sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Leluja

Laitanpa tänne blogiin muutaman kuvan meidän lempileluista. Ja ne joille on vasta vauva tulossa tai juuri syntynyt, niin varoituksen sana: leluja tulee aina liikaa. Meilläkin on jo monta laatikollista ja varmasti 80% on lahjaksi saatuja.

Kori on lahjasi saatu ja tosi kiva sisustusidea lasten huoneeseen. Kuvassa näkyvä keltainen "naama" oli meidän pojan lempilelu vastasyntyneenä. Kaikki vauvat, jotka kävivät meillä vierailulla, sekosivat myös tästä. =D Ihmisen kasvoja muistuttavat lelut ovat yleensä pienen vauva lempileluja.

Pehmolelut eivät meillä ole mitään suurta suosiota saaneet, mutta tämä iso nalle (jonka sain 16v lahjaksi aikoinaan ystäviltäni) on ollut suosittu. Ja kuvassa näkyvä hirvi oli tuliainen, kun kävimme ensi kertaa reissussa yhdessä lapsen syntymän jälkeen. Liekkö senkin takia se on niin tärkeä pojalle. =) Muistuttaa siitä, kun äiti ja isä tulivat kotiin. Itse hurahdin pienenä kuulemma nalleen, jonka äitini toi tuliasena. ;)

 Tämä kuppasen näköinen riepu ja ikeasta saatu pupu ovat ehdottomat unikaverit. Riepua en uskalla pesuaineella pestä, mut keitän sen aina välillä. ;)

Vauhti kelpaa aina. Perinteinen taaperokärry (vihreä) passaa yleensä lapselle kuin lapselle. Meillä se oli siitäkin kätevä, että kun poika opetteli kävelemään, hän otti tästä tukea. Lähinnä vain rohkaisumielessä, koska ei uskaltanut kävellä ilman tukea. Mutta eihän noin heppanen kärry ilman painoja paljon tue (vaippapussit/-laatikot olivat hyviä painoja). ;) Toinen hyvä kikka, on antaa lapselle käteen jokin esine, niin hän monesti kiinnittää huomion siihen ja lähtee vahingossa kävelemään ilman tukea.

Meillä hyppykeinu ja kävelylaite (johon mennään sisälle ikään kuin istumaan ja sitten rullataan ympäri kämppää) eivät koskaan olleet kovassa suosiossa. Poika on aina halunnut liikkua ihan vapaasti. Tämä laite oli kätevä, kun hän opetteli kävelemään. Siitä lähtee myös paljon ääntä ja valoja. ;) Vieläkin kyllä rämpyttää tätä innoisaan. Laitteen saa istumamoodille tai sen voi laittaa ihan lattiallekin, jos vauva on vielä ryömimisvaiheessa. Jotenkin olen huomannut, että useissa perheissä tytöt viihtyvät hyppykiikussa enemmän kuin pojat (ainakin pidempiä aikoja). x) 
On turha sanoa, että tytöt ja pojat ovat samanlaisia, kun ne eivät vain ole. Monesti näkee kun menee perheeseen, että tyttö istuu rauhassa lattialla leikkimässä ja poika juoksee nakuna sohvalle päälleen. =D Mutta molemmat ovat ihan yhtä ihania lapsia! ;)

Kirjat ovat meillä ihan uskomattoman isossa suosiossa. Etenkin ne joissa on kuvia eläimistä/tavaroista/ruoista ja kuvateksti sitten mukana. Poika löytää helposti esim pallon kuvan kirjasta, kun hänelle sanoo "etsi pallo". Sitten selataan kirjaa niin kauan, kunnes pallo löytyy. Voi sitä riemua. =D Poika on todella näppärä käsistään. Alle 1v iässä jo käänsi sivuja lehdesta. xD Mutta kävelemään oppi sitten vasta 1v2kk.

Kaikki lelut josta lähtee iso ääni ja valoshow ovat yleensä lasten mieleen. Ja kaikki äänet oppii jotenkin suodattamaan, että ne eivät enää aikuista haittaa ollenkaan! =D Piirtäminen on meillä uusi lempparijuttu. Poika haluaa aina, et äiti tulee ensin piirtämään pallon, kuun, sydämen ja kukan. Myös "ongelmanratkaisulelut" ovat tosi hyviä (musta palikkalaatikko mm). Poika taputtaa itselleen joka kerta, kun saa palikan laatikkoon. =D

Fröblelin palikat ovat ainut, jota poika suostuu telkkarista katsomaan. =) Mielestäni 30min telkkaria on päivässä hyvä maksimi 1,5v ikäiselle. Siinä saa itsekin vähä istahtaa. ;) Ja musiikki on meillä oltava päällä melkein koko ajan. Ukkeli niin nauttii siitä.

Ja sitten nämä kaikki ihme romut, mitä poika löytää talosta. Suurin osa lempileluista ei edes ole leluja, vaan esim muovipussiteline ja juomapullot. =) Juomapullon sisään voi laittaa esim riisiä ja korkin kiinni, niin siinä vasta on kiva helistin! Meillä poika vain oppi avaamaan korkin aika aikaisin... x) Paperin silppuaiminen on yksi lempipuuhista ja kaapinovien aikominen. Mut niitäpä saa ihan vapaasti paukuttaa, kunhan vaaralliset aineet ja esineet on siirretty pois. Vielä kun keksisi miten saa pojan pois digiboxin kimpusta.. Ylemmäs sitä ei voi nostaa ja johtojakaan ei viitsisi aina repiä irti. Tällä hetkellä siinä edessä on sohvan rahi, joka antaa vähän aikaa kiirehtiä nappaamaan poika pois sekoittamasta koneita. ;) Astianpesukonekin piti vaihtaa, kun poika kävi laittamassa säädöt aina niin sekaisin, että loppujen lopuksi se lasahti..! Mutta luulen et suurin syy oli se, että kone oli jo aikansa elänyt ja olisi hajonnut muutenkin kohta.

Hellan levyt ja uuni ovat meillä vähän liiankin suositut. Lapsilukot eivät paljon auta. Ostin sitten tämmöisen leikkiuunin alennuksesta ja se on ollut kyllä suosittu. Laitteesta lähtee ääntä ja valonvälähdyksiä. Nappeja on kiva väännellä eikä kukaan tule komentamaan pois. =)

Leikki on lapsen työ ja tarhapäivä on lapselle työpäivä. Parhaat leikit usein kuitenki syntyvät mielikuvituksen avulla. Paljon ei lapsi leluja tarvitse. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti