Jopa 80 prosenttia synnyttäjistä kokee herkistymistä, joka on voimakkaimmillaan kolme–viisi päivää synnytyksen jälkeen. Tämä ns. baby blues kestää yleensä muutamia päiviä. Sen tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, mielialan vaihtelu, ärtyneisyys, joskus myös ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Oireiden onkin katsottu olevan normaali osa uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista – jonkinasteinen kriisi kuuluu asiaan. Yleensä riittää, että äiti saa ymmärtämystä ja tukea. Oireet häviävät normaalisti parin viikon sisällä. Herkistyminen lisää kuitenkin masennukseen sairastumisen vaaraa: 20 prosentilla äideistä herkistymistä seuraa synnytyksen jälkeinen masennus.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, kun äidin mieliala laskee pitkäaikaisesti. Äiti ei enää näe asioiden hauskoja ja hyviä puolia. On vaikea selvitä päivittäisistä tehtävistä, ja tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Äiti on ahdistunut, huolestunut, peloissaan tai hädissään ilman konkreettista syytä. Hän syyllistää itseään ja usein myös kumppaniaan, tuntee olonsa surulliseksi ja kurjaksi, ja moni itkeskelee. Joillekin tulee univaikeuksia, joku lihoo, joku laihtuu. Joillekin tulee jopa itsetuhoisia ajatuksia tai lapseen liittyviä uhkakuvia.
Lieviä masennuksen oireita jopa äidin itsensä on usein vaikea huomata. Jotkut häpeävät, etteivät pärjää kaikkien lapseen ja äitiyteen liittyvien haasteiden kanssa, ja pyrkivät piilottelemaan vaikeuksiaan. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole pelkästään äitien ongelma, vaan myös isillä on todettu tavallista enemmän mielialan häiriöitä.
Masennus kestää kuukausia, mutta pitkäaikaisennuste on hyvä: Tyypillisesti oireet helpottuvat hiljalleen kuukausien kuluessa. Masennusvaiheen kesto ilman hoitoa on keskimäärin seitsemän kuukautta. Äidin täydellisen toipumisen todennäköisyys on hyvä. Masennus on hyvänlaatuinen sairaus. Se ei ole mikään kirosana eikä sitä tarvitse hävetä. Se ei kerro, että äiti olisi heikompi kuin muut! Se ei ole yhtään sen nolompi sairaus kuin esim flunssa.
Joskus synnytyksen jälkeinen masennus laukaisee kuitenkin pitkäkestoisen masennuksen ja ahdistuneisuuden. Jos äiti on masentunut ensimmäisen synnytyksen jälkeen, on noin 40 prosentin todennäköisyys, että masennus uusiutuu seuraavan vauvan saamisen yhteydessä.
Toistaiseksi ei osata sanoa yksiselitteisesti, mikä aiheuttaa synnytyksen jälkeisen masennuksen. Hormonaalisilla tekijöillä on todennäköisesti merkittävä osuus. On ilmeistä, että osalla äideistä masennus liittyy äitiyteen ja synnytykseen. Osalla puolestaan masennuksen synty ei liity mitenkään äidiksi tulemiseen, vaan masennus on aiemmin koetun mielialahäiriön uudelleen puhkeamista. Odottavat vanhemmat voivat varautua tutkimalla listaa, jossa on kuvattu masennukselle altistavia tekijöitä. Jos altistavia tekijöitä löytyy useita, kannattaa ennakkoon pohtia, mistä saisi lisäapua ainakin arkipäivästä selviämiselle.
On todettu, että suurin osa masentuneista äideistä ovat ajatelleet äitiyden ja vauva-ajan olevat jotain aivan ihanaa ja mahtavaa, mutta arki tuottaakin pettymyksen. Vanhemmuuden ei tarvitse olla pääsääntöisesti rankkaa, mutta välillä se tulee sitä olemaan. Vauva voi aluksi olla ihan erilainen kuin on olettanut. Jos vauva ei hymyile, äiti voi ottaa sen todella henkilökohtaisesti ja soimata itseään tai vauvaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina mennään vauvan ehdoilla. Vauva ei koskaan vihaa äitiään. Vanhempien on hyvä olla valmiina, kun vauva haluaa ottaa kontaktia. Mutta toisinpäin ei tarvitse mennä. Pääasia ettei lasta torju tai hylkää. Raskaanaollessa ei paljon kannata kuvitella mikälainen lapsi tulee olemaan tai mistä hän tulee pitämään ym. Antaa ajan vain näyttää ja otetaan päivä kerrallaan. =)
Myös tuore adoptioäiti tai adoptioisä voi masentua. Pitkä ja harras odotus vaihtuu äkkiä arkitodellisuudeksi. Lapsen ja vanhemman suhde saattaa käynnistyä tahmeasti. Suuri elämänmuutos ja vähäinen taustatieto lapsesta voivat aiheuttaa alavireisyyttä. Vanhemmaksi tuleminen on kova paikka jokaiselle
Tekijöitä, joiden on todettu altistavan synnytyksen jälkeiselle masennukselle:
Äitiin liittyvät tekijät:
- Masennushistoria itsellä tai suvussa. Ennen synnytystä todettu masennus.
- Itsearvostukseen liittyvät vaikeudet äitinä. Esimerkiksi ongelmitta sujuvaa rintaruokintaa korostava ja ihannoiva 'äitiyskulttuuri' ja sitä voimakkaasti suositteleva terveydenhuolto voi tuntua ahdistavalta. Vaikeudet rintaruokinnassa liittyvät kasvaneeseen masennusriskiin, muttei tiedetä, mikä on syy, mikä seuraus.
- Suunnittelematon raskaus
- Vaikea baby blues
- Tapa ratkaista ongelmia ns. emootiokeskeisesti: kieltämällä, pakenemalla tai odottamalla, että ne korjautuvat itsestään
- Kommunikaatio-ongelmat vauvan kanssa (lastenpsykiatrit ovat erikoistuneet tähän)
- Liian "ruusuiset" kuvitelmat äitinä olosta
Synnytykseen liittyvät tekijät:
- Puuttuva tuki synnytyksen aikana
- Synnytys, joka ei vastaa äidin mielikuvia
- Synnytykseen liittyneet komplikaatiot
- Ennenaikainen tai yliaikainen synnytys
- Äidin ja lapsen erottaminen
- Varhainen kotiutus sairaalasta synnytyksen jälkeen
- Vastasyntyneen kotiutumista lykkäävä sairaus
Lapseen liittyvät tekijät:
- Kaksoset tai kolmoset
- Negatiiviset tunteet lasta kohtaan, puutteellinen kiintymys
- Lapsen terveyteen liittyvät ongelmat
- Lapsi ei esimerkiksi ulkonäöltään tai sukupuoleltaan vastaa toivottua.
- Lapsen "vaikea temperamentti" tai vaikeudet nukuttaa, syöttää tai muuten hoitaa häntä.
Sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät tekijät:
- Heikot suhteet puolisoon tai ei puolisoa
- Muut samanaikaiset suuret stressitekijät
- Perheessä on vanhempi lapsi tai vanhempia lapsia.
- Puuttuva perheen ulkopuolinen tuki stressi- ja ongelmatilanteissa: kumppani on hyvä tuki, mutta usein hän kokee itsekin samaa stressiä ja samoja ongelmia kuin äiti.
- Isän työttömyys
- Äidin työttömyys (tulevaisuudessa odotettavat vaikeudet)
Masennusta vaikeampi tila on niin sanottu puerperaalipsykoosi, johon sairastuu yksi–kaksi äitiä tuhannesta. Se puhkeaa tavallisesti kahden viikon kuluessa synnytyksestä. Sairaudelle on tyypillistä todellisuudentajun pettäminen ("vauva haluaa olla minulle ilkeä") ja harha-aistimukset. Häiriö on aina vakava, sillä se saattaa olla hengenvaarallinen sekä äidille että lapselle. Yleensä psykoosi kehittyy aina masennuksen kautta!
Masentuneen äidin hoidossa tärkeintä on tuki ja ymmärrys. Äidin täytyy saada tuntea, että hänen ristiriitaiset tunteensa hyväksytään. Hän tarvitsee kokemusta, että on hyväksytty omana itsenään; neuvot ja ohjeet eivät juuri helpota. Isän rooli on hyvin merkittävä, mutta auttaa, kun äiti saa puhua tilanteestaan ja tunteistaan useammalle ihmiselle. Vieraalle puhuminen on usein helpompaa kuin aivan tutuille. Siitä syystä neuvolasta kannattaa herkästi hakea apua. Terveydenhoitajilla on kokemusta muista masentuneista äideistä, ja monin paikoin järjestetään vertaistukiryhmiä. Keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntuu monesta hyvältä.
Isän panos lasten ja kodin hoidossa tulee erityisen merkittäväksi, jos äiti masentuu. Tarvitaan konkreettista apua on arkisissa askareissa, vauvan hoivaamisessa ja päivästä toiseen selviämisessä. Sairaan syyttely tai tilanteen pakoilu eivät yhtään auta tilannetta.
Koska isien pitää tavallisesti käydä töissä, hyvin usein tarvitaan kodin ulkopuolista käytännön apua. Neuvola auttaa tuen järjestämisessä, ellei lähipiiristä löydy sukulaista tai tuttavaa, joka voisi olla riittävän tehokkaasti apuna.
Masentunutta äitiä auttaa
- Tilanteen tunnistaminen ja tunnustaminen
- Arkipäiväinen, käytännöllinen apu: puoliso, sukulaiset, ystävät, ostettu kodinhoitoapu, kunnan perhetyö
- Kuunteleminen, ymmärtäminen: puoliso, samassa tilanteessa olevat muut äidit, ystävät, terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä, terapeutti
- Hellittely, hyväksyminen, levon ja virkistyksen järjestäminen: puoliso, sukulaiset
- Lääkehoito: lääkäri
Äiti ei usein huomaa omaa masennustaan. On tärkeä tarkkailla äitiä ja että äiti kuuntelee myös muita ja uskoo jos he sanovat, että nyt on jokin vialla.
Masennuksen kolme pääoiretta:
-masentunut mieliala (>2kk)
-mielenkiinnon ja mielihyvän katoaminen
-poikkeavan kova väsymys
Lisäksi on muitakin kriteerejä. Synnyttäneillä tottakai täytyy ottaa huomioon valvominen, baby blues ym. Mutta jos epäilet tai läheisesi epäilee masennusta, ota yhteys neuvolaan heti. Yksin ei kannata jäädä. Masennus on kuitenkin "hyvänlaatuinen tauti", sillä paranemisprosentti on hyvä. Ja masennus diagnoosi ei ole häpeä. Selvittyään siitä ihminen on paljon vahvempi ja viisaampi. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti