Parisuhde ja erimielisyydet

On tullut kirjoiteltua kaikenlaista tietoa vauvoista ja taaperoista, mutta haluaisin kirjoittaa muutaman tekstin parisuhteestakin, sillä lapsi on parisuhteen peili. Jos vanhempien suhde voi hyvin, yleensä lapsikin voi hyvin. Väestöliiton sivuilta muun muassa löytyy asiallista tietoa ja apua.

Ihminen tuo suhteisiinsa elämän varrella paljon lapsuudessa opittuja toimintatapoja ja -malleja. Ihmisen temperamentti syntyy jo kohdussa, mutta paljon siitä on myös muokkautuvaa. Toista ihmistä ei voi muuttaa vasten tämän tahtoaan. Oleellista on tunnistaa itsensä ja olla itselleen rehellinen. Omaa käyttäytymistään voi aina muuttaa, mutta helppoa se ei välttämättä ole.

On tärkeä muokata suhde molempien näköiseksi. Ei vain kopioida haavekuvaa ihannesuhteesta tai omasta lapsuudenkodistaan. Mediaan ei kannata tuijottaa.

Hyvä parisuhde luo puitteet tasapainoiselle elämälle. Kumppania ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Täydellinenkään suhde ei kestä kahta vuotta, ellei sen eteen tehdä töitä. Aina pitäisi kaivaa jostain voimavaroja toisen huomioimiseksi. Puhumisen ja kuuntelemisen tärkeyttä ei voi korkostaa liikaa.

Rakkaus on tahdon asia. Se on motivoitunutta toimintaa vaalia suhdetta ja osoittaa sitoutumistaan. Rakkaus ei ole vain tunne jota romantisoidaan mediassa vaan se on tekoja. Rakkautta on löydyttävä molemmista osapuolista. Muuten suhde ei voi toimia. Riippuvuus toisesta on myös eri asia kuin rakkaus. Rakastuminen on ihanaa ja suhteen alku on ihaninta aikaa maailmassa. Pitkässä suhteessa rakkaus kuitenkin on tekoja. "All you need is love" ei päde tässä maailmassa. Mutta silti rakkaus on se suurin voima. =)

Yhdessäolon tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja kunnioittamiseen. Toisen erilaisuus pitää hyväksyä. Molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisia suhteessa. Omista tuntemuksistaan pitää puhua. Kannattaa usein käyttää ilmaisua "minusta tuntuu...." eikä aloittaa joka lausetta "kun sinä et tee....", "sinä et koskaan..." jne. Syyllistäminen harvoin johtaa mihinkään tuloksiin ja aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Aina kun toinen tekee jotain fiksua tai mukavaa, pitää muistaa kehua. Kun jaksaa osoittaa kumppanilleen hyväksyntää, saa sitä itsekin.

Turhautumiset ja suuttumisetkin pitää hyväksyä. On hyvä, että on joku jolle saa myös purkaa pahaa oloaan. Raja menee kuitenkin siinä, että koskaan ei saa ketään vahingoittaa eikä mitään saa rikkoa. Väkivalta ja riita ovat kaksi eri asiaa! Huutaminen ja riehuminekin ovat huonoja konsteja. Viha pitää purkaa esim urheiluun ym. Mutta toisaalta maailmaanhan ääntä mahtuu ja se ei välttämättä ketään vahingoita. Jos toinen suuttuu oikein kovasti, niin paras keino on yleensä antaa savun laskeutua vähän aikaa ja aloittaa keskustelu alusta. Viha on ikään kuin "puolihulluus-tila" eikä sen aikana saa sanottua mitään järkevää. Viha on kuitenkin hyväksyttävä tunne. Lapsi apinoi aikuisten tyylin riidellä. On hyvä, että lapsi näkee riitoja ja erimielisyyksiä, mutta riidat on myös tällöin sovittava. Näin lapsi oppii miten erimielisyyksistä päästään yli. Vanhemmalle lapselle tulisi myös selittää, että nyt oli hieman erimielisyyksiä, mutta se ei tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi toisiamme ihan yhtä paljon. Lapsi kyllä huomaa, jos vanhemmat ovat riidoissa. Lasta ei helpolla huijata. He tietävät aina enemmän mitä luulemme. Rauhallinen keskustelu ja KUUNTELU takaavat yleensä parhaan lopputuloksen.

Väkivalta parisuhteessa on niin vakava asia, että siitä pitäisi kirjoittaa erikseen. Aiheeseen löytyy paljon asiantuntevaa ja ammattitaitoista väkeä. Jos lapset liittyvät kuvaan, pitäisi heidän turvallisuus aina ensin taata. Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja väestöliitosta saa mm apua. Väkivalta parisuhteessa on todella yleistä ja jos ihminen lyö kerran hän todennäköisesti lyö uudestaankin. Väkivalta voi olla myös henkistä/sanallista ym. Väkivallalla on tapimus lisääntyä ja raaistua ajan mittaan. Asialle on aina tehtävä jotain. Jos haluaa puhua anonyymisti on olemassa mm. Naisten linja, jossa on koulutettuja ihmisiä auttamassa, kuuntelemassa ja ohjaamassa eteenpäin. Numero on 0800 02400. Päivystys toimii suomeksi arkipäivisin klo16-20, englanniksi pe klo 16-20 ja ruotsiksi ke klo 16-20.

Lasten fyysinen kurittaminen on ollut laitonta Suomessa vuodesta 1984 ja on rangaistava teko!

Ihmiset muuttuva aina elämässä. Sitä ei voi estää. Tällöin myös parisuhdekin muuttuu. Yhdessäolo on kuitenkin perusta kaikelle ja suhde kestää muutoksetkin, jos vain molemmat tekevät sen eteen töitä.

Parisuhteen voi jakaa kolmeen vaiheeseen:
1. rakastumisevaihe (noin 1-3v karkeasti). Kumppanista ei vielä ehkä näe kaikkia piirteitä ja eletään ihanassa "humussa". Tämä on tärkeä vaihe me-hengen luomiseksi.
2. kumppanit ottavat enemmän tilaa ja näyttyäytyvät uudessa valossa. Tällöin pohditaan voiko sitoutua toiseen loppuelämäksi ja mitä itse elämältä haluaa. Kysymykset olisi hyvä esittää tässä vaiheessa. Liuku tähän vaiheeseen voi mennä ihan huomaamatta, jos suhde on ollut tasapainoinen.
3. kumppanuusvaihe. Tämä voi tapahtua osapuolilla eri aikaan. Tämä näyttäytyy läheisyyden ja etäisyyden tarpeissa. Keskustelu ja kuuntelu on tässäkin tapauksessa erittäin tärkeää.

Hieman itsekyyttäkin pitää elämässä olla. Liika kiltteys johtaa usein suuriin ongelmiin ja siihen, että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen. Puolensa on pidettävä. Toinen ääripää on sitten narsistinen peroona, joka ei koskaan myönnä virheitään. Tämä on erittäin vaikea tilanne eikä usein korjaudu ollenkaan. Turvallinen koti on kuitenkin paras keino estää tätä. Lasta ei voi lelliä pilalle sylin, huomion ja hellyyden avulla!

Yksi vinkki vielä lasten (jo vähän vanhempien) kanssa keskusteluun. Lapset harvoin alkavat puhua mistään asioista, vaikka heiltä kuinka kyselisi. On kuitenkin tärkeää kysellä ja olla koko ajan valmiina kuuntelemaan. Lapsi ei kerro mitään, jos istutaan sohvalla, että nyt keskustellaan. Hyvä keino on tehdä jotain mukavaa samalla ja välillä koittaa aloittaa keskustelu. Se voi olla leikki, askartelu, TV, saunominen ym. Siinä sivussa lapset sitten yleensä alkavat jutella. Pääasia, että aikuinen on aidosti kiinnostunut ja kuuntelee sekä pyrkii ymmärtämään lapsen aivotuksia. Lapset ovat viisaita, mutta heillä ei ole vielä resursseja aivoissa käydä kunnon keskusteluja. Tämä tulee kuitenkin esiin muunlaisena toimintana. Ja ongelmat tulevat usein esiin väkivaltaisena käytöksenä.

Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa eikä olemassa olevaa parisuhdetta. Tämä ei kuitenkaan huononna vanhemmuutta. Läheisten tuki on todella tärkeää ja apua ei saa pelätä pyytää. Vertaistuen hakeminen on myös hyvä. Vanhin lapsi ei saisi joutua olemaan aikuinen liian aikaisin. Jos perheessä ei ole isää, perheen vanhin poika yleensä jotuu raskaiden tilanteiden eteen. Olisi hyvä ottaa mukaan ulkopuolinen apu, jos perheen ainut aikuinen ei tahdo jaksaa. Väsyminen on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Uusperheissä yhteinen aika korostuu. Usein kun vanhemmat jo rakentavat uutta elämää, lapset vasta käsittelevät edellisen perheen eroa. Aikaa täytyy antaa sekä kumppanille että lapsille tarpeeksi. Uusperheessä täytyy muistaa, että isäpuoli ei ole isä ja sisarpuoli ei ole sisar. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä enemmän tämä korostuu. Uudet sisarukset saattavat aluksi tuntea vetoa toisiinsa, mutta tämä on vain normaalireaktio. Lähtökohta on se, että isä/äitipuolella ei ole komennusvaltaa toisen lapsiin. Nämäkin säännöt pitää yhteisymmäryksessä sopia kaikkien kanssa ja tottakai asiat ajanmyötä aina muuttuvat. Työtä on tehtävä kovasti.

Maahanmuutto on iso asia perheessä. Omasta kulttuuristaan ja kielestään ei pidä luopua, mutta tottakai uusiin tapoihin on sopeuduttava. Tämä on erittäin kuluttavaa ja voimia vievää eikä avun pyytämistä saa epäröidä. Kaiken keskellä pitäisi muistaa kiinnittää huomiota parisuhteeseenkin.

Sateenkaariperheet eli samaa sukupuolta olevien perheet lisääntyvät koko ajan. Tästä ei ole Suomessa vielä vahvaa kulttuurillista mallia. Tällöin työnjako ja tehtävät on jaettava uusiksi, mikä voi olla haasteellista. Usein nämä perheet kuitenkin oppivat keskustelun taidon hyvin ja ratkovat useita ongelmia helposti. Jos lapsi on toisen biologinen, voi ongelmia ilmetä senkin kanssa, kumpi on esim "äiti". Asiat olisi hyvä sopia jo odotusaikana ja nämä sopimukset ovat sitten pitäviä. Paras apu löytyy usein samassa elämäntilanteissa olevilta pareilta.