Äitien olisi hyvä vaatia omaa aikaa esim. 30-60min päivässä. Tämä voi välillä olla ihan mahdottomuus, mutta ei ainakaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos näin tekee. Tuo tunti ei tietenkään ole mikään sääntö ja voi vaihdella tosi paljon. Esim 3h kaupunkireissu viikossa voi olla jo tosi luksusta. Vauvan kanssakin on ihana käydä kaupungilla, mutta äiti tarvitsee myös omaa aikaa. Ja miehellekin pitäisi löytyä myös aikaa, mutta edelleen korostan, että ei ole väärin haluta olla ihan itsekseen välillä. Mutta miehen kanssa kahdestaan vietetty aika on myös luksusta. ;) 15minuutin keskittyminen toisiin päivässä on jo hyvin.
Harrastuksista joutuu tinkimään sekä äiti että isä. Jos isä tulee töistä pitkän työpäivän jälkeen, voi tuntua epäreilulta sysätä vauva hänelle ja mennä itse vain makaamaan. Ehkä on ihan hyvä antaa ensin ruokaa hänelle ja antaa vähän aikaa levähtää. ;) Valmisruokia on lupa hyödyntää tässä tapauksessa ihan vapaasti. x) Näihin ei todellakaan ole mitään sääntöjä eikä suosituksia. Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee. Pääasia, että kaikki on sovittua. Molemmille osapuolille yhtä paljon omaa aikaa. Päivä lapsen kanssa kotona on kunnon työpäivä. Jopa rankempaa! Jos voimia riittää, voi äiti lähteä lenkille/salille ym harrastuksiin illalla, kun vauva laittaa nukkumaan (esim 19-20 aikaan). Joillekin se sopii erittäin hyvin.
Yksinhuoltajana ei saa epäröidä pyytää sukulaisia ja ystäviä apuun. Liikaa ei kannata jäädä kiitollisuudenvelkaankaan, mutta hyvien ystävien kesken palveluksia tulee tehtyä puolin jos toisin. Jos ystävä tulee lastenhoitoapuun, voi hänelle esim leipoa jotain pientä palkaksi. =)
Jos tuntuu, ettei jaksa, voi neuvolasta pyytää perhetyöntekijän apuun (ainakin suurimmista kaupungeista). Hän ei ole mitenkään kytköksissä sosiaalipuoleen, vaan tulee auttamaan, jotta äiti saa hieman rentoutua. Yleensä hän käy 4h/vko (maksu on ihan muutaman euron) ja tämän aikana äiti voi esim. pyörähtää kaupungilla, kampaajalla, kavereilla tai ottaa ihan vain torkut. Neuvolahoitaja tai -lääkäri arvioi onko perhetyöntekijä tarpeen. Esimerkkitilanteita ovat esim. puolison/isovanhempien sairastuminen tai kaukana asuminen, oma fyysinen tai henkinen sairastuminen, rankka tapahtuma elämässä, yksinhuoltajuus, väsyminen ym. Aina kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, jos jokin askarruttaa mieltä. Haittaa siitä ei koskaan ole. Ja yksin ei saa ajatustensa kanssa jäädä.
Elämä vauvan kanssa voi olla ihanaa, mutta jos tuntuu että arki on yhtä tuskaa, ei todellakaan saa potea syyllisyyttä. Ei ole ainoa maailmassa. Julkisuudessa näkyy kaikenlaisten ihmisten hehkuttavan, että äitiys on juuri sitä mitä haaveilinkin. Yleensä synnytyksenjälkeiseen masennukseen sairastuvat ne äidit, joilla on liian ruusuinen kuva vastasyntyneen vanhemmuudesta. Se voi olla rankkaa, mutta siitä selviää. Ja on ihana katsoa, kun lapsi oppii syömään sormiruokaa ja ei tarvitse kuin itse vain ihailla ja hymyillä vieressä. =) Tämä oli vain yksi ihana esimerkki. <3 On toki hyvä asennoitua siihen, että elämä on välillä rankkaa ja kaikki kaudet menee aikanaan ohi. Mutta jos tuntuu, että jotain pitäsi tehdä, niin ei pidä epäröidä pyytää apua ja tehdä asialle jotain. ;)
Tämä vain rohkaisuksi kaikille ihanille äideille, että muistakaa myös itsenne ja olkaa armollsia itsellenne! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti