllä. Mutta minulla on aina ollut pääsääntö, että lasta saa imettää aina kun tuntuu, että hän maitoa tarvitsee. Eihän tissilapsen maitomäärää voi tarkkaan tietää. Pullolasten ruoka-annoksen saa tarvittaessa millin tarkkaan, mutta rintalapsi ei välttämättä yhdellä syöttökerralla saakaan tissistä kaikkea irti.
7.00 herätys
7.30 puuro
11.30 lounas
14.00 välipala tarvittaessa (esim hedelmäpiltti)
15.30 päivällinen
18.15 kylpy
18.30 puuro
19.00 nukkumaan
Päiväunet esim:
1. klo 8-9(10)
2. klo 12-14(15)
3. klo 16-17
Kaksi tuntia 6kk ikäinen ainakin jaksaa olla hereillä kerrallaan. Kolmas tunti voi olla hieman kiukuttelua, mutta se menee ajan kanssa ohi.
6kk ikäinen ottaa usein vielä kolmet päiväunet ja ne kannattaa ottaa silloin, kun lapsi vaikuttaa väsyneeltä. Korvien harominen on yleisin ele väsymyksestä! Sitten tulee silmien harmominen. Pienestä vauvasta aina sanotaan, että hänet kannattaa laittaa heti nukkumaan, kun hän vaikuttaa väsyneeltä, ettei pääse yliväsyneeksi. Yliväsynyttä lasta ei meinaa millään saada nukkumaan. Puolen vuoden tienoilla voi tosin jo koittaa venyttää vähän päiväunien väliä, jos tuntuu että se auttaa rutiinin rakentamisessa. Yli 3h voi kuitenkin olla jo liikaa. Yhdet pitkät päiväunet olisi hyvä ottaa. Usein tämä onnistuu vain vaunuissa. Jos lapsi kuitenkin opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn, saattaa hän alkaa nukkumaan pidempiä pätkiä. Ensimmäiset päiväunet otetaan usein jo tunti aamuherätyksen jälkeen. Päiväunet vaihtelevat aina pienellä lapsella, vaikka olisi kuinka tarkat päivärutiinit. Joskus tuntuu, että päivärutiinin pitäminen on todella vaikeaa. Sitten on vain hieman sovellettava. Olisi hyvä pyrkiä pitämään ruokailuajat ja iltarutiinit samana. Välipalan tosin voi skipata, jos lapsi haluaa posottaa pitkät päiväunet. Sanoisin kuitenkin et max 4h kannattaa päiväunien olla, ettei yöunet häiriinny.
8kk iässä siirrytään usein kaksiin päikkäreihin. 8kk ikäinen jaksaa olla hereillä jo 4h putkeen. Pieni vauva jaksaa max.2h. 1v lähestyessä moni pärjää jo yhdillä päiväunilla. Mutta kuten kaikki muukin, nämäkin ovat ihan vauvakohtaisia. Yksi rauhoittumishetki päivässä on kuitenkin paikallaan vielä 1-2vuotiaalle. Illalla nukkumaanmenoaika voi joillain olla esim klo21. Jos lapsi osaa nukkua yöt putkeen, pystyy hän nukkumaan jopa 12h putkeen.
Jo mainitsemassani Hoggin kirjassa on erilaisia päivärutiiniehdotuksia vauvoille. Muun muassa ns E.A.S.Y (eat, activity, sleep). Tämä on tehty imetettäville, mutta käy myös kiinteitä syöville. Itse muokkasin kirjan rutiineita meille sopivimmiksi. Pääasia, että rutiinit ovat joka päivä samat. Täysimetettävällekin on hyvä jo tehdä rutiini. Kirjassa on kuitenkin jo aika vastasyntyneellekin rutiiniehdotuksia.
Hogg kehoittaa imettämään vauvaa aluksi 3h välein ja myöhemmin siirtymään 4h välein. Itse en kuitenkaan tämmöisistä suosituksista välitä. Esikoisemme kanssa merkitsin imetyskerrat lapulle hänen ollessaan alle 1kk ikäinen. Imetyskertoja oli jopa 2h välein. Jälkeenpäin ajateltuna tämä imetyskertojen kirjaaminen vaikuttaa ihan hölömöläisten hommalta. Ainakin siitä oli se hyöty, et väsyneenä oli helppo katsoa aamulla, milloin se lapsi söikään viimeksi yöllä. Mutta minulla on aina ollut pääsääntö, että lasta saa imettää aina kun tuntuu, että hän maitoa tarvitsee. Eihän tissilapsen maitomäärää voi tarkkaan tietää. Pullolasten ruoka-annoksen saa tarvittaessa millin tarkkaan, mutta rintalapsi ei välttämättä yhdellä syöttökerralla saakaan tissistä kaikkea irti.
Nukkuminen 4kk - 1v
Tässä iässä vauva alkaa olla jo sen verran kehittynyt, ettei nukahdakkaan ihan helposti ja öisin mielessä tahtoo pyöriä kaikki uudet asiat mitä on nähty ja opeteltu. Unikouluja suositellaan 6kk lähtien, koska alle 6kk ikäinen syö aika vähän kiinteitä ja päivärutiinin muodostus voi olla haastavaa. Mutta jos tuntuu että yöt ovat todella raskaita, kannattaa kokeilla mm. Tracy Hoggin konsteja, koska ne ovat niin lempeitä, että niitä uskaltaa nuoremmillekin kokeilla. Mut oma äiti/isä tuntee lapsensa parhaiten ja kannattaakin vähän kuunnella omia tuntemuksia. Jos tuntuu, että lapsi ei ollutkaan valmis vielä kirjan konsteihin, niin ei ole kuitenkaan mitään vakavaa saanut aikaan. "The baby whisperer solves all your problems" on erittäin loistava teos, jonka saa tilattua netistä. Suomenkielinen versio ei ole yhtä kattava, mutta sen saa kirjastosta.
Hogg suosii vauvan nukuttamista pinnasänkyyn. Jos on ehdoton perhepetien kannattaja, kannattaa lukaista Elizabeth Pantleyn teos "Pehmeä matka höyhensaarille". Useimmille tästä kirjasta ei vain ole löytynyt tarpeeksi vinkkejä. Vauvan nukuttaminen viereen ei ole sekään aina niin helppoa. Jos tuntuu, että lapsi nukkuu huonosti äidin vieressä, syy voi olla se että äidin maidontuoksu häiritsee lapsen unta. Tällöin voi kokeilla nukkuisiko lapsi paremmin pinnasängyssä. Perhepeti systeemi on aika moderni ilmiö Suomessa. Perhepeti on vanha tapa nukkua, mutta se on nykyisin tullut taas muoti-ilmiöksi. Ennen vanhaan vauva nukkui ainakin ensimmäiset 6kk kehdossa. Myöhemmin sitten siirtyi siskonpetiin. Vanhemmat nukkuivat aina omassa sängyssä. Hyvä metodi perhepetikin on, jos vain kaikki saavat nukuttua. Mutta jos toinen vanhempi ei saa ollenkaan nukuttua, on asialle tehtävä jotain. Osa komentaa miehen toiseen huoneeseen nukkumaan, mikä on ihan ok jos se vain passaa kaikille.
Hoggin kirjassa on erittäin tarkat ohjeet eri unikouluista. Kirjassa on otettu huomioon myös eri tempperamenttiset lapset, sillä kaikki konstit eivät tehoa kaikkiin lapsiin. Tassuttelu-unikoulu on kätevä ja mll:n sivuilta löytyy näistä hyvää tietoa. Kannattaa myös vilkaista sivua: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Unikoulu-sanaa ei kannata säikähtää. Useimmat konstit ovat helposti kotona toteutettavia. Löysin kaapistani tällaisenkin kirjan kuin Gro Nylander "Äidiksi ensi kertaa". Mutta siitä ei paljon ole hyötyä ollut, sillä kirjassa esitetään tosi suppeasti ihan perusasiat vauvoista, mutta tarkempia ohjeistuksia ei ole.
Hoggin kirjassa lähdetään liikkelle tassuttelu-unikoulusta, mutta jos tämä ei tehoa otetaan käytöön pick up, put down -unikoulu. Kirjassa on tähän tarkat ohjeet ja sen on erittäin tehokas useimmille. Laitan erikseen tästä vielä tekstiä. Unikoulut lähtevät kuitenkin aina liikkeelle päivärutiineista ja oman lapsen temperamentin tunnistamisesta. Ei riitä että iltarutiinit ovat kunnossa, vaan päivärutiineiden olisi oltava myös suunnilleen samanlaiset joka päivä. Päiväunethan vaihtelevat, mutta ruoka-ajat on kohtuu helppo pitää samanlaisina.
Jos vauva on opetettu nukahtamaan syliin, hän ei luultavasti rauhoitu itsekseen sänkyyn. Kaikille on kuitenkin luonnolliseti helpomaa, jos lapsi osaa nukahtaa itse ja nukkuu yöt putkeen. Suurin hyöty tästä on loppujen lopuksi vauvalle. Yli 6kk ikäinen pärjää usein ilman yösyöttöjä, mutta tästä tavasta vauva ei välttämättä helpolla luovu. Määrätietoisuus kuitenkin palkitaan. Jos johonkin ryhtyy, se on vietävä loppuun. Muuten kaikki alkaa alusta. Pätee kaikenikäisiin lapsiin.
Osa vanhemmista päivittelee, että eihän 6kk ikäinen vauva voi olla ilman yösyöttöjä, kun aikuisetkaan eivät pysty.. Tästä rohkenen olla eri mieltä. Eihän aikuisen kuulu nousta yöllä syömään pottumuusia ja leipää... Tämä on yleensä enemmän tapa kuin aito tarve. Itse en heräisi joka yö edes vesilasillista varten. Tarvitsen hyvät yöunet jotta jaksan touhuta lasten kanssa koko päivän virkeänä. Jos joka yö pitää nousta juomaan vettä, kannattaa miettiä onko päivällä juonut tarpeeksi. Tai syökö liian suolaista ruokaa. Ja kannattaa mittauttaa varalta sokeriarvot. Moni 6kk ikäinen kykenee jo nukkumaan yöt putkeen, mutta ei kannata huolestua jos tämä ei onnistu. Ihan perusterve lapsikin voi heräillä vaikka kuinka pitkään useasti yössä. Kannattaa tietenkin aina pitää mielessä akuutit flunssat ja tulehdukset. Liputan hyvän unihygienian puolesta, sillä unettomuus on pitkällä tähtäimellä haitallista sekä lapselle että aikuiselle. Mutta jos ihminen jaksaa ongelmitta, vaikka herää 1-2 kertaa yössä vuosien ajan, niin ongelmaahan ei ole. Jokainen mahtaa itse tietää mikä itselle on parasta.
Lapsen itkua ei kannata pelätä. Siihen on aika reagoitava, mutta ei haittaa jos ei ole 2,5 sekunnin sisässä sängyn vieressä. Äidin pelko ja paniikki tarttuu lapseenkin. Kun lapsi alkaa lähestyä 1v, nostelu-unikoulu käy todella rankaksi. Jos tassuttelu ei auta, voi koittaa modernia "huudatus-unikoulua", jossa vauva saa huutaa sängyssä max15min. Aloitetaan 15sekunnista ja nostetaan se 30s. Sitten 1min, 2min jne. Täytyy kuitenkin olla varma, että vauva ei itke vaan se protestoi nukkumista vastaan ja ikään kuin kiukuttelee. Hätäitkuun on reagoitava. Useimmat äidit kuitenkin karttavat näitä konsteja, koska eivät osaa lukea vauvan itkua. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että vauva ei parissa viikossa traumatisoidu, vaikka se huutelisikin sängyssä normaalia enemmän. Tarvitaan paljon pidempi aika, jotta lapselle jäisi jälki alitajuntaan.
Ei kannata säikähtää, jos unikoulu ei ala heti toimia tai siinä tulee takapakkia. Pitää jatkaa vain päättäväisesti ja miettiä voisiko jotain vielä muuttaa. Useimmat saavat tuloksia jo viikossa. Hoggin kirjassa on myös pitkä lista yleisimmistä virheistä, joita vanhemmat huomaamattaan tekevät. Itselle pitää olla armollinen. Kaikki tekevät virheitä, mutta se ei haittaa jos ne korjataan. Lapsen kanssa ei yleensä koskaan ole liian myöhäistä!
Toteaisin, että helpointa lapsi on unikouluttaa siinä 6-8kk kieppeillä! Suositukset ovat, että unikoulu tehtäisiin yli 6kk ikäiselle. Tähän syy on se, että koska unikoulut ovat lähinnä rutiinien muokkausta, niin alle 6kk ikäiselle se voi olla vaikea tehdä, koska sen ikäinen ei vielä välttämättä syö kiinteitä hyvin. Ensi- ja turvakodit auttavat unikoulujen kanssa ja osassa pidetään oikein unikoulukursseja. Jos lapsi on nukkunut 3kk kuin unelma ja alkaa 4-5kk iässä ongelmaheräileen, voi se olla vain merkki siitä, että lapsi kehittyy kovaa vauhtia ja on jo ehkä unikoulutettavissa. Vaikka vauva ei söisikään kiinteitä vielä säännöllisesti, voi päivärutiinin silti tehdä. Sen voi tehdä jopa täysimetettävällekin. Jos yösyötöt haluaa jättää pois on vain varmistettava, että vauva saa päivisin tarvitsemansa energian.
Kaikkihan oppivat kyllä ajan kanssa nukahtamaan itsekseen, mutta mikseipä sitä vauvaa hieman siinä auttaisi. Ja vanhempia ei kannata ajaa yliväsyneeksi.
Hogg suosii vauvan nukuttamista pinnasänkyyn. Jos on ehdoton perhepetien kannattaja, kannattaa lukaista Elizabeth Pantleyn teos "Pehmeä matka höyhensaarille". Useimmille tästä kirjasta ei vain ole löytynyt tarpeeksi vinkkejä. Vauvan nukuttaminen viereen ei ole sekään aina niin helppoa. Jos tuntuu, että lapsi nukkuu huonosti äidin vieressä, syy voi olla se että äidin maidontuoksu häiritsee lapsen unta. Tällöin voi kokeilla nukkuisiko lapsi paremmin pinnasängyssä. Perhepeti systeemi on aika moderni ilmiö Suomessa. Perhepeti on vanha tapa nukkua, mutta se on nykyisin tullut taas muoti-ilmiöksi. Ennen vanhaan vauva nukkui ainakin ensimmäiset 6kk kehdossa. Myöhemmin sitten siirtyi siskonpetiin. Vanhemmat nukkuivat aina omassa sängyssä. Hyvä metodi perhepetikin on, jos vain kaikki saavat nukuttua. Mutta jos toinen vanhempi ei saa ollenkaan nukuttua, on asialle tehtävä jotain. Osa komentaa miehen toiseen huoneeseen nukkumaan, mikä on ihan ok jos se vain passaa kaikille.
Hoggin kirjassa on erittäin tarkat ohjeet eri unikouluista. Kirjassa on otettu huomioon myös eri tempperamenttiset lapset, sillä kaikki konstit eivät tehoa kaikkiin lapsiin. Tassuttelu-unikoulu on kätevä ja mll:n sivuilta löytyy näistä hyvää tietoa. Kannattaa myös vilkaista sivua: http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm. Unikoulu-sanaa ei kannata säikähtää. Useimmat konstit ovat helposti kotona toteutettavia. Löysin kaapistani tällaisenkin kirjan kuin Gro Nylander "Äidiksi ensi kertaa". Mutta siitä ei paljon ole hyötyä ollut, sillä kirjassa esitetään tosi suppeasti ihan perusasiat vauvoista, mutta tarkempia ohjeistuksia ei ole.
Hoggin kirjassa lähdetään liikkelle tassuttelu-unikoulusta, mutta jos tämä ei tehoa otetaan käytöön pick up, put down -unikoulu. Kirjassa on tähän tarkat ohjeet ja sen on erittäin tehokas useimmille. Laitan erikseen tästä vielä tekstiä. Unikoulut lähtevät kuitenkin aina liikkeelle päivärutiineista ja oman lapsen temperamentin tunnistamisesta. Ei riitä että iltarutiinit ovat kunnossa, vaan päivärutiineiden olisi oltava myös suunnilleen samanlaiset joka päivä. Päiväunethan vaihtelevat, mutta ruoka-ajat on kohtuu helppo pitää samanlaisina.
Jos vauva on opetettu nukahtamaan syliin, hän ei luultavasti rauhoitu itsekseen sänkyyn. Kaikille on kuitenkin luonnolliseti helpomaa, jos lapsi osaa nukahtaa itse ja nukkuu yöt putkeen. Suurin hyöty tästä on loppujen lopuksi vauvalle. Yli 6kk ikäinen pärjää usein ilman yösyöttöjä, mutta tästä tavasta vauva ei välttämättä helpolla luovu. Määrätietoisuus kuitenkin palkitaan. Jos johonkin ryhtyy, se on vietävä loppuun. Muuten kaikki alkaa alusta. Pätee kaikenikäisiin lapsiin.
Osa vanhemmista päivittelee, että eihän 6kk ikäinen vauva voi olla ilman yösyöttöjä, kun aikuisetkaan eivät pysty.. Tästä rohkenen olla eri mieltä. Eihän aikuisen kuulu nousta yöllä syömään pottumuusia ja leipää... Tämä on yleensä enemmän tapa kuin aito tarve. Itse en heräisi joka yö edes vesilasillista varten. Tarvitsen hyvät yöunet jotta jaksan touhuta lasten kanssa koko päivän virkeänä. Jos joka yö pitää nousta juomaan vettä, kannattaa miettiä onko päivällä juonut tarpeeksi. Tai syökö liian suolaista ruokaa. Ja kannattaa mittauttaa varalta sokeriarvot. Moni 6kk ikäinen kykenee jo nukkumaan yöt putkeen, mutta ei kannata huolestua jos tämä ei onnistu. Ihan perusterve lapsikin voi heräillä vaikka kuinka pitkään useasti yössä. Kannattaa tietenkin aina pitää mielessä akuutit flunssat ja tulehdukset. Liputan hyvän unihygienian puolesta, sillä unettomuus on pitkällä tähtäimellä haitallista sekä lapselle että aikuiselle. Mutta jos ihminen jaksaa ongelmitta, vaikka herää 1-2 kertaa yössä vuosien ajan, niin ongelmaahan ei ole. Jokainen mahtaa itse tietää mikä itselle on parasta.
Lapsen itkua ei kannata pelätä. Siihen on aika reagoitava, mutta ei haittaa jos ei ole 2,5 sekunnin sisässä sängyn vieressä. Äidin pelko ja paniikki tarttuu lapseenkin. Kun lapsi alkaa lähestyä 1v, nostelu-unikoulu käy todella rankaksi. Jos tassuttelu ei auta, voi koittaa modernia "huudatus-unikoulua", jossa vauva saa huutaa sängyssä max15min. Aloitetaan 15sekunnista ja nostetaan se 30s. Sitten 1min, 2min jne. Täytyy kuitenkin olla varma, että vauva ei itke vaan se protestoi nukkumista vastaan ja ikään kuin kiukuttelee. Hätäitkuun on reagoitava. Useimmat äidit kuitenkin karttavat näitä konsteja, koska eivät osaa lukea vauvan itkua. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että vauva ei parissa viikossa traumatisoidu, vaikka se huutelisikin sängyssä normaalia enemmän. Tarvitaan paljon pidempi aika, jotta lapselle jäisi jälki alitajuntaan.
Ei kannata säikähtää, jos unikoulu ei ala heti toimia tai siinä tulee takapakkia. Pitää jatkaa vain päättäväisesti ja miettiä voisiko jotain vielä muuttaa. Useimmat saavat tuloksia jo viikossa. Hoggin kirjassa on myös pitkä lista yleisimmistä virheistä, joita vanhemmat huomaamattaan tekevät. Itselle pitää olla armollinen. Kaikki tekevät virheitä, mutta se ei haittaa jos ne korjataan. Lapsen kanssa ei yleensä koskaan ole liian myöhäistä!
Toteaisin, että helpointa lapsi on unikouluttaa siinä 6-8kk kieppeillä! Suositukset ovat, että unikoulu tehtäisiin yli 6kk ikäiselle. Tähän syy on se, että koska unikoulut ovat lähinnä rutiinien muokkausta, niin alle 6kk ikäiselle se voi olla vaikea tehdä, koska sen ikäinen ei vielä välttämättä syö kiinteitä hyvin. Ensi- ja turvakodit auttavat unikoulujen kanssa ja osassa pidetään oikein unikoulukursseja. Jos lapsi on nukkunut 3kk kuin unelma ja alkaa 4-5kk iässä ongelmaheräileen, voi se olla vain merkki siitä, että lapsi kehittyy kovaa vauhtia ja on jo ehkä unikoulutettavissa. Vaikka vauva ei söisikään kiinteitä vielä säännöllisesti, voi päivärutiinin silti tehdä. Sen voi tehdä jopa täysimetettävällekin. Jos yösyötöt haluaa jättää pois on vain varmistettava, että vauva saa päivisin tarvitsemansa energian.
Kaikkihan oppivat kyllä ajan kanssa nukahtamaan itsekseen, mutta mikseipä sitä vauvaa hieman siinä auttaisi. Ja vanhempia ei kannata ajaa yliväsyneeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)