Laitan tästä erikseen tekstin, koska tämä on ehkä vähän väheksytty tai unohdettu konsti. Uniriepua on käytetty jo satojen vuosien ajan. Tutti on ok, mutta sillä on taipumus tippua ja mennä lapselta hukkaan yöllä, jolloin joutuu nousemaan ja nostamaan sen hänelle (jopa tunnin välein). Rievun vauva löytää helpommin. ;) Toki sekin voi mennä hukkaan, mutta totuttuaan riepuun lapsi yleensä nukahtaa takaisin saatuaan sen käsiinsä. Rievusta on myös iso apu 1-2vuotiaille, jolloin oma rakas lelu on erityisen tärkeä. Ja esim tarhasta tullessa ei ole väärin antaa lapselle hänen oma rakas lelunsa, vaikka se olisikin unilelu.
Riepuun opettelu ei yleensä käy hetkessä, vaan siinä voi mennä parikin kuukautta. Kannattaa tunkea riepua (tai pehmolelua) joka unille vauvan viereen (myös vaunuihin) ja hinkata siihen äidin/isän hajua vähän väliä. Jos imettää, voi siihen tipauttaa pari tippaa äidinmaitoa, mutta ei paljon ettei riepu ala haisemaan. Riepuja saa kyllä pestä, mutta jos tuntuu että lapselle kelpaa vain yksi ja sama riepu, voi sen esim kiehauttaa kuumalla vedellä ja jättää hajusteelliset pesuaineet pois (tai pestä hajusteettomalla). Hajut ovat erittäin tärkeitä vauvoille.
Helpottaa huomattavasti elämää. =) Uniriepua ei kannata ajatella mitenkään pahalla ajatuksella, että se jotenkin muka korvaisi äidin. Tavallaan se vähän aikaa korvaakin, mutta ei tietenkään oikeasti. Lapsen ei tarvitse roikkua äidissä kiinni 24/7, mutta ei siitä tietenkään haittaakaan ole. =)
Kaikki eivät tosin unilelua tarvitse. Yhdelläkin lapsella oli tapana imeä omaa kyynärvarttaan. =) Se rauhoitti hänet. Jotkut imevät peukaloa, jotkut räpläävät pinnasängyn reunasuojusta ym. Lapsi on tarpeeksi vahva puolen vuoden tienoilla jo rauhoittumaan itse. =) Se on hyvä oppia ajoissa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti